Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia




Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto


 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



Muita aiheita:

        
 



Pikku Myy Tampereen konventissa - perjantai
12.06.2015 Johanneksen poika


Pikku Myy kertoo omia kokemuksiaan Tampereen konventista. Samalla hän kertoo hiukan itsestään Jehovan todistajana.
Kuva: Wikipedia

Terveiset Tampereen ensimmäisestä aluekonventista!

Puoli päivää on takana ja monta edessä, takapuoli jo puuduksissa...

Iltapäivän odotettu "musiikkivideoesitys" sisälsi seuraavaa: instrumentaaliversio laulusta 122 eli "Suunnaton veljien joukko". Sitten laulettuna (dubattuna) laulu 65 "Tässä on tie". Lopuksi vielä laulu 60 uudistetun laulukirjan sadosta. Ei siis mitään yllättävää tai shokeeraavaa - perus tylsää. Konventissa korostettiin sitä, miten ystävät kaksi kertaa vuodessa omalla kustannuksellaan matkustavat Pattersoniin äänittämään musiikkia.

Viimeisen ohjelman "Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut" kohdalla kehotettiin rohkaisemaan ja kannustamaan rakkaudellisesti toimettomia ja puheen yhteydessä julkaistiin uusi kirjanen "Palaa Jehovan luo". Aivan sananhelinää koko puhe, kun tietää todellisuuden. Ei puhuttu luopiosta eikä ohjelmassa ollut mitään kokemuksia.

Iltapäiväohjelmaa oli kuuntelemassa noin 3300 ihmistä.


   Perjantaina julkaistu kirjanen "Palaa Jehovan luo"

Vähän taustaa...

Itse olen ajautunut toimettomaksi kenttätyön suhteen. Koen sen vaativan liikaa, kun elämässä on paljon muutakin tärkeää, perhe tällä hetkellä ja kaikki sen haasteet.

Kokouksissa käyn mahdollisuuksien mukaan ja pidän jotain kulissia pystyssä, koska elämä käy liian hankalaksi, jos kaiken jättäisin. Käyn siis kokouksissa, konventeissa, mutta en kenttäpalveluksessa. Todellisuus kohtasi minut, kun elämään alkoi kasautua haasteita, ja perheessä terveysongelmia. Ei kukaan välitä tai tue. Harva kysyi mitään tai soitti tai kävi. Yksin piti pärjätä. Se siitä rakkaudellisesta tuesta; pelkkää puhetta lavalta, ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Toki oma mies on aina ollut tukena, hänellä on maalaisjärki päässä, vaikka on ollut lapsesta asti mukana "totuudessa".

Okei, tutkin kylläkin vuosia (mitä ei kaiketi nykyään enää suvaita) ja "vakuutuin" asioista, mutta "todisteet" oli tietysti vain Jehovan todistajien esittämiä, ja "edistyin" kasteelle.

Sain kivan miehen, ja nyt on mukava perhe. Lasten kasvaessa on oma tilanne tullut mieleen enkä todellakaan ole halunnut lapsiani painostaa mihinkään suuntaan. Kokouksissa käydään kun päästään, mutta kentälle en ole "painostanut", kun en itsekään käy. Enää. Enkä ole painostanut kasteelle. Huh, liikaa vaadittu lapsilta.

Mutta joo, kokoukset ja konventit ovat ohjelmassa mahdollisuuksien mukaan.
Tottahan toki meitä pahalla silmällä varmaan katsotaan, mutta ainakin lasten täytyy saada tehdä omat ratkaisunsa, vaikka minun pelini olisikin jo pelattu.

- Pikku Myy
 


Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity