Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia


 
Johanneksen pojan kotisivut

Linkkejä


Vuosikatsaukset


Kuva ja teksti: Lastenkirja Opimme suurelta opettajalta

Lisää linkkejä
Sivupalkin kuvat: JW.ORG paitsi nämä:
  • Hakamäen ja Palosen kuvat, jotka on otettu konventtivideoista
  • Ylin kärrykuva, jonka on ottanut Terho Miettinen Espanjasta
 



Historiaa - osa 73: Mitä seurauksia on ollut Vartiotorni-seuran ohjeista välttää lasten hankkimista lopun ajan viimeisinä päivinä?
23.07.2020 Tuomas Yläjuurakko ja Johanneksen poika




Kuvat: Pixabay

Vartiotorni-seura on ohjeillaan, neuvoillaan ja määräyksillään säädellyt Jehovan todistajien elämää vuosikymmenten ajan hyvin vahvasti. Suurimmaksi osaksi nämä säännöt ja toimintamallit ovat koskeneet ns. "hengellistä elämää", ts. kokouksia, saarnaamista ja Raamatun tutkimista, mutta Vartiotorni-seura on ohjannut myös "normaalin elämän" asioita, kuten avioitumista, lasten hankkimista, koulutusta ja työn tekemistä. Miten hyviä ovat olleet ne ohjeet ja neuvot, joita Vartiotorni-seuran kirjallisuudessa ja puheissa on annettu?

Ohjeiden "hyvyyttä" voidaan tarkastella mm. niiden seurausten perusteella, joita ohjeiden noudattaminen on saanut aikaan. Ovatko ohjeet edistäneet Jehovan todistajien onnellisuutta? Vai onko ohjeiden noudattaminen aiheuttanut peruuttamatonta vahinkoa ja pettymystä Jehovan todistajien elämässä?

Yksi yksityiselämän alue, jonka Vartiotorni-seura on katsonut oikeaksi omia itselleen, on perhe-elämä ja lasten hankkiminen. Tässä jutussa käsitellään mm. sitä, millaisia ohjeita Jehovan todistajat saivat muutama kymmenen vuotta sitten. Tässä on yksi esimerkki Herätkää! -lehdessä julkaistuista ohjeista keväällä 1975:

Todisteet osoittavat, että Jeesuksen ennustus saa pian suuremman täyttymyksen, joka kohtaa koko tätä asiainjärjestelmää. Tämä on ollut huomattava tekijä, joka on vaikuttanut siihen, että monet aviomiehet ja - vaimot päättävät olla hankkimatta lapsia tänä aikana. He ovat päättäneet pysyä lapsettomina ollakseen vähemmän kuormitettuja noudattaessaan Jeesuksen Kristuksen ohjetta saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista maailmanlaajuisesti, ennen kuin tämän järjestelmän loppu tulee. – Matt.24:14.



Vaikka em. tekstissä ei ole suoraa kieltoa lasten hankkimiselle, sanamuoto paljastaa kuitenkin, että Vartiotorni-seuran mielestä olisi parempi olla hankkimatta lapsia. Monet Jehovan todistajat todellakin ottivat tuon ohjeen tosissaan, ja ovat nyt tällä 2000-luvulla vanhoja, lapsettomia ja yksinäisiä.



Tuomas Yläjuurakko on käsitellyt näitä asioita 2011 ilmestyneessä kirjassaan Lyö maahan. Seuraavassa tekstissä on otteita hänen kirjastaan:
 


Lyö maahan . . .
Vakaumus vastaa muu maailma
Tuomas Yläjuurakko v. 2011


Lukijalle

- -
Kirjan tarkoitus ei ole hyökätä Jehovan todistajien uskontokuntaa vastaan, eikä väheksyä sen taitavasti johdettua toimintaa. Päinvastoin, kirjasta voi nähdä sen kiihkeän halun, jolla se on etsinyt totuutta. Tässä suhteessa se on ainutlaatuinen uskontokunta, kuten myös sen julkaisutoiminta, joka on yltänyt mittoihin, johon muut uskontokunnat eivät ole kyenneet. Onko se ainoa oikea Jumalan ohjauksessa oleva uskontokunta, joka opettaa Jumalan paljastamia totuuksia? Tämä on kirjan keskeisin kysymys, jota kirjan toinen päähenkilö, Raimo, päätyy epäilemään. Onko syyt epäilyksille aiheellisia ja perusteltuja, vai onko hän harhautunut tutkimuksissaan täysin väärille poluille? Näitä kysymyksiä lukija pohtikoon itse ja vastatkoon niihin itse. Muiden antamat vastaukset ovat merkityksettömiä, koska vain kukin itse voi tehdä ratkaisut omasta vakaumuksestaan, ja koska kukin itse kantaa myös ratkaisunsa seuraukset.

Tämän kirjan lukeminen voi johtaa kahteen vastakkaiseen päätelmään. Ensiksi: se voi innostaa etsimään totuutta ja tutkimaan laajemmin ja syvällisemmin elämän perimmäisiä kysymyksiä luottamatta ehdottomasti oman uskontokunnan opettamiin totuuksiin, tavoitteena aito oma perusteltu vakaumus. Toiseksi: se voi päinvastoin vahvistaa luottamusta oman uskontokunnan opetuksiin, koska yksilön mahdollisuudet ja kyvyt kyseenalaistaa niitä ovat kuitenkin rajalliset ja vajavaiset, ja koska niiden syvällinen tutkiminen saattaa tuoda vaikeuksia, omantunnonkriisin, perhesuhteiden rikkoutumisen, ystävien hylkäämisen, leimautumisen luopioksi ja yksinäisyydenpelon vanhuuden päiviksi.

Asia on siis hyvin vakava, koska panoksena on koko ihmisen elämä, Jehovan todistajien mielestä jopa ikuinen elämä.

Tuomas Yläjuurakko vuonna 2011

Liian usein ajatuksena on ollut: "Sananvapaus kuuluu minulle - muttei sinulle." - -
Jehovan todistajat ovat olleet eturintamassa taistelemassa tämän kallisarvoisen vapauden puolesta. - -
Vapautta rakastavien ihmisten on vaikea ymmärtää, miksi jotkin hallitukset eivät halua antaa tätä vapautta kansalleen ja jotkin uskonnot jäsenilleen. Ihmisiltä on näin riistetty yksi heidän perusoikeuksistaan, ja monet joutuvat eri puolilla maailmaa kärsimään tämän vapauden tukahduttamisesta.
Herätkää! 22.7.1996 s.5


Luottamustehtävä
s. 251

Aiemmin talvella Raimo oli ollut käymässä kotonaan viikonvaihteessa, jolloin heidän seurakunnassaan oli ollut kierrospalvelijan vierailuviikko. Vieraileva kierrospalvelija oli Lari Kaurio, hän joka oli Raimon edellisenä syksynä opastanut muuttamaan nykyiseen seurakuntaansa. Kaurio suhtautui Raimoon hyvin luottavaisesti ja antoikin hänelle tuolloin tärkeän luottotehtävän. Samaisessa viikonvaihteessa oli naapurikierroksen konventti läheisessä kaupungissa. Konventissa vieraili eräs haaratoimiston veljistä. Hän piti sunnuntain aamupäiväohjelmassa puheen, jonka Kaurio halusi Raimon käyvän nauhoittamassa. Kaurio tiesi puheen olevan erityisen kiinnostavan. Tämä nauhoitettu puhe kuunneltaisiin sitten hänen vierailuviikkonsa päätteeksi loppupuheena.

- - Kokous alkoi yleisöesitelmällä ja jatkui Vartiotorni -lehden tutkistelulla. Näiden jälkeen oli vuorossa kierrospalvelijan vierailuviikon loppupuhe.

- - Yhden vakavan muistutuksen seurakunta kuitenkin sai.

- Yhteen tärkeään asiaan haluan vielä kuitenkin näin vierailuni lopuksi kiinnittää vakavan huomionne. Me elämme hyvin merkittävää aikaa. Aikaa tällä vanhalla Saatanan hallitsemalla maailmalla ei ole enää paljon jäljellä. - - Meillä on käytettävissämme erinomainen Totuus-kirja auttaaksemme heitä oppimaan totuus. - - Koska aika on loppumassa, meillä ei ole varaa tuhlata aikaamme sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät aidosti rakasta Jumalaa ja hänen totuuttaan. Siksi on hyvä kerrata se, mitä Vartiotorni sanoi jo pari vuotta sitten:

Oletko tutkinut kuusi kuukautta?
- - Niiden teistä, jotka ovat tutkineet Raamattua noin kuusi kuukautta, pitäisi nyt kyetä päättämään, aikovatko he jatkaa loppuun asti oppimaansa suuntaan.
- - Ottaen huomioon jäljellä olevan lyhyen ajan, jolloin Jehovan todistajat voivat suorittaa työtään, he eivät tutki Raamattua jatkuvasti keidenkään kanssa, jotka eivät suotuisasti suhtaudu sen tärkeään sanomaan kuuden kuukauden kuluessa. - -
(Vartiotorni 1.3.1970 s.116-118)

- -
Kaurio nyökkäsi Raimolle, joka käynnisti nauhurin. - - Puheen teema oli: Jehovan tahdon tekeminen lopun lähestyessä. Pienen tauon jälkeen puhe alkoi. Raimo tiesi mitä oli tulossa ja seurasi mielenkiinnolla kuulijoiden reaktioita. Kaikki olivat jännittyneen keskittyneitä ja tuijottivat edessä pöydällä olevaa radiota, josta puhe kuului:

- -
Uskon täytyy olla sydämessä. Ja kun me palvelemme Jehovaa, meidän vaikuttimemme täytyy olla oikeat, muuten se ei kelpaa. Sydämemme on petollinen, mutta sitä voi ohjata. Sitä voi opettaa. Sille voi antaa käskyjä. Sen voi kouluttaa tekemään mikä on oikein. Ja sen meidän täytyy tehdä. - -

Oletko muistanut mitä siellä sanottiin vuonna -68. Minusta tämä on aika merkittävää. Minä luen sen marraskuun 1. päivän numerosta Vartiotornin numerosta vuonna -68 sivulla 495. Siinä sanotaan ihan näin selvästi kuin tämä:

"Yksi seikka on ehdottoman varma. Täyttyneillä Raamatun ennustuksilla vahvistettu Raamatun ajanlasku osoittaa, että ihmisen olemassaolon 6000 vuotta täyttyy pian. Tosiaan tämän sukupolven aikana. Nyt ei sen tähden ole aika olla välinpitämätön eikä itsetyytyväinen. Nyt ei ole aika leikitellä Jeesuksen sanoilla, että siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Nyt on päinvastoin aika, jolloin pitäisi olla vankasti tietoinen siitä, että tämän asiainjärjestelmän loppu on nopeasti tulossa väkivaltaiseen loppuunsa. Älä tee erehdystä. Riittää kun Isä itse tietää sekä päivän että hetken. Vaikkei voidakaan nähdä vuoden 1975 yli, niin onko se mikään syy olla vähemmän toimelias? - -”

Mutta sanotko, että tämä oli vuonna 1968, Seura on muuttanut mieltään. Onko niin? Oletko lukenut viimeisen Herätkää! -lehden? Tarkoitin sitä erikoisnumeroa, jota levitettiin joulukuussa. Sivulla 23 sanotaan näin: ”Kun me siis lähestymme tämän vuosikymmenen aikana ihmisen olemassaolon kuudentuhannen vuoden päättymistä, meillä on sykähdyttävä toivo siitä, että suurenmoinen levon ja vapautuksen Sapatti on totisesti käsillä.”

Kyllä Seura uskoo! Uskotko sinä? Johtaisiko Jehova meidät harhaan? Antaisiko Jehova Seuran johtaa meidät harhaan? Ajatelkaa, kuinka monta kertaa Seura on etukäteen puhunut mistään vuodesta. - -

Mutta vuodesta 1975 on satoja lauseita, alkaen jo yhdeksän vuotta etukäteen. Ette ole pimeyden lapsia, ei, Jehova paljastaa meille. Ja näin ollen veljet, aika on lyhyt. Ei meillä kovin monta kierroskonventtia enää niin kuin näette tällä puolen. Emme ehdi läpi aluettamme kuin muutaman kerran niin kuin olemme kuulleet. Nyt tapahtuu sykähdyttäviä asioita. Onko se sinun sydämessäsi? Vai onko sinulla jotain muuta sydämessä?

- - Paitsi, että puhujalla oli erityinen kyky vangita kuulijoittensa huomio, oli puheen sisältö täysin mykistävä. Puhe käsitteli lähestyvää vuotta 1975, jolloin tulee kuluneeksi 6000 vuotta ensimmäisen ihmisen Aadamin luomisesta. Kuten Raimo oli hyvin tietoinen, tuolloin odotettiin mullistavia tapahtumia. Mutta näin vakuuttavan varmoin sanoin hän ei aiemmin ollut kuullut kenenkään tästä asiasta puhuvan. Puheeseen tuli suhtautua vakavasti, koska puhuja oli Seuran edustaja ja oli asemaltaan hyvin vastuullisessa tehtävässä koko maata käsittävässä julistustyössä. Hän ei voi puhua omiaan, joten se, mitä konventtiyleisö nyt kuuli, oli koko uskontokunnan virallinen näkemys. Itse asiassa se oli itse Jumalan näkemys, sillä olihan uskontokunta ja sen opetus hänen ohjauksessaan.


Yhteinen elämä alkaa lopun lähestyessä s. 306

Häämatka oli alku yhteiselämään sopeutumisessa. Häämatkalta palattuaan palasi Pirjo vielä kotiinsa ja entiseen työpaikkaansa. Hänen työsuhteensa kesti vielä kuluvan kesäkuun loppuun. Raimon kesäloma alkoi heinäkuussa. Silloin he olivat aikoneet tehdä lomamatkan telttailemalla itäsuomen maisemissa. Sitä ennen he osallistuivat kuitenkin kesän konventtiin Helsingin olympiastadionilla. Konventti oli osa maailmanlaajuista konventtien sarjaa, jonka teemana oli ”Jumalan voitto”.

- -
Konventin ohjelmassa oli myös joitain näytelmiä. Erityisesti Nooan ajasta kertova näytelmä teki vaikutuksen. - - Näytelmän tarkoitus oli saada kuulijat tajuamaan meidän elävän vastaavassa tilanteessa. Harmagedonin sota lähestyy ja vain nykyisessä arkissa, Jehovan todistajien järjestössä, olevat pelastuvat. Viimeiset hetket varoituksen ja kutsun esittämiseksi arkin ulkopuolella oleville ihmisille on käsillä.

Konventtiin oli saapunut myös Seuran presidentti, joka ilmoitti syksyllä alkavasta maailmanlaajuisesta traktaattirynnistyksestä. Traktaatti olisi luonteeltaan kuin viimeinen kutsu. Se käytäisiin viemässä henkilökohtaisesti jokaiseen kotiin. Asiasta ei jäätäisi puhumaan sen enempää, vaan siirryttäisiin heti nopeasti seuraavaan kotiin. Se korostaisi sanoman vakavuutta ja kiireellisyyttä.

Onpas tämä nyt jännittävää aikaa, pohdiskelivat Raimo ja Pirjo vakavina vielä kotimatkallaankin. Jo aikaisemmin kihlautumisen jälkeen he olivat keskustelleen tulevasta perhe-elämästään ja mahdollisten lasten hankkimisesta. Todettuaan miten itse toiminnanjohtaja oli antanut julkisuuteen lausunnon, että jopa avioituminenkin oli kyseenalaista tänä kriittisenä aikana, niin oli päivänselvää, että lapsia ei tullut missään nimessä hankkia. Varoittihan Jeesus siitä nimenomaan:

19. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!
(Evankeliumi Matteuksen mukaan 24:19 KR38)

Myös konventin Nooan aikaa esittävä näytelmä muistutti, miten Nooan kolme poikaa eivät olleet hankkineet lapsia tietäessään vedenpaisumuksen tulevan. Kuinka itsestäänselvyys tuohon aikaan olikaan hankkia lapsia. Lapsettomuus koettiin tuolloin vakavana ongelmana, mutta siitä huolimatta he olivat pidättäytyneet hankkimasta lapsia, koska he uskoivat vedenpaisumuksen tulevan. Jos me uskomme tämän nykyisen maailman lopun tulevan vain muutaman vuoden kuluttua ja uskomme sitä edeltävän vielä hyvin vaikeat ja ahdistavat ajat, niin osoittaisi melkoista epäuskoa ja välinpitämättömyyttä Jehovan ohjausta kohtaan, jos nyt tällaisena aikana ryhtyisi hankkimaan lapsia. Miltä se näyttäisi niistä ihmisistäkin, jolle me julistamme lopun olevan tulossa, mutta itse eläisimme normaalia perhe-elämää vailla mitään huolta huomisesta. Tällaisia päätelmiä nuoripari teki paluumatkallaan konventista kotiinsa.


Henkilökohtaista opastusta elämänratkaisuihin s. 317

Keskusteltuaan heidän tilanteestaan kierrospalvelijan kanssa, joka oli nimeltään Janne Palo, eräs Raimon vankeusaikaisista tovereista, saivat he neuvon toimia tavalla, joka varmistaisi heidän pysymisensä paikkakunnalla.

- -
Tuolloin puheeksi tuli myös eräs toinen Raimoa ja Pirjoa askarruttava asia, josta Herätkää! -lehti oli juuri kirjoittanut.

- Mitä mieltä te olette siitä, että monet nuoret parit näyttävät hankkivat lapsia, vaikka lopun uskotaan olevan aivan lähellä, kysyi Raimo heidän siirryttyään olohuoneen puolelle.

- Niinpä, saman olen huomannut minäkin. Eihän se tietysti väärin ole. Onhan lasten hankkiminen aivan luonnollinen asia ja niitä saattaa tulla sen paremmin suunnittelemattakin, kuten hyvin ymmärrätte, hymähti Palo vaimoaan katsahtaen.

- Eikö siinä ole sinusta sitten mitään outoa. Siis aivan luonnollistako se on sinun mielestäsi tänäkin aikana, tivasi Raimo.

- No, ne on sellaisia kunkin henkilökohtaisia asioita ja ratkaisuja, joihin muiden ei tule sekaantua, mutta näin meidän kesken, kyllä se minuakin kieltämättä ihmetyttää, tunnusti Palo.

- Ollaan me Jannen kanssa sitä katseltu huolestuneina, tunnusti Palon vaimokin.

- Muistatte sen Helsingin konventin Nooa näytelmän. Se oli sen verran vaikuttava, jopa järkyttävä, että olisi sen luullut tekevän jonkinlaisen vaikutuksen nuoriinpareihinkin ja heidän tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Puhumattakaan kaikesta muustakin opastuksesta. Pirjon kanssa pantiin silloin merkille, että eipä ollut Nooan pojilla lapsia, vaikka niitä saattaa tulla sen paremmin suunnittelemattakin, kuten sanoit, innostui Raimo todistelemaan.

- Kyllä kyllä. Me emme ole hankkineet lapsia tämän meille uskotun tehtävän vuoksi, emmekä ole ainakaan toistaiseksi suunnitelleet hankkivamme niitä myöhemminkään. Seura on ottanut kantaa tähän asiaan hyvin varovasti, eikä ole lähtenyt antamaan siitä sen yksityiskohtaisempia neuvoja. Mutta ei Seura aivan hiljaakaan tästä asiasta ole ollut, niin kuin varmaan huomasitte juuri ilmestyneessä Herätkää! -lehdessä olleen kirjoituksen: Onko nyt aika hankkia lapsia?, kertoi Palo alkaen etsiä kyseistä julkaisua salkustaan.

- - Todisteet osoittavat, että Jeesuksen ennustus saa pian suuremman täyttymyksen, joka kohtaa koko tätä asiainjärjestelmää. Tämä on ollut huomattava tekijä, joka on vaikut siihen, että monet aviomiehet ja - vaimot päättävät olla hankkimatta lapsia tänä aikana. He ovat päättäneet pysyä lapsettomina ollakseen vähemmän kuormitettuja noudattaessaan Jeesuksen Kristuksen ohjetta saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista maailmanlaajuisesti, ennen kuin tämän järjestelmän loppu tulee. – Matt.24:14.

- - nykyisistä ja varmasti edessä olevista suurista vaikeuksista huolimatta jotkin avioparit saattavat haluta hankkia lapsia. Raamattu ei missään kohden kiellä heitä nauttimasta tästä edusta ja kantamasta tätä vastuuta. Niinpä olisi väärin kenenkään arvostella toisia lasten hankkimisen vuoksi.

Toisaalta on monia hyviä syitä, miksi avioparit päättävät olla hankkimatta lapsia nykyään. Lopun aikaa koskevaan Jeesuksen ennustukseenkin sisältyy järkeviä syitä lapsettomana pysymiseksi. Olisi sen tähden täysin sopimatonta kenenkään arvostella niitä, jotka saattavat päättää, että nyt ei ole aika hankkia lapsia.
(Herätkää! 22.4.1975 s.12,13)

- Mitä te teette on teidän henkilökohtainen ratkaisunne, josta teitä ei tule moittia, on se sitten mikä tahansa. Jokaisen tulee tehdä elämänratkaisunsa sen mukaan, mitä pitää tärkeänä ja mihin uskoo. Jokainen myös kantaa sitten ratkaisujensa seuraukset, opasti Palo Raimoa ja Pirjoa mahdollisimman diplomaattisesti.

- Muistat varmaan sen innostuneen hengen, joka meillä vankilassa oli. Nyt kun tapaa näitä samaisia veljeksiä ja kyselee heidän kuulumisiaan, on hieman masentavaa kuulla kuinka he ovat palanneet täysin entiseen elämänrytmiinsä. Hyvin harva on muuttanut tarvesuurialueelle, saati aloittanut tienraivauksen. Lastenrattaita työnnellään, hienoilla autoilla ajellaan, bisneksistä puhutaan ja etelän lomareissuilla repostellaan, vuodatti Raimo hieman katkerana tuntojaan.

- Älähän nyt liioittele. Kyllä on niitäkin jotka ovat laajentaneet palvelustaan. Tunnen useitakin ja ollaanhan mekin kokoajanpalveluksessa, huomautti Palo.

- Anteeksi! Te olettekin poikkeus ja olette antaneet hienoa ja kannustavaa esimerkkiä, mutta enpä ole tavannut juuri muita teidän kaltaisianne. Mutta jospa niitäkin sitten on kuten kerroit ja mitäpä muiden ratkaisut lopulta meille kuuluu. Ihmetyttää vain ja nimenomaan siksi, kun välistä epäilee sitä, onko lainkaan ymmärtänyt tämän saamamme opastuksen oikein. Toiset näyttävät ymmärtäneen sen aivan toisella tavalla kuin me, puolusteli Raimo kritiikkiään.

- Kuten sanottua, nämä elämänratkaisut ovat kunkin henkilökohtaisia ratkaisuja ja normaali elämä on aina vetänyt meitä ihmisiä puoleensa. Se on hyvin ymmärrettävää. Ei Paavalillakaan liiemmin ollut näitä luottomiehiä, jotka olivat täysin omistautuneet Jumalan palvelukseen:

19. Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on. 20. Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne;
21. sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.
22. Mutta hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niin kuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä.
(Kirje filippiläisille 2:19-22 KR38)

Kierrospalvelijan vierailu oli jälleen piristysruiske seurakunnan toimintaan. Raimo ja Pirjo tunsivat erityisesti saaneensa rohkaisua valitsemallaan tiellä. Lapsettomuus tuntui entistä luonnollisemmalta valinnalta, mutta tienraivaustavoite siirtyi nyt taka-alalle, sillä eihän mikään estänyt heitä osallistumasta julistustyöhön niin paljon kuin se vain olisi mahdollista.

Meidän kaikkien, jotka antaudumme Jehovalle, pitäisi harkita: Teemmekö todella hänen tahtonsa elämämme jokaisena päivänä? Vai elämmekö yhä suureksi osaksi itseämme varten ajattelemattakaan vakavammin Jumalan tahtoa?
(Vartiotorni 1.6.1975 s.252)

Raimo päättikin nyt, kun oli vielä kokopäivätyössä, osallistua seurakunnan talouden tukemiseen niin suurella summalla, kuin se vain oli tarpeen ja hänelle mahdollista. Seuratessaan seurakunnan tilejä ja kuukausittain saatuja lahjoituksia, huomasi hän hyvillä mielin voivansa tukea näin seurakuntaa hyvin merkittävästi ja huomaamattomasti. Hänen lahjoituksensa oli noin kolmasosa koko seurakunnan kuukausittaisista lahjoituksista. Vanhintenkokouksissa muut vanhimmat ilmaisivat tyytyväisyytensä siitä, että seurakunnassa vallitsi näin hyvä henki myös lahjoitusten suhteen. Raimon mielestä kaikkien vastuusta talouspuolestakin tulisi tiliraporttia luettaessa aina säännöllisesti muistuttaa. Muut eivät olleet sitä mieltä, koska lahjoituksia näytti tulevan aivan kiitettävästi. Raimo ei voinut paljastaa, että tilanne ei suinkaan ollut niin hyvä miltä se näytti. Itse asiassa hän alkoi epäillä, onko sittenkään aivan oikein lahjoittaa näin paljon, sillä se antaa väärän kuvan seurakuntalaisten todellisesta osallistumisesta rahalahjoituksiin.

s. 343
Pirjo oli ollut yhtämittaisesti pitkiä aikoja osa-aikaisena tienraivaajana jäätyään pois työpaikastaan. Kenttätoverin puute oli kuitenkin tullut hänelle akuutiksi ongelmaksi, varsinkin sen jälkeen, kun Harmaalan Marja alkoi odottaa lasta. Kaikilla muillakin pariskunnilla oli lapsia, joten äidit eivät ehtineet kovinkaan pitkäksi aikaa hänen kanssaan kenttätyöhön. Paitsi että toverin puute masensi Pirjoa, oli tieto lapsen tulosta Harmaaloillekin hyvin hämmentävää. Se oli suorastaan kipeä asia, koska hän pyrki pitämään mielessään heidän päätöksensä keskittyä täysin voimin ja ensisijaisesti hengellisiin asioihin sen sijaan, että olisi antanut myöten mahdolliselle mieliteolle omasta lapsesta. Juuri kun hän alkoi sulattaa jo aiemmin tulleen tiedon, että hänen siskonsakin saa lapsen, tuli nyt tämä uusi vauvauutinen. Loppu oli aivan lähellä, eikä nyt ollut todellakaan aika hankkia lapsia, päättelivät Raimo ja Pirjo ihmetellessään edelleen Metsälöiden ratkaisua ja nyt Harmaaloiden vastaavaa ratkaisua. Paitsi että hyvin vaikeat ajat ovat aivan edessä, niin jo pelkästään julistustyön uskottavuuden vuoksi tästä heidän päätöksestä tuli pitää kiinni. Kuinka uskottavalta lopun läheisyyden julistaminen näyttäisi ihmisistä, jos me samanaikaisesti keskittyisimme perheen kasvattamiseen, totesivat he varmoina sitä, että heidän päätöksensä oli oikea.

Lapsia hankkivat kuittasivat kuitenkin huolen edessä olevista vaikeista ajoista huolettomalla tokaisulla: ”Kyllä Jehova suojelee palvelijoitaan, eikä siksi ole mitään syytä minkäänlaiseen huoleen.” Minkään yliluonnollisen Jehovan suojelun varaan lasten hankkimista ei olisi kuitenkaan tullut perustaa sen opetuksen mukaan mitä hekin saivat:

Tulisiko meidän lisäksi odottaa, että koska Jehova on puolellamme, niin hän puuttuu yliluonnollisella tavalla tilanteeseen suojellakseen jokaista meistä henkilökohtaisesti kuolemasta tai vahingolta ”suuren ahdistuksen” aikana? Jotkut ovat väärin lainanneet sekä Psalmia 91:7–12 että Sananlaskujen 3:25,26:ta tukemaan tätä näkemystä. Psalmi sanoo: ”Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.” Jotta emme lukisi tästä raamatunkohdasta enemmän kuin se sanoo, meidän täytyy kysyä itseltämme, puhuuko Mooses tässä tulevasta ”suuresta ahdistuksesta” ja julistaako hän kätkevää suojelusta Jumalan yksityisille palvelijoille silloin. Näin tuskin on, kun muistamme, että Paavali osoitti satoja vuosia myöhemmin Jehovan antautuneitten seuraajien hänen aikaansa asti kestäneen pilkkaa, ruoskimista, vankeutta, ahdistusta ja monen muun laista vainoa, jopa väkivaltaisen kuolemankin. Me voimme kuitenkin olla varmat siitä, että Jehova suojelee heidät ryhmänä joutumasta vihollistensa hävittämäksi perin pohjin ”suuressa ahdistuksessa”, eikä Hän itse koske heihin toteuttaessaan epäsuotuisia tuomioitaan. – Hepr. 11:36–38.
(Vartiotorni 1.9.1975 s.400,401)

Saatuaan kuulla, että eräässä paikallisen pankin konttorissa tarvittaisiin ruuhka-apulaista, meni Pirjo tiedustelemaan tätä paikkaa sillä seurauksella, että hänet palkattiin tähän työhön. Työ oli määräaikainen ja osa-aikatyötä, joka oli mitä ihanteellisin työ Pirjolle. Näin hän voi osallistua kenttätyöhön siinä määrin kuin vain tovereita olisi saatavilla. Ajan, jota hän ei nytkään pystynyt käyttämään tovereiden puuttumisen vuoksi kenttätyöhön, hän käyttäisi nyt ansiotyöhön, josta hän kovasti piti. Näin hän ylläpitäisi myös ammattitaitoaan, jos sillä nyt mitään merkitystä kuitenkaan enää loppuaikana tulisi olemaan, päätteli hän. Mielialaan tällä on kuitenkin hyvin suuri merkitys, vakuutti hän Raimolle. Raimo oli hyvin huojentunut tästä Pirjon ratkaisusta, koska oli huomaavinaan hänessä aika-ajoin vähäisiä alakulon, jopa masennuksen oireita.


Erimielisyyttä opetusten merkityksestä s. 347

Pääsiäispyhinä veljekset saapuivat kotiinsa polttopuutalkoisiin. Oli muodostunut tavaksi kaataa kevättalvella metsästä polttopuuksi sopivaa rankaa. Pojat olivat olleet isänsä apuna tässä työssä aiemminkin. Nyt polttopuun hankinta oli yksin heidän vastuullaan. Siinä työn lomassa tuli puhe Jorman perheenlisäyksestä. Raimo ei ollut kysellyt aiemmin sen paremmin heidän perhesuunnittelustaan, koska hän ei yksinkertaisesti voinut sitä nyt lainkaan ymmärtää. Nyt tämä patoutuma avautui. Raimo pani Jorman tiukkaan tenttiin ja suorastaan tilille tekosistaan.

- Ettekö te lainkaan tajua mitä aikaa me elämme ja miten vaikeat ajat on aivan ovella, saarnasi Raimo veljelleen sillä seurauksella, että heidän välilleen syttyi kova riita ja molemminpuolinen syyttely.

- Milläs oikeudella sinä sekaannut meidän elämäämme. Sinultako meidän pitäisi kysyä, miten meidän tulee elää, syytti Jorma veljeään heidän asioihinsa sekaantumisesta. - Me ei olla tilivelvollisia sinulle, eikä meidän ratkaisumme kuulu millään tavalla sinulle, huusi Jorma ääni särkyen.

Loppupäivä puita kaadettiin ja kasattiin täyden hiljaisuuden vallitessa, kunnes Raimo lopulta pyysi anteeksi käytöstään. Välit eivät onneksi menneet poikki tämän vuoksi. Kyllä Jorma tajusi kantani ja sen perusteet tässä asiassa, ja siksi hän haluaa säilyttää hyvät välit, päätteli Raimo hyvillään siitä, ettei riidasta tullut sen vakavampia seuraamuksia.

Jorman ja Tuulin perheenlisäys varmisti Pirjon työssä pysymisen. Ensin Metsälät, sitten Harmaalat ja nyt Jorma ja Tuuli, ihmettelivät Raimo ja Pirjo. Onkohan me ymmärretty ollenkaan näitä opetuksia oikein? Ei ainakaan samalla tavalla kuin muut. No, annetaan asioiden hautua ja mennä eteenpäin, päättivät he tätä heille kipeää asiaa jälleen kerran pohdittuaan.

Suhtautumisesta maailmantilanteeseen ja sitä koskeviin opetuksiin tuli oudolla tavalla asia, josta ei puhuttu lainkaan oltaessa kanssakäymisessä toisten todistajien kanssa. Vaikka kokouksissa muistutettiin yhä uudestaan ajan vakavuudesta ja lopun läheisyydestä, ei asiasta kokouksen ulkopuolella puhuttu muutoin kuin kenttäpalveluksessa ulkopuolisten kanssa. Raimosta alkoi tuntua, että todistajien elämästä oli tullut jonkinlaista kaksoiselämää. Teoreettista teologian mukaista elämää ja käytännön mukaista normaalia elämää. Aivan kuin ei täysin olisi tajuttu tai sitten ei olisi uskottu sitä, että edessä on hyvin ahdistavat ajat, ja että paikkakunnan ihmiset ovat todella kuolemanvaarassa. Oliko normaali elämä sittenkin lähinnä sydäntä ja vain oma pelastuminenko oli se todellinen syy järjestössä pysymiseen? Aito epäitsekäs rakkaus Jehovaan ja lähimmäiseen pitäisi kuitenkin olla se todellinen voima ja vaikutin kaiken takana. Myös oman elämän ratkaisujen pitäisi olla sen mukaisia mitä muille saarnataan.

Minkä sijan sinä olet omassa elämässäsi antanut tälle Valtakunnan todistamistyölle? Asetatko sen todella muiden pyrkimystesi edelle? - - saako rakkaus Jehovaa kohtaan, omistautuminen hänen messiaaniselle Kuninkaalleen ja aito huoli lähimmäisistäni minut panemaan sen etusijalle, niin että kaikki muut elämääni liittyvät asiat rakentuvat sen ympärille? - -
Yhä suurempi joukko vilpittömiä ihmisiä - - ryhtyvät toiminaan Jehovan todistajien yhteydessä, jotka eivät ainoastaan puhu Valtakunnasta vaan pyrkivät hartaasti myös elämään sen mukaisesti, mitä he saarnaavat.
(Elossa säilyminen uuteen maahan, v.1984 s.144,153)

s.350
Vaikka vuosi 1975 oli jo jäänyt taakse ja siihen liittyneet odotukset pyritty unohtamaan, jopa leimaamaan vain yksilöiden vääristyneeksi näkemykseksi, joka perustui väärille perusteille, täytyi aiheeseen vielä palata. Seura oli ilmeisesti saanut niin paljon palautetta siitä, mikä oli todellinen syy siihen, että niin monille todistajille oli muodostunut vääristynyt näkemys tuosta vuodesta. Vääristynyt näkemys johtui siitä yksinkertaisesta syystä, että ymmärrys perustui väärille perusteille. Mistä nuo väärät perusteet oli saatu? Nyt neljän vuoden kuluttua tuosta yksilöitä syyllistävästä lausunnosta Seura tunnusti rehellisesti olleensa noiden väärien perusteiden lähde. Oliko tämä nyt aitoa rehellisyyttä, kun syyllisyys jouduttiin tunnustamaan vasta pakon edessä? Eikö samaisesta lähteestä myös väitetty, että nuo perusteet perustuivat Jehovan paljastamaan tietoon, pohdiskeli Raimo hieman katkerana.

s.355
”Meillä ei ole mitään syytä olla huolissamme siitä, että Jumalan sana jäisi täyttymättä. - - tällä profetialla on enää vain vähän aikaa täyttyä. - - Jeesus on sen meille itse luvannut.” Näitä ajatuksia Raimo jälleen kertaili mielessään lukiessaan uutta Vartiotorni-lehteä. Ei ole siis mitään syytä olla huolissamme, etteikö nämä opetukset pitäisi paikkaansa. Mutta on syytä olla huolissamme siitä, että näihin opetuksiin ei todellisuudessa näytä monikaan uskovan. Paitsi ulkopuoliset, niin ei tätä sanomaa heille kertovatkaan, harmitteli Raimo.

Sekä Harmaalat, että Jorma ja Tuuli olivat saaneet v.1982 jo toisen lapsen. Se on luonnollisesti heidän asiansa, sen Raimo ja Pirjo tunnustivat, mutta hämmennystä tämä ei voinut olla jälleen heille tuottamatta. ”Tulee keskittyä tärkeämpiin asioihin”, oli Jorma häntä opastanut, muisteli Raimo. Hänen mielestään se merkitsee varautumista lähestyvään loppuun heidän saamansa opetuksen mukaisesti.

- Lasten tekeminenkö nyt sitten on keskittymistä tärkeämpiin asioihin, kritisoi Raimo Pirjon häntä tyynnytellessä.

- - On kiinnostavaa, että Nooan pojat ja heidän vaimonsa eivät koko tänä vedenpaisumusta edeltäneenä aikana hankkineet lapsia. - -
Tarkoitus ei ole sanoa, että Nooan poikien ja heidän vaimojensa menettely ennen vedenpaisumusta oli sääntö, jonka mukaan nykyään elävien avioparien pitäisi toimia. Mutta koska Jeesus vertasi Nooan päiviä ajanjaksoon, jota me nyt elämme, niin heidän esimerkkinsä voi antaa ajattelemisen aihetta. - -
Lasten hankkiminen ei nykyään nimenomaisesti kuulu siihen työhön, jonka Jehova on uskonut kansalleen. Se on kuitenkin yhä etu, jonka hän suo naimisissa oleville, jos nämä haluavat sitä. - -
Lasten hankkiminen tänä lopun aikana on siis henkilökohtainen asia, joka kunkin pariskunnan täytyy itse ratkaista. Mutta koska ”jäljellä oleva aika on supistunut”, avioparien olisi hyvä punnita huolellisesti ja rukoillen, mitä valo- ja varjopuolia lasten hankkimisessa tänä aikana on. (1.Korinttolaisille 7:29)
(Vartiotorni 1.3.1988 s.21,22,26)

Raimolla ja Pirjolla ei ollut varsinaisesti mitään materialistisia haaveita eikä tavoitteita. He olivat vakuuttuneita siitä, että loppu on niin lähellä, että aineellisen omaisuuden hankkimisessa ei olisi mitään mieltä. He pyrkivät ensisijaisesti keskittymään hengellisiin asioihin, joiden oppimisesta, tutkimisesta ja muille opettamisesta he kovasti nauttivat.

s.358
Raimo ja Pirjo havaitsivat siirtyneensä kohti normaalimpaa elämää, niin kuin oli tapahtunut useille muillekin.

- Onko meistä tullut vallan materialisteja, huomautti Raimo puoliksi leikillään Pirjolle.

- No ei sen kummemmin kuin muistakaan. Vaatimattomiahan meidän hankintamme ovat monen muun hankintoihin verrattuna. Velaksi hankkivat hienoja autoja ja kaikenlaista ylellisyystavaraa, kun meillä ei ole muuta velkaa kuin tämä asuntovelka. Senkin me saisimme koska tahansa kuitattua pois myymällä tämän asunnon ja jäisikin vielä rahaa, vastasi Pirjo napakasti torjuen epäilykset minkäänlaisesta materialismista.

Lapsettomuus vakavamman luokan asiana säilyi kuitenkin edelleen heidän periaatteenaan. Lapsi ei ole mikään vanhempien lelu tai lemmikki vaan ihminen, jolle tulee yrittää taata turvallinen ja onnellinen elämä. Realistiset mahdollisuudet siihen ainakin pitäisi olla. Niitä ei kuitenkaan olisi sen opetuksen mukaan, mitä he saivat ja minkä he uskoivat olevan Jumalan antamaa opastusta heille. Niinpä vankka usko lopun läheisyyteen ja sitä edeltävään ahdistavaan aikaan kangasteli edelleen taustalla ja ohjasi heidän elämäänsä.

Saksan liittotasavallan entinen kansleri Willy Brandt johti ryhmää, joka tutki maailman olosuhteita kaksi ja puoli vuotta. Jonkin aikaa sitten he esittivät seuraavan johtopäätöksen:
”1980-luvun alussa maailmanyhteisön edessä on paljon suurempia vaaroja kuin minään aikana toisen maailmansodan jälkeen. On selvää, että maailmantalous on niin rempallaan, että se vahingoittaa kaikkien maiden sekä välittömiä että pitempiaikaisia etuja. . . .”
(Vartiotorni 15.1.1981 s.15,16)

Apostoli Paavali ennusti, että Saatanan järjestelmän ”viimeiset päivät” aiheuttaisivat ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. Osoittaen, että lasten kasvattaminen kuuluisi niihin seikkoihin, joista olisi vaikea selviytyä - - Vaikka Paavali tässä ennustikin, millainen tila vallitsisi maailmallisten ihmisten keskuudessa, ilmeisesti tällaiset vallitsevat asenteet tekisivät lasten kasvattamisen yhä vaikeammaksi kristityillekin, kuten monet ovat kokeneet.
(Vartiotorni 1.3.1988 s.22)


Erilaiset elämänarvot aiheuttavat vieraantumista s. 382

Kanssakäymisen hiipumista alkoi vähitellen tapahtua muidenkin ystävien kanssa. Lapsiperheet viihtyivät ensisijaisesti toistensa kanssa. Myös Jorma ja Tuuli vierailivat mieluummin Tuulin sisarten perheiden luona kuin Raimon ja Pirjon luona. Tämän he kyllä ymmärsivät, koska lapset viihtyivät paremmin toisten lasten kanssa. Heidän luonaan lapset vain pitkästyivät ja tuskastuivat. Heitä jouduttiinkin alati rauhoittelemaan ja kieltämään milloin mistäkin syystä. - -

Asiaa pohtiessaan Raimo ja Pirjo ymmärsivät tilanteen varsin hyvin. He tajusivat tuolloin sen, että he elävät eri maailmassa kuin Jorma ja Tuuli. Lapset muuttavat elämän täysin toisenlaiseksi. Kaikki huomio keskittyy heihin ja niin tietysti pitääkin, sitä mieltä Raimo ja Pirjo ehdottomasti olivatkin. - - Tämä vain osoitti sen tosiasian, miten lapset vaativat, paitsi oman merkittävän huomionsa, myös sen, että he hallitsevat jatkuvasti vanhempiensa ajatusmaailmaa. Siten he vievät myös huomattavan osan siitä huomiosta, mitä meidän tulisi tänä aikana osoittaa tärkeämpiin asioihin, kuten raamatullisten asioiden oppimiseen, tutkimiseen ja mietiskelemiseen, seurakunnan etuihin ja julistustyöhön. Tämä hieman erilainen elämän arvoihin suhtautuminen alkoi vähitellen erottaa Raimoa ja Pirjoa niistä, jotka elivät normaalia perhe-elämää.

Kuten Raimo oli kierrostyössä olevalle vankeustoverilleen jo aiemmin hieman masentuneena todennut, että huolimatta siitä innosta ja toimintaa uhkuvista puheista, mitä vankeudessa oli pidetty, olivat useimmat palanneet kuitenkin takaisin normaaliin elämään kasvattamaan perhettään. Mutta oli joitain poikkeuksiakin, kuten tämä kierrosvalvojakin oli tuolloin vakuuttanut. Tämän Raimo havaitsikin tavatessaan seurakunnan vanhimmille tarkoitetulla valmennuskurssilla erään vankeustoverinsa.

- -
- Aviossa juu, mutta lapsia emme ole saaneet aikaiseksi, vastasi Raimo hymähtäen.

- No, ei ole meilläkään lapsia, vai mitä mieltä te olette lasten hankkimisesta?

- Kyllä me aivan tietoisesti ollaan yritetty pysyä lapsettomina. Meidän ymmärryksemme mukaan nyt ei ole lasten hankkimisen aika. Kovat ajat on aivan edessä ja kuten jo tälläkin kurssilla on tullut ilmi, vastuu painaa ja työtä on kovasti. Esimerkkiäkin pitäisi yrittää näyttää, selosti Raimo näkemystään.

- Ai kuinka mukavaa kuultavaa. Me vaimon kanssa olemme ajatelleet aivan samalla tavalla. Ihmetyttää vaan, miten vähän näin ajattelevia meidän vankeusaikaisessa joukossammekaan on. Perheitä ne kaikki vain tuntuu kasvattavan.

- Se on tietysti kunkin oma henkilökohtainen asia, mutta kyllä tämä vähän on meitäkin ihmetyttänyt, totesi Raimo.

- Eipä anneta sen häiritä, omapa on asiansa. Mutta kyllä se vaan on niinkin, että jos niistä lapsista on surua niin on niistä murhettakin, virnisti vankeustoveri.

- Jaa mutta taitaa opiskelu taas alkaa. Oli mukava nähdä. Hyvää jatkoa vaan sinulle, hyvästeli Raimo toveriaan.

- Samat sanat. Olipas mukava nähdä hengenheimolainen tämän nurjan ja kieron sukupolven keskellä, vastasi hän omalla heidän vankeusaikanaan tutuksi tulleella tyylillään kiirehtiessään omalle paikalleen puheenjohtajan jo aloittaessa kurssin seuraavaa oppituntia.

Tämä tapaaminen rohkaisi Raimoa, koska oli sentään joitain muitakin, jotka ajattelivat lasten hankkimisesta samoin kuin he.

- -
Lasten hankkimiskysymys tuli pohdittavaksi myös huvittavalla tavalla, suoraan itsensä lapsen kysymänä. Raimo oli siivoamassa autoaan sisäpuolelta heidän kotinsa parkkipaikalla. Naapurirapun noin kolmivuotias pieni pellavapäinen poika havaitsi Raimon puuhastelun ja tuli kiinnostuneena katsomaan mitä Raimo tekee. Poika kurkki autoon vastakkaiselta avoimena olevalta ovelta.

- Onko sinun auto rikki? Mitä sinä teet, kyseli poika.
 
- Ei se rikki ole. Siivoan vaan sitä, vastasi Raimo.

- Kuinka lujaa tällä pääsee, jatkoi poika siivoamista hetken seurattuaan.

- Noo, ainakin sataa ja se on lujaa se.

- Meidän isin autolla pääsee kahtasataa.

- No se se vasta kovaa vauhtia onkin.

- Onko teillä äitiä?

- On, vastasi Raimo hieman empien kunnes ymmärsi pojan tarkoittavan vaimoa.

- Onko teillä lapsia, jatkoi poika kyselemistään tungettuaan päänsä pidemmälle auton sisään.

- Ei meillä lapsia ole.

- Minkäs takia teillä sitten on takapenkki?

- Tuota tuota ... siksi että voidaan kuljettaa vaikka meidän vieraitamme, vastasi Raimo ällistyen pojan terävää päättelykykyä.

Pojan herttainen pieni olemus sai Raimon pysähtymään ja jälleen kerran pohtimaan, miksi meillä todellakaan ei ole lapsia, tuollaisia pieniä hellyttäviä vesseleitä.

Aikansa siivousta seurattuaan poika vilisti takaisin omiin leikkeihinsä.




Ensimmäinen kirje Seuralle s. 417

Jehovan todistajat
Haaratoimistokomitea
17.08.1993

Hyvät ja uutterat veljet!

Päätin kirjoittaa teille, antaakseni palautetta asioista, jotka ovat kerääntyneet mieleeni jossain määrin rasittavaksi painolastiksi.

- -
Tulisiko jatkaa koulua kunnialliseen loppuun? Tulisiko hankkia ammatti? Tulisiko hankkia lapsia? "Kypsät kristityt tietävät mikä nyt on tärkeintä!"

Mitkä olivat oikeita ratkaisuja?

Oikein tuntuivat tekevät ne, jotka jatkoivat aloittamansa koulun loppuun, jotka hankkivat itselleen ammatin ja oikein väittävät tehneensä nekin, jotka hankkivat lapsia, paapoessaan nyt jo lapsensa lapsia. Oikein näyttivät jopa tehneen ne, jotka hankkivat perheelleen oman kodin, sillä nyt työttömyys- ja lama-aikana he tulevat toimeen vähäisillä kustannuksilla.

Entä ne, jotka toimivat sen puhujan esittämän käsityksen mukaan, että "Jehova ei voi johtaa meitä harhaan"? Jättivät koulun kesken, eivätkä hankkineet ammattia, vaan aloittivat tienraivauksen. Eivät hankkineet lapsia eivätkä omaa kotia.

Miten heidän asiansa on nyt?

Nyt he elävät "normaalia" elämää. Eivät ole enää tienraivaajia, vaan käyvät kumpikin työssä, raskaassa, likaisessa, satunnaisesti, pienellä palkalla. Työttömyys uhkaa kaataa talouden konkurssiin, koska vuokra-asunnon vuokra on niin korkea, ja siksi yhteiskunnalta anotaan asumistukea ja muita tukia, koska ei kyetä tulemaan toimeen omilla tuloilla. Lisäksi hankittiin sittenkin niitä lapsia, kun ei mitään tapahdukaan ja koska muutkin näyttivät hankkivan. Koska työttömyys sitten koitti, alettiin hankkia lisäkoulutusta suurin ponnistuksin, toivossa saada ammatti ja työtä. Lapset jouduttiin viemään kunnalliseen päivähoitoon, huonoon seuraan. Vanhemmat elävät stressissä, eikä elämä ole niin sanotusti kohdallaan. Heistä keskusteltaessa syytetään heidän "tasapainottomia ratkaisujaan".

Syy vaikeuksiin on siis heidän itsensä, vai onko?

Minkä virheen he tekivät rakentaessaan elämäänsä?

Silloin alussa heistä ja he itse kertoivat lukuisia kertoja konventeissa ja kokouksissa, miten hienon ratkaisun he olivat tehneet. Muut ihaillen totesivat heidän suuren intonsa ja erityisesti heidän luottavaisen uskonsa. Lopputuloksesta sai vain harva tietää.

Seuran kanta enimmäkseen on ollut tasapainoinen, mutta te veljet olette vetäneet liian usein äärilaitaa.

Ette ole ketään kehottanut jättämään kouluaan kesken! Silti olette hyvin halukkaita kerrotuttamaan sellaisia kokemuksia, muille varoitukseksiko, ei vaan kannustukseksi ja esimerkiksi.

Esimerkiksi kerron tapauksen Valtakunnan palveluskoulusta.

Minä sain tehtäväkseni valmistaa näytteen, jossa opastaisin juuri koulunsa päättävää nuorta. Tein näytteen, jossa kannustin häntä asettamaan teokraattisia tavoitteita, mutta pitämään mielessä myös ammatin hankkimista, jolla hän pitäisi itseään ja mahdollista perhettään yllä, tavoitellessaan teokraattista edistystä.

Sain näytteestäni nuhteita, koska olin mennyt puhumaan ammatin hankkimisesta. Voiko tuohon ojentavaan nuhteeseen luottaa? Ei, ikävä kyllä, sillä juuri olemme saaneet Seuralta jälleen tasapainoista opastusta ammatin hankkimisesta. Seuran kanta oli silloin aivan sama.

Entä se nuori veli, joka oli valmistumassa diplomi-insinööriksi ja lopetti koulunsa tavoitteena lähetyspalvelus, saatuaan sen suuntaista kannustusta, vaikka kierrosvalvoja myöhemmin kertoikin nähneensä heti, ettei hänestä ole sellaiseen työhön. Nyt hän ei ole sitä eikä tätä. Kierrosvalvoja kertoi ko. tapauksesta suurta sääliä tuntien, koska koulu ei jäänyt paljoa kesken.

Veljet, teidän opetuksillanne ohjeillanne ja mielipiteillänne voi olla hyvin suuri vaikutus meidän elämämme rakennustyöhön!

Kysymys on luottamuksesta. Jos me emme voi luottaa siihen, että teidän puheenne on tasapainoisen tervemielisiä, putoaa esityksiltänne pohja pois. Me alamme kuunnella ohjeita valikoiden, koska emme uskalla toimia täysin niiden mukaan.

- -
Tarkoitukseni on vain antaa rehellistä ja luottamuksellista palautetta niistä ajatuksista, joita on tullut mieleeni vuosien varrella katsellessani elämän rakennelmia ympärilläni.

- -
Toivon, että pidätte kirjeeni luottamuksellisena. En odota teiltä vastausta, muutoin kuin siinä tapauksessa, että suhtaudutte palautteeseeni erityisen kielteisesti tai olette tunteneet tulleenne loukatuksi. Toivon sitten voivani jotenkin korjata asian.

Siunausta työllenne!
Kunnioittavin terveisin
[Raimo Riekkinen]
(Osoite)

Vastausta kirjeeseen ei tullut. Miksi? Vastausta Raimo ei kirjeessään kehdannut pyytääkään muuten kuin siinä tapauksessa, että he kokivat sen kielteisenä tai loukkaavana. Oliko siis tulkittavissa, että he eivät kokeneet tätä kielteiseksi ja loukkaavaksi palautteeksi, koska eivät siihen vastanneet? Olivatko he peräti näistä asioista aivan samaa mieltä, mutta sitä he eivät voineet vain tunnustaa? Kirjeen kirjoittaminen sinänsä helpotti kuitenkin Raimon oloa. Ainakaan häntä ei voitu syyttää mistään salamyhkäisestä Seuraa vastaan puhumisesta.

On totta, että arvostelu, joka paljastaa jonkun uskonnon opetusten tai menettelyjen viat, saattaa ensin vaikuttaa ankaralta. Miten hänen tulisi kuitenkin suhtautua siihen? Ei niiden tavoin, jotka raivostuivat ja tulivat väkivaltaisiksi Stefanuksen arvostelun tähden.
(Herätkää 8.5.1975 s.22)

s. 549
Seuraavalla vierailullaan seurakuntaan, samainen kierrosvalvoja tuli tapaamaan Raimoa ja Pirjoa yllättäen, etukäteen sopimatta. He olivat juuri pihassa lähdössä Popin kanssa lenkille kun auto kaarsi pihaan ja autosta astui Harmaalan Matias ja kierrosvalvoja.

- No mutta tervehdys, oletteko tulossa meille, kysyi yllättynyt Raimo.

- Niin oli tarkoitus, jos teille vain sopii, vastasi kierrosvalvoja.

- Sopiihan se, tervetuloa. Tämä oli oikein mukava yllätys. Tulittepa sopivasti, pian olisimme olleet jo tuolla lenkkipoluilla. Pirjo voi käyttää Popia tarpeellaan tuossa vähän matkan päässä, mutta mennäänpä me sisälle.

Vieraitten asetuttua peremmälle ja Pirjo tultua kohta perässä Popin kanssa lähti keskustelu käyntiin leppoisasti hyvässä hengessä.

- -
- Tuo viimekertainen tapaaminen on ollut usein mielessäni ja ajattelinkin kertoa sinulle aiheesta, josta viikolla seurakunnallekin olen puhunut. Me emme saa unohtaa, on tämä puheen teema. - -

- Tämä on erinomaisesti juuri meille sopiva aihe. Kiitos, olipa hyvä, että se olit sinä, joka otit sen esiin. Olet nimittäin mielestäni aivan oikeassa juuri siinä, että me emme todellakaan saa unohtaa. Me emme saa unohtaa, mitä meille opetettiin 70-luvulla Jehovan nimissä. Me emme saa unohtaa, että me julistimme väärää tulkintaa vuoden 1914 sukupolvesta Jehovan lupauksena. Me emme saa unohtaa, että me opetimme valtakuntavertauksia väärin koko vuosisadan Jehovan ohjauksessa. Me emme myöskään saa unohtaa, emmekä kyllä ole unohtaneetkaan, näin henkilökohtaisella tasolla, miksi me olemme lapsettomia.

- No, ainakin meille on yhteistä se, ettei meilläkään ole lapsia. Mekin vaimon kanssa katsoimme, ettei tänä lopunaikana ole sopivaa hankkia lapsia kärsimään pahenevista olosuhteista ja estämään täysimääräistä palvelusta Herran työssä.

- Vaan eipä ottanut monikaan asiaa niin tosissaan. Heidän lapsillaan on jo omiakin lapsia, joten tuntuu siltä, ettei lopun läheisyys sen kummemmin vaikuta heihinkään, vaikka nythän se loppu pitäisi olla hyvinkin lähellä. Vai uskovatko he enää mihinkään lopun läheisyyteen?

- Täällä olisi kahvia. Käykääpä pöytään, kutsui Pirjo.

s.556
Yleensä elämänsä tässä vaiheessa ihmiset nauttivat myös lastensa elämästä ja lastenlapsistaan, joista tulee mummujen ja pappojen kullanmuruja. Iän karttuessa lähisukulaiset ovat myös entistä enemmän kiinnostuneita toisistaan, muistaen toisiaan erilaisilla huomionosoituksilla. Myös ystävien merkitys alkaa korostua, koska ihminen vanhetessaan alkaa tuntea itsensä entistä enemmän muiden apua ja tukea tarvitsevaksi. He eivät saa nauttia näistä iloa tuovista asioista. Miksi? Onko tämä heidän rehellisyytensä hinta? Jos näin on, niin ”kalliit on laulujen lunnaat.”, toisti Raimo mielessään vielä Eino Leinon sanoja.



Tuomas Yläjuurakon kirjoittaman kirjan Lyö maahan voit hankkia esimerkiksi Adlibris-nettikaupasta.

Lisätietoja kirjasta Lyö maahan täällä.



 

 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity