|
||||||||||
Jehovan todistajat, uutisia Johanneksen pojan kotisivut Linkkejä  Vuosikatsaukset  Lisää linkkejä Sivupalkin kuvat: JW.ORG ja Google Earth |
Katsaus uuteen suomenkieliseen "Paimentakaa Jumalan laumaa" -kirjaan - osa 5: Lapsen kaltoinkohtelu 19.08.2019 Tony  Vartiotorni-seura on tunnettu siitä, että se puolustaa herkeämättä oikeuksiaan erilaisissa oikeuslaitoksissa. Se onkin saanut merkittäviä voittoja esimerkiksi uskonnonvapauden saralla (niillä uskonnonvapauden alueilla, jotka se on nähnyt itselleen tärkeiksi). Yksi vielä sitäkin isompi asiakokonaisuus Vartiotorni-seuran oikeudenkäyntihistoriassa liittyy lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Erityisesti viimeiset kymmenen vuotta sillä on pitänyt kiirettä aiheen tiimoilta pidettyjen oikeudenkäyntien suhteen. Mistä on siis kysymys? Kysymys on siitä, että Vartiotorni-seura on halunnut pitää hyväksikäyttötapaukset vain oman yhteisönsä tiedossa, ja siinäkin vain rajatussa piirissä. Tämä on johtanut siihen, että Vartiotorni-seuralla on salainen - vähintään kymmenien tuhansien - pedofiilien rekisteri. Hyväksikäyttötapaukset se on tutkinut yhteisön sisällä, eikä ole vienyt rikoksia tiedoksi viranomaiselle. Ja koska Vartiotorni-seura ei kerro seurakunnissa tapahtuneista hyväksikäyttötapauksista edes asiaa koskevan seurakunnan jäsenille, seurakunnissa on pedofiilejä, joista kukaan (paitsi seurakunnan vanhimmat) ei tiedä mitään. Tämä taas on johtanut tilanteisiin, jossa pedofiili on päässyt uusimaan tekonsa - ja miksi ei olisi, koska seurakunnassa kaikki luottavat toisiinsa. Vartiotorni-seura on luonut pedofiileille peittelykulttuurillaan vapaan temmellyskentän, jonka seurauksien johdosta se joutuu nyt ramppaamaan erilaisten oikeusjärjestelmien pakeilla ja maksamaan tulevaisuudessa satoja miljoonia dollareita sakkoja ja uhreille määrättyjä korvauksia. Entä nyt, vuonna 2019? Voisi olettaa, että koska Vartiotorni-seura on saanut pitkän aikaa lunta tupaan lasten hyväksikäyttötapausten peittelystä, se olisi tässä vaiheessa muuttanut toimintamallejaan avoimemmaksi? Katsotaan, mitä uusin vanhinten kirja Paimentakaa Jumalan laumaa kertoo aiheesta. Aiheen käsittelemiseksi on pyhitetty kokonainen luku. Melko paljon siihen nähden, että hallintoelimen mukaan mitään ongelmaa ei ole olemassakaan. Hallintoelimen mukaan kyse on luopioiden keksimistä valheista.  Kirjan neljästoista luku on otsikoitu teemalla Lapsen kaltoinkohtelu. 1.
Jos vanhimmat saavat tietää tapauksesta, johon liittyy lapsen
kaltoinkohtelua, heidän tulee toimia tarkoin tässä luvussa annettujen
ohjeiden mukaisesti. Ohjeiden noudattaminen auttaa suojelemaan
alaikäisiä ja estämään sen, ettei Jehovan nimelle aiheudu häpeää. (Jes.
32:1, 2; 1. Piet. 2:12.)
“Ettei Jehovan nimelle aiheudu häpeää”. Vasta ensimmäinen kappale ja törmäämme kohtaan, jota ei pitäisi tällaisissa ohjeissa olla ollenkaan. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos kammottavimmasta päästä. Sellaisen selvittämiseksi, ja estämiseksi tulevaisuudessa, tulee tehdä kaikkensa, ja tapaukset tulee viedä viipymättä viranomaisen tietoon. Jos mikä tahansa yhteisö toimii näin, yhteisön palvomalle jumalalle ei koidu minkäänlaista häpeää. Kysehän on yksilön teosta, ei yhteisön teosta. Mikäli yhteisö päättää lakaista tapauksen maton alle, siitä kyllä rapisee häpeää niin yhteisölle kuin tämän palvomalle jumalalle. 4.
Raamatun mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on törkeä synti (5.
Moos. 23:17, 18; Gal. 5:19–21; w97 1/2 s. 29). Jehovan todistajat
pitävät lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä inhottavana (Room. 12:9).
Seurakunta ei siksi millään tavoin suojele ketään tällaiseen
vastenmieliseen rikokseen syyllistynyttä henkilöä syntisen toimintansa
seurauksilta. Seurakunta käsittelee hyväksikäyttöä koskevia syytöksiä
vain hengellisestä näkökulmasta, eikä sen tarkoitus ole korvata
viranomaisten tutkintaa (Room. 13:1–4). Jos tällainen syytös tulee
vanhinten tietoon, heidän tulee selittää selvästi uhrille, hänen
vanhemmilleen tai kenelle tahansa muulle asiasta kertoneelle, että
heillä on oikeus ilmoittaa asiasta viranomaisille. Vanhinten ei tule
arvostella ketään, joka päättää ilmoittaa asiasta viranomaisille. (Gal.
6:5.)
“Vanhinten ei tule arvostella ketään, joka päättää ilmoittaa asiasta viranomaisille”. Äkkiseltään ajateltuna ohje voi kuulostaa hyvältä, mutta jos sitä ajattelee yhtään pidemmälle, ohje kertoo jotain oleellista siitä asenteesta, joka tapausten hoitamiseen ja selvittämiseen liittyy. Jos Vartiotorni-seuran tavoitteena olisi hoitaa tapaukset niin kuin ne tulisi hoitaa, mitä virkaa tällaisella lauseella olisi? Silloin oikea lause olisi: “Koska kyse on vakavasta rikoksesta, vanhinten tulee olla aktiivisia sen suhteen, että rikos ilmoitetaan viranomaisille.” Tämä jo siitä syystä, että seurakunnan vanhimmilla on ilmoitusvelvollisuus, mikäli he saavat tietää lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Maininta siitä, että uhrilla ja tämän vanhemmillaan on oikeus ilmoittaa asiasta viranomaisille, on yleisesti ottaen outo. Totta kai ihmisillä on oikeus ilmoittaa rikoksesta viranomaisille, miksi sellaista pitää edes erikseen todeta? LAIN NÄKÖKULMA
6. Lapsen kaltoinkohtelu on rikos. Joissakin oikeusjärjestelmissä laki velvoittaa henkilön ilmoittamaan viranomaisille, jos hän saa tietää lapsen kaltoinkohteluun liittyvästä epäilyksestä. (Room. 13:1–4.) “Joissakin oikeusjärjestelmissä laki velvoittaa henkilön ilmoittamaan viranomaisille, jos hän saa tietää lapsen kaltoinkohteluun liittyvästä epäilyksestä”. Itse asiassa aika useissa länsimaisissa oikeusvaltioissa ihmisillä on ilmoitusvelvollisuus tällaisissa asioissa. Ja vaikka ei olisi, miksi Vartiotorni-seuran tapauksessa tarvitaan erityinen laki, jotta se kykenisi toimimaan moraalisesti oikein (jota se ei tee tässä asiassa edes, vaikka laki vaatisi)? 7.
Aina kun vanhinten tietoon tulee lapsen kaltoinkohtelua koskeva
epäilys, kahden vanhimman tulee soittaa välittömästi haaratoimiston
lakiosastolle voidakseen varmistaa, että lapsen kaltoinkohtelun
ilmoitusvelvollisuutta koskevaa lainsäädäntöä noudatetaan.
Tämän ohjeen mukaan kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Vanhimmat soittavat haaratoimiston lakiosastolle, josta kerrotaan, että rikos tulee viedä viranomaisen tiedoksi? Todellisuus on valitettavasti jotain ihan muuta. Kaikki tapaukset, joita on tutkittu oikeusjärjestelmissä kertovat siitä, että lakiosastolle kyllä soitetaan, mutta tapauksia ei viedä käytännössä koskaan viranomaisten tietoon. Voidaan myös esittää kysymys, että mihin soittoa haaratoimiston lakiosastolle ylipäätään tarvitaan, kun kyseessä olevan maan lakiin perustuvan ilmoitusvelvollisuuden voi todeta vanhinten kirjassa muutamalla lauseella. Jos lasten hyväksikäyttötapaukset todella haluttaisiin hoitaa niin kuin kuuluu, vanhinten ensimmäiseksi tehtäväksi kerrottaisiin yhteydenotto viranomaisiin. Kun tapauksia on tutkittu oikeudenkäyntien yhteydessä, Vartiotorni-seura on vedonnut tässä vaiheessa aina rippisalaisuuteen ja esittänyt, että ilmoitusvelvollisuus ei rippisalaisuuden takia koske seurakunnan vanhimpia. Oikeusjärjestelmä on onneksi nähnyt tämän bluffin läpi. Jehovan todistajilla ei ole mitään rippitoimeen verrattavaa toimintaa. Oikeuskomitea, joka tutkii tapausta, laatii siitä pöytäkirjat ja lähettää ne haaratoimistoon ja sitä kautta päätoimistoon, ei muistuta mistään kohdasta rippitoimea. Toisekseen esimerkiksi Suomessa lasten hyväksikäyttöön liittyvät tapaukset eivät kuulu rippisalaisuuden piiriin. Ripissä tunnustettuja rikoksia tai aikomuksia punnitaan aina lastensuojelun kannalta. Rippisalaisuus ja lastensuojelulaki Mitä tarkoittaa rippisalaisuus? Lue seurakuntapastori Johannes Alarannan käsitys täältä.  Vartiotorni-seuran säännöt ja ohjeet ovat globaalisti yhteneväiset. Se, mitä jossain puolella maapalloa on saatu tietää järjestön toimintamalleista, pätee yleensä sellaisenaan lähes kaikkialle muuallekin. Australiassa tutkintakomissio löysi Jehovan todistajien tiedostoista yli tuhat pedofiilitapausta, joista ei oltu viety yhtä ainoaa viranomaisten tietoon. Kaliforniassa lasten hyväksikäyttötapauksia alettiin raportoimaan vuonna 1997, eikä Vartiotorni-seura ilmoittanut niistä koskaan senkään jälkeen viranomaisille. - Lähde: YLE. SYYTÖSTEN TUTKIMINEN
18. Vanhimmat saattavat kuulla lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvästä syytöksestä suoraan uhrilta, uhrin vanhemmilta tai joltakulta uhrin luottohenkilöltä. Sen jälkeen kun vanhimmat ovat pyytäneet ohjeita haaratoimistosta, vanhimmiston tulee valita kaksi vanhinta tutkimaan asiaa, jos syytetty on seurakunnan jäsen. Tässä vaiheessa voi esittää kysymyksen siitä, mihin syytösten tutkintaa edes tarvitaan, jos tieto rikoksesta tai epäilystä on viety viranomaiselle, joka kyllä tutkii tapauksen perin pohjin ja asiaankuuluvalla ammatillisella ja laillisella pätevyydellä? Rikosasioiden selvittäminen ja tutkiminen eivät kuulu uskonnollisille yhteisöille. Entä miten seurakunnassa varoitetaan perheitä, jos seurakunnassa on pedofiili? Useimmiten ei mitenkään. Poikkeuksena se, jos haaratoimiston palvelusosasto erikseen niin määrää. Kappaleesta 23: Vanhinten tulee varoittaa perheenpäitä vain jos palvelusosasto pyytää toimimaan niin.
Mikäli haaratoimiston lakiosasto ilmoittaisi lasten hyväksikäyttöön liittyvät rikokset viranomaisille, mitään erillistä palvelusosaston päätöstä ei tässäkään asiassa tarvittaisi. Tapaukset tutkittaisiin asiaan kuuluvalla tavalla, ja jos rikos on tapahtunut, siitä seuraisi tuomio. Tiedonkulku tuomiosta taas ei ole uskonnollisen yhteisön palvelusosaston määriteltävissä tai rajoitettavissa. Uusin vanhinten kirja antaa joissain kohdin ymmärtää, että Vartiotorni-seura kunnioittaa kunkin maan viranomaisten vaatimaa ilmoitusvelvollisuutta ja toimisi sen mukaan. Toistaiseksi tästä ei kuitenkaan ole ensimmäistäkään käytännön esimerkkiä. Edelleen vanhinten kirjasta on tulkittavissa, että todellisuudessa ilmoituksia ei tehdä. Tätä tukevat myös käytännön esimerkit ympäri maailman. Nyt kun hallintoelin on asian takia vihdoin itse syytetyn penkillä, vain aika näyttää muuttuuko Vartiotorni-seuran peittelyn kulttuuri ja jos, niin mihin suuntaan.   Takaisin uutissivujen alkuun Takaisin etusivulle |
|||||||||
| Kotisivuohjelma: KompoZer * Kuvankäsittely: GIMP * Äänenkäsittely:
Audacity |
||||||||||
