Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia


 
Johanneksen pojan kotisivut

Linkkejä


Vuosikatsaukset


Kuva ja teksti: Lastenkirja Opimme suurelta opettajalta
 
Lisää linkkejä

Sivupalkin kuvat: JW.ORG paitsi nämä:
  • Hakamäen ja Palosen kuvat, jotka on otettu konventtivideoista
  • Ylin kärrykuva, jonka on ottanut Terho Miettinen Espanjasta
 



Helsingissä järjestetyn seminaarin puheet ja keskustelut voi nyt lukea netistä
16.02.2020 Johanneksen poika




07.02.2020 Helsingissä järjestetty hengellistä väkivaltaa käsittelevä seminaari Jäähyväiset hengelliselle väkivallalle oli tärkeä tapahtuma. Muutaman tunnin eritaustaiset ihmiset pohtivat ääneen asioita, joista ei kaikissa uskonyhteisössä hiiskahdetakaan. Paikalle oli tullut edustajia monista uskonyhteisöistä, kuten evankelisluterilaisesta kirkosta, vanhoillislestadiolaisuudesta, helluntaikirkosta ja Myöhempien aikojan pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta. Paikalla oli myös tutkijoita ja kirjailijoita, jotka tuntevat tämän aihepiirin hyvin.

Yksi ongelmallinen yhteisö seminaarista puuttui. Jehovan todistajat eivät olleet kiinnostuneita osallistumaan. Ehkä Jehovan todistajat ajattelevat, että heidän yhteisössään mitään ei tarvitse korjata, kun mitään ongelmia ei ole.

Seminaarista on nyt julkaistu laajat nettisivut, joita voi lukea tässä osoitteessa.


Kuvat: JP

Seminaarin esiintyjät ylärivissä vasemmalta oikealle:
  • Joni Valkila, VTT, toiminnanjohtaja, Uskontojen uhrien tuki UUT ry
  • Pia Puolakka, puheenjohtaja, Uskontojen uhrien tuki UUT ry
  • Aini Linjakumpu, tutkija, Lapin yliopisto
  • Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu
Seminaarin esiintyjät alarivissä vasemmalta oikealle:
  • Pastori ja toiminnanjohtaja Esko Matikainen, Suomen helluntaikirkko
  • Tiedottaja Timo Koponen, Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko
  • Dosentti Kari Latvus, Suomen ev.lut. kirkko
  • Väkivaltatutkija ja kirjailija Satu Lidman
Kiireisiä ihmisiä varten tähän on lainattu muutamia pieniä otteita seminaarin ohjelmasta:



Pia Puolakka



"Tässä on muutama määritelmä suomalaisilta tutkijoilta siitä, mitä hengellinen väkivalta on. Se on tietyllä tavalla ns. kaksoisväkivaltaa. Se on väkivaltaa, jossa motiivina tai keinona käytetään hengellistä oppia.

- - -
Mutta siellä yhteisön suojissa, missä tulisi lähtökohtaisesti luottaa, jos mahdollista, vielä enemmän toinen toisiinsa tai jonkinlaiseen ihmisten hyvyyteen tai oikeudenmukaisuuteen, niin sen suojissa sellaiset ihmiset, joilla on vähän toisenlaiset motiivit, pääsevät joskus valitettavan helposti mellastamaan, ja jollain tavalla sen yhteisön tapa käsitellä näitä asioita sisäisesti tai vaieta niistä ongelmista, antaa tällaisille ihmisille sitten tilaa jatkaa sitä toimintaansa, joka on tosi vakava juttu.
- - -
Jos tällaisia uskonnollisia ilmiöitä tarkastellaan pelkästään psykologisesti, niin mitä "uskoontuloissa", "valaistumisissa" ja "hurahtamisissa" tapahtuu? Kaikki niistä ei ehkä ole terveitä ilmiöitä, vaan siellä tapahtuu jotain ihan muuta.
- - -
Steven Hassanin klassikkotutkimuksen tulokset pätevät edelleen. Tutkimus käsitteli sitä, millä tavoin henkinen kontrolli yheisöissä toimii ja millä eri tasoilla, ja mitkä ovat tunnusmerkkejä. Sitä voi tapahtua neljällä eri tavalla. On käytöksen, ajattelun, tunteiden ja informaation valvontaa.
- - -
Ihmisen pitää käyttäytyä tietyllä tavalla, suorittaa tietyt rituaalit, tehdä työtä silloin kun ryhmä vaatii ja sillä tavalla kuin ryhmä vaatii.
- - -
Toisinajattelijat vaiennetaan tai heille osoitetaan hyvin selvästi paheksuntaa, jos he esittävät oppia kohtaan kritiikkiä. Erilaista ajattelua voidaan erilaisilla psykologisilla keinoilla pyrkiä tukahduttamaan ja muuttamaan.
- - -
Tunteiden valvontaan syyllistäminen ja pelottelu ovat käytettyjä keinoja, ja aika usein nämä uhrit syyttävät itseään: "Ehkä minä olin vääränlainen, ehkä minä en yltänytkään niihin kriteereihin ja vaatimuksiin, joita siellä oli".
- - -
Ja sitten, koska on vain se yksi totuus, se, jonka se liike määrittelee, tieteelliset faktat ja muutkin sellaiset tiedot saatetaan kumota tai sanoa, että ne eivät ole oikeassa eikä kannata seurata sellaista tiedonvälitystä eikä sellaisia mielipiteitä, jotka ilmaisevat jotain muuta.
- - -
Mikä estää puuttumasta ongelmiin yhteisöissä? Jokainen yhteisö pyrkii tietyllä tavalla suojaamaan itseään, ajattelemaan ehkä, että kyllä täällä meidän yhteisön sisällä nämä asiat voidaan selvittää tai ehkä kieltää kokonaan ongelmat. Tämä on ehkä mielenkiintoista, että se, mikä on ongelmien syy, on samalla se, jota tarjotaan ikään kuin voimakeinoksi, että sen ongelman ratkaisu löytyisi jostain sieltä hengellisestä opista."

Joni Valkila



"Tähän sitten silloinen lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulakin reagoi julkisuudessa. Hän sanoi, että hän toivoo Jehovan todistajien johtajilta irtisanoutumista lapsiin kohdistuvasta hengellisestä väkivallasta ja kurittamisesta. Mihinkään toimiin tämä ei tietenkään johtanut Jehovan todistajien taholta. Haluamme sitäkin pitää esillä, että toisinaan vaadittaisiin ehkä jotain muutakin kuin vain toivomista, että asioihin puututtaisiin.

- - -
Vuonna 2014 toukokuussa Helsingin Sanomien kuukausiliite meidän aloitteestamme teki aika näyttävän kansikuvajutun Jehovan todistajien sisäisestä oikeusjärjestelmästä, kurinpitosysteemistä, joka heillä on. Tämä systeemi on hyvin organisoitua toimintaa, siinä on kirjalliset ohjeistukset siitä, miten toimitaan. Tässä systeemissä ihmisille voidaan langettaa varsin ankaria rangaistuksia, kuten yhteisöstä erottaminen, joka johtaa karttamiseen. Tämä karttaminen tarkoittaa sitä, että perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät eivät saa enää puhua tällaisen yhteisöstä eronneen tai erotetun kanssa. Totaalinen sosiaalinen eristäminen on tietysti ihmisille rankka kokemus ja joidenkin kohdalla se jatkuu loppuelämän ajan, vuosikymmenten ajan.
- - -
Myös vuonna 2015 uutisoitiin UUT:n tekemästä selvitystyöstä, jossa kerrottiin siitä, että eri uskonnollisissa yhteisöissä lapset kohtaavat hyvin pelottavia asioita, jotka voivat traumatisoida pitkänkin ajan. Meillähän yhteiskunnassa pyritään suojelemaan lapsia pelottavilta asioilta, esimerkiksi elokuvilla on ikärajasuosituksia, mutta mitään tällaisia ikärajoja ei ole uskonnollisten yhteisöjen tilaisuuksissa, vaan siellä hyvin pienet lapset saattavat kuulla hyvin pelottavia asioita maailmanlopusta tai kuoleman jälkeisistä rangaistuksista, helvetistä ja ylöstempaamisesta."

Aini Linjakumpu



Mitä on hengellinen väkivalta? Kun itse puhun hengellisestä väkivallasta tarkoitan vakavia väkivallan muotoja. Ne eivät ole mitään kepeitä kinasteluja ihmisten kesken, jossa kinastellaan vaikkapa siitä, onko helvettiä olemassa vai ei tai jossa tasaveroiset ihmiset ovat jossain konfliktissa uskonnollisissa asioissa.

- - -
Hengellinen väkivalta on jotain sellaista, jolla on vakavia seurauksia ihmisille eri tavoin, henkisiä seurauksia, fyysisiä seurauksia jne. Eli se on jotain sellaista, mikä ei ole pientä kiusantekoa, pientä harmia, vaan se on todellista väkivaltaa. Siihen liittyy väistämättä aina jonkinlainen valta-asema.
- - -
Mutta uskonnonvapautta voi verrata ilmaisunvapauteen tai sananvapauteen. Meidänkin yhteiskunnassa on keskusteltu siitä, mitkä ovat sananvapauden rajat. Onko sananvapaus rajoittamaton vai onko sillä jotain rajoja? Juridisesti asia on selvä. Sananvapaudelle on määritelty tietyt rajat. Jos ne ylitetään, siitä tulee seurauksia. Samalla tavalla uskonnonvapaus on sellainen vapaus, joka ei ole rajoittamaton. Uskonnonvapautta ei voi toteuttaa juridisessa mielessä miten tai millä tavalla tahansa. Myös sillä on olemassa omat rajoituksensa.
- - -
Pitäisi ajatella, että väkivalta on aina yhteiskunnallista. Se ei kosketa pelkästään uhria ja tekijää vaan se koskettaa yhteiskuntaa. Yhteiskunnassa voi väkivaltaa harjoittaa vain valtion edustamat instanssit, armeija ja poliisi. Väkivaltaa ei voi harjoittaa muut instanssit. Jos sitä harjoittaa muut, se pitää nähdä yhteiskunnallisena asiana, yhteiskunnallisena ongelmana.
- - -
Meillä pitäisi olla näitä väkivaltaa ehkäiseviä käytänteitä, josta esimerkiksi tuo uskontovaltuutetun idea on sellainen, joka pitäisi vain toteuttaa. Minusta on merkillistä, että sitä ei ole voitu toteuttaa. Se ei vaatisi kovin paljoa, mutta se jäsentäisi paljon niitä rajoja, mitä hengellisellä kentällä voi tehdä. Se voisi antaa opastusta ja ymmärrystä. Se olisi vähän kuin hyvä isä tai äiti, joka määrittelee ne rajat, että tämä on hyvä toimintatapa ja tässä ehkä aletaan sitten mennä pieleen. Ilman muuta meillä pitäisi olla tämän tyyppinen viranomainen. Ja viranomaisilta näitä ehkäiseviä toimia kyllä kaiken kaikkiaan olisi tarpeen saada.

Elina Pekkarinen



Perinteinen tapa jakaa YK:n lapsen oikeuksien sopimusta osiin, on jakaa se kolmeen perusoikeuteen. Ensimmäinen perusoikeus on oikeus suojeluun. Tällä tarkoitetaan suojelua kaikenlaiselta väkivallalta ja myös muilta kaltoin kohtelun muodoilta. Tämä on hyvin laaja perusoikeus.

- - -
Toinen perusoikeus on oikeus osallistumiseen. Se tarkoittaa sitä, että lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä erityisesti häntä koskevissa asioissa.
- - -
Kolmas perusoikeus: lapsella on oikeus osallisuuteen yhteiskunnan voimavaroista. Se tarkoittaa sitä, että lapset eivät tuota kansantuotteeseen juurikaan yhtään mitään, heistä on pikemminkin enemmän kustannuksia. Heille täytyy kuitenkin lapsibudjetoinnin keinoin osoittaa tietty osuus yhteiskunnan taloudellisista voimavaroista.
- - -
Jokaisella lapsella on oikeus suojeluun riippumatta hänen itsensä tai hänen huoltajiensa toiminnasta, ideologiasta, ihonväristä, uskonnosta, kulttuurista tai mistään muustakaan tämän tyyppisestä seikasta.
- - -
Toinen yleisperiaate on se, että kaikessa päätöksenteossa, joka liittyy lapsiin yksilöinä tai ryhmänä, pitäisi ottaa huomioon lapsen etu ja pyrkiä siihen, että lapsen etu on päätöksentekotilanteissa ensisijainen ellei jostain hyvästä perusteesta voida valita toisin.
- - -
Kolmas yleisperiaate on lapsen oikeus henkiinjäämiseen, elämään ja kehittymiseen. Henkiinjääminen ja elämä ovat aika itsestään selviä kaikkiin ihmisoikeussopimuksiin sisältyviä oikeuksia, mutta kehittyminen on sellainen, joka helposti unohdetaan.
- - -
Neljäs ja viimeinen yleisperiaate on saman tapainen kuin oikeus osallistumiseen, eli oikeus ilmaista mielipiteensä ja tulla myöskin kuulluksi.
- - -
Mitä YK:n lapsen oikeuksien sopimus sanoo uskonnosta? Siellä on oma 14. artikla. Sen mukaan sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa. Kuten huomaatte, tässä korostetaan lapsen omaa uskonnonvapautta, mutta samaan aikaan vanhemmille velvollisuus ja myöskin jossain määrin valta tätä oikeudenkäyttöä ohjata. Ohjauksen täytyy aina olla sopusoinnussa lapsen kehitystason mukaan. Lasta ei saa altistaa ikänsä puolesta sopimattomalle aineistolle tai manipulaatiolle, ja siinä vaiheessa, kun hän kasvaa, hänen kehityksensä tulisi myös ottaa huomioon.
- - -
Mitä meidän perustuslaki sanoo uskonnosta? Suomen perustuslain 11 § mukaan jokaisella kansalaisella on uskonnon- ja omantunnonvapaus, ja siihen sisältyy oikeus tunnustaa tai harjoittaa uskontoa, siihen sisälty oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
- - -
Tässä yhteydessä on tärkeä muistaa, että perustuslain 6 § mukaan lapset ovat samanarvoisia kuin kaikki muutkin ihmiset. Lapsia ei saa asettaa eri arvoiseen asemaan ikänsä puolesta. Ja silloin tämä tarkoittaa sitä, että myös lapsilla on tämä sama uskonnon- ja omantunnonvapaus, vapaus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa.

Paneelikeskustelu

Joni Valkila



"Esitän ensimmäisen lämmittelykysymyksen: Tarvitsevatko uskonyhteisöt valvontaa vai osaavatko ne valvoa itseään?"


Satu Lidman



"Tarvitsevatko uskonyhteisöt valvontaa? Kyllä mitä ilmeisimmin tarvitsevat, koska tänään on tullut täällä selkeästi ilmi, että väärinkäytöksiä tapahtuu. Toisaalta valvonta-sana kuulostaa aika karmivalta. Minä ehkä lähtisin siitä, että tarvitaan jo olemassa olevan lainsäädännön noudattamista ja yhteistyötä ja enemmän avoimuutta.
"

Esko Matikainen



"Tämä riippuu nyt hyvin paljon siitä kontekstista, missä tällainen kysymys kysytään. Sanoisin, että samoissa tilanteissa, missä nyt täällä mainittiin tästä aloitteesta,  valvonnasta, ja samaan yhteyteen suurin piirtein puhuttiin siitä, että pitäisi olla uskonnollisten kokemusten ikärajoja lapsille. Minun täytyy sanoa, että tässä kohti se konteksti on sellainen, että minä en siihen kyllä voi innostua. Ei sellaisia rajoja. Eikä sellaista valvontaa.
"

Timo Koponen



"Minun mielestäni, jos tulee valituksia mistä hyvänsä yhteisöstä, jonkun ulkopuolisen pitää puuttua niihin asioihin. Ihmisiä pitää suojella. Se on ihan selvää. Mitä tulee rahoitukseen, niin mielestäni, jos valtio tulee jotain toimintaa, sillä on myös oikeus valvoa."


Kari Latvus




"En ajattele, että meillä pitäisi olla jokin semmonen uskontokomissaari, joka kävisi syynäämässä ja tekisi selvityksiä, mutta ehkä positiivisen palautteen hakemisen kautta pitäisi ehkä tulla esille, että olisi kanavia, joissa keskustellaan yhteisöjen sisällä ja yhteisöjen välillä ja itse haetaan kipeitä kohtia, joiden julkitulo auttaa yhteisöjä voimaan paremmin. Se on yhteisöjen voimavara, että nämä asiat tulevat lopulta esiin.
"

Aini Linjakumpu



"Uskontovaltuutetun ideaa pitäisi viedä eteenpäin. Ja se valvonta on hankalaa, sitä valvontaa toki pitää tapahtua asiana, mutta jos joku valvontaorganisaatio katsoo ylhäältä alaspäin, mitä siellä tapahtuu, niin se on vähän hankala asetelma. Itse haluaisin nähdä, että rakennetaan keskusteluyhteyttä, luottamusta, dialogia, yritettäisiin löytää niitä yhteisiä tavoitteita, yhteisiä näkemyksiä.
"

Elina Pekkarinen



"Meillä on viranomaiset, joiden tehtävänä on jo puuttua lapsen oikeuksien loukkauksiin. Se, mitä minun mielestäni tarvitaan, on se, että uskonnollisessa yhteisössä olevilla ja elävillä ja kasvavilla lapsilla on tieto näistä oikeusturvamekanismeista, ja se on meidän Suomen maan ongelma ihan joka tasolla, että lapset eivät tunne oikeuksiaan eivätkä he tiedä, mihin tahoon he voivat olla yhteydessä, jos heitä loukataan.
"

Pia Puolakka



"Minä ajattelen, että kannatan molempia. Että harrastetaan enemmän sitä itsekritiikkiä ja omavalvontaa ja sitten jokin tällainen Elinan kaltaista tehtävää hoitava, esimerkiksi uskontovaltuutettu, johon voisi ottaa yhteyttä.
"
 

 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity