Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut - arkisto




Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu



Muita aiheita:
   



Vartiotorniseuralla on erittäin outo suhtautuminen urheiluun
16.04.2016 Johanneksen poika




Kuva: JW.ORG

JW.ORG:n sivuilla on nuorille suunnattu kirjoitus "Miten minun tulisi suhtautua urheiluun?" Kirjoituksessa on kolme osiota:
  • Mitkä ovat hyödyt?
  • Mitkä ovat vaarat?
  • Mitä jotkut nuoret sanovat?
Artikkeli myöntää aluksi, että urheilu voi olla hyväksi terveydelle. Se on kirjoituksen mukaan jopa mukavampaa kuin videopelien pelaaminen. Hyväksi puoleksi lasketaan myös se, että urheilu opettaa toimimaan ryhmässä ja luomaan ystävyyssuhteita.

Kaikki on siis tähän asti kunnossa. Mutta sitten osiossa "Mitkä ovat Vaarat?" ylireagoidaan urheilun "vaarallisuuteen". Ensin luonnollisesti esitetään urheilun väkivaltainen puoli. On totta, että on lajeja, joissa esiintyy enemmän tai vähemmän väkivaltaa, mutta tämä ei koske läheskään kaikkea urheilua.

Sitten seuraa tämän artikkelin huippukohta. Siinä nähdään, että kirjoituksesta vastaava Jehovan todistajien hallintoelin on täysin vieraantunut reaalitodellisuudesta. Hallintoelin ei lainkaan ymmärrä sitä, että suuri osa ihmisistä rakastaa kilpailemista. Se on osa ihmisyyttä. Kilpaileminen itse asiassa liittyy muuhunkin kuin urheiluun. Esimerkiksi kilpailu työpaikoista on todellisuutta nykyisessä yhteiskunnassa. Kilpailu aviopuolison löytämisestä on aina kuulunut ihmisten elämään. Kilpailua on myös henkisellä puolella. On laulu- ja soittokilpailuja, jotka toimivat myönteisellä tavalla. Ne saavat nuoret lahjakkaat ihmiset harjoittelemaan keskittyneesti ja kehittämään itseään. Näin heistä voi kasvaa suuria taiteilijoita. Kilpaileminen pitää vain hyväksyä, muuten ei sopeudu tähän maailmaan. Ihmisellä on vahva sisäänrakennettu kilpailuvietti, minkä hallintoelin haluaa tukahduttaa mm. tämän kaltaisilla lausunnoilla:

Millä asenteella urheilet. Raamatussa sanotaan: ”Ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte nöyrämielisesti, että toiset ovat teitä parempia.” (Filippiläisille 2:3.)

(Mainittakoon, että tämä jae on täysin repäisty irti asiakokonaisuudesta eikä mitenkään liity esim. urheiluun)

Niinpä niin. Esimerkiksi maailmanennätystä hallussa pitävällä pikajuoksijalla pitäisi Vartiotorniseuran mielestä olla se asenne, että toiset ovat häntä parempia. Lähtötelineissä hän miettisi: "En voi voittaa, kun muut ovat parempia, en siis edes kunnolla yritä, kunhan juoksen kilpailun loppuun". Keihäänheiton ennakkosuosikin pitäisi Vartiotorniseuran ohjeiden mukaan vauhdinottoradan päässä miettiä: "En saa tätä lentämään mihinkään, muut ovat minua parempia, joten kunhan kiskaisen ja katson mihin se riittää". Tai oppilas voisi vaikkapa koulun liikuntatunnilla Cooperin testissä lönkytellä 12 minuuttia apaattisesti, koska "toiset ovat minua parempia, en siis edes yritä".

Ei se tee ihmisestä huonoa ihmistä, jos hän haluaa voittaa jonkin kilpailun. Se on täysin luonnollista. Ei Raamattukaan väheksynyt kilpailuhenkeä. Ei kilpailun voittaminen tee normaalisti ihmisestä ylimielistä itsensä palvojaa eikä hän väheksy hyviä kilpakumppaneitaan. Hän iloitsee tästä voitosta ja tähyää jo seuraaviin kilpailuihin. Hän myös kunnioittaa kilpakumppaneitaan.

Raamatun teksti ei ole urheiluun nähden kielteinen:

”Vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. – – Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria.” (1. Korinttilaisille 9:24, 25, Kirkkoraamattu 1992).

Tuo raamatunkohta kertoo, että kilpailijat noudattivat "itsekuria", he eivät siis olleet mitään laiskoja luusereita. Eikä tuo raamatunkohta sanonut, että "voi voi, tuonkin kilpailemisen ajan olisi voinut käyttää kaupungin torilla tai synagogassa saarnaamiseen".

Hallintoelimen hyväksymä kirjoitus vääristää ajatuksen kilpailemisesta. Se sekoittaa kaksi asiaa. Se yrittää väittää, että kilpaileminen on kilpailemista "hinnalla millä hyvänsä". Näinhän urheilussa ei pitäisi olla, vaikka toki on myönnettävä, että esimerkiksi doping-aineiden käyttö on ongelma, kun joku haluaa voittaa hinnalla millä hyvänsä, jos ei rehellisin keinoin, niin epärehellisin sitten. Tässä lainaus:

Luonnollisesti kaikki pelit ja lajit, joissa joukkueet pelaavat vastakkain sisältävät jonkin verran kilpailua. Mutta voiton tavoitteleminen hinnalla millä hyvänsä vie ilon pelaamisesta. ”Kilpailuhenki ottaa helposti vallan”, sanoo 18-vuotias Brian. ”Mitä paremmin menestyt urheilussa, sitä enemmän sinun täytyy tehdä töitä pysyäksesi nöyränä.”

"Nöyrä" asenne esimerkiksi joukkuelajeissa on täysin tuhoon tuomittu ajatus. Tekeekö esimerkiksi suomalainen jääkiekkoilija nöyränä niin, että kun Kanada hyökkää, suomalainen nöyrä puolustaja ei yritäkään estää kanadalaista keskushyökkääjää maalin teossa. Hän nöyrästi katsoo, että tuo huippujoukkueen pelaaja on niin paljon parempi, ettei häntä pidä mennä tönimään ja estämään Suomen maalin edessä. Urheiluun kuuluu terve itsetunto ja se, ettei liikaa kunnioiteta vastustajia, vaikka he olisivatkin ennakkosuosikkeja.

Seuraavaksi JW.ORG:n kirjoitus varoittaa urheilussa tapahtuvista loukkaantumisista. On totta, että joskus joku loukkaantuu, mutta niin tapahtuu muuallakin. Suuri osa ihmisistä, jotka esimerkiksi kaatuvat ja murtavat jalkansa, tekevät sen kotona. Pitäisikö kotona asuminen kieltää, kun se on niin vaarallinen paikka? Tai toisaalta kaupungillä kävellessä auto voi ajaa päälle. Pitäisikö turvallisuussyihin vedoten kieltää kotoa poistuminen. Urheilussa sattuu joskus vammoja, mutta ei sitä sen takia kannata jättää harrastamatta. Elämä on muutenkin täynnä riskejä. Jos ei uskalla elää, koko elämä jää elämättä.

Huonojen asioiden listalla tulee seuraavaksi se, minkä takia itse asiassa JW.ORG:n kirjoitus nuorille on julkaistu. Lyhyesti karrikoiden voisi sanoa näin: "Nuori, älä harrasta urheilua, se vie liikaa aikaa, käytä se kenttäpalvelukseen".

Lainaus kirjoituksesta:

Huolehdi asioiden tärkeysjärjestyksestä: hengellisten asioiden tulisi olla tärkeimmällä sijalla. Monet ottelut kestävät useita tunteja, oletpa pelikentällä tai katsomon puolella. Daria kertoo: ”Riitelimme usein äidin kanssa siksi, koska katselin niin paljon urheilua televisiosta, vaikka olisin voinut käyttää tuon ajan paremminkin.”

Artikkelin kolmannessa osiossa "Mitä jotkut nuoret sanovat" tiivistyy hallintoelimen näköalattomuus:

”Sen lisäksi, että urheileminen tekee hyvää fysiikalle, se edistää onnellisuutta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Se opettaa pysymään nöyränä menestyksen hetkellä ja olemaan hyvä häviäjä.” (Abigail)

”Rakastan urheilua, mutta ei se silti ole yhtä tärkeää kuin monet muut asiat elämässäni. Urheilun katseleminen on minulle ikään kuin palkinto siitä, että olen huolehtinut velvollisuuksistani. Tämä kannustaa minua panemaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen” (Deven)

Vartiotorniseura opettaa häviämään, kuten Abigail kertoi.


Kuva: JW.ORG

Miksi ihmiset eivät saisi nauttia urheilusta ja kilpailemisesta? Miksi kaikki se, mistä ihmiset nauttivat, pitää kieltää kokonaan tai tehdä sellaiseksi, että tulee syyllinen olo, kun harrastaa jotain, mikä ei edistä Vartiotorniseuran päämääriä?

Urheilun tekeminen jotenkin haitalliseksi tai liikaa aikaa vieväksi harrastukseksi on yksi Vartiotorniseuran mielenhallinnan ja kontrolloinnin muoto.
 


  
Alkuperäiset JW.ORG:n internetsivut täällä.
 
 

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity