Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia





Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu
 


Muita aiheita:

  



Rukoukset Jehovan todistajien konventeissa ja kokouksissa
28.08.2016 Johanneksen poika (Päivitetty 29.08.2016)


Wikipedia kertoo rukouksista näin:

Rukoilu eli rukoileminen tarkoittaa uskonnoissa kääntymistä jumalien, henkien tai muiden korkeampina pidettyjen voimien puoleen. Rukous tarkoittaa samaa kuin rukoileminen.

Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan 41% suomalaisista rukoili vähintään kerran viikossa. Niitä, jotka eivät olleet viime vuosina rukoilleet lainkaan, oli 28 %.

Miten Jehovan todistajat rukoilevat yksityisesti ja julkisesti?

Vartiotorni-lehti kertoo, miksi ihmiset rukoilevat:

*** w14 1/4 s. 3 Miksi ihmiset rukoilevat? ***

Miksi ihmiset rukoilevat?

Onko sinulla tapana rukoilla? Monet ihmiset rukoilevat, jopa jotkut ateistit. Mutta miksi? Erään Ranskassa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan puolet Ranskan kansalaisista rukoilee tai mietiskelee silloin tällöin ”vain tunteakseen olonsa paremmaksi”. Monien muiden eurooppalaisten tavoin he eivät rukoile uskonnollisista syistä vaan pikemminkin siksi, että sillä on ”hyvinvointia edistävä vaikutus”.


Rukoileva poika, Kuva: Watchtower Library suomi 2015


Vartiotorni-lehdessä on ollut myös kirjoitus, missä pohdittiin rukouksen tarpeellisuutta:

*** w14 1/4 s. 4-5 Pitäisikö meidän rukoilla? ***

Pitäisikö meidän rukoilla?

Jos Jumala tietää kaiken, myös ajatuksemme ja tarpeemme, miksi meidän pitäisi rukoilla? Tämä on aiheellinen kysymys. Jeesushan sanoi, että Jumala ”tietää mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä pyydättekään” (Matteus 6:8). Muinaisen Israelin kuningas Daavid ajatteli samoin. Hän kirjoitti: ”Ei ole sanaa kielelläni, mutta katso, oi Jehova, sinä tiedät jo sen.” (Psalmit 139:4.) Miksi meidän sitten tulisi lähestyä Jumalaa rukouksessa? Saamme tähän vastauksen, kun tarkastelemme, mitä Raamattu sanoo rukoilemisesta.

PÄÄSEMME LÄHELLE JUMALAA

Raamatussa kyllä sanotaan, että Jehova Jumala tietää kaiken, mutta siinä osoitetaan, että hän on kiinnostunut muustakin kuin palvelijoitaan koskevien tietojen keräämisestä (Psalmit 139:6; Roomalaisille 11:33). Vaikka hänellä on rajaton muisti, hän ei ole kuin tietokone, joka persoonattomasti tallentaa tietoa ihmisistä. Jumala on sitä vastoin hyvin kiinnostunut syvimmistä ajatuksistamme, koska hän haluaa meidän pääsevän lähemmäksi häntä (Psalmit 139:23, 24; Jaakobin kirje 4:8). Siksi Jeesus kehotti seuraajiaan rukoilemaan, vaikka hänen Isänsä tietääkin perustarpeemme (Matteus 6:6–8). Mitä enemmän kerromme Luojalle ajatuksiamme, sitä läheisemmäksi hän tulee meille.


Rukoileva mies, kuva: Watchtower Library suomi 2015


Jehovan todistajat esittävät henkilökohtaisia rukouksia, mutta heidän kokouksissaan ja konventeissaan esitetään
myös lavalta rukouksia muiden puolesta. Mitä Vartiotorni-lehti on kertonut julkisesta rukoilemisesta?

*** w09 15/11 s. 6 kpl 18 Mitä rukouksesi kertovat sinusta? ***

Julkisissa rukouksissa, joita esitetään kokouksissamme, seurakuntaa edustavat uskolliset miehet (1. Tim. 2:8). Toisten uskovien tulisi tällaisen rukouksen lopussa voida sanoa ”aamen” eli ’olkoon niin’. Jotta se olisi mahdollista, heidän täytyy kuitenkin olla samaa mieltä sen kanssa, mitä sanottiin. Jeesuksen mallirukouksessa ei ole mitään järkyttävää eikä tahditonta (Luuk. 11:2–4). Hän ei myöskään luetellut yksityiskohtaisesti jokaisen kuulijan kaikkia tarpeita tai ongelmia. Henkilökohtaiset asiat ovat sopivia aiheita yksityisiin rukouksiin mutta eivät julkisiin. Ja kun edustamme rukouksessa jotakin ryhmää, meidän ei pidä esittää luottamuksellisia asioita.

Helsingin erikoiskonventin 2016 virallisista äänitteistä ja videoista oli poistettu rukoukset. Kaikki muut ohjelmat olivat tallenteissa mukana, mutta ei rukouksia. Miksi? Onko julkisissa rukouksissa jotain hävettävää? Ei pitäisi olla, jos vanhin, joka rukouksen Jehovalle esittää, uskoo asiaansa täysin ja haluaa rohkeasti esittää rukouksia myös muiden puolesta.

Tampereen aluekonventin 2016 virallisissa äänitteissä rukoukset olivat mukana. Niissä oli mukana myös kaksi Helsingin messukesksessa olleen konventin rukousta, mitä seurattiin Tampereen konventissa videoyhteyden välityksellä. Kun päätoimistosta tulleet veljet pitivät englanninkielellä rukoukset, ne tulkattiin suomeksi. Hallintoelimen jäsenen Anthony Morrisin loppurukouksen voi siis kuunnella Tampereen virallisen konventtiäänitteen kautta.

Mitä vanhimmat ajattelevat, kun heitä pyydetään seurakunnan eteen pitämään julkisen rukouksen? Onko se vaativampi tehtävä kuin esimerkiksi esitelmän tai puheen pitäminen?

Rukouksen esittäminen eroaa ainakin yhdellä tavalla puheen pitämisestä seurakunnan edessä. Puheeseen ja esitelmään puhuja valmistautuu huolella ja hänellä on ainakin jäsennyspaperi mukana pitäessään puhetta. Mutta rukousta ei kirjoiteta etukäteen paperille. Toki sitä voi mielessään ajatella ja valmistella, mutta rukouksen tulisi olla vapaamuotoinen sydämestä lähtevä ajatuksen virta. Julkisessa rukouksessa ei saa kuitenkaan esittää omia henkilökohtaisia asioita vaan koko seurakunnan kannalta tärkeitä asioita.

Eräs useita vuosia vanhimpana toiminut mies kertoi omia ajatuksiaan julkisten rukousten pitämisestä:

Kyllähän rukousten pitäminen erosi puheiden pitämisestä. Itse kyllä pidin rukousten pitämisestä ja yritin pitää mahdollisimman persoonallisia, kliseistä vapaita rukouksia. Tuntui hyvältä jos siinä onnistui ja joku tuli kiittämään rukouksesta.

Jäsennyksiä en käyttänyt paitsi ollessani Palvelijoiden valmennuskoulussa. Rukousten pitäminen englanniksi jännitti sen verran että kirjoitin rukouksen käteeni. Sain eräältä opettajalta moitteita siitä että rukoukseni oli aika lyhyt. No, käteen ei mahtunut tekstiä enempää.

[Omassa seurakunnassani] eräs vanhin kirjoitti aina rukouksensa sanasta sanaan paperille josta hän ne luki. Tämä paljastui kun eräässä kokouksessa hän oli lainannut laulukirjaa salin kirjastosta ja unohtanut rukouksensa laulukirjan väliin josta eräs sisar sen seuraavassa kokouksessa löysi.

Yleensä rukouksia ei ole tapana nauhoittaa. En tiedä onko siihen muuta syytä kuin että niitä ei voi rukoilla uudestaan miltään tallenteelta. [Omassa seurakunnassani] näinkin kyllä kerran tapahtui. Kuuntelimme edellisen päivän vyöhykevalvojan puheen kasetilta ja myös rukoilimme rukoukset uudestaan.

Kamalimpia rukousmuistoja ovat Kankaanpään Erkin pitämät piirikonventtien loppurukoukset. Ne kesti pahimmillaan yli kymmenen minuuttia. Heikommat pyörtyi. Siinä tosissaan alkoi toivomaan lopun tuloa. Enkä nyt tarkoita Harmagedonia.


Toinen vanhimpana toiminut kertoi julkisista rukouksista näin:

Olin aikanani niin tosilla mukana, että hyväksyin järjestön menettelyt aika pitkälle. Muistan joskus äänilaitepoikana ollesani, että jollakin veljellä oli rukouksessa pikku lappu mukana. Tämä taisi olla epätavallista?

Minulle rukouksen pitäminen ei tainnut olla kuvin suuri erikoistapaus, kun en asiasta paljoa muista. Vaikka ylhäältä ohjeistettiin rukoilemaan merkityksellisesti - siis esittämälla tavallista arvostavaa puhetta, niin monilla oli taipumus tehdä asiasta rituaali. Joillakin puhe muuttui epänormaalin nopeaksi ja joillakin sanat olivat kummallisia. Eräskin lähestyi rukouksessaan Jehovan valtasuuruutta. Missään muualla ei sanaa "valtasuuruus" ole tietääkseni käytetty.


Kolmas vanhimpana toiminut kertoi julkisista rukouksista näin:

Olen ollut molemmilla puolilla sekä rukousten pitäjänä että niiden kuulijana.

Rukousten pitämisen suhteen voin kertoa, että jokainen pitäjä pitää oman persoonallisuutensa tyyppisen rukouksen. Esim. itse korostin tiettyjä asioita joita välttämättä toinen puhuja ei korostanut - eli tässä suhteessa jokaisella on oma "jäsennys". Rukoukset eivät ole ainakaan omalta kohdaltani olleet puhtaaksikirjoitettuja, eli en lukenut niitä suoraan vaan yritin puhua "sydämestä". Tosin samoja asioita tuli toistettua kyllä.

Rukousten kuulijana olemisessa huomasin, että joskus rukoukset olivat kohtuuttoman pitkiä ja tuntui että oikeat sanonnat oli ulkoaopeteltuja, mikä teki niiden kuulemisesta ja kuuntelemisesta todella vaikeita. Lisäksi joidenkin rukoukset olivat todella pitkiä ja pitkästyttäviä. Parhaita rukouksia olivat sellaiset, jotka tuntuivat tulevan suoraan sydämestä ja olevan täynnä tunnetta. Lisäksi muutama yllätysmomenttikin tuli koettua, joten nämä rukoukset ovat painuneet mieliin.


Voit kuunnella tästä kaikki Tampereen aluekonventissa 2016 pidetyt rukoukset:
 

 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity