|
||||||||||
Jehovan todistajat, uutisia![]() Johanneksen pojan kotisivut Linkkejä ![]() Vuosikatsaukset ![]() Lisää linkkejä Sivupalkin kuvat: JW.ORG ja Google Earth |
Katsaus uuteen suomenkieliseen "Paimentakaa Jumalan laumaa" -kirjaan - osa 1: "Veripoliisit" 13.08.2019 Johanneksen poika ![]() Jehovan todistajien järjestö on uudistanut vanhinten salaisen ohjekirjan. Suomeksi uusi versio on julkaistu vuoden 2019 helmikuussa. Se on saatavana neljässä eri muodossa:
Tässä jutussa käsitellään sitaattioikeuteen perustuen lyhyesti terveyteen ja sairaanhoitoon liittyviä asioita. Käytännössä se tarkoittaa Jehovan todistajien kohdalla sitä, että järjestö vaatii kaikkia Jehovan todistajia kieltäytymään verensiirrosta. Tätä kontrolloidaan ja valvotaan erittäin vahvasti, vaikka Jehovan todistajien haaratoimiston tiedottaja Jukka Palonen Iltalehden jutussa keväällä 2019 sen kiistikin. Ote uutisesta: Pitkässä,
kahdeksansivuisessa vastauksessaan Palonen korostaa jokaisen Jehovan
todistajan päättävän itse omasta terveydenhuollostaan. Hän kiistää
jyrkästi liikkeessä esiintyvän minkäänlaista painostusta tai valvontaa
yksittäisen jäsenen terveydenhuoltoon liittyen ja pitää näitä väitteitä
loukkaavina.
Onko Palosen puheille vahvistusta? Ei, mikäli katsotaan uuden vanhinten kirjan ohjeita. Päättävätkö Jehovan todistajat yksilöinä omasta terveydenhuollostaan vapaasti ilman painostusta? Vai vahtiikö jokaista "veripoliisien" joukko? ![]() Tässä on muutamia lainauksia vanhinten kirjasta: 1. Sihteerin tulee antaa uusille kastetuille julistajille seuraava aineisto:
1) Hoitotahtolomake. Julistajaa tulee muistuttaa asianmukaisesti täytetyn hoitotahdon tärkeydestä. On erittäin hyödyllistä antaa hoitotahdosta kopio 1) valtuutetuille edustajille, 2) lääkärille tai sairaalalle ja 3) seurakunnan sihteerille. 2) ”Miten suhtaudun veren fraktioihin ja hoitotoimenpiteisiin, joissa käytetään omaa vertani?” (Valtakunnan Palveluksemme 11/2006 sisäliite [kmi11/06]) 3) ”Oletko valmis kohtaamaan uskoa koettelevan lääkärinhoitoa vaativan tilanteen?” (Valtakunnan Palveluksemme 1/1991 sisäliite [kmi1/91]) Huomautukset: Allekirjoitettu
hoitotahtokortti pitää kopioida mm. seurakunnan sihteerille ja
sairaalalle. Näin ollen seurakunta voi kirjallisen dokumentin
perusteella valvoa ja kontrolloida sairastuneen henkilön kieltäytymistä
verestä. Tarvittaessa sairaalaan hälytetään seurakunnan "veripoliisit",
vanhimmat, jotka yrittävät estää verensiirron.
Edellä mainitun Valtakunnan Palveluksemme -lehtisen sisäliitteessä on aika monta kohtaa, joissa yksilö voi tehdä "oman" valintansa vereen liittyen. Jos katsot tätä taulukkoa, huomaat, että "uskollinen ja ymmärtäväinen orja" on tosin tehnyt jo valinnan Jehovan todistajien puolesta siinä, että he eivät voi hyväksyä plasmaa, punasoluja, valkosoluja eikä verihiutaleita. Kannattaa huomata se, että "orjan" opetuksia ei saa kritisoida eikä kyseenalaistaa. *** w09 15/11 s. 14 kpl 5 Arvosta paikkaasi seurakunnassa ***
Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa (4. Moos. 16:1–3). Meidän tulisi päinvastoin arvostaa mahdollisuuttamme olla yhteistoiminnassa orjaluokan kanssa. Ja eikö meidän tulisi pyrkiä olemaan tottelevaisia ja alistuvaisia niille, jotka ottavat johdon paikallisessa seurakunnassamme? Joten se siitä "omasta" valinnasta. Ja kannattaa vielä muistaa, mitä tapahtuu, jos joku Jehovan todistaja haluaa ottaa verensiirron pelastaakseen elämänsä. Lauma-kirja kertoo: Henkilön saatetaan katsoa eronneen seurakunnasta seuraavissa tilanteissa:
3) Verensiirron ottaminen. Jos henkilö ottaa verensiirron omasta tahdostaan, kenties ollessaan äärimmäisen painostuksen alaisena, komitean (ei oikeuskomitea) tulee tutkia asiaa ja arvioida, millainen hänen asenteensa on. Mikäli hän katuu, komitean tulee antaa hänelle hengellistä apua Galatalaiskirjeen 6:1:n ja Juudaksen kirjeen 22, 23:n hengessä. Koska hän on osoittanut hengellistä heikkoutta, hän ei olisi vähään aikaan pätevä palvelemaan seurakunnan erikoistehtävissä. Lisäksi joissakin tapauksissa voi olla tarpeen evätä esimerkiksi mahdollisuus vastata seurakunnan kokouksissa tai esittää oppilastehtäviä viikkokokouksessa. Tilanteen niin vaatiessa komitea voi myös päättää, että asiasta esitetään viikkokokouksessa ilmoitus seurakunnalle. Ilmoituksen sanamuodon tulee olla seuraava: ”Vanhimmat ovat käsitelleet asiaa, joka koskee veli/sisar [henkilön nimi]. Hän on saanut hengellistä apua seurakunnan paimenilta.” Jos toisaalta komiteaan kuuluvat vanhimmat tulevat siihen tulokseen, ettei hän kadu toimintaansa, hänen katsotaan eronneen seurakunnasta. Seurakunnasta "eroaminen" voi tuoda henkilölle vakavia loppuelmään asti ulottuvia seurauksia karttamissäännön takia. Jukka Palonen kiistää jyrkästi liikkeessä esiintyvän minkäänlaista painostusta tai valvontaa yksittäisen jäsenen terveydenhuoltoon liittyen ja pitää näitä väitteitä loukkaavina. Lauma-kirjan mukaan seurakunta (vanhimmisto) todellakin valvoo ja tarvittaessa katsoo julistajan itse eronneen, jos hän käyttää "omaa vapaata tahtoaan" verikysymyksessä. Uusi Lauma-kirja kertoo selvästi, mihin erityisryhmiin vanhinten täytyy kiinnittää tavallista enemmän huomiota verikysymyksen valvonnassa. Kirjassa mainitaan mm. nämä ryhmät:
Kun
vanhimmat saavat tietää, että joku seurakuntaan kuuluva sisar on
raskaana, heidän tulee selvittää, onko sisar jo löytänyt
yhteistoiminnallisen lääkärin ja sairaalan, joilla on kokemusta
verettömästä hoidosta. Vanhinten tulee varmistaa, että odottavat äidit
ja pienten lasten vanhemmat ovat tietoisia ohjeista, joita esitetään
kirjoituksessa ”Terveitä äitejä, terveitä lapsia” (Herätkää! 11/2009
s. 26–29) ja dokumentissa "Miten vanhemmat voivat suojella
lapsiaan veren väärinkäytöltä" (S-55).
Jukka Palosen mukaan seurakuntalaisia ei valvota, he saavat tehdä itse omaa terveydenhoitoaan koskevat päätökset. Lauma-kirja kertoo iäkkäiden valvonnasta näin: Erityisesti
iäkkäitä veljiä ja sisaria, joilla ei ole sairaalassa tukenaan
seurakuntaan kuuluvia perheenjäseniä, saatetaan painostaa hyväksymään
veren käyttö. Vanhinten on hyvä muistuttaa iäkkäitä siitä, että heidän
tulisi täyttää hoitotahto huolellisesti ja varmistaa aika ajoin, että
heidän edustajansa ymmärtävät heidän ratkaisunsa ja kunnioittavat niitä.
Jos Jehovan todistaja joutuu onnettomuuteen, sairaalaan voi joutua yllättäen. Mutta jos on etukäteen tiedossa tuleva sairaalahoitojakso, tilanteeseen voidaan valmistautua. Lauma-kirja kertoo sairaalaan menosta näin: Kun
vanhimmat saavat tietää, että julistaja on menossa sairaalahoitoon,
heidän tulee kertoa hänelle, että hän voi halutessaan pyytää
seurakunnan vanhimpia, mukaan lukien potilasvierailuryhmän jäseniä,
vierailemaan luonaan. Jos hän haluaa tällaisen vierailun, hänen tulisi
ilmoittaa hoitohenkilökunnalle, että Jehovan todistajien seurakunnan
edustajat ovat tervetulleita vierailulle. Julistajan on hyödyllistä
varmistaa, että hänen hoitoa koskevat ratkaisunsa kirjataan sairaalan
tietoihin. Hänen tulee siksi lukea hoitoa koskevat lomakkeet ja muut
dokumentit huolellisesti. Tarvittaessa potilas voi tehdä muutoksia
tällaisiin dokumentteihin. Hänen tulee merkitä nimikirjaimensa jokaisen
muutoksen yhteyteen. Julistajan on tärkeää varmistaa, että kopio
hoitotahdosta on liitetty hänen potilastietoihinsa. Jos julistajan
lähiomaiset eivät ole todistajia, hän haluaa ehkä valita valtuutetuiksi
edustajikseen heidän sijaansa kaksi Jehovan todistajaa varmistaakseen,
että hänen tahtoaan kunnioitetaan. Jos julistaja päättää toimia näin,
hänen on järkevää ja huomaavaista kertoa omaisille tästä ratkaisusta.
Jehovan todistajilla on ns. "sairaalayhteyskomitea", jonka tarkoituksena on koordinoida verensiirtokiellon valvontaa. Se on tavallaan "veripoliisin" erikoisyksikkö, joka voi rynnäköidä sairaalaan tarvittaessa. Lauma-kirja kertoo sairaalayhteyskomiteasta mm. näin: Sairaalayhteyskomiteat
ovat keskeisessä roolissa, kun viranomaisia ja terveydenhuollon
ammattilaisia tiedotetaan verensiirtoja koskevasta uskonnollisesta
kannastamme. Lisäksi sairaalayhteyskomiteat koordinoivat
potilasvierailuryhmien toimintaa. Näitä ryhmiä on perustettu joihinkin
sairaalakaupunkeihin antamaan hengellistä tukea todistajapotilaille,
jotka ovat tulleet hoitoon toiselta paikkakunnalta. Se että tällaisia
järjestelyjä on tehty, ei kuitenkaan poista vanhinten ja muiden
seurakunnan jäsenten vastuuta tukea sairaalaan joutuneita julistajia
(Sananl. 17:17; 1. Joh. 3:18).stiä
![]() Takaisin uutissivujen alkuun Takaisin etusivulle |
|||||||||
Kotisivuohjelma: KompoZer * Kuvankäsittely: GIMP * Äänenkäsittely:
Audacity |