Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia

Johanneksen poika - Uutisia Jehovan todistajista ja Vartiotorniseurasta
 
Johanneksen pojan kotisivut

Linkkejä


Vuosikatsaukset
 
Lisää linkkejä
Sivupalkin kuvat: JW.ORG ja Google Earth
 



Iltalehti: Hengenvaarallinen vakaumus
10.02.2019 Johanneksen poika (Päivitetty kerran)




Hoitokielto. Jehovan todistajat kieltäytyvät terveydenhuollossa lähes kaikista verivalmisteista. Syöpäsairaan äitinsä hautaan saattanut Anssi pohtii tänäkin päivänä, mitä jos.

Teksti ja kuvat: Iltalehti 09.02.2010 ja 10.02.2019



Loppuvuodesta 2010 äidin voimat alkoivat hiipua.

Anssin äiti oli sairastunut syöpään jo 1990-luvulla, mutta hoidoilla sairaus oli saatu pidettyä kurissa vuodesta toiseen.

Nyt tilanne oli taas huonontunut ja kasvainta ryhdyttiin taltuttamaan sädehoidolla.

Hoito lopetettiin kuitenkin pian, sillä se kävi liian raskaaksi äidille. Anssin mukaan syynä oli äidin alhainen hemoglobiinitaso, jota lääkärit olisivat halunneet kohottaa verensiirrolla elin niin sanotulla veritankkauksella, jossa punasoluja annetaan suoraan laskimoon.

Äiti ei suostunut siihen. Hän kuului Jehovan todistajiin, joille veren vastaanottaminen tai luovuttaminen on uskonnollisista syistä kiellettyä.


"Ankarin rangaistus"

Anssin äidin tavoin toimivia Jehovan todistajia on Suomessa todennäköisesti tuhansia, vaikka tarkkoja tilastotietoja asiasta ei ole olemassa. Jehovan todistajiin kuuluu Suomessa yhteensä yli 17000 ihmistä. Se on Suomen kolmanneksi suurin rekisteröitynyt uskonnollinen yhdyskunta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksikirkon jälkeen.

Varsin moni pidempään alalla ollut kirurgi, syöpä- tai synnytyslääkäri on kohdannut tilanteen, jossa Jehovan todistaja -potilas kieltäytyy uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi verensiirrosta tai muista verivalmisteista, vaikka ne olisivat hoidon kannalta jopa elintärkeitä.

Potilaslain näkökulmasta tilanne on selkeä: Suomessa aikuinen voi kieltäytyä lähes mistä tahansa hoidosta oman tahtonsa mukaan. Kuolemansairaankaan ei tarvitse ottaa pelastavaa hoitoa vastaan, jos hän ei halua.

Jehovan todistajien verikiellon kohdalla keskeinen eettinen kysymys on, onko verensiirrosta kieltäytyminen varmasti ihmisen oma, itsenäisesti tehty päätös, vai ulkopuolisen painostuksen tulos?

Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtajan Joni Valkilan mielestä kyse on jälkimmäisestä, ja siksi asia on ongelmallinen. Hänen mukaansa tässä asiassa Jehovan todistajat kohdistavat jäseniinsä manipulointia, pelottelua ja uhkailua.

- Verivalmistaen käytöstä, etenkin jatkuvasta käytöstä esimerkiksi syövän hoidodda, seuraa ankarin mahdollinen rangaistus. Ihminen katsotaan silloin eronneeksi liikkeestä ja sen jälkeen häntä kartetaan. Lähimpien ihmissuhteiden menettäminen on yksi pahimmista asioista, joita ihmiselle voi tapahtua. Kieltäytyminen tehdään yhteisön kovan valvonnan ja painostuksen seurauksena, Valkila väittää.


"Jäseniä vahditaan"

Valkila on itse entinen Jehovan todistaja. Hänen mukaansa verikielto aiheuttaa pelkoa monissa uskonliikkeen sisällä, mutta siitä ei uskalleta puhua julkisesti yhteisön paineen vuoksi.

Yhteisön painostus tuli ilmi myös Valkilan yhteistyössä toisen entisen Jehovan todistajan Jari-Pekka Peltoniemen kanssa laatimassa selvityksessä Jehovan todistajien noudattamasta verikiellosta. Vuonna 2016 koottuun selvitykseen kerättiin sekä lääkäreiden että entisten uskonliikkeen jäsenten kokemuksia.

Jehovan todistajat ilmaisevat verikieltonsa lompakossa mukana kuljetettavalla hoitotahdolla. Peltoniemen mukaan ennen osa Jehovan todistajista kuljetti mukanaan tyhjää, allekirjoittamatonta kaavaketta, jolloin se ei ollut pätevä.

- Nykyisin allekirjoitettu hoitotahto tehdään todistajien läsnä ollessa ja siitä otetaan kopiot. Yksi niistä jää seurakunnan haltuun, jotta tarvittaessa seurakunnan edustaja voi toimittaa sen sairaalaan ja huolehtia samalla, ettei verituotteita käytetä, hän väittää.

- Jos kyse olisi jokaisen aidosta omasta päätöksestä, tätä ei tarvitsisi varmaankaan vahtia näin.

Uskonyhteisöllä on virallinen kansainvälinen sairaalayhteyskomitea, jonka tehtävä on Jehovan todistajien verkkosivuston mukaan "auttaa lääkäreitä", jotka hoitavat todistajapotilaita muun muassa välittämällä tietoa uusista hoitomenetelmistä ja järjestämällä lääkäreiden välisiä konsultaatioita.

Komita järjestää oman esitteensä mukaan myös "hengellistä tukea ja käytännön apua sairaalahoidossa oleville todistajapotilaille".

Komiteaa Valkila ja Peltoniemi pitävät tosiasiallisesti yhtenä painostuskeinona.

- Yhteisön sisällä on myös neuvottu salaisilla kirjeillä kokoamaan luetteloita henkilöistä, jotka voisivat todennäköisesti joutua vastaanottamaan verta, Valkila sanoo.




Vaikein rajoitus

Hankalin kaikista kielloista ja rajoituksista, arvioi Lapin keskussairaalan ylilääkäri Katja Hämeenoja.

Hämeenoja on erikoistunut naistentauteihin ja synnytyksiin, ja auttanut siten urallaan myös useita synnyttäviä Jehovan todistajia.



Hän sanoo, ettei ole "vielä onneksi" joutunut tilanteeseen, jossa synnyttäjä ja vastasyntynyt olisi menehtynyt verikiellon vuoksi. Vaikeita tilanteita sen sijaan on ollut, sillä synnytyksen kulkua ei voi valmistella tai ennakoida koskaan täysin.

Siksi Hämeenoja pitää Jehovan todistajien verikieltoa kaikista synnytyksessä huomioon otettavista uskonnollisista seikoista ehdottomasti vaikeimpana.

- Mikä tahansa synnytys voi päätyä hetkessä tilanteeseen, jossa verensiirto on ainoa pelastava keino. Pahimmillaan kyse on ihan yksittäisistä minuuteista ja päätöksistä, joiden lopputulos voi olla hirveän traaginen.

Fyysisen kärsimyksen lisäksi kyse on inhimillisestä kärsimyksestä. Käytännön kokemuksiinsa pohjaten Hämeenoja arvioi, että verikielto pelottaa etenkin liikkeen sisällä olevia naisia. Pelko voi johtaa lapsiluvun rajoittamiseen tai kokonaan lapsettomuuteen.

- Esimerkiksi erään ensisynnyttäjän kohdalla synnytys muuttui uhkaavaksi. Se oli heidän ensimmäinen ja samalla erittäin todennäköisesti myös viimeinen lapsensa.


"Ei tuntunut oikealta"

Hämeenojan mukaan monet lääkärit joutuvat etenkin akuuteissa tilanteissa hankalaan paikkaan: annetaanko esimerkiksi äidin ja syntyvän lapsen kuolla vai pelastetaanko heidän henkensä vastoin synnyttäjän nimenomaista toivetta?

Tai onko eettisesti oikein yrittää vaikeaa, veretöntä elinsiirtoa, jossa riskit epäonnistumiseen ovat valtavan paljon suuremmat kuin siirrossa, jossa voi käyttää verituotteia ja pelastaa elimellä toisen ihmisen henki?

- Nyt jokainen lääkäri joutuu päättämään itse. Osa sanoo, että pelastaa aina potilaan ja on valmis menemään oikeuteen sen vuoksi. Osa taas miettii, ettei ota vastuulleen potilaan tuskaa taivaspaikan menettämisestä, Hämeenoja sanoo.

Myös Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki tunnistaa uskonnollisista syistä tehtävien hoitotahtojen eettiset ja suoranaiset käytännön ongelmat.

- Potilaslaki sinällään on selkeä ohje lääkärille. Lääkärin on silti vaikea arvioida, kuinka syvä oma tahto on vai onko kyse enemmän uskonyhteisön paineesta. Kiireellisessä tilanteessa päätökset pitäisi pystyä tekemään hyvin nopeasti.

Lääkärikunnan kokemukset viittaavat siihen, että ainakin jonkinlaista seurantaa ja jopa painostusta Jehovan todistajien keskuudessa on. Myllymäki muistaa omalta lääkärinuraltaan tapauksia, joissa potilas pyysi mukaansa sairaalasta lähtiessään listauksen toimenpiteistä, joita anestesian aikana on tehty.

- Niistä pyynnöistä jäi tunne, että ihmisen on todistettava uskonyhteisölleen asioita. Se ei tuntunut oikealta.

Myös Hämeenoja tietää tapauksia, joissa verensiirtoa ei koskaan merkitty papereihin potilaan pyynnöstä, jotta tiedot eivät olisi päätyneet uskonyhteisön tietoon.

Joni Valkilan mielestä ainakin osa lääkärikunnasta suhtautuu Jehovan todistajien verikieltoon liian kevyesti.

- Jos rikollisjärjestö uhkailemalla pakottaisi ihmisen kieltäytymään jostakin elintärkeästä hoidosta, sille tuskin olisi yhtä paljon ymmärrystä. Uskonnon varjolla se on kuitenkin sallittua, hän kritisoi.


Verettömät vaihtoehdot

Verensiirtojen vaihtoehdoksi Jehovan todistajat tarjoavat nykylääketieteen mahdollistamia verettömiä hoitovaihtoehtoja. Niistä löytyy uskonliikkeen verkkosivustolta laajoja esitteitä, joissa menetelmistä kerrotaan maallikon silmin yksityiskohtaisesti.

Myllymäen ja Hämeenojan mukaan ohjeet eivät verta lukuunottamatta käytännössä poikkea siitä, miten potilaita muutenkin nykyisin hoidetaan, sillä nykylääketiede pyrkii vähentämään ja kohdentamaan verituotteiden käyttöä tarkasti.

Verituotteita käytetään vain niissä tilanteissa, joissa muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole, Myllymäki painottaa.

Jehovan todistajien verkkosivuilla verensiiroihin liittyvät terveydelliset riskit saavat suuren huomion. Väitteitä tuetaan artikkeliviittauksilla, jotka ovat käytännössä kaikki vähintään 30 vuotta vanhoja.

Myllymäki sanoo, että nykyisin verensiirtoihin liittyvät terveydelliset riskit ovat esimerkiksi Suomessa marginaaliset. Kotimaisten verivalmisteiden turvallisuus on maailman huippuluokkaa, sillä tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet ja toisaalta Suomessa kuten monissa muissa länsimaissa verenluovutus tehdään vapaaehtoisesti, ei rahallista korvausta vastaan.

Myllymäen mukaan modernia ja tehokasta terveydenhuoltoa on mahdotonta kuvitella kokonaan ilman verituotteita.

- Vaikka meillä on taitavia kirurgeja, jotka ovat pystyneet tekemään vaikeitakin operaatioita ilman verta, niissä olisi voinut aivan hyvin käydä myös huonosti. Riskit ovat olleet erittäin suuria.

- Itselleni ei tulisi mieleenkään kieltää verensiirtoa omalla kohdallani.


"Mustamaalaamista"

Mitä sitten Jehovan todistajat itse ajattelevat verikiellosta?

Liikkeen Suomen haaratoimiston tiedotusosastolta Jukka Palonen pyytää mahdollisuutta vastata Iltalehden kysymyksiin puhelinhaastattelun sijaan sähköpostitse. Lue JP:n kommentit Jukka Palosen haastatteluun täältä.

Pitkässä, kahdeksansivuisessa vastauksessaan Palonen korostaa jokaisen Jehovan todistajan päättävän itse omasta terveydenhuollostaan. Hän kiistää jyrkästi liikkeessä esiintyvän minkäänlaista painostusta tai valvontaa yksittäisen jäsenen terveydenhuoltoon liittyen ja pitää näitä väitteitä loukkaavina.

Esimerkiksi osa Uskontojen uhrien tuki ry:n selvitykseen vastanneista lääkäreistä nosti esille huolen tietosuojasta, jos terveydenhuollossa työskentelee Jehovan todistajia, jotka voivat vuotaa tietoja yhteisölle.

Tätä väitettä Palonen pitää UUT:n taholta tehtävänä "tahallisena mustamaalauksena ja spekulointina".

Veren vastaanottaminen ei hänen mukaansa johda erottamiseen liikkeestä, mutta se asettaa jäsenyyden kuitenkin kyseenalaiseksi.

- Tärkein kysymys ratkaistavaksi olisi se, haluaako henkilö edelleen olla Jehovan todistaja vai katsotaanko hänen itse eronneen. Ketään ei katsota eronneeksi pelkästään sen takia, että hän tietyssä yksittäisessä tilanteessa toimisi tietyllä tavalla, Palonen muotoilee.


Perustuu Raamattuun

Jehovan todistajien verikielto perustuu Raamatun kohtiin, joissa kielletään veren syöminen ja käsketään karttaa sitä muutenkin.

Koska verellä on Jehovan todistajille symbolinen, elämää kuvaava merkitys, jo liikkeen alkuvuosikymmenillä katsottiin verikiellon katsottiin koskevan myös lääketiedettä. Verensiirrot uskontosuuntaus kielsi toisen maailmansodan jälkimainingeissa vuonna 1945.

Täydelliseen kieltoon on sittemmin tullut liennytyksiä: nykyisin  kiellettyä on vastaanottaa kokoverta, eli puna- ja valkosoluja, verihiutaleita sekä plasmaa, mutta samasta plasmasta eristettävää albumiinia ja immunoglobuliinia Jehovan todistaja voi kuitenkin ottaa vastaan oman harkintansa mukaan.

Tiettyjä veren osia on mahdollista käyttää siksi, että Palosen mukaan niissä ei ole "kyse enää suoranaisestsi verestä, eikä Raamattu mainitse niistä mitään."

Palonen painottaa vastauksissaan myös lääketieteellistä näkökulmaa. Hänen mukaansa verikielto on Jehovan todistajille uskonnollinen vakaumus, josta on tieteellisten tutkimusten mukaan myös terveydellistä hyötyä.

Hän väittää, että "maailmalla on hyvin harvoja tapauksia, joissa henkilön sanotaan kuolleen, kun hän ei ottanut verensiirtoa".

- Näissä tapauksissa ei kuitenkaan voida sanoa mitenkään varmasti, että henkilö olisi jäänyt eloon, jos hän olisi ottanut verensiirron. Tällaiset tapaukset liittyvät usein sairauksiin, jotka eivät olisi olleet parannettavissa.

- Toisaalta voidaan kysyä, kuinka monen Jehovan todistajan henki on pelastunut sen vuoksi, että hän ei ole ottanut verensiirtoa, Palonen kirjoittaa.

Verikielto koskee myös alaikäisiä, mutta Palonen ei suoraan vastaa, kuinka ohjeistuksesta kerrotaan lapsille. Hänen mukaansa "ristiriitatilanteita" esiintyy harvoin lääkäreiden kanssa.

- Pyrimme löytämään lääkäreitä, jotka ovat yhteistyöhaluisia ja kunnioittavat vakaumustamme verettömän hoidon suhteen.


"Rituaaliteurastuksia"

Anssin äiti menehtyi lopulta tammikuussa 2011.

Nyt vuosia myöhemmin Anssi miettii edelleen silloin tällöin, olisiko äiti saanut verensiirrolla ja uusilla syöpähoidoilla vielä lisää elinvuosia.

- Sitähän ei voi kukaan tietää. Mutta lääkärit olisivat halunneet antaa hoitoja, joten varmasti toivoa olisi ollut.

Anssin äidille kieltäytyminen elintärkeästä verivalmisteesta oli niin itsestäänselvää, ettei poika edes yrittänyt kääntää äitinsä mieltä.

- Hän uskoi kovasti asiaan. Eri asia on sitten se, oliko se todella hänen henkilökohtainen vakaumuksensa. Minusta kyse on liikkeen sisällä kovasta painostuksesta, joka johtaa suoraan sanottuna rituaaliteurastuksiin.

Anssi kuului tuohon aikaan vielä itsekin Jehovan todistajiin, mutta hän oli jo henkisesti luopunut lapsuudenuskostaan.

Totuutta omasta uskosta hän ei halunnut kertoa kuolevalle äidilleen. Anssi tiesi, mitä oli edessä: eroamisen jälkeen välit ovat katkenneet koko entiseen yhteisöön omat sukulaiset mukaan lukien.

Äiti sai kuitenkin menetytä uskoen, että tapaamme vielä paratiisissa.

Kirjoittanut: Kristiina Tiippana






     


Osta Iltalehden näköislehti täältä.

Lue juttu Iltalehden nettisivuilta, osa 1 täällä, osa 2 täällä.

Eikö haaratoimiston tiedotusosaston Jukka Palonen tunne Jehovan todistajien kirjallisuutta? Lue täältä.


 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity