Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut - arkisto




Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
   



Vartiotorniseura rakastaa kauhukertomuksien kertomista
28.02.2016 Johanneksen poika



Varoitus: Ei herkille lukijoille!

Wikipedia kertoo:

Kummitusjuttu on perinteinen tai kaupunkitarina yliluonnollisesta tapahtumasta, jossa esiintyy epätodellisia ja pelottavia hahmoja eli kummituksia. Kummituksen ilmestyminen saattaa liittyä selvittämättä jääneeseen tapahtumaan, vääryyden tunnustamiseen tai kostamiseen. Kummitusjuttujen kertominen on perinteinen kauhuviihteen muoto.

Nykyaikaisena kummitusjuttuna kerrotaan vaikkapa tarinaa katoavasta liftarista: Autoon otetaan esimerkiksi pimeältä tieltä peukalokyytiläinen, joka jonkin ajan kuluttua onkin kadonnut takapenkiltä. Tarinaan voi liittyä lähellä liftarin kyytiinnousupaikkaa tapahtunut murha.

Myös Vartiotorniseura kunnostautuu "kummitusjuttujen" kertojana. Vartiotorniseuran kirjallisuudessa on runsaasti kertomuksia, missä demonit ovat hyökänneet ja jopa aiheuttaneet kuolemantapauksia.

   Kuvat: Vartiotorniseura

Tästä voit lukea muutamia esimerkkejä:



*** w87 1/9 s. 4-6 Spiritismi – mitä Jumala ajattelee siitä? ***

Spiritismi – mitä Jumala ajattelee siitä?

”TODELLISET ystävät pitävät samoista asioista ja tuntevat vastenmielisyyttä samoja asioita kohtaan”, sanoi roomalainen historioitsija Sallustius. Ystävyksillä on tosiaan eniten yhteistä, ja ystävään voi luottaa. Samalla tavoin Jumala pitää meitä ystävinään ja antaa meidän vetäytyä lähemmäksi häntä, jos me pidämme samoista asioista kuin hän ja tunnemme vastenmielisyyttä samoja asioita kohtaan kuin hän. Tämä merkitsee sitä, että meitä viehättävät sellaiset Jumalan ominaisuudet kuin rakkaus, rauha, huomaavaisuus ja hyvyys ja että pyrimme vilpittömästi jäljittelemään näitä piirteitä omassa elämässämme. – Galatalaisille 5:22, 23.

Saadaksemme selville sen, hyväksyykö Jumala spiritismin, voisimme ensiksi tarkastella spiritismin tuottamia hedelmiä. (Matteus 7:17, 18) Auttaako se kehittämään puoleensavetäviä jumalisia ominaisuuksia? Saadaksemme tämän selville tarkastelkaamme kahta kokemusta tosi elämästä.

Ennustelu, ahdistelu ja kuolema

Keski-ikäinen surinamilainen nainen Asamaja Amelia oli 17-vuotias osallistuessaan ensi kertaa ennusteluun, yhteen spiritismin muotoon. Koska hänen ennustuksensa toteutuivat ja koska hänen asiakkaansa hyötyivät hänen neuvoistaan, häntä arvostettiin yhdyskunnassa suuresti. (Vrt. Apostolien teot 16:16.) Mutta yksi seikka huolestutti häntä.

Hän kertoo: ”Henget, jotka puhuivat kauttani, olivat ystävällisiä avun pyytäjille mutta tekivät minun elämäni kurjaksi. Jokaisen istunnon jälkeen minulla oli sellainen tunne kuin minut olisi hakattu, ja pystyin tuskin liikkumaan. Yön pimetessä toivoin saavani levätä, mutta henget eivät jättäneet minua rauhaan. Ne häiritsivät minua jatkuvasti, puhuivat minulle ja pitivät minua hereillä. Ja voi niitten puheita!” Hän huokaa ja luo katseensa alas puistellen inhoten päätään. ”Ne puhuivat hyvin mielellään seksistä ja halusivat välttämättä olla suhteissa kanssani. Se oli järkyttävää. Olin naimisissa enkä halunnut olla uskoton, ja sanoinkin sen niille. Siitä ei ollut apua. Kerran näkymätön henki sai minusta yliotteen, kosketteli ja puristeli ruumistani ja jopa puri minua. Tunsin itseni viheliäiseksi.”

’Hengetkö kannustaisivat sukupuoliseen moraalittomuuteen? Tuo menee jo liian pitkälle!’ saatat huudahtaa. Ovatko henget todella noin alhaisia?

”Ne ovat vieläkin pahempia!” sanoo aikaisemmin mainittu Izaak. ”Eräänä iltana meitä pyydettiin auttamaan hengen vaivaamaa sairasta naista. Ryhmänjohtaja – erään vahvemman hengen meedio – yritti ajaa hengen pois. Kaiken päivää me anoimme hänen henkensä apua. Me tanssimme ja löimme rumpuja, ja lopulta naisen tila parani. Hän määräsi naisessa olleen hengen poistumaan hänestä, ja se totteli. ’Me voitimme’, julisti ryhmänjohtaja innoissaan. Sitten istuimme ja rentouduimme.”

Izaakin elehtivät kädet seisahtuvat hetkeksi hänen pitäessään merkityksellisen tauon. Sitten hän jatkaa: ”Hetken aikaa kaikki näytti hyvältä, mutta sitten hiljaisuuden rikkoi kirkaisu. Ryntäsimme taloon, josta se kuului, ja näimme ryhmänjohtajan vaimon. Hän itki hysteerisesti. Sisältä talosta löysimme hänen pienen tyttärensä – kasvot käännettynä suoraan taaksepäin! Jokin voima oli vääntänyt ja murtanut hänen niskansa ja tappanut hänet kuin kananpojan – ilmeisestikin tämä oli sen karkotetun hengen kosto. Todella sairasta! Nuo henget ovat sadistisia murhaajia.”

Spiritismi ja ”lihan teot”

Epäpuhtaus, sukupuolinen moraalittomuus ja murha – jotka liittyivät näihin kahteen spiritismiä koskevaan kokemukseen – ovat piirteitä, jotka ovat täysin vastoin Jumalan persoonallisuutta. Tämä auttaakin meitä tunnistamaan, keitä nuo henget todellisuudessa ovat. Ne saattavat teeskennellä olevansa Jumalan sanansaattajia, mutta niiden moraalittomat ja murhanhimoiset teot paljastavat ne Jumalan vihollisen ja historian ensimmäisen murhaajan, Saatana Panettelijan, jäljittelijöiksi. (Johannes 8:44) Hän on heidän johtajansa. Ne ovat hänen apureitaan – pahoja enkeleitä eli demoneja. – Luukas 11:15–20.

Saatat kuitenkin kysyä: ’Ilmeneekö tällaisia saatanallisia piirteitä spiritismissä vain harvoissa tapauksissa? Voisiko spiritismi yleensä saattaa minut kosketuksiin hyvien henkien kanssa, mikä auttaisi minua pääsemään lähemmäksi Jumalaa?’ Ei, sillä Raamattu luettelee ”spiritismin harjoittamisen” yhdeksi ”lihan teoista”, jotka ovat suoraan kristillisten ominaisuuksien vastaisia. – Galatalaisille 5:19–21.

Ilmestyksen 21:8:ssa ”spiritismiä harjoittavat” (”ne jotka keskustelevat demonien kanssa”, The Living Bible) luokitellaan samaan joukkoon ”epäuskoisten ja iljettävän saastaisten ja murhaajien ja haureellisten – – ja epäjumalanpalvelijoitten ja kaikkien valehtelijoitten kanssa”. Miten Jehova suhtautuu tahallisiin valehtelijoihin, haureuden harjoittajiin, murhaajiin ja spiritismin harjoittajiin? Hän vihaa heidän tekojaan! – Sananlaskut 6:16–19.

Spiritismin tutkiminen merkitsee näin ollen sen rakastamista mitä Jehova Jumala vihaa. Se on kuin Jehovan hylkäämistä ja Saatanan leirissä olemista, Jumalan päävihollisen ja hänen apureittensa puolelle asettumista. Ajattelehan tätä: Haluaisitko olla läheisissä suhteissa sellaisen ihmisen kanssa, joka on vihollistesi puolella? Et tietenkään. Sen sijaan pysyisit kaukana tuosta henkilöstä. Voimme siis ilmeisesti odottaa samanlaista reaktiota Jehova Jumalalta. Sananlaskujen 15:29 sanookin: ”Jumalattomista on Herra kaukana.” – Ks. myös Psalmi 5:5.

Spiritismi johtaa kuolemaan

Spiritismin harrastaminen on lisäksi hengenvaarallista. Jumalan mielestä se ansaitsi kuolemanrangaistuksen hänen kansansa keskuudessa muinaisessa Israelissa. (3. Mooseksen kirja 20:27; 5. Mooseksen kirja 18:9–12) Ei siis pitäisi olla yllättävää, että spiritismin harjoittajat ”eivät peri Jumalan valtakuntaa”. (Galatalaisille 5:20, 21) Sen sijaan heidän ”osansa on oleva siinä järvessä, joka palaa tulesta”, mikä tarkoittaa ”toista kuolemaa” eli ikuista tuhoa. (Ilmestys 21:8) Nykyään jotkin kristikunnan kirkot saattavat tosin suvaita spiritismiä, mutta Raamatun näkökanta ei ole muuttunut.

Entä jos olet jo ottanut ensi askeleet tiellä spiritismin harjoittamiseen? Silloin teet hyvin, jos pysähdyt heti ja teet täyskäännöksen. Noudata sitä Jumalan henkeyttämää neuvoa, jonka profeetta Jesaja antoi vanhan ajan israelilaisille. Heidän tilanteensa muistuttaa niiden nykyajan ihmisten tilannetta, jotka harjoittaessaan epäpuhtaita tapoja kuvittelevat palvovansa Jumalaa samanaikaisesti. Heidän kokemuksestaan voi oppia monia tärkeitä läksyjä. Millaisia?

Noudata Jesajan varoitusta

Silmäys Jesajan ensimmäiseen lukuun osoittaa, että israelilaiset olivat ”hyljänneet Herran” ja ”kääntyneet pois”. (Jae 4) Vaikka he olivat menneet harhaan, he jatkoivat uhrien uhraamista, uskonnollisten juhlien viettämistä ja rukoilemista. Mutta se oli täysin hyödytöntä! Koska heillä ei ollut todellista halua miellyttää Luojaansa, Jehova sanoi: ”Minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule.” Nuo israelilaiset olivat kapinoineet häntä vastaan omaksumalla epäpuhtaita tapoja jopa siinä määrin, että heidän ’kätensä olivat verta täynnä’. – Jakeet 11–15.

Missä tapauksessa Jehova hyväksyisi heidät takaisin? Huomaa Jesajan 1:16:ssa esitetyt vaatimukset. Hän sanoo: ”Peseytykää, puhdistautukaa.” Jos siis otamme tuon neuvon vakavasti, lakkaamme harjoittamasta ja vältämme epäpuhtaita tapoja, joihin kuuluu spiritismi, yksi ”lihan teoista”. Koska tiedämme spiritismin takana olevan ilkeän mielen kuuluvan Saatana Panettelijalle, kehitämme vihaa spiritismiä kohtaan.

Sitten meidän tulisi hävittää kaikki spiritismiin liittyvät esineet. Izaak teki juuri niin. Hän kertoo: ”Eräänä päivänä kokosin kaikki spiritismiin liittyvät tavarani taloni eteen, tartuin kirveeseen ja hakkasin ne kaikki kappaleiksi. Naapurini huusi, että katuisin sitä mitä olin tehnyt. Hänen kirkuessaan kaadoin bensiiniä palasten päälle ja poltin joka ikisen esineen. Mitään ei jäänyt jäljelle.”

Tämä tapahtui 28 vuotta sitten. Katuiko Izaak tekoansa? Päinvastoin. Nykyään hän palvelee Jehovaa onnellisena kristittynä eräässä Jehovan todistajien seurakunnassa.

Jesajan 1:17:ssä annetaan tämä lisäneuvo: ”Oppikaa tekemään hyvää.” Tämä vaatii Jehovan sanan, Raamatun, tutkimista, jotta voi saada selville, mikä on ”Jumalan hyvä ja otollinen ja täydellinen tahto”. (Roomalaisille 12:2) Tuon vasta saadun tiedon soveltaminen johtaa virkistäviin siunauksiin. Asamajalle kävi juuri niin.

Sukulaistensa ja naapureittensa katkerasta vastustuksesta huolimatta Asamaja tutki rohkeasti Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja lopetti kohta sen jälkeen spiritismin harjoittamisen. Sitten hän vihki elämänsä Jehova Jumalalle, ja hänet kastettiin eräässä konventissa. Nyt noin 12 vuotta myöhemmin hän sanoo kiitollisena: ”Kasteestani lähtien henget ovat jättäneet minut rauhaan.” Hän muistelee hymyillen: ”Kasteeni jälkeisenä yönä nukuin niin sikeästi ja rauhallisesti, että myöhästyin seuraavan aamun konventtiohjelmasta.”

Pysyviä hyötyjä

Nykyään sekä Izaak että Asamaja voivat sydämestään yhtyä psalmista Aasafin sanoihin: ”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.” (Psalmi 73:28) Vetäytyessään lähelle Jehovaa he ovat todellakin hyötyneet sekä fyysisesti että tunneperäisesti. Mutta ennen kaikkea he ovat saaneet sisäisen rauhan ja läheisen suhteen Jehovan kanssa.

Tällaiset siunaukset ovat paljon suurempia kuin se tuska ja ne ponnistelut, joita vaaditaan spiritismin ikeestä pääsemiseksi. Siitä vapautuminen voi kuitenkin muodostua melkoiseksi koettelemukseksi. Lintina van Geenen -nimiselle surinamilaiselle naiselle se oli juuri sellainen kokemus. Seuraavassa näemme, miten hän taisteli vuosia ja lopulta onnistui pääsemään vapaaksi demonien vallasta.



*** w87 1/9 s. 7-10 Spiritismin ikeestä pääseminen ***

Spiritismin ikeestä pääseminen

SUURI onnettomuus kohtasi perhettäni, kun olin 14-vuotias. Siihen aikaan ilkeä murhaaja alkoi surmata sukulaisiani. Hänen ensimmäisiä uhrejaan olivat sisareni lapset – kaikki yhdeksän. Sitten se käänsi huomionsa sisareni mieheen. Kohta tämän jälkeen se tappoi myös yhden sisaristani. Sitten seurasivat neljä muuta veljeäni ja sisartani, kunnes vain äitini ja minä olimme enää jäljellä. Voi, miten pelkäsin!

Seuraavina vuosina söin, tein työtä ja nukuin päivittäisessä pelossa. Pohdin: ’Milloinkahan se iskee? Ja kumpi meistä on seuraava, äiti vai minä?’

Taustani

Voidaksesi ymmärtää, mitä sitten tapahtui, kerron sinulle taustastani. Synnyin vuonna 1917 paramaccaner-heimon jäseneksi Maronijoessa sijaitsevalla saarella Surinamissa. Esi-isäni olivat karanneita neekeriorjia (den lowenengre), jotka olivat paenneet viidakkoon viettämään vapaata, vaikkakin kovaa elämää. Tosiasiassa olimme vapaita ihmisten muttemme demonien orjuudesta.

Demonien ja esi-isien palvonta hallitsi jokapäiväistä elämää kylässämme. Jotkut ihmiset turvautuivat wisiin, mustaan magiaan, saadakseen toisia ihmisiä noidutuksi niin, että he sairastuivat ja kuolivat, tai sitten he pyysivät koenoen (lausutaan kuu nuu), kiusaajan, apua. Kiusaajien uskotaan olevan henkilöitä, joita heidän perheensä jäsenet kohtelivat huonosti heidän eläessään. Kuolemansa jälkeen näiden uskotaan palaavan perheen pariin kostamaan. Todellisuudessa nämä kiusaajat ovat kuitenkin halpamaisia demoneja, jotka pakottavat ihmiset palvomaan niitä.

Koska olin Evankelisen veljesseuran, yhden protestanttisen kirkon, jäsen, opin jotakin myös Jumalasta. Vaikka jäinkin tietämättömyyteen sen suhteen, miten häntä tulisi palvoa, meitä ympäröivä sademetsä oli täynnä todisteita siitä, että hän on hyvä Huolenpitäjä. ’Haluan palvoa hyvää Jumalaa mutta en pahaa henkeä, joka aiheuttaa kärsimystä’, pohdiskelin. Tiesin, että kiusaajat nauttivat vastahakoisien uhriensa kiusaamisesta kuolemaan saakka.

Kuvittelehan vain, miten järkyttynyt olin, kun sain tietää, että perheemme viholliset olivat lähettäneet meidän luoksemme koenoen. Olin 14-vuotias silloin, kun se sonnustautui matkaan suorittamaan kuolettavaa tehtäväänsä. 26 vuotta myöhemmin vain äiti ja minä olimme jäljellä.

Ensimmäinen kohtaaminen

Äiti oli ahkera työntekijä. Eräänä päivänä kun hän oli menossa pellolleen, hänet kaadettiin maahan eikä hän päässyt ylös. Koenoe oli valinnut äitini. Hänen terveytensä heikkeni, ja hän halvaantui. Hän tarvitsi apua – minun apuani. Mutta tilanteeni oli ristiriitainen, koska rakastin äitiäni, mutta pelkäsin häntä riivaavaa demonia. Koenoen hyökkäysten aikana äiti-parka huusi kuitenkin niin suuressa tuskassa, etten voinut enää kestää sitä vaan nostin hänen päänsä syliini lohdutukseksi. Silloin hän rauhoittui, mutta minä tunsin ”käsien” puristavan ruumistani.

Kun halusin paeta, äiti huusi jälleen. Jäin siksi siihen hänen vuokseen, ja jouduin kestämään ensimmäisen vavisuttavan kohtaamisen tämän tappajan kanssa. Olin silloin 40-vuotias.

Kovempia hyökkäyksiä

Äiti kuoli. Vain kolme päivää myöhemmin kuulin ystävällisen äänen sanovan: ”Lintina, Lintina, kuuletko minua? Kutsun sinua.” Siitä alkoi niin suuri murhe, että toivoin kuolevani nopeasti.

Ensin demoni vaivasi minua vain mennessäni nukkumaan. Kun olin nukahtamaisillani, ääni herätti minut ja puhui minulle hautapaikoista ja kuolemasta. Univelka heikensi minua, vaikka huolehdinkin edelleen lapsistani.

Myöhemmin demoni kovensi otteitaan. Useita kertoja minusta tuntui kuin se olisi yrittänyt kuristaa minut. Vaikka yritin juosta pakoon, en kyennyt, koska ruumistani tuntui painavan raskas paino. Halusin huutaa, mutten saanut ulos minkäänlaista ääntä. Siitä huolimatta en suostunut palvomaan hyökkääjääni.

Toivuttuani aina kunkin hyökkäyksen jälkeen aloin jälleen viljellä maata ja kasvattaa maniokkia ja sokeriruokoa ja myydä niitä pienen rannikkokaupungin torilla. Elannon hankkiminen kävi helpommaksi, mutta pahimmat kärsimykseni olivat vielä edessä.

Etsin parannuskeinoa

Eräänä päivänä kuulin demonin pahaenteisen äänen sanovan: ”Turvotan mahasi palloksi.” Jonkin ajan kuluttua mahaani ilmestyi kova möykky, joka kasvoi aina vain suuremmaksi, kunnes näytti siltä kuin olisin ollut raskaana. Olin todella kauhuissani ja mietin: ’Voiko Jumala, Luoja, auttaa minua pääsemään eroon koenoesta? Voiko Hän lähettää hyvän ja voimakkaamman hengen ajamaan tämän toisen pois?’ Saadakseni tämän selville menin bonoemanin, poppamiehen, puheille.

Ensimmäinen poppamies, jonka luo menin, antoi minulle tapoeseja eli amuletteja, mutta turvotus ei lähtenyt pois. Olin päättänyt löytää jonkin parannuskeinon, ja niinpä matkustin poppamieheltä toiselle – aivan turhaan. Noiden käyntien välillä jatkoin maanviljelystä saadakseni varoja oluen, viinin, samppanjan ja lannevaatteiden ostoon, joilla maksoin poppamiehille heidän palveluksistaan. He neuvoivat minua monta kertaa sanoen: ”Polvistu koenoen eteen. Rukoile sitä kuin isäntää. Palvo sitä niin se jättää sinut.” Mutta miten voisin polvistua sellaisen hengen eteen, joka kidutti minua ja halusi tappaa minut? En mitenkään voinut.

Epätoivoissani tein kuitenkin kaiken muun, mitä poppamiehet käskivät minun tehdä. Yksi heistä hoiti minua viisi kuukautta. Hän antoi minulle yrttikylpyjä ja pusersi 11:n eri kasvin mehua silmiini ”puhdistaakseen ne”, kuten hän sanoi, samalla kun huusin tuskasta. Mutta hoidon päätyttyä palasin kotiin rahattomana, pahoinpideltynä ja sairaampana kuin koskaan ennen.

”Viimeinen hetkesi on koittanut”

Yksi pojistani, joka asuu Alankomaissa, lähetti minulle rahaa voidakseni jatkaa avun etsimistä. Niinpä menin pääkaupungissa asuvan lääkärin luo. Tutkittuaan minut lääkäri sanoi: ”En voi auttaa teitä. Menkää bonoemanin luo.” Niinpä koetin saada apua intialaista alkuperää olevalta meediolta – mutta jälleen turhaan. Lähdin kulkemaan kohti kotia, mutta en päässyt pääkaupunkia pitemmälle, ja siellä saavuin erään tyttäreni talon luo. Lysähdin siihen paikkaan – rahattomana ja sairaana. Olin aivan turhaan käyttänyt 17 vuotta ja 15000 guldenia (noin 35000 markkaa) parannuskeinojen löytämiseen. Olin 57-vuotias.

Seuraavaksi demoni uhkasi: ”Olen saanut tarpeekseni sinusta. Viimeinen hetkesi on koittanut.”

”Mutta et sinä ole Jumala, etkä ole Jeesus”, huusin.

”Ei edes Jumala voi estää minua”, demoni vastasi. ”Päiväsi ovat luetut.”

Lopullinen taistelu

Kului joitakin viikkoja. Meena, naapurissa asuva nainen, joka oli Jehovan todistajien kokoajanpalvelija, kysyi tyttäreltäni tilastani ja sanoi: ”Vain Raamattu voi auttaa äitiäsi.” Kuultuani sattumalta keskustelun kävelin heitä kohti. Ennen kuin kuitenkaan pääsin heidän luokseen, minut heitettiin maahan. Meena kiiruhti luokseni ja sanoi: ”Tuo demoni ei jätä sinua rauhaan. Ainoa joka voi auttaa sinua on Jehova, ei kukaan muu.” Sitten hän rukoili kanssani Jehova Jumalaa ja alkoi käydä luonani. Mutta mitä useammin hän kävi, sitä ankarammiksi tulivat demonin hyökkäykset. Yöllä ruumiini vapisi niin ankarasti, ettei kukaan talossa olija voinut nukkua. Lakkasin syömästä, ja toisinaan menetin täysin tajuntani.

Tilani muuttui niin vakavaksi, että maan sisäosissa asuvat poikani tulivat hakemaan minua takaisin kylään kuolemaan. Koska olin liian heikko matkustaakseni, kieltäydyin lähtemästä. Mutta koska tunsin kuoleman lähestyvän, pyysin todistajaa tulemaan hyvästelemään minua. Meena selitti Raamatusta, että vaikka kuolisinkin, on olemassa ylösnousemustoivo.

”Ylösnousemusko? Mitä tarkoitat?”

”Jumala voi herättää sinut elämään paratiisissa”, hän vastasi. Siinä oli toivon kipinä!

Mutta juuri tuona yönä demoni riivasi minua. Transsissa olin näkevinäni koenoen kulkevan suuren ihmisjoukon seuraamana. Se pilkkasi: ”Hän kuvittelee saavansa ylösnousemuksen.” Sitten ihmisjoukko nauroi nauramistaan. Silloin tein kuitenkin jotakin mitä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Huusin: ”Jehova! Jehova!” En osannut sanoa mitään muuta. Mutta demoni lähti!

Poikani tulivat jälleen luokseni ja pyysivät: ”Äiti, älä kuole kaupungissa. Anna meidän viedä sinut kylääsi.” Kieltäydyin lähtemästä, sillä halusin oppia lisää Jehovasta. ”No niin, ehkä kuitenkin kuolen”, sanoin heille, ”mutta olen ainakin voinut palvella Luojaa.”

Kuin vahva torni

Meena ja toiset todistajat kävivät yhä luonani. He opettivat minua rukoilemaan Jehovaa. He kertoivat minulle muun muassa Jehovan ja Saatanan välisestä kiistakysymyksestä ja siitä, miten Panettelija aiheutti kärsimyksiä Jobille saadakseen hänet kiroamaan Jumalan. Näiden asioiden oppiminen vahvisti minua päätöksessäni olla koskaan palvomatta tuota demonia. Todistajat lukivat minulle raamatunkohdan, josta opin pitämään erittäin paljon: ”Herran [”Jehovan”, UM] nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.” – Sananlaskut 18:10.

Vähitellen voimani palautuivat. Kun poikani palasi, pyysin häntä odottamaan ulkopuolella. Pukeuduin ja työnsin puseronhelman hameeseeni näyttääkseni, että turvotus oli lähes hävinnyt. Sitten kävelin ulos.

”Onko tämä Mama Lintina?” poikani sopersi.

”Kyllä, minä se olen – kiitos Jehovalle, Jumalalleni!”

Otan asenteeni

Heti kun pystyin vähänkään kävelemään, menin Jehovan todistajien valtakunnansaliin. Siellä sain niin paljon kannustusta ystäviltä, etten jättänyt menemättä yhteenkään kokoukseen. Muutamia kuukausia myöhemmin osallistuin todistajien kanssa julkiseen saarnaamistyöhön. Vähän sen jälkeen minut kastettiin ja minusta tuli Jehovan, rakkaudellisen Pelastajani, palvelija. Olin silloin 58-vuotias.

Vielä oli kuitenkin jotakin tekemättä. Vuosia aikaisemmin olin majani luokse kylään rakentanut alttarin, jolla uhrasin uhreja esi-isilleni. Voidakseni olla hengellisesti puhdas, minun piti hävittää se. Pyysin Jehovalta apua, sillä tekoni voisi aiheuttaa kyläläisten keskuudessa valtavan rähinän. Kun saavuin majalleni ja avasin sen oven, joku huusi: ”Pingos!” (”Villisikoja!”) Villisikalauma kulki juuri saaren poikki ja hyppäsi jokeen uidakseen sen yli. Sekä nuoret että vanhat kyläläiset lähtivät heti tämän helpon saaliin perään. Riemuissani polvistuin ja kiitin Jehovaa tästä tapahtumien käänteestä. Raahasin äkkiä alttarin ulos, kaadoin sen päälle paloöljyä ja sytytin sen tuleen. Kun ihmisjoukko palasi, alttaria ei enää ollut. Tietenkin he saivat selville mitä oli tapahtunut, mutta he eivät voineet sille enää mitään. Niinpä palasin pääkaupunkiin rauhallisin mielin.

Kurjuudesta onnellisuuteen

Sain osakseni muitakin siunauksia. Alankomaissa asuva poikani ei uskonut minusta kuulemiaan kertomuksia vaan astui Surinamin koneeseen nähdäkseen minut omin silmin. Hän oli niin onnellinen tavatessaan minut terveenä, että hän osti minulle pääkaupungista kauniin talon, jossa nyt asun. Millaisen muutoksen olenkaan kokenut: aikaisemmin olin pennitön demonien orja, nyt olen Jehovan palvelija, josta huolehditaan hyvin!

Yksitoista vuotta kasteeni jälkeen minulla on vielä muita syitä olla kiitollinen. Osakseni tulleiden monien siunausten innoittamana kolme lastani ja yksi vävyni kiinnostuivat myös Raamatun totuudesta ja lopulta vihkivät elämänsä Jehovalle. Lisäksi olen kerran toisensa jälkeen kertonut demonismia koskevan kokemukseni, kun veljet ja sisaret ovat vieneet minut mukaansa Raamatun tutkijoiden luo, joilla ei ole ollut rohkeutta irtautua demonien vallasta. Tällä tavoin noistakin kauhun vuosista on ollut jotakin hyötyä Valtakunnan saarnaamistyössä.

Sanat eivät riitä ilmaisemaan kiitollisuuttani Jehovaa, Jumalaani, kohtaan. Olen totisesti nähnyt hänen kaikkivaltiaan kätensä toimivan puolestani. Jehova on todella ollut hyvä minulle! – Vrt. Psalmi 18:18–20.


  
*** w75 15/2 s. 93-94 Onko ”taikakaluissa” vaaraa? ***

On tunnettua, että joissakin osissa maailmaa on poppamiehiä ja jujupappeja, jotka ovat loitsuilla ja taikakaluilla aiheuttaneet kuoleman tai onnettomuuden sikäläisille ihmisille. Nämä loitsijat ovat usein kokeilleet loitsujaan niitä paikallisia asukkaita vastaan, joista on tullut Jehovan todistajia, ja ovat jopa sijoittaneet taikakaluja heidän asuntoonsa. Mutta he eivät ole pystyneet aikaansaamaan minkäänlaista vaikutusta todistajiin. Todistajat olivat tietysti jo aikaisemmin lopettaneet ehdottomasti kaiken yhteyden näihin taikuutta harjoittaviin pappeihin eivätkä olleet ottaneet heiltä vastaan mitään lahjoja. He eivät yleensä tienneet, että taikakaluja oli sijoitettu heidän alueelleen. He eivät kokeneet vahinkoa loitsijoitten tyrmistykseksi.

Tästä voit havaita, ettei sinun tarvitse elää demonien pelossa. Sinun ei pitäisi kauhistua astrologisia horoskooppeja tai muita ennusteita eikä spiritismin harjoittajien loitsuja. Mutta olet turvassa vain siinä tapauksessa, että tyystin hylkäät kaiken yhteyden sellaisiin ihmisiin ja ehdottomasti kammoat kaikkia lahjoja, joita he saattavat tarjota, ja kieltäydyt ottamasta niitä vastaan. Sinun täytyy karttaa tietesi päästämästä sellaisia kauhistavia esineitä kotiisi. Saatat itsesi vaaraan, jos luet horoskooppeja nähdäksesi, mitä ne sanovat, ja siten jossain määrin tunnustaessasi, että ne saattaisivat osoittautua oikeiksi. Jos menettelet siten, osoitat jossain määrin pitäväsi näistä kauhistuksista ja jonkin verran turvaavasi niihin tai haluavasi jotakin niihin liittyvää aineellista. Silloin sinun ei pitäisi olla hämmästynyt, jos yhtäkkiä koet demonien hyökkäyksiä, ehkä kuulet ääniä tai joudut ankarasti ahdistelluksi.

Jos sinulla on ollut sellaisia ikäviä kokemuksia, niin hävitä kaikki sellainen, minkä tiedät saaneesi tai perheesi muiden jäsenten saaneen spiritismiä harrastelevilta. Lakkaa seurustelemasta sellaisten ihmisten kanssa. Kun olet tehnyt sen, niin pyydä Jehova Jumalaa Kristuksen nimessä antamaan sinulle apua ja vapautus. Jos olet Jehovan todistajien seurakunnan jäsen, niin lähesty vanhimpia ja pyydä heiltä apua, ei siksi, että he toimisivat manaajina, vaan siksi, että voisit saada heiltä neuvoja ja heidän yhteisten rukoustensa avun. – Jaak. 5:13–18.



*** w83 15/10 s. 29-30 Varo tätä Pettäjää! ***

Erityisen ongelmallista on jooga-tyyppinen mietiskely. Jotkut voivat huomauttaa, että Raamattukin kannustaa mietiskelyyn. Kristillinen mietiskely on kuitenkin aktiivista mietiskelyä, rakentavien ja hyödyllisten asioiden miettimistä ja pohtimista. (Psalmit 63:7; Sananlaskut 15:28; Filippiläisille 4:8) Joogatyyppinen mietiskely on aivan muuta. ”Joogan päätarkoitus on tukahduttaa mielen toiminta, joka hämmentää sielun olemusta ja puhdasta älyä. Mieltä valvotaan jatkuvalla mietiskelyllä ja irrottautumisella aineellisesta. Lopulta kaikki mielen pyrkimykset, sekä älylliset että alitajuiset, tukahdutetaan kokonaan.” – The Encyclopedia Americana.

Onko tällainen mielen tyhjentäminen terveellistä? Muuan joogan harrastaja kertoo, että erään pitkän harjoittelu- ja mietiskelyjakson aikana hän tunsi näkymättömien voimien hyökkäävän useita kertoja. Demonit voivat käyttää hyväkseen tyhjää mieltä ja täyttää sen omilla ajatuksillaan. (Luuk. 11:24–26) Ole siis varuillasi! Jooga voi tehdä sinusta niiden uhrin.




On kiinnostavaa, että vuoden 2003 Vartiotorni myöntää, etteivät kaikki omituiset tapaukset tai sairaudet olekaan demonien aiheuttamia. Niille voi löytyä luonnollinen selitys nykyajan lääketieteestä.
 

*** w03 1/5 s. 31 Lukijoiden kysymyksiä ***

Lukijoiden kysymyksiä

Jos kristitty kuulee ääniä, onko kyse ilman muuta demonien hyökkäyksestä?

Ei ole. Vaikka demonien on kerrottu tuoneen itseään ilmi tällä tavoin, monet, jotka kuulevat ääniä tai kokevat muita selittämättömiä ja pelottavia aistimuksia, ovat tutkimusten perusteella saaneet tietää kärsivänsä jostakin terveysongelmasta.

Ilmeisesti jo ensimmäisellä vuosisadalla tiedettiin, että demonien hyökkäykset ja fyysiset sairaudet ilmenevät joskus samalla tavoin. Matteuksen 17:14–18:ssa kerrotaan nuoresta pojasta, jonka Jeesus paransi. Vaikka pojalla oli ilmennyt vaikeita epilepsiaoireita, hänen kärsimyksensä olivat todellisuudessa demonin aiheuttamia. Toisaalta eräässä aiemmassa tapauksessa, kun useita kärsiviä ihmisiä tuotiin Jeesuksen luo parannettaviksi, heidän joukossaan oli ”demonien riivaamia ja kaatumatautisia” (Matteus 4:24). Ilmeisestikin oltiin selvillä siitä, että jotkut epileptikot eivät olleet demonien riivaamia. Heidän ongelmansa olivat fyysisiä.

Raporttien mukaan jotkut, joilla on skitsofrenia – sairaus jota voidaan usein hoitaa lääkkeillä – kuulevat ääniä tai kärsivät muista oireista, joiden voisi luulla olevan peräisin jostakin yliluonnollisesta. Myös muut fyysiset vaivat voivat aiheuttaa sellaisia henkisiä häiriöitä, joita joku saattaisi virheellisesti pitää demonien aiheuttamina. Vaikka siis joku, joka kertoo kuulevansa ääniä tai kokevansa muita levottomuutta herättäviä aistimuksia, ei haluakaan jättää pois laskuista demonien hyökkäyksiä, häntä tulisi ehdottomasti kehottaa hakeutumaan tutkimuksiin sen selville saamiseksi, onko hänen kokemuksiinsa jokin fyysinen syy.



Lue myös nämä:
   

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity