Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia




Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto


 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



Muita aiheita:

        
 



Aini Linjakummun uusi kirja on julkistettu tänään Helsingissä
27.04.2015 Johanneksen poika


Kirjan julkistamistilaisuus pidettiin maanantaina 27.4. klo 14.00 Helsingissä Café Aschanissa (Pohjoisesplanadi 19). Kirjaa tilaisuudessa kommentoivat Espoon piispa Tapio Luoma, sosiaalityön tutkija Johanna Hurtig sekä Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila.



OPAS HENGELLISEN VÄKIVALLAN TUNNISTAMISEEN

Aini Linjakumpu
USKONNON VARJOT

Hengellinen väkivalta kristillisissä yhteisöissä

332 s.

Vastapaino 2015

Hengellinen väkivalta on edelleen huomattava ongelma Suomessa. Sitä ei ole saatu kitkettyä, eikä siihen oikein edes haluta tarttua. Aini Linjakummun uutuusteos tulee juuri tähän tarpeeseen. Teos auttaa lukijaa tunnistamaan väkivallan eri muodot ja ne yhteisöjen piirteet, jotka altistavat hengellisen väkivallan synnylle. Siten teos antaa eväitä sen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen. Teoksen pohjana ovat vanhoillislestadiolaisen liikkeen ja Jehovan todistajien jäsenten kokemukset.

Hengellinen väkivalta on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jota perustellaan hengellisistä lähtökohdista tai hengellisen yhteisön jäsenyydellä. Se ilmenee monin tavoin ja on usein hienovaraista. Siitä voi olla vaikea saada otetta. Yksi kokee väkivallaksi kohtelun, jota joku toinen ei pidä satuttavana. Uhrista väkivalta tuntuu erityisen pahalta ja vaikealta, sillä yhteisö voi olla hänen elämänsä keskipiste.

Uskonnollisten liikkeiden ääriyhteisöllisyys altistaa merkittävästi väkivallalle. Jäsenyytensä säilyttääkseen yksilön on toimittava liikkeen opettamalla ja odottamalla tavalla, esimerkiksi omistettava elämänsä yhteisölle ja sen opetuksille. Mukautuminen yhteisöön merkitsee toisinaan oman seksuaalisuuden kieltämistä, terveyden uhraamista tai sosiaalisten suhteiden rajaamista pelkästään liikkeen piiriin. Liike voi odottaa jäseniltään myös mittavaa taloudellista panosta, esimerkiksi niin runsaasti vapaaehtoistyötä, että yksilön oma toimeentulo vaarantuu.

Merkittävä hengellisen väkivallan riski sisältyy myös uskonyhteisöjen sisäiseen oikeudenkäyttöön, kuten Jehovan todistajien oikeuskomiteoihin ja vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksiin. Näillä elimillä on valta käsitellä jäsenten rikkeitä ja langettaa niistä rangaistuksia, jopa erottaa yhteisöstä. Rangaistukset voivat vaikuttaa uhrin elämään paljon maallista oikeutta voimakkaammin, minkä lisäksi ne voivat olla ristiriidassa jäsenten ihmis- ja perusoikeuksien kanssa.

Uskonnollisilla yhteisöillä on tunnustettu asema yhteiskunnassa, ja yhteiskunta luo niiden toiminnalle puitteet. Kirkko, oikeuslaitos, poliisi ja muut julkiset toimijat ovat kuitenkin arkoja puuttumaan yhteisöjen väkivaltaa synnyttäviin ja ylläpitäviin menettelytapoihin. Uskonnolliset yhteisöt saavatkin toimia varsin omavaltaisesti. Silti myös niiden on kunnioitettava ihmis- ja perusoikeuksia.

      Kuva: Lapin yliopisto

Aini Linjakumpu toimii politiikan tutkijana Lapin yliopistossa.




Tilaisuuden alussa Aini Linjakumpu kertoi uudesta kirjastaan. Hänen esityksensä voidaan tiivistää seuraavasti:

Miksi aihe on tärkeä?
  • olemassaoleva asia; koskettaa monien ihmisten elämää
  • ei ole saatu kitkettyä
  • uskonnollisilla yhteisöillä ei voi olla erityisoikeutta väkivallan harjoittamiseen
Mitä hengellinen väkivalta ei ole?
  • ohimenevä harmistus, mielipaha tai ärtymys
  • kaiken kattava olomuoto uskonnollisissa liikkeissä
  • kaikkia koskevaa
Mitä hengellinen väkivalta on?
  • henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka kohdistuu uskonnollisen yhteisön omia jäseniä vastaan
  • perustellaan hengellisistä lähtökohdista tai hengellisen yhteisön jäsenyydellä
  • uhkaa ihmisen terveyttä ja henkeä
  • vähentää hänen mahdollisuuttaan määritellä omaa identiteettiään, minuuttaan, hengellisyyttään ja tulevaisuuttaan
  • vahingoittaa ihmisen oikeuksia
  • voi olla vaikutukseltaan pitkäaikaista sekä laajentua koskemaan myös muita ihmisiä
  • luonteeltaan valikoivaa
Yhteisö ja väkivalta
  • yksilön ja jumalan väliin asettuva yhteisö
    • hierarkisuus
    • eksklusiivisuus
    • kuriyhteisöllisyys
--> ääriyhteisölliset liikkeet
  • vanhoillislestadiolaisuus ja Jehovan todistajat + lukuisat muut liikkeet
Miten hengellinen väkivalta ilmenee?
  • sosiaalistuminen uskonnolliseen yhteisöön
    • lasten asema
  • ruumiillinen ulottuvuus
    • naiset VL & verensiirtokielto JT
  • taloudellinen hyväksikäyttö
    • talkootyö, hengellinen työ, rahalahjoitukset
  • hengellinen oikeudenkäyttö
    • julkinen sielunhoito & oikeuskomiteat
  • liikkeestä erkaantuminen
    • karttaminen
  • asioiden hengellistäminen
Miksi väkivaltaa ei vastusteta?
  • vastarinnan vaikeus tai mahdottomuus
  • liikkeestä lähtemisen ongelmallisuus
    • sosiaalisten verkostojen menettäminen
    • tuonpuoleisen elämän mahdollisuuden kadottaminen
    • totuuden menettäminen
-> PELKO

Oikeudellinen ulottuvuus
  • uskonnonvapaus ei ole rajoittamaton:
    • sisäinen vakaumus vs. uskonnon toteuttaminen
  • ihmis- ja perusoikeudet: uskonnonvapauden rajoitukset
  • rikoslaki: ruumiillisen tai ei-ruumiillisen vahingoittamisen kielto
  • merkitys rajallinen: ei oikeuskäytäntöä, ei ennakkotapauksia
Tulevaisuus
  • muutos hidas, mutta väistämätön?
 


Piispa Tapio Luoma käytti seuraavan puheenvuoron. Hän kommentoi Aini Linjakummun kirjaa seuraavasti (Kuva: Jari-Pekka Peltoniemi):

Hengelliseen väkivaltaan ajautuva uskonnollinen yhteisö kantaa tiettyjä tuntomerkkejä, joita Linjakumpu luettelee kolme: autoritaarisuus, yhteisöllinen eksklusiivisuus ja eristäytyminen sekä kuriyhteisöllisyys.  Näiden lisäksi nostaisin vielä kaksi ulottuvuutta, jotka liittyvät edellä mainittuihin mutta ansaitsevat terävämpää huomiota.

Hengelliseen väkivaltaan ajautuva yhteisö vakuuttaa seuraajilleen ja myös ulkopuolisille, että vain tämän yhteisön keskeltä löytyy pelastus tai ylipäätään paras mahdollinen tulevaisuus. Muut yhteisöt ovat väärässä ja palvelevat jopa pahuuden voimia.  Vanhoillislestadiolaisuudessa näin ei virallisissa yhteyksissä välttämättä väitetä, mutta kirjoittamattomana näkökulmana se elää.  Jehovan todistajien seurakunnissa tämä on selvään lausuttu ajatus, jonka kritisoimiseen ei ole tarjolla minkäänlaisia mahdollisuuksia.

Toinen piirre on erityisesti Jehovan todistajien yhteisöllisyydessä, että moraalisesta vaelluksesta tehdään oman uskottavuuden tae.  Korkeatasoiseksi luokiteltu moraali, joka on käytännössä hyvin tarkkaan määritelty, pyrkii osoittamaan muiden uskonnollisten yhteisöjen tekopyhyyden, kun ne eivät pysty opetuksessaan ja käytännöissään samanlaiseen tinkimättömyyteen.



Kolmannen puheenvuoron käytti Johanna Hurtig. Hänenkin puheensa esitetään tiivistetysti (Kuva: Jari-Pekka Peltoniemi):

"Pyrkimykset islamilaisen äänen haltuunottoon ja kamppailu toisenlaisesta islamista määrittelevät muslimien keskinäisiä suhteita." - Islamin tutkija vuonna 2009.

AL:n tutkimukset:
2009, 2013, 2015
  • erilaisia uskonnollisia kenttiä, kysymyksiä ja aineistoja
  • keskiössä
    • uskonnollisen vallankäytön rakentuminen
    • toteuttamisen tavat sekä
    • yksilölle ja yhteisölle koituvat seuraukset
Hengellisen väkivallan mekanismi
  • pyrkimys kristillisen äänen haltuunottoon
  • kamppailu oikeanlaisesta uskosta
  • määrittelevät jäsenten keskinäisiä suhteita
Hengellinen väkivalta, yhteisön tehtävä & itsemääräämisoikeus?
  • oikeus/velvollisuus valvoa opin puhtautta?
  • kristilliseen uskoon kuuluu olennaisesti: yhteiset käsitykset opista ja uskon muovaama elämä
  • jäsenen oikeus hengelliseen ohjaukseen?
  • yhteisöllinen ja yksilöllinen autonomia, oikeus omiin merkityksiin (tulkinnat ja painotukset)
Tutkijoiden kriittinen katse?
  • yhteisössä ei voi toimia yhteiskunnan yleisesti sovittuja normeja rikkovalla tavalla
  • ihmisillä on rajansa, joita ei voi ylittää
  • on puhuttava myös hengellisen koskemattomuuden rajoista
  • rajoja ylitetään sitä varmemmin, mitä epäselvempiä ne ovat
  • yhteisön puhdistustoimet vs. perheen sisäinen väkivalta
    • häivyttävät käsitteet: kurinpito, ankara kasvatus, pariskunnan oma asia, omalaatuinen perhe jne.
Uskonnollinen rauhantyö
  • vastavuoroisuuden periaate ohjaavana moraalinormina.
    • toinen tunnustetaan toimijaksi
    • kaikilla on samanlaiset edellytykset osallistua, tuottaa tietoa, arvioida, määritellä, tunnustella oikeaa ja väärää
  • hyväksytään ihmisten oikeus uskonnolliseen identiteettiin ja osallisuuteen (Hallamaa 2015)
Puuttumisen esteet?
  • vetoaminen tiedon puutteellisuuteen ja ristiriitaisuuteen (vrt. Päivämies 22.04.2015)
  • ongelma ei ole tiedon totuusarvossa, vaan siinä, että tiedosta syntyvät johtopäätökset eivät vastaa totuttua todellisuuskuvaa
  • väkivallan tuomitseminen on teoreettista, jos uskonnollisia käytänteitä, opetusta ja tapahtumia ei alisteta rinnakkaiseen tarkasteluun
Merkittävää pioneerityötä!
  • hengellisen väkivallan kohtaaminen on yhteisöissä, kirkossa ja yhteiskunnassa kehittymätöntä ->
  • yhteisöjen on ollut vaikea tunnistaa, että (epäkohtia koskevalla) keskustelulla pyritään liikkeiden etuun niiden vahingoittamisen sijaan -> dialogisuus
  • (AL 2012, 238 - 239)
 


Neljäntenä Aini Linjakummun kirjaa kommentoi UUT:n toiminnanjohtaja Joni Valkila. Tässä lyhennelmä hänen ajatuksistaan:

Suomessa on viime vuosina käyty vilkasta keskustelua hengellisestä väkivallasta. Aini Linjakummun kirja Uskonnon varjot on uusi helmi tähän keskusteluun. Erityisesti pidän siitä, että kirjassa hengellistä väkivaltaa käsitellään ihmisoikeusnäkökulmasta ja juridisena ongelmana eli pohditaan sitä milloin hengellinen väkivalta loukkaa ihmisoikeuksia ja onko se rikos tai tulisiko sen olla rikos.

Linjakumpu esittää kirjassaan, että Suomessa ja kansainvälisesti yhteiskunnat ovat olleet haluttomia puuttumaan hengelliseen väkivaltaan, mutta hän on toiveikas sen suhteen, että siihen puututtaisiin aiempaa enemmän.

Toivon, että tätä kirjaa luetaan laajasti, koska näiden ilmiöiden tunteminen on keskeinen avain hengellisen väkivallan ehkäisemisen ja uhrien auttamisen kannalta. Kirjan tulisi kuulua uskonnollisten yhteisöjen johtajien lukemistoon ja se soveltuu hyvin oppikirjaksi esimerkiksi yliopistoissa ja korkeakouluissa.


     


Lue kirjaesittely täältä
.
 


Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity