Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia





Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu
 


Muita aiheita:

  



Miksi konventin tiedotusosasto onnistui niin hyvin tiedottamisessa median kautta tänä vuonna?
29.06.2016 Johanneksen poika


Media kiinnostui Helsingin erikoiskonventista niin paljon, että tuskin koskaan on ollut kaupallisessa mediassa niin paljon juttuja ennen konventtia ja konventin aikana Suomessa. Tähän on joitakin erityisiä syitä. Konventin tiedostusosaston veljet Seppo Lehtomäki ja Urpo Martikainen kertovat tästä ja vähän muustakin. Haastattelut on tehty puhelimella sunnuntain aamupäiväohjelman aikana.



Otteita Seppo Lehtomäen haastattelusta:

Seppo Lehtomäki: Seppo.

Johanneksen poika: Täällä on Jari-Pekka Peltoniemi, hei!

SL: Hei!

JP: Haluaisin onnitella siitä, että konventin organisaatio on onnistunut median kautta erinomaisesti viestimään konventista sekä etukäteen että myös konventin aikana.

SL: Kiitoksia paljon!

JP: Mikähän tähän on vaikuttanut? Johtuuko se siitä, että tämä on erikoiskonventti, mihin tulee ulkomaisia vieraita? Vai onko tehty erityisponnisteluja, koska näkyvyys on nyt aivan toista luokkaa kuin viime vuosina? 

SL: Tuohon on vaikea vastata suoraan, mutta veikkaisin, että tämä erikoiskonventti herättää omalta osaltaan huomiota, ja kyllähän tämän eteen on tehty paljon töitä.

JP: Niin varmasti. Miten ulkomaiset vieraat ovat suhtautuneet Suomeen ja siihen, että kun menee nukkumaan, onkin valoisaa? Ovatko he saaneet tutustua Suomen nähtävyyksiin ja tutustua muutenkin paikalliseen elämään ennen konventtia?

SL: Kyllä. He ovat saaneet tutustua Suomen kulttuuriin ja paikalliseen elämään erittäin hyvin. Kansainvälinen veljeys on vahvistunut, ja heillä on erittäin positiivinen kuva siitä, että minkälaista on olla täällä Helsingissä kesällä.

JP: Minä luin jostain lehdestä, että esimerkiksi venäläiset ja ukrainalaiset ovat rinta rinnan, heillä ei ole mitään kaunaa niin kuin on tuolla maailmalla muuten.

SL: Tämä on mennyt erittäin hienosti kaiken kaikkiaan. Veljet ovat veljiä ja veljinä toisiaan kohtelevat. Se on meille sellainen miellyttävä kokemus jälleen kerran.

JP: Onko mitään sellaista asiaa, jonka olisi voinut tehdä paremmin? Tämä konseptihan poikkeaa edellisistä siinä, että nyt on niin paljon videoita, ja se tekee tavallaan eläväksi puheet.

SL: Minä en osaa tuohon ottaa kantaa. Tämä on mennyt erittäin hyvin, ja olemme hyvin tyytyväisiä. Täällä on nytkin paikalla pitkälti toistakymmentä tuhatta veljeä ja sisarta. Täällä on hieno tunnelma. Täällä on hyvä olla.

JP: Se on mukava kuulla. Viimeinen kysymys vielä: Onko Jehovan todistajien rahankeräysluvat olleet konventin aikana kunnossa?

SL: Meillä on kaikki kunnossa aina. Jehovan todistajat arvostavat kunkin maan lainsäädäntöä, ja meillä on sellainen toimintatapa, että niin kuin Jeesus sanoi, annamme keisarille sen, mikä on keisarin ja Jumalalle sen, mikä on Jumalan.

JP: Voitko antaa sen rahankeräysluvan numeron ja sen viranomaisen, joka on luvan antanut?

SL: En minä anna mitään numeroita tässä puhelimessa miehelle, jota en henkilökohtaisesti tunne. Sinähän voit tulla tänne paikan päälle konventtiorganisaation kanssa puhumaan. Minä joudun nyt valitettavasti lopettamaan, koska tämä ohjelma taas käynnistyy. Sinä soitit ohjelman aikaan.

JP: Kiitos näistä tiedoista. Hei!

Otteita Urpo Martikaisen haastattelusta:

Keskustelin Urpo Martikaisen kanssa puhelimessa paljon pitempään kuin Seppo Lehtomäen kanssa. Martikaisella oli "sana hallussa" ja hän kertoi avoimesti erittäin mielellään sellaisiakin yksityiskohtia, mitä tässä jutussa ei voi julkaista. Tästä syystä tästä puhelusta julkaistaan vain pieniä valittuja otteita.

Haluisin onnitella myös Urpo Martikaista siitä, että konventin organisaatio on onnistunut median kautta erinomaisesti viestimään konventista sekä etukäteen että myös konventin aikana. Kun kysyin, miten tällainen menestys on saatu aikaan, Martikainen selosti laajasti henkilökohtaisten yhteyksien merkitystä eri medioiden sisällä. En nyt paljasta, mistä medioista oli kyse, ja keistä henkilöistä oli kyse, mutta sain sen käsityksen, että Urpo Martikaisen henkilökohtainen panos konventtiuutisten julkaisemisessa kaupallisissa medioissa oli aivan ratkaisevassa asemassa. Tunnettu ruutukasvo pääsee helpommin neuvottelemaan uutisoinnista eri medioiden sisälle.

Martikainen kertoi, miten kahdenväliset keskustelut nostivat lähes välittömästi positiivisen kiinnostuksen konventtia kohtaan.

Urpo Martikainen kertoi myös muutamista vaikeuksista, mitä tiedottamisessa oli.

UM: Siinä on yksi vaikeus, kun lähestytään suoraan. Nykyisin näihin mediataloihin ei pääse oikeastaan sisälle, jollei ole jotain kontaktia sinne. Täytyy olla esimerkiksi kutsu sinne. Mutta jos menee ilman kutsua tapaamaan esimerkiksi kotimaan uutisten päällikköä johonkin mediataloon, siellä kysytään, onko sovittu. Jos ei ole, sitä ei voi sopia siinä samassa vaan täytyy pyytää kutsua esimerkiksi sähköpostilla. "Muurin" läpäiseminen on nykyään hirmu vaikeata.

Urpo Martikainen luettelee sitten useita mediataloja, joissa on käytännössä portit kiinni, jollei ole jotain henkilöä tiedossa, joka antaa oikeuden tulla sisään. "Kylmänaamaiset" vahtimestarit seisovat joka ovella. Martikainen mainitsee erikseen erään median, missä kaikki istuvat lasikaapissa sähkölukkojen takana.

Martikainen painottaa sitä, että ensin täytyy voida luoda suhde jollakin tavalla aikaisemmin, jotta yleensä pääsee keskustelemaan.

UM: Miten sen voi saada aikaan? Pelkästään puhelun soittaminen on välillä aivan tuskaista, koska ei ole ihmisten nimiä ja puhelinnumeroita. Ei ole tietoja siitä, kenelle voi soittaa. Esimerkiksi televisiotaloissa vaikeinta on se, että jos haluaa jonkun uutispäällikön kanssa puhua, ei ole tiedossa, kuka on se uutispäällikkö, joka on vastuussa sillä viikolla niissä asioista. Henkilökohtainen kontakti on aika kullanarvoinen juttu. 

JP: Mennään toiseen asiaan. Nyt kun täällä on kansainvälisiä vieraita, niin millä tavalla he ovat suhtautuneet tähän Suomen konventtiin? Tarkoitan sitä, että monet eivät ole koskaan käyneet Suomessa, ja täällä asuu vähän juro kansa. Kansanluonne on sellainen.

UM: Esimerkiksi venäläiset, jotka eivät juuri puhu vieraita kieliä, sanovat: "Kiitos teille, että olette järjestäneet tämän". He arvostavat näitä järjestelyjä todella paljon, siis he, jotka ovat tulleet Venäjältä, Valko-Venäjältä tai Ukrainasta. Olen tavannut myös amerikkalaisia, jossain uutisessa oli se intiaanipariskunta. He ovat olleet haltioissaan, ja heistä on tullut Suomen ystäviä.  

JP: Luin jostain mediasta, että kun venäläiset ja ukrainalaiset ovat maailmalla napit vastakkain, niin täällä he ovat kavereita.

UM: Eräs ammattilehden päätoimittaja oli ihmetellyt ja ihaillut, että tänne tulee Krimiltä, Ukrainasta ja Venäjältä paikallisia ihmisiä, jotka eivät yleensä tule toimeen keskenään. Täällä he istuvat samassa penkkirivissä vierekkäin ja halaavat toisiaan. Tämä on tehnyt vaikutuksen melkein kaikkiin niihin, jotka oivaltaa sen, mistä tässä oikeastaan on kysymys.

Martikainen kertoi tässä välissä myös mediajulkisuuden ennakkosuunnittelusta joitakin kiinnostavia asioita. Hän oli ehdottanut Tikkurilan veljille, että järjestettäisiin tiedotustilaisuus. Näin saataisiin kaikki ne paikalle, jotka ovat tapahtumasta kiinnostuneita.

UM: On helpompi kontrolloida niitä kysymyksiä ja paineita ja väärään suunnattuja kysymyksiä ja asenteita siinä tilaisuudessa, jossa heille voidaan vastata kontrolloidusti. ... Mutta viime hetkellä tuli negatiivista julkisuutta elokuvista. Sanoin, että harkitaan uudelleen tätä tiedotustilaisuutta. Ehkä se ei ole viisasta. Sitä jäätiin miettimään. Päätoimistosta tuli kirje, jossa todettiin, että pannaan "sordino" päälle vähän hillitymmällä linjalla. Se tiedotustilaisuus peruutettiin.
 
JP: Johtuiko se niistä elokuvista, että se tiedotustilaisuus peruutettiin?

UM: Siihen minä en osaa vastata, koska oikeastaan fakta on vain se, mikä tuli päätoimistosta kirjeenä. Johtuen siitä kielteisestä ja vääristyneestä julkisuushakuisuudesta yritetään tällä kertaa pysyä vain minimitiedotusponnisteluissa, ei mitään ylimääräistä. ... Vastustajan leiri levittää sitä teemaa, että lapsilta kiellettyä näytetään lapsille. Siihen ei tarvitse kommentoida millään tavalla, jos niitä kysymyksiä tulee esille. Siihen olisi voinut joku Uskontojen uhrien tukien valepuvussa olevat toimittajat tulla siihen mikrofonineen ja levitellä sitten sitä. Katsottiin sitten paremmaksi olla päästämättä niitä tänne. 

JP: Kun konventti on onnistunut hyvin, ja videot elävöittävät ohjelmajaksoja, niin olisiko jotain voinut tehdä vielä paremmin? Tämä on tietenkin "jälkiviisautta".

UM: Siis tässä tiedotuksessa?

JP: Ei vaan yleisesti ottaen konventin järjestämisessä? Ihminenhän on aina sellainen, että se haluaa aina kehittää asioita. Koskaan mikään ei ole ihan täydellistä.

UM: Joo. Tuo on iso kysymys. En ole tuota kysymystä itselleni voinut vielä heittää. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että onko edelleen kuitenkin niin, että eri kansallisuudet ja kieliryhmät on vielä tässä konventissa hiukan kaukana toisistaan. Hyvin läheistä aitoa kanssakäymistä ei pääse syntymään, kun katsomolohkot on erillään. Voisko jotain tehdä sellaista, joka vielä olisi paremmin? Eri kansallisuudet lähelle toisiaan.

JP: Minulla on yksi ehdotus.

UM: No?

JP: Kun ohjelma tulee monella kielellä, niin muun kieliset saisivat kuulokkeet päähän, joihin tulisi sitten oma valitsema kieli. He voisivat istua missä tahansa. Ei tarvitsisi istua oman kieliryhmän paikoilla.

UM: Siinä olisi yksi ratkaisu.

JP: Jossain museoissa voi valita kuulokkeista sen kielen, millä haluaa selostuksen. Joku tämän tyyppinen ratkaisu... Suomalaiset eivät tarvitsisi tietenkään mitään kuulokkeita, kun ohjelma tulisi suomen kielellä. Silloin jokainen voisi istua missä haluaa.

UM: Onko tämä sama asia tullut jollekin toisellekin mieleen?

JP: Ei, kun minulle tuli vain mieleen tuo jostain museosta. Tämä ei olisi varmaankaan kauhean vaikea toteuttaa verrattuna siihen, että on kaikki nämä videoyhteydet.

UM: Sitten vielä yksi tuollainen ihan positiivisimmasta päästä oleva juttu näistä videoista, joka minulle ainakin oli hyvin riemastuttava havainto. Videot oli sijoitettu venäläiseen kulttuuriin. 

JP: Niin, se Sergein tarina.

UM: Niin. Sama teema toistui. Videot lisäsivät tasavertaisuuden tunnetta kaikkialla.

JP: Se oli varmasti sikälikin, että konventissa oli sekä venäläisiä että ukrainalaisia...

UM: Se teki todella hyvää heille. Kaikki eivät ole amerikkalaisia koteja, amerikkalaisia autoja ja kaupunkikuvia. Se oli venäläistä, venäläistä ja venäläistä. ... Se muistutti lekalla päähän -menetelmällä, että hei, yhtä lailla tämä soveltuu myös venäläisiin ja itäeurooppalaiseen kulttuuriin. Se oli minun mielestäni hyvä.

JP: Minä olen nyt vienyt liikaa aikaasi. Minulla on vielä viimeinen kysymys. Olivatko Jehovan todistajien rahankeräysluvat kunnossa konventin aikaan?

UM: Sitä minä en tiedä. Se ei oo mun asia.

JP: Se on rehellinen vastaus. Ei siitä sen enempää. Minä kiitän erittäin paljon näistä ajatuksista ja siitä, mitä sinä kerroit minulle.

Sitten seurasi pakollinen "loppukevennys".

UM: Siis ketä sä edustitkaan nyt?

JP: Minä olen ihan yksilö. Minulla on sellaiset nettisivut kuin johanneksenpoika.fi ja minä pyrin tiedottamaan kaikenlaista.

UM: Nyt minä ymmärrän, että sinä oletkin oppositiossa.

JP: Jos minua ei olisi aikoinaan epäoikeudenmukaisesti erotettu, olisin varmaan vieläkin mukana. 

UM: No, siihen en ota kantaa, koska en tapauksesta tiedä yhtään mitään.

JP: Ei tarvitsekaan ottaa kantaa. Ei minulla ole mitään vihan tai katkeruuden tunnetta. Minä edelleen seuraan näitä asioita hyvin tiiviisti.

UM: Aiotko pistää tämän keskustelun nettiin?

JP: Minä haastattelin sinua, ja kyllä minä voin otteita siitä laittaa nettiin.

UM: Mä voin kertoa sulle yhden asian näin suoraan. Jos sä esiinnyt journalistina, sun ensimmäinen velvollisuutesi on journalistin eettisten ohjeiden mukaan ilmoittaa ennen haastattelua mihin tarkoitukseen ja välineeseen haastattelua käytetään.

JP: Minä olen yksityinen henkilö, minä en ole journalisti.

UM: Mihinkään nettijulkaisuun sitä ei voi laittaa.

JP: Kyllä sen voi laittaa.

UM: Journalistin ohjeiden mukaan ei voi laittaa.

JP: Niin, jos minä olisin journalisti, mutta en minä ole...

UM: Journalistin ohjeet ne koskee kaikkea julkaisua. Tietysti niitä voi rikkoa. Se on tietysti kunkin oma asia, jos rikkoo sitä.

JP: Miksi sinä pelästyt sitä, jos...

UM: Sun nimelläsi on negatiivinen kaiku. Käyt henkilökohtaista kampanjaa Jehovan todistajia vastaan.

JP: Ei, minä en käy mitään kampanjaa. Minä toimin ihmisoikeuksien puolesta ja olen mm. UUT:n hallituksen jäsen. Mulla ei oo mitään kampanjaa ketään vastaan. Mutta sitä en voi hyväksyä, että joittenkin ihmisten ihmisoikeudet on viety. Voin kertoa pienen esimerkin...

UM: Minä luulen, että sä oot käyttänyt mun aikani, että tämä on tässä näin... Kyllä se on nyt näin, että mä oon puhunut kaiken, mitä on tarpeen. Sinä et kertonut sun asemaa ennen tätä keskustelua...

JP: Millä tavalla se olisi muuttanut asiaa? Minä kerroin mun nimeni täysin rehellisesti.

UM: Se ei oo ihan rehellistä. Noh, keskustelu on mun osalta päättynyt...

JP: Minä kiitän...

UM: Kiitos hei!




  
   Kuva: Wikipedia

Urpo ”Upi” Martikainen on entinen MTV3-televisiokanavan uutisankkuri.

Martikainen harrastaa akvarellimaalausta, sekä viulun ja huuliharpun soittamista. Urpo Martikainen on kehittänyt Kymmenen uutisten loppukevennyksen jälkeisen ”loppuheiton”. Hän juonsi viimeisen lähetyksensä 27. toukokuuta 2010 pitkän uutisuransa päätteeksi.

Hän on myös aktiivinen Jehovan todistaja. Uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi Martikainen kieltäytyi asepalveluksesta ja vietti 1960-luvun lopulla vuoden ja kolme kuukautta Karvian erityistyölaitoksessa.

Lähde: Wikipedia.


 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity