Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut - arkisto




Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu



Muita aiheita:
   



Historiaa - osa 27: Entinen hallintoelimen jäsen Raymond Franz kertoi kirjassaan hemofiliapotilaiden saamista hoito-ohjeista
06.05.2016 Johanneksen poika



Mikä on hemofilia (verenvuototauti)? Terveyskirjasto kertoo siitä näin:



Hemofilian syyt

Hemofilia johtuu perinnöllisestä muutoksesta hyytymistekijöissä eli hyytymisfaktoreissa. Hyytymistekijät ovat veressä olevia proteiineja (valkuaisaineita), jotka aktivoituvat verenvuotoa aiheuttavien vammojen yhteydessä. Aktivoitumisen seurauksena veri hyytyy ja verenvuoto lakkaa. Hemofilia A:ssa hyytymistekijää VIII (kahdeksan) ja hemofilia B:ssä hyytymistekijää IX (yhdeksän) on liian vähän tai hyytymistekijä ei toimi normaalisti, minkä vuoksi veri ei hyydy normaalisti.

Hoito

Liiallinen verenvuototaipumus voidaan varmistaa laboratoriokokeilla. Hyytymistekijöiden erikoistutkimuksilla voidaan todeta, onko liiallisten verenvuototaipumuksen syynä hemofilia.

Hemofiliapotilaiden hoidon suunnittelevat sairauteen perehtyneet erikoislääkärit. Hyytymishäiriötä hoidetaan antamalla puuttuvaa hyytymistekijää suonensisäisenä ruiskeena. Hyytymistekijä ei pysy verenkierrossa pitkään, minkä vuoksi sen vaikutus kestää vain pari päivää.

Vaikeassa hemofiliassa annetaan vuotojen ehkäisemiseksi hyytymistekijää 2–3 kertaa viikossa ainakin pikkulapsilla, jotka helposti kolhivat itseään. Säännölliset tiputukset tulevat kyseeseen tarvittaessa myös vanhemmalla iällä. Lievemmissä tapauksissa hyytymistekijää annetaan aina kun vuoto todetaan tai sitä epäillään. Useimmat hemofiliapotilaat tai heidän vanhempansa on koulutettu hoitamaan hyytymistekijätiputukset itse kotona.

Koska hemofiliapotilaiden hoitoon liittyy verestä saatavat valmisteet, tämä on ollut ongelma Jehovan todistajille, jotka ovat perinteisesti kieltäytyneet verensiirroista ja verituotteiden vastaanottamisesta.

   Raymond Franz

Kaikki päätökset veren käytöstä tai kielloista tekee Jehovan todistajien hallintoelin. Itse hallintoelimeen vuosina 1971-1980 kuulunut Raymond Franz kertoo kirjassaan, millainen soppa tämä hemofiliapotilaiden hoito aikaisemmin oli. Tässä on suora lainaus Franzin kirjasta "Omantunnon käännekohta".

Järjestön ottama kanta veren komponenttien käytöstä hemofiliapotilaiden hoidossa kertoo hyvin niistä ongelmista, joita saattoi syntyä, kun muutettiin suhtautumista jo olemassa oleviin määräyksiin. Verenvuototautia hoidetaan verestä saatavilla valmisteilla (kuten tekijä VIII, hyytymistekijä), jotka estävät kuolemaan johtavan verenvuodon.

Vuosien ajan hemofiliapotilaiden tiedusteluihin vastattiin päätoimistosta ja haaratoimistoista siten, että hyytymistekijöiden hyväksyminen lääkinnälliseen tarkoitukseen yhden kerran olisi hyväksyttävää. Mutta useammin kuin kerran tehtynä sitä pidettäisiin “kehon ravitsemisena” ja siksi Raamatun veren syömistä koskevan kiellon rikkomisena.

Vuosia myöhemmin tämä sääntö muuttui. Kirjeenvaihtoa hoitava henkilökunta tiesi, että aiemmin he olivat lähettäneet kirjeitä, joissa sanottiin aivan muuta ja että hemofiliapotilaat, jotka olivat ottaneet yhden sallitun annoksensa verenhyytymistekijöitä, luulivat edelleen, että hoidon jatkaminen olisi Raamatun ohjeiden vastaista. Tämän seurauksena he saattoivat kuolla.

Hallinto ei puoltanut uuden kannan julkaisemista painetussa muodossa, koska edellistäkään kantaa ei oltu koskaan julkaistu vaan siitä oli informoitu ainoastaan niitä yksilöitä, jotka olivat kysyneet asiaa. Jos asiasta julkaistaisiin jotain, täytyisi ensin selittää mikä edellinen kanta oli ollut ja sitten vielä selittää, että se oli nyt vanhentunut. Se ei vaikuttanut houkuttelevalta. Joten henkilökunta etsi huolellisesti arkistoistaan jokaisen henkilön nimen ja osoitteen joka oli tiedustellut asiaa. Uusi kirje lähetettiin kaikille ja heille kerrottiin muutoksesta. Henkilökunta huokaisi helpotuksesta.

Sitten he huomasivat, että monet kyselyt olivat tulleet puhelimitse eikä näistä puheluista ollut mitään arkistoja eikä näin ollen ollut mitään keinoa tietää keitä nämä puhelimitse yhteyttä ottaneet hemofiliapotilaat olivat. Ei myöskään tiedetty olivatko jotkut näistä potilaista kuolleet sen jälkeen kun uusi säädös oli astunut voimaan. Eikä tiedetty tulisiko joku vielä kuolemaan. He tiesivät ainoastaan, että he olivat noudattaneet ohjeita ja olleet uskollisia ja tottelevaisia järjestössä heidän yläpuolellaan oleville.

Tästä muutoksesta päätettiin virallisesti 11. kesäkuuta 1975 pidetyssä hallintoelimen istunnossa. Vasta vuonna 1978 muutos julkaistiin painetussa muodossa, kesäkuun 15.
päivän Vartiotornissa, vaikkakin melko peitellysti artikkelin yhteydessä, jossa käsiteltiin seerumiruiskeita tautien hoidossa. Vieläkään ei myönnetty, että kyseessä oli muutos aikaisempaan toimintaohjeeseen, joka kielsi useamman kuin yhden hyytymistekijäannoksen hemofiliapotilailta.

Kuinkahan monta turhaa kuolemaa hallintoelimen vastuulla on ollut antamiensa vaihtuvien sääntöjen takia?
 


  
Raymond Franzin kirjan kolme lukua voit lukea suomen kielellä täältä.
 
 

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity