Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia



Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



Mitä Vartiotorniseuran päätoimistossa  tapahtuu?


 



Perinteinen marraskuun kerjuukirje taas julkaistu
20.08.2013 Johanneksen poika


Raha, arvoesineet, arvopaperit, kiinteistöt, asunto-osakkeet - kaikki kelpaavat. Vartiotorniseura ei ole tällaisissa asioissa kovin nirso. Kaikki mikä voidaan muuttaa rahaksi, myydään, ja tuotto tulee Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle.

Asunto voidaan lahjoittaa myös niin, että lahjoittaja saa asua siinä elämänsä loppuun asti. Sen jälkeen se on Jehovan todistajien yhdyskunnan omaisuutta.

Eikä tuossa vielä kaikki. Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta voidaan nimetä henkivakuutusten edunsaajaksi. Testamentit ovat myös kovin haluttuja.


Tämän sivun loppupuolella on mietittävänä testamenttien moraalinen puoli. Voiko Jehovan todistaja testamentata ilman omantunnon tuskia omaisuutensa Vartiotorniseuralle, jos hänellä on elossa olevia perillisiä? Onko Raamatussa mitään viitteitä tästä asiasta?



Kuva: jw.org

Vartiotorniseura muistuttaa yleensä marraskuussa kaikkia Jehovan todistajia siitä, että on tarpeen lahjoittaa varoja ja muuta omaisuutta Vartiotorniseuralle, Suomessa Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle. Tämäkään vuosi 2013 ei tee poikkeusta tässä asiassa. Marraskuun 15. päivän "tutkittava" Vartiotorni kertoo taas monta vaihtoehtoa lahjoittamiselle. Sivulla 8 on selvää tekstiä asiasta:






Testamentit ovat moraalinen ongelma Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle ja laajemmin Vartiotorniseuralle maailmanlaajuisesti. Tarkastellaan hieman, mikä tässä asiassa voi olla arveluttavaa.

Jokaisella on luonnollisesti oikeus testamentata omaisuutensa haluamallaan tavalla. Onneksi laki suojaa perillisiä niin, että heille tulee oma "lakiosuutensa", riippumatta testamentista.

Testamenttia laadittaessa kannattaa kuitenkin harkita myös asian moraalista puolta. Jehovan todistajat väittävät noudattavansa Raamatun periaatteita kaikissa asioissa. Niinpä on hyvä hiukan katsoa, millaisia ohjeita Raamattu antaa.

Eikä johtomiehen tule ottaa mitään kansan perinnöstä pakottaakseen heidät pois heidän maaomaisuudeltaan. Omasta maaomaisuudestaan hänen tulee antaa pojilleen perintö, ettei kansani hajaantuisi kukin maaomaisuudeltaan.’” (Hesekiel 46:18)

2 Silloin Ahab puhui Nabotille sanoen: ”Anna viinitarhasi minulle, jotta se olisi minulla vihannestarhana, sillä se on aivan lähellä taloani, ja salli minun antaa sinulle sen sijaan sitä parempi viinitarha. Tai jos näet hyväksi, niin annan kyllä sinulle sen hinnan rahana.” 3 Mutta Nabot sanoi Ahabille: ”Jehovan kannalta katsoen minusta on mahdotonta ajatella, että antaisin esi-isieni perintöomaisuuden sinulle.” 4 Sen vuoksi Ahab tuli taloonsa pahantuulisena ja alakuloisena sen sanan takia, jonka jisreeliläinen Nabot oli puhunut hänelle, kun hän sanoi: ”Minä en anna sinulle esi-isieni perintöomaisuutta.” Sitten hän asettui makuulle lepovuoteelleen ja piti kasvojaan pois käännettynä, eikä hän syönyt leipää. 5 Lopulta hänen vaimonsa Isebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: ”Minkä tähden henkesi on murheellinen etkä syö leipää?” 6 Silloin hän puhui hänelle: ”Koska ryhdyin puhumaan jisreeliläiselle Nabotille ja sanoin hänelle: ’Anna minulle viinitarhasi rahasta. Tai jos haluat mieluummin, niin annan kyllä sinulle toisen viinitarhan sen tilalle.’ Mutta hän sanoi: ’En anna sinulle viinitarhaani.’” (1. Kuninkaiden kirja 21:2-6)

Em. Raamatunpaikat korostavat sitä, kuinka pyhä oli perintöoikeus. Omaisuutta ei voinut huolettomasti luovuttaa kenelle tahansa loukkaamatta suvun oikeuksia.

Vartiotorniseura myöntää itsekin tämän. Kirjassa "Raamatun ymmärtämisen opas" kerrotaan näin:

*** it-2 s. 511 kpl 2-4 Perintö ***

Koska maa säilytettiin saman suvun hallussa sukupolvesta toiseen, sitä ei voitu myydä ainiaaksi. Maan myyminen olikin vain sen vuokraamista niiden satojen arvon mukaan, jotka se tuottaisi, ja ostohinta määräytyi asteittain sen mukaan, kuinka monta vuotta oli seuraavaan riemuvuoteen, jolloin kaikki maaomaisuus palautui alkuperäiselle omistajalle, ellei sitä ollut lunastettu ennen riemuvuotta. (3Mo 25:13, 15, 23, 24.) Tämä säännös koski myös muurittomissa kaupungeissa olevia taloja, joiden katsottiin olevan osa peltoa. Muurein ympäröidyssä kaupungissa olevan talon lunastusoikeus säilyi vain vuoden myyntihetkestä lähtien, minkä jälkeen siitä tuli ostajan omaisuutta. Leeviläiskaupungeissa olevien talojen lunastusoikeus säilyi ajan hämärään asti, koska leeviläisillä ei ollut perintöosaa maasta. (3Mo 25:29–34.)

Perintöomaisuuden loukkaamattomuutta kuvaa se, mitä kerrotaan Nabotin viinitarhasta. Nabot ei suostunut myymään sitä kuninkaalle eikä myöskään vaihtamaan sitä toiseen viinitarhaan; kruunulla ei ollut pakkolunastusoikeutta. (1Ku 21:2–6.) Henkilö saattoi kuitenkin vihkiä osan perinnöstään Jehovalle pyhäkköä varten. Siinä tapauksessa sitä ei voitu lunastaa, vaan se jäi pyhäkön ja sen pappien omaisuudeksi. Jos joku halusi pyhittää osan omaisuudestaan tilapäisesti pyhäkön käyttöön, hän saattoi tehdä niin, ja jos hän halusi myöhemmin lunastaa sen, hän saattoi tehdä niin lisäämällä hintaan viidenneksen sen arvosta. Tämä suojeli epäilemättä pyhäkön rahastoa tappiolta ja herätti myös suurempaa kunnioitusta pyhäkköä kohtaan ja sitä kohtaan, mikä oli annettu Jehovan palvontaan. Jos pyhitetty pelto myytiin jollekulle toiselle, niin riemuvuonna se oli vihitty pelto eikä sitä palautettu alkuperäiselle omistajalle vaan se jäi pyhäkön ja pappien omaisuudeksi. (3Mo 27:15–21, 28; ks. PYHITYS: Maan pyhittäminen.)

Edellä esitetystä käy ilmi, ettei testamenteilla ollut mitään sijaa heprealaisten elämässä eikä kielenkäytössä, sillä perintölakien vuoksi niitä ei tarvittu. Omistaja jakoi irtaimistonsakin elinaikanaan, tai se jaettiin perintölakien perusteella hänen kuoltuaan. Jeesuksen tuhlaajapoikakuvauksessa nuorempi poika sai osuutensa omaisuudesta ennen isänsä kuolemaa pyydettyään sitä (Lu 15:12).

Raamattu korostaa voimakkaasti sitä, että piti huolehtia sukulaisista ja turvata suvun edut omaisuutta jaettaessa. Kuinka hyvällä omallatunnolla joku JT testamenttaa omaisuutensa Vartiotorniseuralle, jos hänellä on elossa olevaa sukua jäljelllä? Tätä kannattaa miettiä. Mistä on kyse? Jokainen päätelköön itse.



Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux Ubuntu  *  Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu  *  Äänenkäsittely: Audacity / Linux Ubuntu