Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto





Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu



Muita aiheita:
   



Vanhimmat ovat tutkijoita, tuomareita ja psykologeja
21.08.2017 Maaria





21.7.2017 Marinde van der Breggen ja Rianne Oosterom



Jehovan todistajien vanhimpana Rogier Haverkamp halusi auttaa seurakuntansa hyväksikäytettyjä tyttöjä. Hän kertoo, kuinka häntä estettiin. Haverkampin tarina on kuin vertauskuva sille, miten hyväksikäyttöä Jehovan todistajien keskuudessa käsitellään.

Onko normaalia, että veli koskettelee hänen rintojaan, kysyi 16-vuotias Rogier Haverkampilta keskellä katua, asuinalueella. Vanhin pysähtyy. Kuulinko oikein? Hänen vierellään on nuori sisar, jonka kanssa hän on ollut palveluksessa viemässä Jehovan onnellista sanomaa.

“No ei tosiaan ole”, hän sanoo.

Mies ei koskettanut vain häntä, tyttö kertoo. Hän on koskenut myös muita, mukaan lukien Rogierin omaa tytärtä.

Tuon päivän tapahtumat vuonna 1999 ovat alku vaikealle ajalle Haverkampin (nyt 53) elämässä. Tämä hollantilainen mies on ollut uskollinen Jehovan todistaja seurakunnassaan. Hänet on kasvatettu totuuteen. 18-vuotiaana hän oli vankilassa, koska kieltäytyi asepalveluksesta. Koska Jehovan todistajat eivät palvele armeijassa, ei hänkään mennyt sinne.

Haverkamp halusi tutkia tämän ahdistelutarinan perusteellisesti. Se sopii hänelle. Hän on aina perusteellinen. Yhtä päättäväisesti kuin hän kulki ovelta ovelle, hän menee tapaamaan tyttöjä, joita Henry kosketteli sopimattomasti. "Otin välittömästi mukaan kaksi muuta vanhinta, koska asia oli niin vakava", Haverkamp kertoo nyt, 18 vuotta myöhemmin.

Suljettujen ovien takana

Seksuaalisten hyväksikäyttötapausten käsittely on ongelma Jehovan todistajien keskuudessa. Ne käsitellään sisäisesti suljettujen ovien takana ja siitä on usein traumaattiset seuraukset uhreille. Tämä tuli selväksi, kun Trouwn käytyä keskusteluja uhrien, sekä nykyisten että entisten jäsenten, kanssa. Tässä artikkelissa kerrotaan entisestä todistajasta, joka yritti tehdä asialle jotain. Trouwn toisessa artikkelissa Marianne de Voogd kertoo kärsimästään ahdistelusta. Huomenna Trouwn liitteessä on tarina Markista, miespuolisesta uhrista.

Nämä tarinat osoittavat, että ahdistelun uhrit eivät useinkaan saa tarvitsemaansa apua. Tekijät saavat kulkea vapaana eikä tekojen uusiutumisen ehkäisemiseksi tehdä paljoakaan. Tämä luo lapsille vaarallisen ympäristön.

Tällä kristillisellä yhteisöllä, tai joidenkin mukaan lahkolla, on Alankomaissa noin 30 000 ja Belgiassa 25 000 jäsentä, ja sitä kutsutaan myös Vartiotorniseuraksi.

Väärinkäytökset pyyhitään usein maton alle, sanovat monet. Vaikka joku haluaisi auttaa uhria saamaan oikeutta, yhteisön toimintatavat tekevät sen mahdottomaksi.

Salainen käsikirja

Tällä sanomalehdellä on kopioita salaisissa asiakirjoissa olevista toimintaohjeista ahdistelutapausten käsittelyyn. Kirjan otsikolla ”Paimentakaa Jumalan laumaa” on perusohjekirja. Kaikki vanhimmat saavat tämän kirjan. He antavat hengellistä ohjausta seurakunnalle. Kirja pidetään salassa kaikilta muilta paitsi vanhimmilta. Rivijäsenet eivät ole tietoisia kirjan sisällöstä.

Kirjan lisäksi hallintoelimeltä, järjestön korkeimmalta johdolta, on tullut satoja kirjeitä. Hallintoelin istuu Yhdysvalloissa ja sen ohjausta noudatetaan maailmanlaajuisesti. Kirjeillä täydennetään tai muutetaan vanhinten käsikirjan sisältöä.

Kaikissa näissä julkaisuissa Jehovan todistajat sanovat, että he ottavat lasten hyväksikäytön erittäin vakavasti ja paheksuvat sitä. He käsittelevät lasten hyväksikäyttötapaukset sisäisesti, koska he uskovat heidän oman oikeusjärjestelmänsä olevan yhteiskunnan järjestelmiä parempi. Uskovina he ovat vastuussa toimistaan vain Jehovalle, ei tämän maailman oikeusjärjestelmälle. Viranomaisille kerrotaan väärinkäytöksistä harvoin.

Vakuuttavat todisteet

Tytön kerrottua tapauksesta, Rogier Haverkamp etsi todisteita siitä. Vanhinten käsikirjan mukaan tekijän täytyy tunnustaa tai kahden ihmisen todistaa tapausta. Kaikki 10 tyttöä todistavat, että Henry hyväksikäytti heitä. Ylivoimainen todiste.

On siis vahvat perusteet muodostaa vanhimmista ”oikeuskomitea” tutkimaan tapausta. Pahimmassa tapauksessa rikoksentekijä erotetaan. Tällöin hän ei voi olla enää missään yhteydessä muihin jäseniin, ei edes omaan perheeseensä.

Mutta näin tapahtuu vain, jos todisteita on riittävästi eikä tekijä kadu. Jos hän katuu Jehovan todistajat antavat laupeuden käydä oikeudesta ja hän saa jäädä seurakuntaan, mutta joutuu luopumaan etuoikeuksista. Hän ei esimerkiksi voi enää rukoilla julkisesti tai opettaa seurakuntaa. Näitä sääntöjä kuvaillaan yksityiskohtaisesti vanhinten käsikirjassa ja hallintoelimen kirjeissä.

Komitea

Komitea kootaan käsittelemään Henryn tapausta. Kun seurakunnan vanhimmat ilmoittavat Henrikille syytökset, hän lähtee heti autolleen. Hän ajaa Belgian todistajien päätoimistoon, Beteliin, Brysseliin, jossa hän katuu itkien ja lupaa olla koskaan tekemättä sitä uudelleen.

Seuraavana päivänä Louis de Wit Betelin valvoja soittaa Haverkampille. "Henryn katumus on aitoa", de Wit sanoo Haverkampin mukaan. Haverkampin mukaan de Witin pyysi, ettei Henryä erottaisi. Komitea päättää sen, Haverkamp vastustelee. De Wit ei saa yrittää vaikuttaa päätöksentekoon. Mutta komitean kaksi muuta jäsentä antavat periksi valvojalle. Heidän mielestään Henryn katumus on aitoa. Koska heillä on enemmistö, asia jää siihen.

Haverkamp on raivoissaan. Henryn kanssa käydyissä keskusteluissa hän muistaa tämän väittäneen Haverkampin tyttären olevan osittain syyllinen, koska tämä oli vietellyt hänen. Se on merkki siitä, ettei katumus ole aitoa, sanoo Haverkamp. Jos joku on pahoillaan, hän ei yritä syyttää muita omista virheistään ja toimistaan. Ei etenkään uhria.

Komitea katsoo, että Henryn täytyy pyytää tytöltä anteeksi ja näin tapahtuu. Haverkampin mielestä oikeus ei ole tapahtunut. Tämän lisäksi hän pelkää, että Henry uusii rikoksensa. "Ajattelin, että mies tarvitsee apua ja paras tapa antaa hänelle apua, on ilmoittaa hänet poliisille."

Ilmoitus

Poliisin luo meneminen ei ole todistajille tavanomaista. Järjestö uskoo, että on sopimatonta viedä veli oikeuteen epäuskoisten eteen. Vanhinten käsikirjan ohjeissa kuitenkin todetaan, että uhria ei saa estää kertomasta poliisille.

Tätä ohjetta seuraa jae raamatusta, Gal. 6:5: "Jokaisen on kannettava oma kuormansa." Useimpien Trouwlle puhuneiden uhrien ja entisten vanhinten mukaan uhreja ja niitä, joita asia koskee, käytännössä neuvotaan olemaan menemättä poliisin pakeille. Joskus suoraan kielletään.

Toinen hyväksikäyttötapauksia aiemmin käsitellyt entinen vanhin totesi, ettei ilmoituksen tekeminen poliisille tullut kysymykseenkään. ”Yksikään vanhin ei tekisi aloitetta siinä. Meidän on suojeltava Jehovan nimeä, ettei se tahriinnu. He pelkäävät likapyykkinsä ilmi tulemista.” Tämä entinen vanhin ei halua nimeänsä julkaistavan, koska hän on yhä Jehovan todistaja.

Ei ilmoitusta

Betelin valvojat kuulevat, että Haverkamp suunnittelee ilmoituksen tekemistä Henrystä poliisille. Hänelle soitetaan samantien. Haverkampin mukaan valvoja David Vanderdriesche sanoo hänelle, ettei Haverkampin tule viedä tapausta poliisille. Jos joku menee poliisin luo, niin uhri itse.

Eikä uhria tule kannustaa tekemään niin, sanoo Vanderdriesche.

Haverkamp protestoi. Hänen mielestään jotain on tehtävä seurakunnan lasten suojelemiseksi. Hänen mukaansa Vanderdriesche sanoo suoraan, että Betelin valvojat ovat päättäneet, ettei ilmoitusta tehdä. Jos Haverkamp menee poliisin luo, hän menettää kaikki etunsa.

Haverkamp on vanhin ja hänellä on paljon hallinnollisia ja opetustehtäviä. Sen lisäksi hän on tienraivaaja. Tuon nimityksen saa, kun käyttää 90 tuntia kuukaudessa palvelukseen. Haverkamp: “Annoin periksi paineelle”.

Ei De Wit, Vanderdriesche eikä Brysselin Betel halua kommentoida näitä tapauksia. Brysselin Betelin oikeusosasto sanoo, että deontologisten (eettisten) syiden takia, he eivät voi kommentoida yksittäisiä tapauksia.

Toimintamalli

Rogier Haverkamp ottaa tehtävänsä seurakunnassa vakavissaan. Hän tietää kaikki säännöt, jopa kouluttaa muita vanhimpia. Mutta edes Haverkampin tapainen kokenut vanhin, ei ymmärrä tapaa käsitellä hyväksikäyttötapauksia. Viisisivuinen, itse tehty selonteko vanhinten käsikirjasta ja hallintoelimen kirjeistä vakuuttaa, ettei hän ole itse tehnyt mitään virhettä.

Miehet, jotka johtavat komiteaa ja tekevät tuomion monimutkaisista tapauksista, kuten hyväksikäytöstä, ovat siviilissä sähköasentajia tai linja-auton kuljettajia. Jehovan todistajille he ovat yhtä aikaa tutkijoita, tuomareita ja psykologeja.” Vanhimmat hädin tuskin tuntevat säännöt”, sanoo Haverkamp. "Suurin osa heistä on täysin sopimattomia käsittelemään näitä tapauksia. Se on kuin pyytäisi muuraria tuomariksi.”

Vilpittömät pahoittelut

Henry muutti Vlaanderenista näiden tapahtumien jälkeen, mutta pysyi todistajana. Jonkin vuoden kuluttua hän erosi vaimostaan ja meni toisen kanssa naimisiin, joten hänet erotetaan. Vuonna 2007 hän haluaa palata seurakuntaan. Henry kirjoittaa Brysselin Beteliin kirjeen: ”Pyydän vilpittömästi anteeksi surua, jota olen tuottanut seurakunnalle ja Jehovan nimelle.”

Henry palaa kotikaupunkiinsa, mutta käy nyt eri seurakunnassa. Haverkamp on edelleen samassa seurakunnassa, kuulee Henryn paluusta ja siitä, että tämä opettaa omia tyttäriensä lisäksi kahta muuta nuorta tyttöä.

Haverkamp on yllättynyt. Hän kysyy Henryn seurakunnalta vanhimmilta, ovatko he tietoisia Henryn menneisyydestä. Vanhin ei tiedä eikä usko Haverkampia. Hän tarkistaa asian ja kaupunginvalvoja vahvistaa lausunnon totuudenmukaisuuden. Henry saa kuitenkin jatkaa Raamatun tutkimista tytöille eikä Henryn seurakunnan vanhimmille kerrota hänen menneisyydestään. "Minä pidän häntä silmällä", sanoo kaupunginvalvoja.

Vanhinten käsikirjan sääntöjen mukaan hyväksikäyttöön todistetusti syyllistynyttä tai siitä epäiltyä on pidettävä silmällä. Hänelle ei sallita kanssakäymistä lasten kanssa. Muuton yhteydessä uuteen seurakuntaan lähetetään kirje, jossa kerrotaan tilanteesta - ellei Betel päätä huolellisen tutkinnan jälkeen, ettei tekijästä ole enää vaaraa.

Lisätietoa

Vuonna 2011, 12 vuotta tuon kohtalokkaan päivän jälkeen, Rogier Haverkamp lähtee Jehovan todistajien järjestöstä. Hän päättää ilmoittaa Henrystä poliisille, joka ottaa asian tutkintaan. Tarkastaja kuulustelee kaikkia Henryn hyväksikäyttämiä naisia. He ovat edelleen Jehovan todistajia.

Tarkastaja kertoo Haverkampille olevan selvää, että jotain on tapahtunut, mutta kukaan naisista ei halua puhua. He sanovat, etteivät halua todistaa veljeään vastaan. Lisäksi rikos on oikeudellisesti vanhentunut. Poliisi tutkii vielä, löytyykö uudempia tapauksia, jotta syytettä voisi jatkaa, mutta mitään ei ole löytynyt.

Rogier Haverkamp pahoittelee edelleen, ettei mennyt heti poliisin luo. Haverkamp: "Olin vakuuttunut, että vastuu oli de Witillä ja Vanderdrieschellä. Ajattelin, minun piti tunnustaa Jumalan heille antamat valtuudet."

(Nimet on muutettu yksityisyyden säilyttämiseksi. Toimittajalla on tiedossa heidän oikeat nimensä.)

Jos sinulla on lisätietoja lasten hyväksikäytöstä Jehovan todistajien keskuudessa ja haluat kertoa siitä meille, lähetä viesti misbruik@trouw.nl.

Kaavio

Voit saada oikean kuvan pedofiilitutkimuksesta, kun klikkaat tätä linkkiä.



 





Jatkuu...



  
Alkuperäiset Trouw:n internetsivut täällä.
 

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity