Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia




Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys
      
 



Aamulehti: Uskonnolliset tuomioistuimet voidaan kieltää
18.05.2014 Johanneksen poika


– Olisi hienoa, jos uskonnolliset tuomioistuimet voitaisiin kieltää lailla.

UUT:n toiminnanjohtaja Joni Valkila toivoo yhteiskunnan järjestävän parempaa tukea vaikka niille, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa uskonnollisessa yhteisössä. Valkila muistuttaa, että yhteisössä olevat Jehovan todistajat eivät kiinnijäämisen pelossa helposti ota yhteyttä Uskontojen uhrien tukeen.

Kun vanhoillislestadiolaisten pedofiliatapaukset tulivat julkisuuteen muutama vuosi sitten, alettiin myös liikkeen sisällä keskustella asiasta avoimemmin. Osa jäsenistä tuomitsi teot julkisuudessa.

– Tuntuu, että vanhoillislestadiolaisten keskuudessa on toivoa siitä, että keskustelua käydään ja muutetaan toimintatapoja.

Valkilan mukaan muidenkaan uskonnollisten yhteisöjen toimintatapojen muuttuminen ei ole mahdotonta.

Aamulehti kirjoitti laajan jutun aiheesta 18.05.2014 sunnuntainumerossaan sivuilla A12 ja A13.










Hannamari Ahonen
Helsinki

Uskontojen uhrien tuki -yhdistyksen toiminnanjohtaja Joni Valkila oli 22-vuotias, kun hänet erotettiin Jehovan todistajista.

– Tuntui kuin kaikki läheiset olisivat kuolleet samana päivänä.
Sukulaiset eivät erottamisen jälkeen pitäneet yhteyttä Valkilaan.

– Veljeni soittivat yhden kerran 17 vuoden aikana, kun äiti oli kuollut. Hyvästelin äitini sairaalassa kaksi vuotta ennen hänen kuolemaansa.

Valkila erotettiin, koska hän alkoi seurustella Jehovan todistajien ulkopuolisen eli maailmallisen tytön kanssa ja harrasti tämän kanssa seksiä, vaikka he eivät olleet naimisissa.

Valkilan isä ja isoveli olivat toisessa seurakunnassa vanhimpia eli jäseniä, joilla on oikeus olla päättämässä jäsenten erottamisista. He pakottivat Valkilan tunnustamaan synnin ja kehottivat kertomaan oman yhteisön vanhimmille.

– Oikeuskomitean kolme vanhinta tulivat kuulustelemaan kotiin. En uskaltanut sanoa, että en usko Jehovan todistajien oppeihin.

Valkila sai kaksi vaihtoehtoa. Suositellumpi vaihtoehto oli jättää tyttö. Toinen ei niin hyväksyttävä vaihtoehto oli mennä maailmallisen tytön kanssa naimisiin.
– Ymmärsin, minkälaiset panokset olivat pelissä. Tiesin, että jos minut erotetaan, menetän läheiseni. Lupasin mennä naimisiin.

Seurustelu jatkui, mutta tyttöystävä ei halunnut naimisiin sillä perusteella, että Jehovan todistajien vanhimmat vaativat. Valkila erosi tyttöystävästään, mutta ei palannut Jehovan todistajiin.

Jehovan todistajien sisäisestä ”oikeusjärjestelmästä” eli oikeuskomiteoista ja yhteisöstä erotettujen karttamisrangaistuksesta syntyi vapun jälkeen kohu. Uskontojen uhrien tuki julkisti oikeuskomiteoista selvityksen, ja entiset Jehovan todistajat kertoivat rankoista kokemuksistaan Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä . Tämän viikon maanantaina Uskontojen uhrien tuki julkisti uuden selvityksen epäiltyjen seksuaalirikosten käsittelystä oikeuskomiteoissa.

– Tavoitteemme on tuoda julkisuuteen ongelmia. Voi sanoa, että nyt on tapahtunut jonkinlainen läpimurto.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) ja sisäministeriPäivi Räsänen (kd) keskustelivat torstaina Jehovan todistajien johtomiesten kanssa. Ministerit päättivät, että Jehovan todistajien ohjekirja käydään läpi ministeriöissä.

– Olisi hienoa, jos uskonnolliset tuomioistuimet voitaisiin kieltää lailla.

Valkila toivoo yhteiskunnan järjestävän parempaa tukea vaikka niille, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa uskonnollisessa yhteisössä. Valkila muistuttaa, että yhteisössä olevat Jehovan todistajat eivät kiinnijäämisen pelossa helposti ota yhteyttä Uskontojen uhrien tukeen.

Kun vanhoillislestadiolaisten pedofiliatapaukset tulivat julkisuuteen muutama vuosi sitten, alettiin myös liikkeen sisällä keskustella asiasta avoimemmin. Osa jäsenistä tuomitsi teot julkisuudessa.

– Tuntuu, että vanhoillislestadiolaisten keskuudessa on toivoa siitä, että keskustelua käydään ja muutetaan toimintatapoja.

Valkilan mukaan muidenkaan uskonnollisten yhteisöjen toimintatapojen muuttuminen ei ole mahdotonta.

Valkila suunnitteli aluksi palaavansa Jehovan todistajiin säilyttääkseen välit perheeseensä.
– En uskonut pätkääkään. Ajattelin, että voisin teeskennellä.
Valkila uskoo, että usein läheisetkin uskovat, että ”hairahtunut” perheenjäsen muuttaa mielensä.

– Perheenjäsenet ovat tärkeitä koko elämän. Heidän menetyksensä on rasite mielenterveydelle.

Valkila ei palannut, vaan oli rehellinen itselleen. Entisten Jehovan todistajien yhteisöistä hän sai tukea ympäri maailman.

Toisen tukiverkon Valkila sai opiskelukavereista. Hän pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon.
Tänä keväänä Valkila väitteli kehitysmaantieteestä.

Jehovan todistajat eivät katso hyvällä yliopisto-opiskelua, koska se vie liikaa aikaa uskonnon harjoittamiselta.

Valkila valitsi toisin.

Kuka?

Joni Valkila

Syntynyt Helsingissä 1974 kuusilapsiseen Jehovan todistajaperheeseen. Myös kaikki isovanhemmat ovat Jehovan todistajia.

Oli vielä teini-ikäisenä erityisen aktiivinen Jehovan todistaja, kävi kolme kertaa viikossa Valtakunnansalilla ja kiersi päivittäin ihmisten ovilla kertomassa uskosta.

Edelläkävijä

Oli Suomessa ensimmäisiä Jehovan todistajia, jotka alkoivat aktiivisesti kulkea pakolaisten ja maahanmuuttajien ovilla. Valkila kävi Malmin vastaanottokeskuksen pakolaisten kanssa pitkiä englanninkielisiä keskusteluita uskosta.

Alkoi epäillä Jehovan todistajien oppia yhdeksäsluokkalaisena, kun luki kirjastossa ja kirjakaupassa luonnontieteellisiä kirjoja.

Erotettiin Jehovan todistajista, kun oli 22-vuotias.

Tohtoriksi helmikuussa

Valkila väitteli helmikuussa tohtoriksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Väitöskirjassaan hän tutki reilun kaupan vaikutuksia kahvinviljelijöihin, heidän osuuskuntiinsa ja työntekijöihinsä Nicaraguassa. Vietti väitöskirjaansa varten seitsemän kuukautta Nicaraguassa 2005–2006 ja 2008.

Toiminut Uskontojen uhrien tuki -yhdistyksen eli UUT:n vapaaehtoistyöntekijänä 15 vuotta ja myös yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Uskontojen uhrien tuki järjestö aloitti 1980-luvulla, rekisteröidyksi yhdistykseksi vuonna 1993. Vuonna 2012 yhdistys sai Raha-automaatti-yhdistykseltä tukea ja omat tilat Helsingin Kallioon. Valkila oli ensimmäinen palkattu työntekijä ja aloitti toiminnanjohtajana 2012.

”Veljeni soittivat yhden kerran 17 vuoden aikana, kun äiti oli kuollut. Hyvästelin äitini sairaalassa kaksi vuotta ennen äidin kuolemaa.”

Valkila sai tukiverkon opiskelukavereista, kun hän pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Jehovan todistajat eivät katso hyvällä yliopisto-opiskelua, koska se vie aikaa uskonnolta.


Kenenkään uskosta ei kysellä

Hannamari Ahonen
Helsinki

Uskonnon uhrien tukena -yhdistykseen on ottanut yhteyttä lukuisten uskonnollisten yhteisöjen entisiä ja nykyisiä jäseniä.

Valkila korostaa, että yhdistys ei kysele, mihin kukin uskoo, jos tämä ei itse halua kertoa. Tukea ovat tarvinneet niin yhä uskonnolliseen yhteisöön kuuluvat kuin niistä erotetut ja uskonnottomiksi itsensä kokevat.

– Toimintamme ideana ei ole se, että uskonto on pahasta. Emme sano, mihin pitää uskoa. Nostamme vain esiin uskonyhteisöissä tapahtuvia ihmisoikeusrikoksia.

Valkilan mukaan uskonnon uhreja yhdistävät samat asiat, vaikka he ovatkin eri yhteisöistä. Useisiin ryhmiin liittyy käsitys pelastuksesta ja kadotuksesta.

– On jyrkkiä käsityksiä siitä, ketkä pelastuvat. Ihmiset ahdistuvat ajatellessaan, että jos tekee syntiä, joutuu helvettiin. Esimerkiksi homoseksuaali jäsen voi ajatella näin.

Valkila korostaa vertaistuen merkitystä niin, että ihmiset pääsevät puhumaan toisten saman asian kokeneiden kanssa. Keskusteluryhmiä on Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella, Seinäjoella ja Oulussa. Lisäksi on Facebook-ryhmiä.

Valkila muistuttaa, että Suomessa on noin 1 000 uskonnollista yhteisöä, joista pienimmissä on vain muutamia jäseniä.



Aamulehti julkaisi myös toisen uskontoihin liittyvän jutun 18.05.2014 sunnuntainumerossaan sivuilla B26 ja B27.



Mistä tiedät, että Jumala on tai ei ole olemassa?

Meistä uskotaan -juttusarjassa esittelimme kahdeksan eri uskontokuntaa sekä ateistit.

Tiina Elllilä teksti

1. Millaista palautetta sait jutun jälkeen?

2. Jokainen uskontokunta pitää itseään ainoana oikeana. Samaan tapaan kuin yli puolet suomalaisista kuulemma pitää itseään keskimääräistä parempana kuskina. Miten ongelma voitaisiin ratkaista?

3. Mistä tiedät, että Jumala on/ei ole olemassa?




Tapani Lehtinen, kuva: Aamulehti

Jehovan todistajat:
Vanhimmiston koordinaattori Tapani Lehtinen kertoo uskontonsa ennakkoluuloista.

Mielikuvat: Liikkeen jäseniä pidetään aktiivisina käännyttäjinä ja verta karttavina patriarkaalisina maailmanlopun julistajina.

Uutta: Todistajat odottavat nykyään ihmisten tulevan myös heidän luokseen. Houkuttimena ovat julistuskärryt.



Aamulehden internetsivut täällä.



Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZe  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity