Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia

Johanneksen poika - Uutisia Jehovan todistajista ja Vartiotorniseurasta
 
Johanneksen pojan kotisivut

Linkkejä


Vuosikatsaukset
 
Lisää linkkejä
Sivupalkin kuvat: JW.ORG ja Google Earth
 



Historiaa - osa 63: Kalle Salavaaran puhe "Edistyminen Jumalan järjestön mukana"
10.03.2019 Johanneksen poika


   Kuva: JP

Kalle Salavaara piti vuoden 1975 lopussa Helsingissä puheen Edistyminen Jumalan järjestön mukana. Monet pitävät häntä ehkä Suomen parhaana Jehovan todistaja -puhujana. Eikä syyttä. Salavaaran puhe on voimakasta, selkeää ja hyvin persoonallisella tyylillä esitettyä. Myös huumori on Salavaaran puheissa aina läsnä. Se elävöittää puhetta ja saa kuulijat pysymään tarkkaavaisina.

Salavaara uskalsi sanoa asiat suoraan, kiertelemättä ja kaartelematta. Hän laittoi koko persoonansa likoon puhuessaan. Hän uskoi siihen, mistä puhui.

Tämän sivun kautta on mahdollista kuunnella tuo yli tunnin mittainen puhe kokonaan. Se on käytännön syistä jaettu pieniin osiin.

Sivun lopussa on linkit kaikkiin puheen osiin. Sitä ennen poimitaan muutamia "herkkupaloja" puheesta. Mitä Salavaara sanoi? Suluissa äänitteen pituus.

Jehovan todistajien toiminta Suomessa sodan aikana
(4:17)

"Ei siinä niin kummosta koulutusta siihen aikaan annettu. Minulle veli Pallari löi vain kartan käteen, että tuosta lähdet kiertämään. Turkuun ensiksi, sieltä sitten Toijalan rataa myöten ylöspäin."

Maalliset esivallat olivat Perkeleestä
(1:10)

"Meillä oli sellainen käsitys, että nämä esivallat, jotka mainitaan roomalaiskirjeessä, tarkoittavat Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. Näille esivalloille piti olla kuuliainen. Ja koska tämä käsitys oli olemassa, niin silloin nämä maalliset esivallat oli Perkeleestä. Me sanoimme sen aivan suoraan ja sumeilematta siihen aikaan. Sen takia meillä oli sitten sellainen käsitys, että kyllä tätä maallista esivaltaa voi joissakin pikku asioissa vähän pettääkin."

Marssi valkoisen hevosen perässä läpi Helsingin
(4:10)

"Marssittiin läpi Helsingin valkoisen hevosen perässä. Yksi mies istui hevosen selässä. Hänellä oli sellainen viiri, jossa luki "teokratia". Siinä meni kauan aikaa, ennen kuin löydettiin tarpeeksi valkoinen hevonen, semmosia hallavia oli ja täplikkäitä oli, mutta kun piti löytää mahdollisimman valkoinen, että se olisi sitä Ilmestyskirjan hevosta vastannut."

Todistusta Pohjois-Suomessa
(0:58)

"Paavolan kirkon edessä eräs veli oli asettanut valmiiksi sinne kovaääniset kohti sitä kirkon ovea. Hän odotti siinä mikrofonin kanssa. Kun kirkonmenot päättyivät ja ovet avautuivat, hän aloitti sitten, että "Lähtekää ulos siitä, te minun kansani, ettette joutuisi synneistä osallisiksi". Ihmiset hätkähtivät tietenkin tätä."

Vuosi 1975
(3:19)

"Nythän on juuri tämä vuosi aika jännittävä nähdä ja katsoa, 1975.
Mehän tiedämme, että jos menemme 6000 vuotta taaksepäin, niin ilmeisesti siellä oli tilanne sellainen, että Aadam oli yksin paratiisissa."


Vuosi 1914
(1:02)

"1914, kun me luemme Seuran historiaa, niin silloin monet odottivat, että heidät otettaisiin suoraan taivaaseen, ja tämä työ täällä maan päällä päättyisi."

Puolueettomuus ja verensiirrot
(1:06)

"Kun puolueettomuuskirjoitukset ilmestyivät vuonna 1939, jotkut kompastuivat tähän samoin kuin 1945, kun ymmärrettiin veren karttaminen ja että veren luovuttaminen on väärin."

Oman seurakunnan "ystävien" rakastaminen on tärkeintä
(1:52)

"Tulee oppia rakastamaan erityisesti niitä ystäviä, jotka kuuluvat meidän omaan seurakuntaamme. Sillä jos yhteydet katkeavat vainojen takia, niin me emme tunne sitten paljon muita eikä meillä ole mahdollisuutta olla heidän kanssaan yhteistoiminnassa."

Vainot
(2:07)

"Malawissa ovat alkaneet vainot uudelleen. Myös Romaniassa on alkaneet vakavat vainot. Joitakin veljiä on kuulusteltu yhteen menoon 50 tuntia. Veljiä on tuomittu 20 - 25 vuoden vankeustuomioihin."

Kokemus Puolasta
(4:52)

"Poliisi sanoi: ei täältä nyt löytynyt mitään. Olemmeko nyt katsoneet kaikki paikat varmasti? Toisella sytytti: Uuni! Uuni tosiaan!"

Kokemus Tanskasta
(3:16)

"Kun veli lähti tutkistelusta, hän oli niin riemua täynnä, että hän juoksi portaat alas, ja kun hän pääsi 3. kerroksen kohdalle, salkku pamahti yhteen oveen."

   Kuva: JP

Tästä voi kuunnella koko puheen,
suluissa äänitteen pituus:


Kalle Salavaarasta kerrotaan Jehovan todistajien vuosikirjassa näin:

*** yb90 s. 169-170 Suomi ***

Luutnantista Kristuksen sotilaaksi

Nuorena 23-vuotiaana luutnanttina Kalle Salavaara haavoittui vuonna 1942 kranaatin räjähtäessä ja joutui sairaalaan leikattavaksi. Hän kertoo: ”Makasin leikkauksen jälkeen kipsattuna sotasairaalassa Lahden lyseossa, jossa olin kouluni käynyt. Vuoteeni vieressä oli veli Sakari Kanerva, joka oli jo monta kertaa käynyt minulle puhumassa totuutta. Nyt oli päätökseni kypsä. Olimme tässä enää sopimassa käytännöllisistä seikoista. ’Siis huomenna Möysänjärvessä.’ Se oli oleva lopullinen päätös myöskin sotilasuralleni.


”Seuraavana päivänä veli Kanerva kastoi minut. Koska minulla oli silloin vielä kokovartalokipsi, niin se tietenkin kastui tuossa toimituksessa ja pehmeni. Seuraavana aamuna lääkintäeversti Heinonen katseli kipsiä paheksuvasti ja kysyi: ’Missä sitä on oltu rymistelemässä, kun kipsikin on mennyt aivan muodottomaksi?’

”’Olin kasteella, herra eversti’, vastasin. Hän seisoi pari minuuttia aivan hiljaa. Minusta tuntui, että hän vietti hetken hiljaisuuden kuolemani muistolle. ’Niin mitä te sanoitte?’ kysyi eversti lopulta. Sain esittää sitten ensimmäisen julkisen todistukseni.”

Toivuttuaan Kalle Salavaara käytti vapauttaan ja sotilaspassiaan hyvin matkustaen ja jaellen ”vahvaa ruokaa” seurakuntiin. Hänen ollessaan lähdössä monisteitten kanssa Lounais-Suomen seurakuntiin Väinö Pallari, joka palveli Beetelissä, varoitti häntä Matkun poliisista, joka oli vienyt hänet monta kertaa kuulusteltavaksi ja jolla näytti olevan aavistus kuriirin saapumisesta. Kalle kertoo:

”Kun tulin junalla Urjalasta Matkuun, niin vastassa oli tukeva poliisi, joka käveli melkein heti luokseni ja tiedusteli virkaäänellä henkilöllisyystodistusta. Näytin hänelle sotilaspassini. Se oli hänelle yllätys. Melkoisesti muuttuneella äänellä hän kuitenkin kysyi vielä työtodistusta. Tätä varten olin kirjoittautunut muodollisesti Helsingin yliopistoon, ja ojensin poliisille passin, jossa yliopiston rehtori todisti minun työskentelevän siellä tehtävää tarkemmin määrittelemättä. Poliisin vastarinta murtui siihen. Kun lähdin raahaamaan matkalaukkujani odottavaan linja-autoon, niin hän tarjoutui kohteliaasti kantamaan niitä avukseni. En voinut vastustaa kiusausta, vaan annoin hänelle sen suuren ja raskaan laukun, jossa oli kiellettyjä monisteita. Jotenkin tuntui turvalliselta, että poliisi niitä kantoi.”

Ystävät saapuivat rautatieasemille potkukelkalla, hevosreellä tai jalkaisin monesti keskellä yötäkin ja talvella joskus 30 asteen pakkasessa saadakseen muutaman kielletyn monisteen. Salavaara kertoo: ”Kukaan ei nurkunut, vaan näin pelkästään iloisia ja myönteisiä vastaanottajia, jotka toivat mieleeni vuorisaarnan valoisat sanat: ’Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.’ Se oli heille kuin mannaa taivaasta.”
 

 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity