Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia




Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto


 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



Muita aiheita:

        
 



Uusi blogi - Loputon maailma
13.03.2015 Johanneksen poika






Maailmanloppua odotellessa

Pääskyjä putosi huurteisten puiden oksille.

Katselin jäätynyttä maata ja esitin hiljaisia rukouksia.

"Varokaa ohittavaa junaa raiteella 2!"

Loppu ei tullut. Kärsimys jatkui.



Tom-Kristian Heinäaho on entinen Jehovan todistaja. Nyt hän on alkanut kirjoittaa blogia, josta löytyy runoja. Sen lisäksi blogissa on ajatuksia ja tapahtumia lahkoelämästä ja sen jälkeisestä elämästä.

Tässä Tom-Kristian muistelee itsemurhan tehnyttä pikkuveljeään:

Avautuminen

Maaliskuun puoliväli lähenee. 15.3. Mun broidin kuolemasta tulee yhdeksän vuotta. Suru on muuttanut muotoaan näinä vuosina. Ajattelen mun veljeä joka päivä. Joskus haluan myös puhua hänestä kavereilleni ja mun miehelle. Ne kuuntelee.

Silloin oli keskiviikko. Lordi oli edellisenä lauantaina voittanut euroviisukarsinnat. Olin jo mennyt nukkumaan. Puol yhdentoista aikaan soi puhelin. Se oli mun sisko. "Tuomo on kuollut." Ensin iski helpotus. Enää ei tarvitse jännittää ja pelätä. Tuomo oli edellisen kerran yrittänyt itsemurhaa tammikuussa ja melkein onnistunut.

Tuomon masennus oli kestänyt jo monta vuotta. Se oli alkanut jo silloin, kun vielä kuuluttiin jehovantodistajiin. Jäätiin sieltä samoihin aikoihin pois vuonna 2003. Ja samalla meidän elämät meni uusiksi. Vanhat kaverit ei enää moikanneet, kun tulivat kadulla vastaan. Kaverit jotka joivat joka viikonloppu itsensä humalaan ja harrastivat irtosuhteita. Mutta he olivat jehovantodistajia ja se teki heistä parempia ihmisiä. Sukulaiset katkaisivat välinsä. Isobroidi ei halunnut olla enää meidän kanssa tekemisissä. Se sanoi Tuomosta: "Itsepähän se on tiensä valinnut!" Tästä olen eri mieltä. Masennus ei ole valintakysymys.

Joka vuosi, kun kevät tulee niin tulee myös suru. Tuomo oli hauska ja ystävällinen. Tahtoi aina hyvää.  Nauroi paljon eikä jäänyt koskaan sanattomaksi. Sitten Tuomo lähti pois. Hän halusi niin.

Tom-Kristianin blogin löydät täältä.
  


Lue myös Ruotsin TV:n tekemä juttu, missä haastatellaan Tom-Kristiania.
 



Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity