Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia


 
Johanneksen pojan kotisivut

Linkkejä


Vuosikatsaukset


Kuva ja teksti: Lastenkirja Opimme suurelta opettajalta

Lisää linkkejä
Sivupalkin kuvat: JW.ORG
 
 



Anniina Enbuskan Uskonnonfilosofian pro gradu -tutkielma julkaistu
01.05.2021 Johanneksen poika






UUT:n Facebook-sivu tiedotti, että UUT:n entinen tiedottaja Anniina Enbuska kirjoitti pro gradu -tutkielmansa poistumisoikeuden toteutumisesta uskonnollisissa yhteisöissä. Anniina kuvailee tutkielmaansa näin:

"Poistumisoikeus on perus- ja ihmisoikeus, joka liittyy läheisesti uskonnonvapauteen ja kokoontumisvapauteen. Tutkimuksessa tarkastellaan poistumisoikeuden toteutumista suomalaisissa uskonnollisissa yhteisöissä normatiivisen etiikan ja yhteiskuntafilosofian viitekehyksessä.

Tutkimuksessa luodaan katsaus kolmeen verkkoartikkeliin, joissa kerrotaan kolmesta eri uskonyhteisöstä: vanhoillislestadiolaisista, helluntailiikkeestä ja Jehovan todistajista eronneiden poistumistarinat.
Esitän tutkimuksessa kolme tutkimuskysymystä. Ensinnäkin kysyn, nouseeko tutkimustapauksista esiin minkäänlaista poistumisoikeuden rajoittamista, ja jos nousee, niin miten se ilmenee hengellisen väkivallan linssien läpi tarkasteltuna. Toisessa tutkimuskysymyksessä kiinnitän huomiota siihen, nouseeko tutkimustapauksissa esiin heikommassa asemassa olevia ryhmiä, joiden kohdalla poistumisoikeuden toteutuminen olisi jollain tapaa rajoitetumpaa. Poistumisoikeuden rajoittamiseen liittyvien kysymysten lisäksi pohdin kolmantena tutkimuskysymyksenä sitä, kenelle vastuu poistumisoikeuden turvaamisesta kuuluu, ja millainen rooli poistumisoikeuden toteutumisessa on julkisella vallalla."

Voit lukea tämän sivun kautta koosteen gradusta. Koko gradun voit lukea Helsingin yliopiston sivuilta. Kaikki tekstikorostukset: JP.
  

”Vapaa. Vihdoin olen pelosta vapaa.” –
Poistumisoikeus suomalaisissa uskonnollisissa yhteisöissä


Anniina Enbuska
Uskonnonfilosofian pro gradu -tutkielma
Maaliskuu 2021
 


Lainauksia tiivistelmästä:

Tutkimuksessa tarkastellaan poistumisoikeuden toteutumista suomalaisissa uskonnollisissa yhteisöissä normatiivisen etiikan ja yhteiskuntafilosofian viitekehyksessä. Tutkimuksessa luodaan katsaus kolmeen verkkoartikkeliin, joissa kerrotaan kolmesta eri uskonyhteisöstä: vanhoillislestadiolaisista, helluntailiikkeestä ja Jehovan todistajista eronneiden poistumistarinat.

- - -

Tässä tutkimuksessa keskitytään siihen, miten tutkimustapauksissa esitetyissä kokemuksissa voidaan havaita poistumisoikeuden rajoittamista.

- - -

Tutkimuksen ensimmäisessä luvussa tarkastellaan poistumisoikeuden asemaa liberaalin yhteiskunnan perus- ja ihmisoikeutena, ja muotoillaan poistumisoikeuden historiallinen viitekehys.

- - -

Neljäs luku on analyysiluku, jossa vastaan tutkimuskysymyksiin. Esitän tutkimuksessa kolme tutkimuskysymystä. Ensinnäkin kysyn, nouseeko tutkimustapauksista esiin minkäänlaista poistumisoikeuden rajoittamista, ja jos nousee, niin miten se ilmenee hengellisen väkivallan linssien läpi tarkasteltuna. Toisessa tutkimuskysymyksessä kiinnitän huomiota siihen, nouseeko tutkimustapauksissa esiin heikommassa asemassa olevia ryhmiä, joiden kohdalla poistumisoikeuden toteutuminen olisi jollain tapaa rajoitetumpaa. Poistumisoikeuden rajoittamiseen liittyvien kysymysten lisäksi pohdin kolmantena tutkimuskysymyksenä sitä, kenelle vastuu poistumisoikeuden turvaamisesta kuuluu, ja millainen rooli poistumisoikeuden toteutumisessa on julkisella vallalla.

- - -

Esitän, että yhteiskunnan tulee ottaa askelia, jotta uskonyhteisöissä heikommassa asemassa olevien poistumisoikeus olisi turvattu.


Lainauksia johdannosta:

Tämän tutkielman keskiössä on uskonnollisissa yhteisöissä elävien oikeudet. Myös uskonnollisissa yhteisöissä on jäseniä, jotka ovat muita jäseniä heikommassa asemassa, ja eri syiden takia myös mahdollisesti kykenemättömiä puolustamaan omia oikeuksiaan.

- - -

Uskonnollisten yhteisöjen jäsenyyteen liittyy oleellisesti eräs perus- ja ihmisoikeus, jonka toteutumiseen ja turvaamiseen liittyvät kysymykset ovat tämän tutkielman keskiössä. Tämä oikeus on niin kutsuttu poistumisoikeus (engl. exit right). Poistumisella viitataan tavallisesti henkilön vetäytymiseen tietystä ryhmästä tai ryhmän aktiviteeteista.


Poistumisoikeus liberaalin yhteiskunnan arvona ja oikeutena - lainauksia:

Poistumisella viitataan tavallisesti henkilön vetäytymiseen tietystä ryhmästä tai ryhmän aktiviteeteista, joita ovat esimerkiksi traditiota ja tavat. Vapaus poistua nähdään yleensä tarpeellisena, jotta yksilö voi muokata elämänsuunnitelmiaan ja päämääriään, sekä vakaumuksiaan, ja kykenee elämään tasapainossa suhteessa omaantuntoonsa ja arvoihinsa. Liberaalilta näkökannalta poistumisoikeus perustuu kolmeen peruspremissiin. Ensimmäisen mukaan yksilöllä tulisi olla vapaus elää elämäänsä omien jumalakäsitystensä mukaisesti, kunhan tämä vapaus ei riko tai loukkaa muiden vapautta tehdä samoin. Toiseksi tätä vapautta voidaan käyttää myös kollektiivisesti, jolloin ryhmille annetaan vapaus organisoita ryhmän sisäiset suhteet, josta seuraa jonkinasteinen ryhmän autonomia. Kolmantena, liberaalin valtion tulee taata nämä vapaudet.

- - -

Poistumisoikeutta ei määritellä laissa tai ihmisoikeussopimuksissa erikseen, mutta se kytkeytyy tiettyihin perus- ja ihmisoikeuksiin, ja sitä voidaan pitää tiettyjen oikeuksien negatiivisena muotoiluna. Poistumisoikeutta voidaan pitää kokoontumis- ja yhdistymisvapauden negatiivisena muotoiluna. Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ovat osa niin kutsuttuja poliittisia perusoikeuksia.

- - -

Poistumisoikeus ei ole ainoastaan perusoikeus, vaan myös ihmisoikeus. Nämä tosin ovat monilta osin yhteneviä, mutta ihmisoikeuksien tavoitteena on luoda vähimmäisvaatimukset oikeuksille, jotka valtion on turvattava kansallisesti, ja kansalliset perusoikeudet voivat mennä näitä vaatimuksia pidemmälle.

- - -

Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen kuuluu siis myös vapaus vaihtaa uskontoa tai uskoa. Yksilön usko voi elämän aikana muuttaa muotoaan jopa useaan otteeseen. Usko ei välttämättä ole mikään stabiili tila. On myös mahdollista, että itse yhteisö kehittyy ja muuttuu, eikä enää vastaa arvosisällöllisesti sitä, mihin yksilö on alun perin sitoutunut. Tällaisissa tilanteissa on luonnollista, että syntyy arvoristiriitoja vanhan uskonnollisen yhteisön arvomaailman ja yksilön uuden arvomaailman välille, josta seuraa usein tarve vaihtaa yhteisöä tai jättäytyä siitä pois. Poistumisoikeuden tulisi näissä tilanteissa turvata yksilön vapaus poistua yhteisöstä, joka ei enää ole yhteensopiva hänen arvojärjestelmänsä kanssa.


Hengellisen väkivallan näkökulma - lainauksia:

Kun aiheena on poistumisoikeuden rajoittaminen uskonnollisissa yhteisöissä, on nähdäkseni aiheellista nostaa esiin myös hengellisen väkivallan ilmiö. Hengellistä väkivaltaa tutkinut Aini Linjakumpu toteaa hengellisen väkivallan olleen ilmiönä 2010-luvulla merkittävä kiinnostuksen kohde. Hänen mukaansa monia uskonnollisten liikkeiden toimintatapoja ja käytäntöjä on koettu ongelmallisiksi, ja eri toimijat ovat tuoneet näitä julkisuuteen. Huomiota on kiinnitetty esimerkiksi naisten, lasten ja nuorten asemaan tietyissä liikkeissä, sekä erilaisten vähemmistöryhmien kohteluun, ihmisoikeuksien loukkauksiin, hyväksikäytön eri muotoihin ja liikkeistä poistuneiden asemaan.

- - -

Linjakummun määrittelyssä tutkielman analyysin kannalta keskeistä on se, että uskonnollisen yhteisön jäseniin kohdistuva fyysinen tai henkinen väkivalta vahingoittaa yksilön oikeuksia ja vähentää tämän mahdollisuuksia määritellä omaa toimijuutta, hengellisyyttä ja tulevaisuutta. Huomionarvoista on myös se, että hengellisen väkivallan vaikutukset voivat ulottua pitkälle, eivätkä pääty välittömään väkivaltatilanteeseen, ja lisäksi vaikutukset voivat laajentua koskemaan väkivallan kohteen lisäksi myös muita ihmisiä. Hengellistä väkivaltaa tutkineen teologi ja tietokirjailija Aila Ruohon mukaan hengellinen väkivalta on väkivaltaa, jolla on hengellinen ulottuvuus. Tämä tarkoittaa, että väkivalta voi saada monenlaisia muotoja henkisenä, fyysisenä tai taloudellisena väkivaltana. Hengellinen väkivalta voi ilmetä edellä mainituilla alueilla ahdisteluna, pakottamisena, nujertamisena, pelotteluna, syyllistämisenä, eristämisenä, karttamisena, hylkäämisenä, leimaamisena, pahoinpitelynä ja hyväksikäyttönä.

- - -

Väkivalta mielletään usein yksilöiden väliseksi toiminnaksi, jossa tekijät syyllistyvät esimerkiksi seksuaali- tai lähisuhdeväkivaltaan. Kun väkivalta tapahtuu yhteisön sisällä, se saa erityisiä piirteitä. Voidaan puhua kollektiivisesta väkivallasta, johon uskonnollisissa yhteisöissä tapahtuva väkivalta lukeutuu. Kollektiivinen väkivalta voi kohdistua kollektiivin ulkopuolisiin ihmisiin, muihin kollektiiveihin tai kollektiivin omiin jäseniin. Viimeisimmästä on kyse silloin, kun puhutaan uskonyhteisöissä tapahtuvasta hengellisestä väkivallasta.

- - -

Ruoho nostaa esiin pelottelun kautta tapahtuvan yksilön sitomisen uskonnolliseen yhteisöön. Hänen mukaansa yleisin pelottelunaihe on se, että ryhmän ulkopuolella ihmistä odottaa varma tuho ja tuomio. Tämä tarkoittaa, että Jumalan antama suoja ja mahdollisuus pelastua ovat saatavilla ainoastaan niille, jotka elävät yhteisön sisällä sen vaatimalla tavalla. Pelon kohteita voivat olla esimerkiksi eristetyksi joutuminen, tuomituksi tuleminen, demonit, kadotukseen joutuminen tai siunausten ulkopuolelle jääminen. Ruohon mukaan erityisesti Jehovan todistajien opetuksessa korostuu pahoilla hengillä pelottelu, joka korostui ylivoimaisesti kirjeissä, joita hän sai kirjaansa varten entisiltä Jehovan todistajilta. Jehovan todistajat saavat jo lapsena opetusta siitä, että mikäli Jehovan suojelus menetetään, ovat pahat henget välittömästi piinaamassa ihmistä. Koska yhteisön ulkopuolella ei ole Jehovan suojelusta, ainoa tapa pysyä turvassa demoneilta, on pysyä tiiviisti mukana yhteisössä.

- - -

Hengellisen väkivallan näkökulma on tämän tutkielman kannalta keskeinen siksi, että poistumisoikeuden toteutumisen kannalta hengellisellä väkivallalla on potentiaalia vaikuttaa merkittävässä määrin yksilön mahdollisuuksiin poistua yhteisöstä. Hengellinen väkivalta voi myös auttaa sanoittamaan ja tarkastelemaan mahdollisia tapoja rajoittaa poistumisoikeutta.


Tutkimustapaukset - lainaus:

Tässä luvussa esittelen valitsemani tutkimustapaukset, jotka esitetään kolmessa verkkoartikkelissa. Nämä artikkelit kuvaavat uskonnollisesta yhteisöstä poistuneiden henkilöiden kokemuksia.


Jehovan todistajat - lainauksia:

Ylen artikkeli Entiset Jehovan todistajat kertovat kokemuksistaan uskonyhteisön oikeuskomiteoissa – ”Todettiin, että minä, 11-vuotias tyttö olin vietellyt keski-ikäisen miehen (07.03.2018), käsittelee Jehovan todistajien sisäisiä oikeuskomiteoita ja karttamiskäytäntöä, ja kertoo entisen Jehovan todistajan Josefina Pakomaan tarinan.

- - -

Pakomaa on uskonnolliselta taustaltaan Jehovan todistaja. 11-vuotiaana hän joutui uskonyhteisössään perhetuttavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. 1990-luvun alussa hän istui Jehovan todistajien oikeuskomiteassa, jossa häntä kuulusteltiin tapahtuneesta. Kolme ”veli vanhinta” esittivät Pakomaalle kysymyksiä, joihin hän vastaili, vaikka hänestä tuntui vastenmieliseltä puhua tapahtuneesta. Kuulustelussa oli läsnä Pakomaan äidin lisäksi myös häntä hyväksikäyttänyt mies. Pakomaa kertoo, että oikeuskomitean lopullisen tuomion mukaan Pakomaa oli itse vietellyt häntä hyväksikäyttäneen keski-ikäisen miehen. Pakomaata käskettiin vaikenemaan tapahtuneesta ja antamaan miehelle anteeksi. Osoituksena anteeksiannosta hänen tuli kestitä hyväksikäyttäjää kotonaan tarjoamalla tälle pullakahvit. Käytäntöä perusteltiin sillä, että ”maailmanlopun jälkeen tulevassa paratiisissa vanhoja ei muistella”. Pakomaalle painotettiin, ettei asiasta saa puhua poliisille tai terveydenhoitajalle, vaikka tämä oireili koulussa tapahtuneen takia.

- - -

Oikeuskomiteoissa toiminut ja seurakunnan johtajistoon kuulunut
entinen Jehovan todistaja Tom-Kristian Heinäaho kertoo artikkelissa tapauksesta, jossa Jehovan todistaja nainen joutui raiskatuksi baari-illan jälkeen. Asiaa käsiteltiin oikeuskomiteassa, koska naisen aviomies oli ilmoittanut asiasta seurakunnalle, koska epäili vaimonsa harrastaneen avioliiton ulkopuolista seksiä. Heinäahon mukaan raiskattu nainen todettiin syylliseksi haureuteen, jonka jälkeen häntä ojennettiin julkisesti, kun yhteisön tilaisuudessa ilmoitettiin oikeuskomitean käsitelleen tapausta. Heinäaho toteaa tämän olevan julkista häpäisyä. Useat entiset Jehovan todistajiin kuuluneet naiset ovat kertoneet Ylelle, että heitä on oikeuskomiteoissa estetty ilmoittamasta rikosepäilyistä viranomaisille. Artikkelin mukaan naiset ovat kokeneet joutuneensa seksuaalirikosten uhreiksi, joko yhteisön jäsenen tai yhteisön ulkopuolisen henkilön taholta, mutta oikeuskomiteoissa heitä on syyllistetty tapahtuneesta, ja painostettu vaikenemaan siitä.

- - -

Eräs naisista kertoo, että hänet oli raiskausta seuranneen oikeuskomitean jälkeen todettu syylliseksi raiskaukseen ja erotettu Jehovan todista. Samalla naisen yhteys hänen sukulaisiinsa katkesi karttamisen seurauksena. Pakomaa on traumaattisen kokemuksensa takia eronnut Jehovan todistajista aikuisiällä. Koska seurakunta määrää jäseniään karttamaan eronneita jäseniä, eli katkaisemaan kaiken yhteydenpidon näihin, Pakomaa menetti lähdön jälkeen yhteyden lähisukulaisiinsa, jotka jäivät yhteisön jäseniksi. Jehovan todistajista eroaminen tulkitaan vakavaksi synniksi, jolloin yhteyden katkaiseminen entisiin jäseniin nähdään perusteltuna. Pakomaa kertoo artikkelissa kokevansa, että häntä rangaistiin karttamisen kautta seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutumisesta. Hän kommentoi tapahtunutta artikkelissa seuraavasti: ”Seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen toi minulle itselleni rangaistuksen. Menetin yhteyden äitiini ja siskooni. Omat lapseni kyselevät, miksi mummi ei halua pitää meihin yhteyttä. Mitä minä sanoisin heille?” Myös Heinäaho erotettiin myöhemmin Jehovan todistajista homoseksuaalisuuden takia, jota Jehovan todistajat eivät hyväksy. Hänkin menetti eron takia yhteyden moniin sukulaisiinsa.

- - -

Jehovan todistajat noudattavat Heinäahon mukaan oikeuskomiteoiden tutkimuksissa ylemmältä taholta tulevia määräyksiä, jotka annetaan salaisissa ohjekirjoissa, jotka on tarkoitettu ainoastaan seurakuntien johtajien nähtäväksi. Yhdysvalloissa toimiva liikkeen päämaja ja hallintoelin laatii sääntöjä, ja tuottaa ohjeistuksia eri elämäntilanteissa toimimiseen. Hallintoelimen tuottamat ohjekirjat ovat salaisia, ja niitä saavat nähdä ainoastaan liikkeessä johtavassa asemassa olevat miehet. Ohjekirjoja on useampia, seurakunnan eri tasoille on omat ohjekirjat. Oikeuskomiteoiden ohjeistukset ilmoitetaan Paimentakaa Jumalan laumaa -kirjassa.

- - -

Paimentakaa Jumalan laumaa -ohjekirjassa, luetellaan tapaukset, joiden kohdalla Jehovan todistaja voi kääntyä maallisen tuomioistuimen puoleen. Kirjassa mainitaan, että seurakunnan rauha ja hyvinvointi on tärkeämpää kuin yksittäisten henkilöiden etu. Artikkelissa todetaan erään entisen Jehovan todistajan kertoneen, että seurakunnan maineen turvaaminen voi prioriteeteissa ohittaa lapsista huolehtimisen. Tutkielman kannalta artikkelista nousee keskeisiksi teemoiksi erityisesti vaientamiseen, rikosten peittelyyn ja karttamiseen liittyvät käytännöt, joihin palaan analyysiluvussa.


Analyysi - lainauksia:

Pakomaa kertoi artikkelissa, että hän joutui 11-vuotiaana uskonyhteisössä tuttavaperheen miehen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, jonka jälkeen tapahtunutta käsiteltiin Jehovan todistajien sisäisessä oikeuskomiteassa. Oikeuskomitean lopputuloksena Pakomaa oli todettu syylliseksi keski-ikäisen miehen viettelyyn, ja häntä painostettiin antamaan anteeksi ja vaikenemaan tapahtuneesta. Pakomaan tapauksessa väkivaltatilanne on tapahtunut yksilöiden välillä, tilanteessa, jossa Pakomaa on joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi. Yhteisöllinen väkivalta astuu kuvaan tapahtunutta seuranneen uskonyhteisen sisäisen selvittelyn myötä. Aiemmin mainitsemani vaatimus anteeksiantamisesta on läsnä Pakomaan tapauksessa. Kuten aiemmin totesin, vaatimus anteeksiantamisesta voi kietoutua väkivaltaan. Pakomaan tapauksessa näyttää siltä, että oikeuskomiteassa on pyritty tämän vaatimuksen kautta suojelemaan väkivallan tekijää ja peittelemään väkivallan tekoa. Pakomaa kertoo, että häntä on painostettu vaikenemaan, ja olemaan puhumatta tapahtuneesta poliisille tai terveydenhoitajalle.

- - -

Seksuaalinen väkivalta rikkoo aina lapsen oikeutta
seksuaaliseen koskemattomuuteen. Uskonnollisissa yhteisöissä tapahtuva seksuaalinen väkivalta voi saada tiettyjä erityispiirteitä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun vedotaan hengellisin perustein anteeksiantamiseen. Seksuaalinen kosketus voidaan hengellisen puheen kautta tuoda lapselle tutulle hengellisten merkitysten alueelle. Hengellinen väkivalta voi tukea väkivallan tekijän tavoitteita: uhrin vaimentamista ja oman aseman turvaamista.

- - -

Pakomaan tapauksessa hengellinen väkivalta on mielestäni selkeästi läsnä oikeuskomitean tapahtumissa. Pakomaata on syyllistetty tapahtuneesta, ja painostettu antamaan anteeksi sekä vaikenemaan. Anteeksiantamiseen painostamisessa on vedottu hengellisiin perusteisiin, tuomalla esiin, että maailmanlopun jälkeen paratiisissa ei tulla muistelemaan tapahtunutta. Pakomaa on joutunut jopa tarjoamaan sovinnon eleenä pullakahvit hänelle seksuaalista väkivaltaa tehneelle miehelle. Artikkelista nousi esiin, että Pakomaan lisäksi useat entiset Jehovan todistajiin kuuluneet naiset ovat kokeneet oikeuskomiteoissa syyllistämistä ja vaientamista.

- - -

Seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen ei siis jää
ainoaksi tilanteeksi, jossa uhri kokee väkivaltaa, vaan väkivalta jatkuu hengellisessä muodossa syyllistämisenä, eristämisenä, karttamisena, hylkäämisenä ja leimaamisena. Väkivallan peittelyyn liittyvä vaimentaminen, syyllistäminen ja leimaaminen voivat rajoittaa yksilön poistumisoikeutta siten, että hän ei uskalla tai kykene hakeutumaan ulkopuolisen avun piiriin, joka voisi auttaa häntä irtautumaan epäterveestä yhteisöstä. Uhrista voikin tulla uskonyhteisön sisäisen oikeusmenettelyn myötä syyllinen, joka tarvitsee yhteisöä vapautuakseen syyllisyydestä.

- - -

Pakomaa kertoo eronneensa Jehovan todistajista lapsuuden traumaattisen kokemuksen seurauksena. Artikkelista käy ilmi, että Pakomaa ja muut seksuaalista väkivaltaa kohdanneet uhrit ovat eron tai erotetuksi tulemisen myötä joutuneet myös kartetuiksi. Pakomaa on menettänyt lähdön jälkeen yhteyden Jehovan todistajiin jääneisiin lähisukulaisiinsa. Koska eroamista pidetään vakavana syntinä, on hylkääminen perusteltua. Pakomaa tuo esiin, että kokee karttamisen olevan rangaistus seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutumisesta. Pakomaa siis kokee tuleensa uhrina rangaistuksi, ja tekijää puolestaan on suojeltu uhrin vaientamisen avulla.

- - -

Linjakummun hengellisen väkivallan määrittelyn mukaan hengellisen väkivallan seuraukset voivat laajentua koskemaan myös muita ihmisiä. Pakomaa kertoo artikkelissa, että myös hänen lapsensa ovat menettäneet karttamisen myötä yhteyden omiin isovanhempiinsa. Hengellinen väkivalta siirtyy siis karttamisen seurauksena koskettamaan jopa useampia sukupolvia. Linjakumpu tuo esiin, että eristämisen seuraukset koskettavat myös niitä, jotka toimivat eristäjinä, eli erotetun tai eronneen jäsenen läheisiä, jotka ovat edelleen yhteisön jäseniä. Mikäli he toimivat yhteisön normien vastaisesti, eli jatkavat yhteydenpitoa entiseen jäseneen, he voivat itse tulla rangaistuksi. Kyseessä on siis kollektiivinen rangaistus, joka koskettaa myös muita kuin alkuperäistä rangaistuksen kohdetta. Nähdäkseni karttaminen käytäntönä rajoittaa poistumisoikeutta. Mikäli ihminen tietää, että lähdöstä seuraa sosiaalinen eristäminen, jonka myötä hän menettää yhteyden omiin perheenjäseniinsä ja muihin läheisiinsä, on kynnys yhteisöstä eroamiseen lähtökohtaisesti pelkästään karttamiskäytännön takia erittäin korkea.


Vastuun ja velvollisuuden kysymykset - lainauksia:

Kun pohditaan Suomen kontekstissa kysymystä autonomian julkisesta tukemisesta ja julkisen vallan vastuusta poistumisoikeuden turvaamisessa, on hyvä huomioida mitä Suomen perustuslaki toteaa toisen luvun pykälässä 22: ”Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Täten poistumisoikeuden julkisella turvaamisella on juridiset perusteet. Poistumisoikeuden turvaaminen on siis lopulta julkisen vallan vastuulla, ja sillä on velvollisuus turvata jokaisen vapaus poistua uskonnollisesta yhteisöstä. Tähän sisältyy autonomian julkinen tukeminen, johon kuuluu sen varmistaminen, että yksilöllä on mahdollisuus omaksua autonomian konstituoivat kyvyt ja tieto.

- - -

Olen osoittanut, että poistumisoikeus liittyy läheisesti uskonnonvapauteen, joka suojaa niin uskonnollisia yhteisöjä kuin yksilöäkin. Valistusliberalismin pohjalle rakennettaessa, vahvaan autonomiaan perustuva poistumisoikeus mahdollistaa sen, että autonomiaa tuetaan julkisesti, ja yksilö on etusijalla suhteessa ryhmänoikeuksiin. Uskonnonvapauden tarkastelussa tulisikin nähdäkseni yksilönoikeuksien olla ensisijaisia suhteessa ryhmänoikeuksiin.

- - -

Yhdysvaltain korkein oikeus päätti vuonna 1878 kieltää mormonien harjoittaman moniavioisuuden, mutta samalla vapaus mormoniuskoon säilyi. Mikäli samalla tavalla päätettäisiin, että esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto tai Jehovan todistajien karttamiskäytäntö tai oikeuskomiteat rikkovat yhteisöön kuuluvien perus- ja ihmisoikeuksia, nämä voitaisiin kieltää, ja tästä huolimatta vapaus sisäiseen vakaumukseen säilyisi.

- - -

Pakomaan tapaus toi esiin joissakin yhteisöissä harjoitettavat haitalliset käytännöt, kuten oikeuskomiteat ja vaatimus anteeksiantamisesta, pyrkivät peittelemään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Mikäli seurakunnan rauha ja hyvinvointi nähdään tärkeämpänä kuin yksittäisen henkilön etu, voidaan tämänkaltaisella ajattelulla perustella ihmisoikeusrikkomuksia. Pakomaan tapauksesta kertovassa artikkelissa todettiin erään Jehovan todistajan kertoneen, että seurakunnan maineen turvaaminen voi prioriteeteissa ohittaa lapsista huolehtimisen. On selvää, että tällainen opetus on lapsen oikeuksien kannalta vaarallista. Lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artikla toteaa, että:

Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, tai muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.

- - -

Lasten kohdalla mahdollisuudet poistumiseen ovat siinäkin mielessä rajalliset, että lapsi usein toteuttaa uskonnollista ulottuvuuttaan perheen ja uskonnollisen yhteisön ehdolla. Lapsella ei siis välttämättä ole mahdollisuutta kuulua eri uskonnolliseen yhteisöön kuin tiiviiseen uskonyhteisöön kuuluvat vanhemmat, tai poistua uskonnollisesta yhteisöstä, jonka rooli perheen elämässä ja arjessa on merkittävä. Lapsen oikeuksien rajoittaminen uskonyhteisöissä vaatisi ehdottomasti tarkempaa tarkastelua ja julkisen vallan selkeämpää puuttumista uskonnollisten yhteisöjen rakenteisiin, käytäntöihin ja opetukseen, jotka rikkovat lapsen oikeuksia. Kuten yllä oleva lasten oikeuksien sopimuksen artikla toteaa, julkisella vallalla on velvollisuus ryhtyä asianmukaisiin toimiin suojellakseen lasta. Tähän tulisi niin tutkimuksen kuin lain säädännön puolella perehtyä nykyistä paremmin, jotta voitaisiin löytää keinoja lasten suojelemiseksi. Lasten ja muiden vähemmistöjen poistumisoikeuden turvaaminen vaatii nähdäkseni nykyistä tehokkaampaa julkisen vallan puuttumista uskonnollisten yhteisöjen epätasa-arvoa luoviin ja hengellistä väkivaltaa mahdollistaviin rakenteisiin ja käytäntöihin. Hengellistä väkivaltaa tuottaviin rakenteisiin tulee puuttua, sillä ne rajoittavat yksilön poistumisoikeutta.


Lopuksi - lainauksia:

Analyysin pohjalta näyttää siltä, että poistumisoikeus kohtaa nykyaikana suomalaisissa uskonyhteisöissä joitakin haasteita, jotka johtuvat esimerkiksi yksilön autonomiaa rajoittavasta opetuksesta ja käytänteistä. Hengellisen väkivallan linssien läpi tarkasteltuna poistumisoikeuden rajoittaminen tutkimustapauksissa näyttäytyy fyysisenä tai henkisenä väkivaltana, jota perustellaan hengellisistä lähtökohdista käsin, ja joka rikkoo yksilön poistumisoikeutta, ja vähentää tämän mahdollisuuksia oman toimijuuden, hengellisyyden ja tulevaisuuden määrittelyyn. Tutkimustapauksista nousi myös esiin, että väkivalta ei päättynyt väkivallan välittömään tilanteeseen, vaan väkivallan seuraukset näkyivät henkilöiden elämässä vielä pitkään, ja joissakin tapauksissa laajentuivat koskemaan myös muita ihmisiä. Tutkimustapauksissa hengellinen väkivalta sai erilaisia ilmenemismuotoja, joista toin esiin muutamia, kuten pelottelun, syyllistämisen, karttamisen, leimaamisen ja hyväksikäytön.

- - -

Toin tutkielmassa esiin, että oikeuksien toteutumista tai yksilön oikeuksia rajoittaviin käytäntöihin puuttumista ei voi jättää uskonnollisten yhteisöjen hyväntahtoisuuden varaan. Tämä tutkielma on tuonut esiin joitakin uskonnollisten yhteisöjen oppeja ja käytäntöjä, jotka rajoittavat yksilön autonomiaa ja poistumisoikeutta. Uskonyhteisöjen hyväntahtoisuuden varaan rakentuva poistumisoikeus jättää heikommassa asemassa olevat yksilöt epätasa-arvoisimpaan asemaan suhteessa yksilön autonomiaan.

- - -

Suomen perustuslaki velvoittaa julkista valtaa turvaamaan poistumisoikeuden toteutumisen myös tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä elävien kohdalla. Tutkielma on nostanut esiin sen, että joissakin uskonyhteisöissä poistumisoikeutta rajoitetaan.

Linkki Helsingin yliopiston sivuille tässä.
 
 
 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity