Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia

Johanneksen poika - Uutisia Jehovan todistajista ja Vartiotorniseurasta
 
Johanneksen pojan kotisivut

Linkkejä


Vuosikatsaukset
 
Lisää linkkejä
Sivupalkin kuvat: JW.ORG ja Google Earth
 



Avustava palvelija tutki vuosilukuja ja erosi Jehovan todistajista
01.02.2019 Johanneksen poika



Kuva: JP

Jehovan todistajien opetukseen kuuluvat kiinteästi vuosiluvut. Esimerkiksi koko oppitulkinta on kiveenhakattu vuosilukuihin 607 eaa. ja 1914. Jos osoittautuisi, että ne asiat, joita on "ladattu" noihin vuosilukuihin, eivät pitäisikään paikkaansa, mitä tapahtuisi? Luhistuisiko usko?

Suomalainen Jehovan todistaja, joka oli edennyt avustavaksi palvelijaksi, päätti tutustua lähemmin Vartiotorniseuran "historianopetukseen". Hän alkoi tutkia huolellisesti, perustuuko Jehovan todistajien opetus Raamattuun ja ennenkaikkea historiaan.

Mitä tutkimuksessa selvisi?

Tässä jutussa luodaan katsaus Jounin elämään.
(Nimi on muutettu)


Lapsuus

Jounin vanhemmat ovat Jehovan todistajia. Hänen isänsä liittyi Jehovan todistajiin lukioikäisenä ja äiti vähän nuorempana teini-ikäisenä. Kumpikin heistä oli aluksi innokas tienraivaaja. Ja Jehovan todistajien tapaan he menivät nuorina naimisiin.

Sitten syntyi Jouni 1980-luvun lopussa.

Äidin tienraivaus loppui Jounin syntymään, mutta isä oli välillä vakituinen tienraivaaja. Ei ole liioittelua sanoa, että tämä oli tienraivaushenkinen perhe. Hengellinen toiminta oli aina etusijalla.

Jounilla ei saanut lapsuudessa olla juurikaan "maailmallisia" kavereita. Hänet sitoutettiin jo pienestä pitäen Jehovan todistajien seurakuntaan. Jouni aloitti kenttäpalveluksen kastamattomana julistajana heti kun osasi lukea, 7-vuotiaana. Saman ikäisenä hän liittyi Jehovan todistajien "puhekouluun", joka oli nimeltään "teokraattinen koulu".



Näin hengellismielisen perheen kohdalla ei ole tavatonta, että lapsi käy kasteella jo nuorena. Jouni oli kasteensa aikaan 12-vuotias.

Jälkeenpäin Jouni on ajatellut, että hän ei oikein ymmärtänyt kasteen merkitystä. Ennen kastettahan pitäisi "vihkiytyä" Jehovalle, mutta sitä Jouni ei ollut tehnyt. Tämä "puute" on kyllä tuttua monen Jehovan todistajan kohdalla. Kasteella on käyty, mutta vihkiytyminen on "unohtunut".

Jounin elämä 12 - 17 -vuotiaana oli aika normaalia teini-ikää Jehovan todistaja -perheessä. Hän kävi kenttäpalveluksessa säännöllisesti, mutta ei tehnyt sitä erityisen paljon.


Nuoruus

Jouni koki "tulleensa uskoon" varsinaisesti 17 - 18 -vuotiaana. Silloin hän alkoi "tutkia" hengellisiä asioita enemmän ja tuli muutenkin hengellisesti innokkaammaksi ja aktiivisemmaksi.

Jouni kävi lukion. Sinä aikana hän alkoi toimia enemmän Jehovan todistajien seurakunnassa. Kotona ja seurakunnassa kannustettiin tienraivaukseen, mutta toisaalta onneksi kotona kannustettiin myös käymään lukio loppuun. Lukioaika oli Jounille hyvää aikaa, hän koki sen erittäin mielekkääksi.

Heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Jouni aloitti vakituisen tienraivauspalveluksen. Vuoden verran hän "ajelehti", oli tienraivaajana ja teki monenlaisia "hanttihommia", joilla elätti itsensä. Hänen isänsä neuvoi hankkimaan ammatin. Tämä oli hyvä neuvo. Jouni kävi datanomiammattikoulun ja sai ammattitutkinnon, vaikka oli
samalla koko opiskeluajan myös vakituinen tienraivaaja. Ammattitutkinnon jälkeen Jouni sai koulutusta vastaavia töitä.

Jouni oli edelleen tienraivaaja, kun hän löysi elämänsä rakkauden ja meni naimisiin 23-vuotiaana. Myös Jounin vaimo oli tienraivaaja. Molempien tienraivaus loppui vuoden kuluttua avioliiton solmimisesta. Molemmat olivat olleet tienraivaajina noin viisi vuotta.




Jouni:
  • Avioliitossa
  • Avustava palvelija 8 vuotta
  • Tienraivaaja 5 vuotta
  • Töissä IT-alalla ammattia vastaavassa työssä 6 vuotta
Kuva: JP


Kompastuskivet

Joskus jokaisen elämässä tulee vastaan ns. "kompastuskiviä". Näin kävi Jounillekin tienraivaajana ollessaan.

Jouni "tutki" erään nuoren miehen kanssa Vartiotorniseuran kirjallisuutta. Tämä mies päätyi menemään kasteelle. Se tuotti sillä hetkellä Jounille iloa. Hän oli saanut vedettyä yhden ihmisen "totuuteen". Mutta ilo ei ollut pitkäaikainen.

Pari vuotta kasteensa jälkeen tuo henkilö erosi seurakunnasta. Miksi? Syyksi hän sanoi ainoastaan vuosiluvun: 607 eaa. Hän pyysi Jounia tutkimaan itse tuota vuosilukua kriittisesti. Hän väitti, että Jehovan todistajat ovat keksineet tuon vuosiluvun, jolle ei ole todellista perustetta.

Jouni ei kuitenkaan silloin tuntenut tarvetta alkaa vuosilukuja penkomaan. Hän "lakaisi tuon asian maton alle". Pari vuotta meni ihan hyvin, kaikki jatkui niin kuin ennenkin. Jouni karttoi tuota seurakunnasta eronnutta henkilöä eikä miettinyt vuosilukuasiaa eikä siis tutkinut sitä.

Mutta sitten Jounista alkoi tuntua siltä, että elämässä alkoi hidas alamäki. Kaikenlaista pientä epäilystä alkoi kasaantua haittaamaan mielenrauhaa, ja Jouni tuli tietämään Jehovan todistajien järjestöstä paljon huonoja käytäntöjä, esimerkiksi karttamiskäytäntö ei tuntunut oikealta eikä myöskään verensiirtokielto. Mutta nämä asiat eivät saaneet Jounia kompastumaan. Hän kyllä kestäisi.

Jounille tulivat seurakunnasta tutuksi seuraavat sanonnat, jotka eivät ole perusteltavissa:
  • "Kyllä Jehova näkee"
  • "Kyllä veljet tietää"
  • "Asia kyllä korjaantuu"
  • "Kyllähän tämä asia on Raamatussa"
  • "On tärkeää toimia oikein, vaikka se tuntuisi tyhmältä"
  • "Jehovantodistajuus on lähimpänä totuutta"
  • "Herra, kenen luo menisin?"
Jouni yritti perustella asioita itselleen, jotta voisi kestää. Hän sai samaan aikaan seurakunnassa lisävastuita, ja hän hoiti nämä oikein hyvin. Mutta hän ei saanut enää iloa kenttäpalveluksesta eikä muistakaan hengellisistä asioista. Enää ei löytynyt "kipinää", vaikka Jouni luki Raamattua säännöllisesti. Väsymys alkoi painaa yhä enemmän, ja arki muuttui harmaaksi.


Vanhan ystävän tapaaminen

Sitten sattuma puuttui peliin.

(Saarnaaja 9:11)  – – aika ja odottamattomat tapahtumat kohtaavat heitä kaikkia.

Kesällä 2018 Jouni "törmäsi" kaupungilla sattumalta teini-iän parhaaseen kaveriin, joka oli joitakin vuosia sitten eronnut Jehovan todistajista. Ensin Jouni säikähti ja meni kulman taakse piiloon, ettei kaveri olisi huomannut häntä. Hän halusi puhua vanhan kaverinsa kanssa, mutta tiesi toisaalta, että se on Jehovan todistajien sääntöjen vastaista. Kuitenkin Jouni luotti tuohon kaveriinsa edelleen, koska tiesi tämän erittäin fiksuksi ja järkeväksi ihmiseksi. Siksi hän halusi kaikesta huolimatta kohdata tämän vanhan ystävän ja kysyä, mitä hänelle kuuluu.

Kohtaaminen ei ollut helppo. Jounin koko kroppa tärisi ja ääni värisi, kun hän puhui kaverilleen. Hänen kaverinsakin huomasi tärinän. Jouni ei täysin hallinnut omaa kehoaan. Jostain tuli sellainen tärinä, joka ei ollut hänen tahtonsa alainen. He kävivät kuitenkin kahvilla ja juttelivat yli puoli tuntia.



Tämä lyhyt keskustelutuokio kuitenkin avasi Jounia ihmisenä ja sai hänet miettimään asioita paljon laajemmin oman kuplan ulkopuolelta ensimmäistä kertaa tosissaan eikä sillä tavallan kuin esimerkiksi kenttäpalveluksessa ollessa tai järjestön julkaisuja tutkiessa.

Parin kuukauden ajan Jounin paha olo ja väsymys vain lisääntyi. Hän puhui vanhinten kanssa ja yritti selvittää asiaa Jehovan todistajien näkökulmasta.

Sitten Jouni tapasi vanhan ystävänsä toisen kerran. Tällä kertaa he puhuivat reilun tunnin. Puhuttiin mm. siitä, miten tämä ystävä oli päätynyt eroamaan Jehovan todistajista ja miten elämä on sen jälkeen mennyt.


Vuosi 607 eaa.

Nyt oli aika kaivaa maton alta selvittämättömät asiat. Vuosi 607 eaa. nousi pintaan. Samaan pakettiin piti laittaa "seitsemän aikaa" ja kaikki mahdolliset muut vuosiluvut ja ennustukset. Nyt jos koskaan ne asiat täytyi tutkia perusteellisesti.

Tutkiminen kesti pari kuukautta. Yhtäkään kiveä Jouni ei jättänyt kääntämättä. Lopputuloksena oli, että vuosi 607 eaa. ei kestänyt kriittistä tarkastelua. Miksi tämä vuosi oli niin tärkeä? Koska tuo vuosi on nidottu yhteen todella vahvasti vuoden 1914 kanssa. Nyt on Jehovan todistajilla kauhea kiire käydä saarnaamassa, koska "loppu" on ihan kohta, ihan pian tulossa. Jos vuosi 607 eaa. ei kestä, vuoden 1914 painoarvo romahtaa. "Seitsemän ajan" selitykseltä putoaa pohja pois. Samalla romahtaa moni muu asia Jehovan todistajien oppikysymyksissä. Silloin ei alkanut sukupolven mittainen lopun aika, silloin ei Jeesus alkanut hallita näkymättömästi, Jehovan todistajien toistasataa vuotta kestänyt "kiireellisyyden tunne" menettää merkityksensä. Koko järjestön oppirakennelma romahtaa.


Kuva: JW.ORG

Joten vuosi 607 eaa. ei ole mikä tahansa vuosi.

Jounin tutkiessa vuoden 607 eaa. asioita paljastui myös jotenkin "koomisia" perusteluja, jotka eivät kestä päivänvaloa. Vuosi 539 eaa. on ns. "lukittu vuosi", johon Vartiotorniseuralle kelpaa perustelu, joka löytyy mm. Ptolemaioksen ajanlaskusta. Toisaalta saman Ptolemaioksen ajanlaskun mukainen vuosi Babylonin tuhosta (587 eaa.) ei kelpaa Vartiotorniseuralle. Näin ollen 70 vuoden laskeminen ei onnistu niin kuin sen pitäisi onnistua. Saadaan tulokseksi väärä vuosi.

Lopputulos oli siis se, että vuodelle 1914 asetetut vaatimukset, tapahtumat ja ennustukset eivät voi pitää paikkaansa, koska vuosi 607 eaa. on ns. "väärä vuosi", se ei pidä paikkaansa historian tarkastelussa. 2520 vuoden mittainen "seitsemän aikaa" ei näin ollen täsmää.

Katso tästä linkistä havainnollinen iso kuva (kuva: JW.ORG)

Näin ollen mm. nämä asiat eivät voi pitää paikkaansa:
  • Maailmanlopun odotus ei alkanut vuonna 1914
  • Jeesus ei valinnut Jehovan todistajia ainoaksi oikeaksi uskonnoksi vuonna 1919
  • Sukupolvi, joka näki vuoden 1914 tapahtumat, ei koskaan häviä ennen kuin loppu tulee, oli väärä sukupolvi
Lue täältä, miten Jouni kertoo tutkimuksensa tuloksista vuoden 607 eaa. suhteen.


Eroaminen

Kuten aiemmin todettiin, Jouni olisi vielä ehkä voinut kestää jehovantodistajuuden "huonot käytännöt", mutta aikalaskelman pohjan pudotessa mikään ei ollut enää entisellään. Jouni tuli myös tietämään, että Vartiotorniseuran kirjallisuudessa käytetään valheellisia perusteluita, lainataan väärin ja osittain ristiriitaisesti ja ylitulkitaan Raamattua.

Kun kaikki "putosi alas", Jouni kertoi vaimolleen samana päivänä, ettei hän enää voi mennä saarnaamaan ihmisille. Hänen osaltaan kenttäpalvelus olisi nyt tehty. Jouni olisi tästä eteenpäin toimeton. Vaimo ymmärsi asian ja kunnioitti hänen päätöstään.



Maailmankuvan romahtaminen ei ole kaikkein helpointa ihmisen elämässä. Tämän sai kokea myös Jouni. Hän ei voinut käydä kuukauteen töissä. Kokouksissa hän vielä kävi, mutta "kupla" oli jo puhjennut.

Jouni ei voinut kätkeä löytämiään asioita sisälleen ja teeskennellä Jehovan todistajaa. Hän ei olisi myöskään voinut hiipua hitaasti pois "totuudesta". Niinpä hän kirjoitti erokirjeen seurakuntaan. Hän kävi itse kuuntelemassa ilmoituksen: "Jouni ei ole enää Jehovan todistaja".

Jounia ei enää seurakunnasta eron jälkeen ahdista eikä väsytä. Hän oli itselleen rehellinen ja sai mielenrauhan.



Jouni vastaa kysymyksiin

Mitä Jouni sanoisi sellaiselle Jehovan todistajalle, jolle on tullut epäilyksiä esimerkiksi oppikysymyksiin, vuosilukuihin yms. liittyen?

Jouni: Siihen ei auta mikään muu kuin asian aito tutkiminen käyttämällä mahdollisimman paljon erilaisia lähteitä. Sitten täytyy tehdä johtopäätöksiä sen mukaan, mihin todisteet johtavat. Tässä tutkimistyössä pitää käyttää myös sellaisia lähteitä, jotka ovat Vartiotorniseuran kirjallisuuden ulkopuolelta, koska Vartiotornin lähdeviitteet on usein huonosti kerrottu. Monesti kerrotaan vain, että "useat asiantuntijat ovat tätä mieltä". Jos jokin asia epäilyttää ja Vartiotornissa lainataan jotain julkaisua, pitää tarkistaa, mitä asiantuntijat sanovat. Tähän voi käyttää Googlea, Wikipediaa ja muita tietosanakirjoja. Jos siellä lainataan jotakin kirjaa, täytyy lukea koko luku siitä kirjasta, josta se kappale Vartiotorniin on lainattu. Ei kannata lukea vain sitä yhtä lausetta.

Miten Jehovan todistajien seurakunnasta lähtenyt ihminen voi saada uusia ystäviä menetettyjen tilalle?

Jouni: Täytyy muistaa, että kun järjestöstä lähtee, kukaan ei ole enää lähtijän kanssa tekemisissä siitä velvoitteesta, että on "veli" tai "sisar". Täytyy olla itse aktiivinen ja olla kiinnostunut muista ihmisistä. Siinä on se palkitseva puoli, että kun sitten saa uusia ystäviä, niin he eivät ole sinun kanssasi tekemisissä siitä syystä, että heillä on jokin velvoite "veljeä" tai "sisarta" kohtaan. He ovat sinun ystäviäsi ilman mitään ehtoja. Jos saa uusia ystäviä, niin he ovat todennäköisemmin aidommalla pohjalla, ja ystävyyssuhde kestää pidempään kuin Jehovan todistajien yhteisössä.

Mikä osuus mahdollisella vertaistuella on toipumisessa?

Jouni: Kun eroaa, niin siitä tulee shokki, kun omasta elämästä poistuu valtava määrä ihmisiä, ja se tuntuu tosi pahalta. Vertaistuki on kullan arvoinen siinä, että on jokin paikka, joka "ottaa kopin" ja missä voi tulla kuulluksi ja voi kertoa siitä tilanteesta toisille. Itse löysin huomattavan määrän vanhoja tuttuja internetin vertaistukiryhmästä. Se on ensimmäinen paikka, mistä saa uudet ihmiset elämäänsä. Näin pääsee luomaan uutta sosiaalista verkostoa.

Mistä ja miten voi löytää näitä vertaistukiryhmiä?

Jouni: Minulla oli henkilökohtainen kontakti, jonka avulla pääsin Facebookin vertaistukiryhmään. En ottanut yhteyttä mihinkään järjestötahoon. Otin yhteyttä entisiin Jehovan todistajiin, jotka ovat olleet aikaisemmin minun tuttaviani ja ystäviäni. He osasivat kertoa sitten yksityiskohdat, miten ryhmään pääsee.

Haluaisitko sanoa jotain muuta, mikä liittyy oman uskon arviointiprosessiin?

Jouni: Täytyy olla rehellinen itseään kohtaan. Jos usko aiheuttaa itselle vahinkoa tai on jollakin tavalla haitallinen, niin pitää hyvin tarkkaan punnita, miksi on sellaisessa yhteisössä mukana. Sen täytyy olla sellainen, joka ei ole taakka ja joka ei liikaa hallitse elämää. Uskon pitäisi olla sellainen arvomaailma ja tuki, joka auttaa elämässä niissä tilanteissa, missä "maalliset konstit" ei auta. Ja jos on suuria kysymyksiä, niin niitä kuuluukin ihmisen miettiä, mutta jos on koskaan kuullut vain yhden mielipiteen ja on täysin lukittautunut siihen, niin se on hyvin palkitsevaa, kun antaa mahdollisuuden muidenkin ihmisten ja koko maailman eri kulttuurien näkökulmille ja voi aidosti kuunnella, mitä ihmiset uskovat ihan yhtä vahvasti kuin mitä Jehovan todistajana on itse uskonut. Ei tarvitse ajatella asioita niin kaksijakoisesti, että "jos et ole meidän puolella, niin olet meitä vastaan", ja "me olemme ainoat, jotka ovat oikeassa". Se henkilökohtainen oma vakaumus ja tyydytys on tärkeintä uskon asioissa eikä se, että olisi kaikissa asioissa ehdottoman oikeassa. Tärkeintä on se, että on itse tyytyväinen uskonsa suhteen.



Jouni saattaisi omien sanojensa mukaan olla edelleen Jehovan todistaja, jos järjestössä ei olisi karttamisoppia, verensiirtokieltoa, pedofiilien suojelua ja ”hatusta vedettyä” vuosilukuoppia, ja jos järjestö avoimesti kertoisi raha-asioistaan. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että hän voisi edelleen halutessaan olla ns. ”sunnuntaitodistaja”, joka käy vain sunnuntaisin kokouksissa, mutta ei muuten osallistuisi seurakunnan toimintaan.

Jounin mielestä hänen ei tarvitse uskoa kaikkea, mutta kun Jehovan todistajien seurakunnassa täytyy uskoa kaikki tai sitten pitää pysyä hiljaa, ja hänestä ei ole siihen, ei ole mahdollista pysyä seurakunnan sisäpuolella. Hän sanoi ennen eroamistaan seurakunnan vanhimmille, että koska hän ei usko enää ”koko pakettia” eikä voi olla hiljaa, niin säästääkseen kaikkien aikaa hän eroaa.
   




Uskontojen uhrien tuki UUT ry tarjoaa vertaistukea. Lue täältä.


 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity