Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto





Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu



Muita aiheita:
   



Pedofiilien paratiisi
21.08.2017 Maaria





22.7.2017 Marinde van der Breggen ja Rianne Oosterom



Trouwn tutkimuksen mukaan se, miten Jehovan todistajat käsittelevät hyväksikäyttötapauksia, on traumaattista uhreille. Markia (37) hyväksikäytettiin lapsena ja joutui taistelemaan saadakseen oikeutta.

Groningen 2010: Mark ottaa puhelimen käteen hermostuneena. Hän on autossa ja radio soi hiljaa. Hän soittaa kierrosvalvojalle, eli seurakuntien valvojalle, Klaas van de Beltille. Mark on seksuaalisen hyväksikäytön uhri ja yrittänyt saada oikeutta viimeiset 15 vuotta. Nyt hän alkaa väsyä.

Jos nyt homma ei etene, annan periksi.

Puhelin hälyttää. Tänään Klaasin piti keskustella Wilbertin, ahdistelijan, kanssa. Ratkaiseva keskustelu. Hän lupasi Markille, että suostuttelisi Wilbertin pyytämään anteeksi. Tämä merkitsee Markille paljon. Hän haluaa jättää menneen taakse. Hän painaa äänityspainiketta, jotta hän voi kuunnella puhelun myöhemmin.

Mark: “Hei Klaas, tämä on Mark.”

Klaas: “Hei Mark, meillä oli hyvä keskustelu. Oli hyvä ilmapiiri ja halukkuutta Wilbertin puolelta. Mutta hän tarvitsee enemmän apua. Joten jatkamme siitä nyt. Joten voimme tuoda tämän asian hyvään päätökseen."

Mark: “Ok, mutta mikä on aikataulu?”

Klaas: “Anteeksi, en voi sanoa sitä. Tarkoitus on työskennellä todella kovasti.”

Mark: “Joten pidät minut ajan tasalla?”

Klaas: “Kyllä, tottakai, sinä olet myös tärkeä. Toivon, että voimme auttaa sinua.”

Mark: “Se olisi kiva.”

Klaas: “Mutta toinenkin osapuoli tarvitsee apua. Se on tullut tänään hyvin selväksi.”

Leikitään koulua

16 vuotta aikaisemmin, vuonna 1994. Mark on 15 ja hänen arvosanansa koulussa laskevat. Siitä lähtien, kun biologian tunnilla puhuttiin sukupuolitaudeista, hän on nukkunut huonosti. Hän pelkää, että hänellä on tauti. Kun hän tulee kotiin kokouksen jälkeen, hän sanoo: "Äiti, minun täytyy kertoa sinulle jotain."

Hän selittää, mitä tapahtui 6 vuotta aikaisemmin, kun seurakunnan päämiehen 17-vuotias poika vie hänet yläkertaan raamatuntutkistelun aikana "leikkimään koulua" tai "lukemaan hänelle" wc-paperirulla kainalossaan.

Kolmen vuoden ajan Markin ollessa 7-10-vuotias, Wilbert sulki Markin huoneen verhot ja lukitsi oven melkein joka viikko. Alakerrassa seurakunnan jäsenet tutkivat Jehovan sanaa. Se alkoi masturbaatiolla, sanoo Mark, mutta se paheni vähitellen.

”Hyväksikäyttö oli enimmäkseen oraalista. Sitä hän halusi minun tekevän hänelle. Minun piti riisuutua ja hän kosketteli penistäni. Hän kertoi seksifantasioistaan, esimerkiksi erään yhteisön naisen kanssa. Hän käytti väkivaltaa. Hän pieksi minua. Hän nujersi minut.”

Wilbert oli jo 17-vuotiaana yli 180 cm pitkä, sanoo Mark. ”Katsoin häntä ylöspäin. Siksi tottelin häntä. Pienenä poikana ajattelin: ’Tämä on normaalia.’ Wilbert sanoi usein: ’Se mitä me teemme, ei ole oikein’. Kun se oli ohi, hän sanoi: ’Et voi kertoa kenellekään, koska Jehova olisi vihainen.’”

Markin äiti kuunteli tarinaa. "Meidän täytyy kertoa poliisin seksuaalirikollisuusosastolle", hän sanoi. Mutta ensin hän kertoi Markin isälle ja seurakunnan vanhimmille.

Jehovan todistajille vanhimmat ovat tutkijoita ja tuomareita samaan aikaan. He tutkivat mahdollisen rikoksen ja käsittelevät sen sisäisesti, jos näyttöä on riittävästi. He katsovat rikkomuksen tapahtuneen vain, jos on olemassa kaksi todistajaa väärinkäytöstä tai syytetty tunnustaa. Jos näitä ei löydy, mitään ei tehdä.

Vanhimmat lupasivat puhua Wilbertille. Kun vanhimmat kertoivat Wilbertille syytökset, hän kielsi kaiken. Koska Mark on ainoa todistaja, asia jätetään siihen.

Sen enempää vanhimmat kuin Markin vanhemmatkaan eivät puhu viranomaisille. Äitini sanoi: "Jos kerromme poliisille, tulee uutisartikkeleita ja otsikoita. Emme halua tahrata seurakunnan mainetta."

Lasten leikkiä

Polvet löi loukkua Groningenin Valtakunnansalin (Jehovan todistajien kirkon nimi) portailla. On 6 kuukautta siitä, kun Mark on kertonut äidilleen. Vanhimmat pyysivät Markia, hänen isäänsä ja Wilbertiä menemään hetkeksi ulos puhumaan väärinteosta.

Markin syytettyä Wilbertiä hyväksikäytöstä, tämä antoi ymmärtää sen olleen masturbointia yhteisymmärryksessä. Mark muistaa vanhinten käskeneen häntä antamaan anteeksi ja unohtamaan. Markin mielestä tämä on mahdotonta. "Tunsin itseni hyvin yksinäiseksi. En voinut kertoa tarinaani kenellekään." Eniten häntä vahingoitti se, että yksi vanhimmista piti hyväksikäyttöä lasten leikkinä.

Seuraavina vuosina Mark jatkaa vanhimmille puhumista. Hän tutkii internetiä löytääkseen tietoa siitä, miten todistajat käsittelevät hyväksikäyttöä. Hän tekee PowerPoint-esityksiä, joita näyttää vanhimmille. He eivät tee asialle mitään, Mark sanoo.

Sillä välin Mark rakastuu tyttöön seurakunnassa. He menevät naimisiin ja muuttavat Delfzijliin. Tuolloin 23-vuotias Mark kärsii masennuksesta. Hän ei pysty käymään töissä ja tarvitsee lääkkeitä. Hyväksikäyttö vaatii veronsa.

Hän päättää aloittaa taistelun uudelleen ja lähestyy Jehovan todistajien Alankomaiden hallintoa. Vuonna 2002 hän kirjoitti kirjeen. "Tämä häiritsee minua niin paljon, että näen unia siitä. Olen todella ahdistunut." Kirjeitä menee edestakaisin, mutta Trouwin hallussa olevan kirjeenvaihdon mukaan mitään ei tapahdu vieläkään.

Oikeutta

Kun Mark voittaa masennuksensa vuosien terapian jälkeen, hän jättää asian sikseen - sillä ei ole enää väliä. Hän on niin loppu Jehovan todistajien kanssa, että eroaa järjestöstä.

Mutta vuoden päästä, 30 vuoden iässä, hän muuttaa takaisin Groningeniin, ja muistot palaavat. Siinä kaupungissa, jossa kaikki tapahtui, hän päättää taistella oikeuden puolesta vielä kerran ja soittaa kierrosvalvojalle, Klaas van de Beltille.

Elokuussa 2009 Mark tapaa Klaasin ja Stadsparkin eli Wilbertin seurakunnan vanhimmat. He lupaavat suostutella Wilbertin esittämään anteeksipyyntönsä. Nyt hän on osittain myöntänyt hyväksikäytön.

Keväällä 2010 Klaas keskustelee Wilbertin kanssa, noin 20 vuotta hyväksikäyttöjen jälkeen. Mark ajattelee, että jos tämä ei nyt etene, niin antaa olla.

2010. Tärisevin käsin, autossaan. Klaasin kanssa puhelimessa. Tallennus päälle. Keskustelu jatkuu.

Mark: "Mitä näet tapahtuvan tulevaisuudessa?"

Klaas: "Uskon, että pian tulee läpimurto. Väärin menneissä asioissa osoitetaan katumusta. Se on tärkeintä, Mark. Hän ymmärtää tapahtuneen. Tänään iltapäivällä oli edistystä. On turhaa puhua siitä nyt, enemmän apua tarvitaan."

Mark: “Ok, selvä juttu. Minä odotan.”

Klaas: “Mark, hyvältä näyttää, voinko sanoa niin? Sen ansiosta, että suostut puhumaan meille taas. Jos uskot Jehovaan. Mark…. ole niin kiltti, jatka Jehovan palvelemista.

(Hiljaisuus)

Mark: “Tällä hetkellä… liian paljon on tapahtunut.”

Markiin ei oteta yhteyttä pitkään aikaan tämän keskustelun jälkeen. Lopulta hän saa soiton yhdeltä vanhimmalta. He eivät tee mitään asian eteenpäin viemiseksi, koska Mark ei ole enää Jehovan todistaja. Vasta kun hän palaa, he voivat toimia.

12.7.2010 Mark lähettää kirjeen Klaasille ja vanhimmille. Valitettavasti ette ole ilmoittaneet minulle keskusteluista Wilbertin kanssa ettekä minun tapaukseni etenemisestä. Tiedän muiden, kuten vanhempieni, olevan kärsivällisiä. Se on kunnioitettavaa. Minulla ei ole enää kärsivällisyyttä. Toimin omalla tavallani.

Mark voi jo jättää menneet taakse. Hänen mielestään Jehovan todistajien järjestössä on tapahduttava näissä asioissa perustavanlaatuisia muutoksia. Siksi hän kertoo tarinansa. ”Se on pedofiilien paratiisi”, hän sanoo.

Nykyään Wilbert asuu Markin naapurissa olevassa korttelissa. Vuonna 2015 he tapasivat ruokakaupassa. Mark ei tervehdi Wilbertiä. Hän vain katsoo häntä. Kaikkien näiden välttelyn vuosin jälkeen hän voi taas katsoa häntä silmiin.

Jehovan todistajien tutkinta

Trouw on tutkinut perusteellisesti hyväksikäyttöjä Jehovan todistajien keskuudessa Hollannissa. Eilen lehti julkaisi kaksi tarinaa, jotka osoittavat, miten järjestö käsittelee seksuaalista hyväksikäyttöä ja traumaattisia seurauksia uhreille. Tapaukset käsitellään järjestön sisällä eikä väärinkäytöksiä uhrien, entisten jäsenten ja Trouwn hallussa olevien asiakirjojen mukaan raportoitu viranomaisille. Uhrien mukaan tekijöitä suojellaan. Se luo lapsille erittäin vaarallisen ympäristön. Nämä havainnot ovat yhdenmukaisia marraskuussa julkaistun Jehovan todistajia koskevan Australian komission raportin kanssa.

Ei sisäistä toimintaa

Wilbert ja Mark eivät ole oikeita nimiä. Heidän oikeat nimensä ovat toimittajan tiedossa. Wilbert kieltäytyi kertomasta tarinaansa. Hän kirjoitti kirjeen: "Tapahtumat ovat valitettavia. Haluan jättää tämän taakseni, toivon, että ymmärrät."

Groningenin seurakunnan johto ei halua keskustella tapauksesta. Kierrosvalvoja Klaas van de Belt kertoo, että hän on yrittänyt kaikkensa saadakseen Markin ja Wilbertin tapaamaan. Anteeksipyyntö on erittäin tärkeä uhrin kannalta. Hän pahoittelee, että Mark on lähtenyt. Hän ei halua keskustella tapauksen yksityiskohdista. "Luulen, että nämä tapaukset on käsiteltävä hyvin, ja on hienoa, jos se voidaan tehdä sisäisesti."

Jos sinulla on lisätietoja lasten hyväksikäytöstä Jehovan todistajien keskuudessa ja haluat kertoa siitä meille. lähetä viesti misbruik@trouw.nl.











Jatkuu...


  
Alkuperäiset Trouwn internetsivut täällä.


 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity