Alankomaat vapauttaa vangitut todistajat

VUONNA 1936 Johan Akkerman oli ensimmäinen todistaja, joka kuuli Veenhuizenin kuritushuoneen porttien sulkeutuvan takanaan. Koska hän oli Jehovan todistaja, hän oli omantuntonsa tähden kieltäytynyt sotapalveluksesta. Kolmekymmentäkahdeksan vuotta myöhemmin, 19. heinäkuuta 1974, viimeinen Jehovan todistaja vapautettiin tuosta samasta vankilasta.
- - -
Mutta Alankomaitten Jehovan todistajat eivät ole kieltäytyneet ainoastaan asepalveluksesta vaan myös kaikesta aseettomasta palveluksesta, jota tarjotaan sen korvikkeeksi.
- - -
Maaliskuun 26. päivänä 1971 kolme Jehovan todistajien edustajaa kokoontui keskustelemaan puolustus- ja oikeusministeriöitten edustajien muodostaman komitean kanssa. Keskustelu kesti kaksi ja puoli tuntia.

Yksi komitean esittämiä ensimmäisiä keskustelunaiheita oli: ”Se, että te ette halua osallistua millään tavalla sotapalveluksen suorittamiseen, on selvää, eikä se kaipaa lisäselityksiä. Mutta minkä tähden vastustatte vaihtoehtoista siviilipalvelusta?”

Todistajat selittivät, että se ei johdu siitä, että he vastustaisivat siviilipalvelusta sellaisenaan, vaan siitä, että kysymyksessä on ehdoton puolueettomuus. Sen tähden Jehovan todistajat eivät voi hyväksyä mitään työtä, jota suoritetaan pelkästään sotapalveluksen korvikkeeksi.

Toiset kysymykset kavensivat kiistakysymystä entisestään. Hallituksen edustajat huomauttivat: ”Kun joku kieltäytyy asepalveluksesta, hänet siirretään puolustuslaitoksen alaisuudesta siviililainsäädännön piiriin, ja siitä hetkestä lähtien hänellä ei ole mitään tekemistä puolustuslaitoksen kanssa. Miksi hän ei silti hyväksy sellaista siviilipalvelusta?”

Kristitty kieltäytyy ottamasta halukkaasti vastaan sellaista työtä sen tähden, mitä Jumalan laki sanoo asiasta: ”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.” (1. Kor. 7:23) Asepalveluksen korvikkeeksi suoritettu siviilipalvelus olisi aivan yhtä vastenmielistä kristitylle. Jos hän suorittaisi sen, hän tulisi itse asiassa osaksi maailmasta eikä pysyisi siitä erossa, kuten Jeesus käski. – Joh. 15:19; 17:14–16.
- - -
Sopusoinnussa tämän puolustusministeriön päätöksen kanssa oikeusministeriö toimi nopeasti vapauttamalla kaikki silloin vangittuna olleet todistajat. Kaksitoista päivää sen jälkeen kun viimeinen todistaja oli vapautettu, 31. heinäkuuta 1974, ihmiset koko maassa lukivat hämmästyneinä päivälehdistään esimerkiksi: ”JEHOVAN TODISTAJAT MENEVÄT KOTIIN.”

Erään sanomalehden selonteko päättyi seuraavasti: ”Puolustusministeriö laatii parhaillaan lakia, jonka avulla kaikki Jehovan todistajat, jotka ovat kastettuja, vapautetaan sotapalveluksesta. Tämän lain valtiopäiväkäsittelyä odoteltaessa sotapalveluksesta kieltäytyvien Jehovan todistajain kaikesta syytteeseen asettamisesta pidätytään. Oikeusministeriö päätti, että nykyisissä olosuhteissa ei ollut oikeudenmukaista pitää enää vankeudessa niitä heidän tovereitaan, jotka oli jo tuomittu.”

*** w79 1/6 s. 19 Syvempää näkemystä uutisiin ***

”Vuosisadan vaihteesta lähtien Jehovan todistajat ovat johdonmukaisesti säilyttäneet väkivallatonta ’kristillistä puolueettomuutta’ koskevan kantansa läpi kahden suuren maailmansodan ja läpi senjälkeisten ’kylmän sodan’ kauden sotilaallisten yhteenottojen. Heidän jatkuva asennoitumisensa kaikenmuotoista armeijan palvelusta, sekä aseellista että siviilipalvelusta vastaan, ja heidän kieltäytymisensä kunnioittamasta kansallisia vertauskuvia ovat johtaneet oikeudenkäyntien, vangitsemisten ja roskajoukon toiminnan aikakausiin monissa maissa kautta maailman mukaan luettuina Yhdysvallat, Kanada ja Saksa. Todistajat eivät kuitenkaan koskaan ole vastanneet väkivallalla. . . . Jehovan todistajien opetukset ovat peräisin heidän vakaumuksestaan, jonka mukaan Raamattu on Jumalan henkeytetty sana.” – University of Michigan Press, s. 23.

Siviililuonteinen palvelus

16 Joissakin maissa valtio ei suo vapautusta uskontokuntien sananpalvelijoille mutta tunnustaa kuitenkin, että jotkut yksilöt saattavat kieltäytyä asepalveluksesta. Monissa tällaisissa maissa on järjestetty niin, ettei tällaisia omantunnontarkkoja yksilöitä pakoteta asepalvelukseen. Joissakin maissa jotakin vaadittua siviililuonteista palvelusta, kuten hyödyllistä työtä yhdyskunnassa, pidetään ei-sotilaallisena kansallisena palveluksena. Voisiko vihkiytynyt kristitty suorittaa sellaista palvelusta? Vihkiytyneen, kastetun kristityn olisi jälleen itse tehtävä ratkaisunsa Raamatun valmentaman omantuntonsa perusteella.

17 Pakollinen palvelus näyttää olleen käytössä Raamatun aikoina. Eräässä historiakirjassa sanotaan: ”Sen lisäksi että Juudean asukkailta perittiin veroja ja muita maksuja, heillä oli myös päivätyövelvollisuus [valtiovallan vaatima palkaton työ]. Se oli idässä ikivanha vakiintunut tapa, jota hellenistiset ja roomalaiset vallanpitäjät edelleen noudattivat. – – Uudessa testamentissakin kerrotaan esimerkkejä Juudeassa käytössä olleesta päivätyövelvollisuudesta, mikä osoittaa, kuinka laajalle levinnyt se oli. Tämän tavan mukaisesti sotilaat pakottivat kyreneläisen Simonin kantamaan Jeesuksen ristiä [kidutuspaalua] (Matteus 5:41; 27:32; Markus 15:21; Luukas 23:26).”

18 Nykyäänkin valtio tai paikalliset viranomaiset vaativat joissakin maissa kansalaisia osallistumaan erilaisiin yhdyskunnan palvelemisen muotoihin. Toisinaan on kyse jostakin nimenomaisesta työstä, esimerkiksi kaivojen kaivamisesta tai teiden rakentamisesta; joskus taas työ on säännöllistä, kuten viikoittaista teiden kunnostamista ja koulujen tai sairaaloiden siivoamista. Kun tällainen siviililuonteinen palvelus koituu yhdyskunnan hyväksi, ei liity väärään uskontoon eikä ole millään muullakaan tavalla vastoin Jehovan todistajien omaatuntoa, he ovat usein suostuneet tekemään sitä (1. Pietarin kirje 2:13–15). Näin on voitu tavallisesti antaa erinomaista todistusta ja on toisinaan vaiennettu ne, jotka väärin perustein syyttävät todistajia valtionvastaisiksi (vrt. Matteus 10:18).

19 Mutta entä jos valtio vaatii kristittyä suorittamaan tietyn ajan siviilipalvelusta, joka kuuluu osana siviilihallinnon alaiseen kansalliseen palvelukseen? Kristittyjen täytyy jälleen itse tehdä valistuneeseen omaantuntoonsa perustuva ratkaisu. ”Me kaikki tulemme seisomaan Jumalan tuomarinistuimen edessä.” (Roomalaisille 14:10.) Kristittyjen, jotka joutuvat vastakkain tämän keisarin vaatimuksen kanssa, tulee rukoillen tutkia asiaa ja mietiskellä sitä. Saattaa olla myös viisasta keskustella siitä seurakunnan kypsien kristittyjen kanssa. Sen jälkeen täytyy tehdä henkilökohtainen ratkaisu. (Sananlaskut 2:1–5; Filippiläisille 4:5.)

20 Syventyessään tutkimaan tätä kysymystä kristityt harkitsisivat lukuisia Raamatun periaatteita. Paavali sanoi, että meidän täytyy olla ”tottelevaisia hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina, – – valmiit kaikkeen hyvään työhön, – – järkeviä” ja osoittaa ”kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan” (Titukselle 3:1, 2). Kristittyjen olisi samanaikaisesti hyvä tarkastella, millaista siviilityötä heille tarjotaan. Voivatko he säilyttää kristillisen puolueettomuutensa, jos he ottavat sen vastaan? (Miika 4:3, 5; Johannes 17:16.) Sekaantuisivatko he sen myötä johonkin väärään uskontoon? (Ilmestys 18:4, 20, 21.) Estäisikö se heitä täyttämästä kristillisiä velvollisuuksiaan, tai rajoittaisiko se kohtuuttomasti niiden täyttämistä? (Matteus 24:14; Heprealaisille 10:24, 25.) Voisivatko he toisaalta jatkaa hengellistä edistymistä ja ehkä jopa toimia kokoaikaisessa sananpalveluksessa tuon vaaditun palveluksen aikana? (Heprealaisille 6:11, 12.)

21 Entä jos kristityn rehelliset vastaukset noihin kysymyksiin johtaisivat hänet siihen tulokseen, että kansallinen siviilipalvelus on ”hyvää työtä”, jota hän voi tehdä totellakseen vallanpitäjiä? Se on hänen ratkaisunsa Jehovan edessä. Nimitettyjen vanhinten ja muiden tulee kunnioittaa täysin tuon veljen omaatuntoa ja kohdella häntä edelleen hyvämaineisena kristittynä. Jos jostakusta kristitystä kuitenkin tuntuu, ettei hän voi suorittaa tätä siviilipalvelusta, myös hänen kantaansa tulee kunnioittaa. Hänkin on edelleen hyvämaineinen, ja häntä tulee tukea rakkaudellisesti. (1. Korinttilaisille 10:29; 2. Korinttilaisille 1:24; 1. Pietarin kirje 3:16.)

*** yb97 s. 16 Jehovan todistajat – vuosikirjan 1997 raportti ***

Taisteltaessa vapauden puolesta nykyaikana on huomattu, että on tärkeää kertoa hallitusviranomaisille Jehovan todistajien työn ja toiminnan todellisesta luonteesta. Vartiotorni 1.5.1996 oli merkittävä tässä suhteessa, kun siinä selitettiin Jeesuksen ohjetta ’maksaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan’ (Luuk. 20:25). Saatuaan tuon Vartiotornin jotkut Ukrainan hallitusviranomaiset sanoivat veljille: ”Olemme hyvin usein keskustelleet tästä aiheesta ja yrittäneet ymmärtää teitä. Nyt olemme lukeneet tarkkaan lehtenne, ja siiviililuonteista palvelusta koskeva kantanne ilmeni siitä erittäin selvästi.”