Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia


 
Johanneksen pojan kotisivut

Linkkejä


Vuosikatsaukset

Kuva: JW.ORG, muokkaus: JP

Lisää linkkejä
Sivupalkin kuvat: JW.ORG, ellei toisin mainittu
 
 



Jehovan todistajien hengellinen työ
23.09.2021 Johanneksen poika





Aini Linjakummun uusi kirja Hengellinen työ — Työn politiikka kristillisissä liikkeissä on julkaistu.

Kirjassa tutkitaan Jehovan todistajien ovelta-ovelle julistamistyötä, vanhoillislestadiolaisuuden talkootyötä ja amissien maanviljelystyötä.
 


Kirjan julkaisija on Vastapaino.

Tällä sivulla on tarkasteltu kirjan Jehovan todistajat -osuutta lainaamalla otteita kirjasta ja kommentoimalla kirjan tekstiä. Linjakumpu kertoo, että hän on kirjaa varten analysoinut Vartiotorni-lehteä sekä Jehovan todistajien verkkosivuilta löytyvää aineistoa. Hän on käynyt systemaattisesti läpi Vartiotornin vuosikerrat 2004 - 2013. Hän on kirjaa varten ottanut tarkempaan tarkasteluun noin 800 sivua materiaalia.


JOHDANTO

Aini Linjakumpu kertoo, että näissä kolmessa ääriyhteisöllisessä uskonnollisssa liikkeessä työ määrittelee ihmisen hengellisyyttä, oikeanlaista sitoutumista yhteisöön ja yhteisön muodostumista. Näillä liikkeillä on joitakin yhteisiä tekijöitä. Ne kaikki ovat omasta mielestään ainoita oikeita uskonnollisia liikkeitä, eli ne ovat poissulkevia yhteisökäsityksessään. Niillä on myös kriittinen suhde "maailmaan" ja "maailmallisuuteen", eli liikkeiden ulkopuoliseen yhteiskuntaan ja todellisuuteen. (sivu 12)

Linjakumpu määrittelee palkkatyön (tai ansiotyön) niin, että sen keskeinen tarkoitus on toimeentulon hankkiminen. Palkkatyön taustalla on kapitalistinen tuotantotapa, jossa työntekijä ei itse käytä tuottamiaan tuotteita, vaan hän saa tekemästään työstä palkan, jolla hän ostaa tarvitsemansa hyödykkeet. (sivu 14)

Palkkatyön lisäksi kirjassa puhutaan myös kotityöstä, hoivatyöstä ja vapaaehtoistyöstä. Yleensä näistä töistä ei makseta palkkaa. (sivu 15)

Jehovan todistajien osalta Linjakumpu on tutkinut liikkeen piirissä tehtävää sananjulistamista eli uskonnollisen sanoman välittämistä omaan ryhmään kuuluville sekä muille ihmisille. Sananjulistustyön keskiössä on luonnollisesti ovelta ovelle -julistustyö. Sen tarkoituksena on saada lisää ihmisiä järjestön yhteyteen. Linjakumpu toteaa, että julistustyötä tekemällä jokainen Jehovan todistaja toteuttaa hengellisyyttään. (sivu 17)


TYÖN TEOLOGIAN TARKASTELUA

Linjakumpu kirjoittaa mielenkiintoisesti, että jos ajatellaan Raamatun tulkintaa, niin työllä on sekä myönteinen että kielteinen puoli. Kirjassa lainataan luomiskertomusta:

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintoanne." (1. Mooses 1:27-29)

Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Mooses 2:15)

Tässä kohtaa työllä oli ihmiselle myönteinen merkitys, mutta myöhemmin työn kielteinen merkitys nousee syntiinlankeemuksesta. Työ alkoi sen jälkeen tuntua rangaistukselta. Se oli taakka. Lainaus Raamatusta:

Ja miehelle hän sanoi: "Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu." (1. Mooses 3:17-19) (sivut 25 ja 26)


TYÖN MERKITYKSET JA USKONNOLLISEN YHTEISÖN HALLINTA

Suora lainaus kirjasta:

Työ ensinnäkin jäsentää ajallisesti ihmisen elämää: ihminen on normaalisti suurimman osan ajastaan työn eri muotojen parissa. Vanhoillislestadiolaiset toimivat aktiivisesti palkkatyön piirissä, ja monilapsiset perheet vaativat koti- ja hoivatyötä. Liikkeen piirissä tehtävä hengellinen työ eri muodoissaan vie paljon aikaa. Jehovan todistajien näkemys palkkatyöstä on lähtökohtaisesti kielteisempi kuin lestadiolaisilla, tosin palkkatyö on kuitenkin tyypillinen toimeentulon lähde. Ajankäytöllisesti liikkeen piirissä tehtävä julistamistyö sekä siihen liittyvät kokoontumiset ja kokoukset ovat potentiaalisesti hyvin paljon aikaa vieviä. Amissien piirissä palkkatyön merkitys kasvaa tasaisesti, ja monet ovatkin siirtyneet siihen. Maanviljelys elinkeinona ja hengellisenä työnä on puolestaan ajankäytön kannalta hyvin intensiivistä: se vie ihmisen ajasta käytännössä suurimman osan. (sivu 47)


JEHOVAN TODISTAJAT: JULISTAMINEN  HENGELLISENÄ TYÖNÄ

Linjakumpu antaa ymmärtää, että leviäminen on Jehovan todistajien "ydinteologiaa", mihin myös hengellisen työn olemassaolo perustuu. Kun Jehovan todistajat tekevät julistustyötä, sen toivotaan lisäävän Jehovan todistajien määrää. Jehovan todistajien suorittama julistustyö on keskeinen ja näkyvin toimintamuoto sekä järjestön sisä- että ulkopuolella. Kun Jehovan todistaja -yksilö julistaa, hän samalla toivoo pelastuvansa.

Jehovan todistajien elämässä hengellinen työ ja palkkatyö ovat toisistaan riippuvaisia. Hengellinen työ on etusijalla, mutta palkkatyöllä hankitaan elanto itselle ja perheelle. Palkkatyö mahdollistaa myös hengellisen työn tekemisen.

Linjakumpu näkee, että Jehovan todistajien suhtautuminen työhön ja koulutukseen on monin tavoin varauksellista. Palkkatyö on perustarpeiden tyydyttämistä, jolla taataan elanto ja perusturva perheelle; tarkoituksena ei ole niinkään vaurastua ja edetä uralla. Niinpä Jehovan todistajien piirissä ei oteta aktiivista roolia yhteiskunnan rakentamiseen.

Jehovan todistajat luottavat Jumalan huolenpitoon, jos menettää työpaikan. Linjakumpu selittää, että työpaikan menetys voi vahvistaa Jehovan todistajan suhdetta Jumalaan, koska tällöin ihminen voi keskittyä nimenomaan Jumalan palvelemiseen, eikä omaisuuden keräämiseen. (sivut 63-65)

Jehovan todistajat suhtautuvat korkeaan koulutukseen kielteisesti. He pyrkivät haastamaan koulutuksen mielekkyyden. Koulutus voi Jehovan todistajien mukaan etäännyttää opiskelijan Jehovasta. Niinpä Jehovan todistajat hankkivat usein ammatin lyhyen kaavan kautta.

Linjakumpu sanoo suoraan, että Jehovan todistajien näkemykset työstä ovat liikkeeseen kuuluvien ihmisten elämää rajoittavia. Vaikka koulutusta ja ammatissa olemista ei kiellettäisi, niihin liittyvä puhetapa luo torjuvan lähtökohdan. Voimakas ammattiin kytkeytyvän identiteetin ja minuuden luominen on ristiriidassa Jehovan todistajien arvomaailman kanssa. (sivut 66 ja 67)

Suora lainaus kirjasta:

Jehovan todistajien varauksellinen asennoituminen palkkatyöhön käy ymmärrettäväksi suhteessa liikkeen tulkintoihin hengellisestä työstä. Hengellinen työ Jehovan todistajien piirissä on asia, joka vaatii kokonaisvaltaisen keskittymisen, mikä ei ole mahdollista, jos palkkatyö tai muut elämän osa-alueet häiritsevät sitä. (sivu 69)

Linjakumpu selittää, että kenttäpalvelus koskettaa ihan jokaista Jehovan todistajaa: miehiä, naisia, vanhuksia, nuoria ja myös lapsia. Eikä vammaisiakaan päästetä helpolla. Vartiotorni-lehdissä on aika ajoin kirjoituksia vammaisista, jotka jollain tavalla onnistuvat saarnaamaan seurakunnan ulkopuolisille.

Sellaiset seurakunnan jäsenet, jotka saarnaavat, ovat "julistajia". Heidät lasketaan mukaan virallisiin tilastoihin. Jos joku Jehovan todistaja ei saarnaa, hänestä tulee "toimeton". Kirjassa kerrotaan, että ne julistajat, jotka keskittyvät koko ajallaan saarnaamiseen, ovat tienraivaajia. (sivu 71)

Kirjassa kerrotaan myös muunlaisesta hengellisestä työstä Jehovan todistajien piirissä. Talkootyönä rakentaminen katsotaan hengelliseksti työksi, samoin luonnononnettomuuksien yhteydessä annettu kriisiapu. Kirjassa todetaan, että tämä kriisiapu kohdistuu lähinnä liikkeen omille jäsenille. (sivu 73)

Mikä on sellaisen henkilön asema, joka ei julista? Miten se vaikuttaa seurakuntaan? Kirja toteaa, että julistaminen on ihmisen hengellisyyttä määrittelevä asia. Julistamista tekemätön tai siihen ylimalkaisesti suhtautuva Jehovan todistaja on hengellisissä ongelmissa, koska hän tietoisesti etäännyttää itsensä Jumalasta. "Toimeton" voi joutua kielteisen huomion kohteeksi seurakunnassa, ja se voi johtaa kurinpidollisiin toimiin. (sivu 75)

Jehovan todistajat eivät tavoittele "maallista uraa", mutta "teokraattista uraa" he voivat tavoitella. Linjakumpu toteaa, että hengellisen työn uraan valmistaudutaan lapsesta lähtien. Lapset ovat mukana ovelta ovelle -saarnaamisessa, ja heitä kannustetaan julistamaan myös kouluissa. Kasteella käyminen tarkoittaa uraan sitoutumista. Varsinkin kasteella käymisen jälkeen julistaminen on olennainen osa "julistajan" elämää. (sivu 76)

Linjakumpu kertoo, että julistamisen ympärille on rakennettu "mittaamisen kulttuuri". Julistustyö raportoidaan ja tilastoidaan hyvin tarkasti. Jokaisen yksilön ja jokaisen seurakunnan tekemiset kirjoitetaan raporttiin ja kerätään maailmanlaajuiseen tilastoon. (sivut 77 ja 78)

Julistustyö on jokaisen julistajan elämänmittainen tehtävä. Siksi julistamisen ja kenttätyön velvollisuudet ovat vaativia. (sivu 78)

Suora lainaus kirjasta:

Hengellisen työn kokonaisuus voidaan nähdä tapana hallita ihmisen arjen muotoutumista ja jäsentymistä. Se edellyttää normeja noudattavaa, aikataulutettua ja säännönmukaista elämää elävää subjektia, joka pikkutarkasti ja kyseenalaistamatta toteuttaa julistamista. Luopuminen ylimääräisestä ja palvelu nähdään Jumalalle otollisena. Äärimmilleen vietynä voidaan ajatella, että julistamistyö on asketismia, jossa ihminen kaventaa omaa elämäänsä. (sivu 82)

Yksittäisen ihmisen toimettomuus - eli julistamiseen osallistumattomuus - ei ole ongelmallinen vain kyseisen ihmisen oman hengellisyyden kannalta vaan myös koko yhteisön kannalta. Se murentaa yhteisen tehtävän kokonaisvaltaisuutta ja merkitystä. Toimettomat julistajat vaarantavat yhteisöllisen järjestyksen. (sivu 83)

Suora lainaus kirjasta:

Julistustyö sitoo yhteen ihmisiä, joilla ei juuri muutoin olisi yhteyttä toisiinsa. Julistustyö luo yhtäältä toiminnallista yhteyttä eli ihmiset toimivat yhdessä saman asian tiimoilta.

Miten yhteisöä tai yhteisöllisyyttä hyödynnetään hallinnan kannalta? Liikkeen jäsenet kiedotaan yhteiseen toimintaan ja yhteiseen ideaan globaalista missiosta. Vaikka kyse on yksittäisten ihmisten palveluksesta, kyse on myös siitä, että toimitaan kollektiivisesti. Toisaalta yhteisö näyttäytyy sisäänsä sulkevana, jossa eri kulttuuripiireissä oleva ihmiset muodostavat liikkeen kokonaisuuden. (sivu 85)

Skannaus sivuilta 88 ja 89:


 
Aini Linjakumpu toteaa, että Jehovan todistajat ovat luonteeltaan dogmaattinen liike, jonka ytimessä on laajenemisen ja leviämisen eetos. Julistustoiminta niin paikallisseurakuntien alueella kuin kansainvälisestikin on Jehovan todistajien toiminnan ydintä. Siihen kietoutuvat monet toiminnot liikkeen piirissä, ja se jäsentää liikkeeseen kuuluvien viikkotoimintoja, elämänkulkua ja toisaalta paikallisseurakuntien elämää.

Julistustyö nähdään välttämättömyytenä, joka menee kaiken muun hengellisen toiminnan ohi. Se on kaikkia Jehovan todistajia koskeva velvoite, jonka merkitystä kiireellisyyden tuntu voimistaa: Harmageddonin läheisyys asettaa velvoitteen ihmisten pelastustyöhön. Samalla julistustyö on palvelus Jumalalle, ja se mahdollistaa Jumalan lähelle pääsyn. (sivut 90 ja 91)

Kirjan Jehovan todistajat -osuus päättyy näihin sanoihin:

Hengellisessä työssä on oikeanlaisia merkityksiä, toisin kuin merkityksettömyyttä huokuvassa palkkatyössä. Palkkatyön merkitykset osoittavatkin Jehovan todistajien kaksinaisen suhtautumisen liikkeen ulkopuoliseen maailmaan, mikä on ilmeistä myös julistustyössä. Liikkeen ulkopuolinen maailma on liikettä uhkaava toiseus, mutta samalla myös julistamistyön kohde. Palkkatyön maailma puolestaan tuo ihmisille elannon, mutta samalla myös uhkia hengelliseen elämään. (sivu 93)


HENGELLISEN TYÖN POLITIIKKA

Suora lainaus kirjasta:

Osallisuus hengelliseen työhön on tapa sosiaalistaa lapsia ja nuoria uskonnolliseen liikkeeseen. Se voi tuoda turvallisuutta ja merkityksellisyyttä lapsen elämään, mutta samalla potentiaalisesti myös suuria vaateita, joita lasten pitää toteuttaa. Varsinkin Jehovan todistajien julistustyö voi olla tässä mielessä ongelmallista, koska lapsiin kohdistuvat velvoitteet ovat vaativia ja sosiaaliset paineet suuria. (sivu 174)
      
 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity