Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia





Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys
 


Muita aiheita:

  



Ei korppi korpin silmää noki, mutta toisaalta - osa 2
09.01.2017 Johanneksen poika



Kuva: Pixabay (muokattu)

Pääkaupunkiseudulla eräässä seurakunnassa kolme palveluskomiteaan kuuluvaa vanhinta alkoi hiillostaa neljättä samaan seurakuntaan kuuluvaa vanhinta syksyllä 2005. Kyseessä oli epäily "vääränlaisesta" ajattelusta. Niinpä syytetty vanhin joutui kolmen vanhimman kuultavaksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut oikeuskomiteaistunto.

Tämä on toinen osa kuulustelusta.

Vanhinten nimet on muutettu. Palveluskomitean vanhimmat, jotka kuulustelivat syytettyä, on nimetty seuraavasti:
  • Veli Valta
  • Veli Itsevarma
  • Veli Hukka
Syytettynä ollut vanhin on nimetty yksinkertaisesti: veli Syytetty.

Äänite, mikä on muutettu tekstiksi, on saatu veli Syytetyltä. Tekstin julkaisemiseen on veli Syytetyn lupa.



Veli Hukka:

Mulle tuli mieleen, että uskotko sä, että Raamattu on Jumalan sana? Ja toiseksi, että uskotko, että orjaluokka, jolle Jehova on antanut vastuun, niin vie meitä eteenpäin ja vie turvallisesti kansansa kohti uutta järjestelmää?

Veli Syytetty:

Ensinnäkin, minä en olis koskaan oppinut Raamattua ymmärtämään, jos orja ei ois näitä tietoja... ja se on selvä, että tämä on se "tie", mistä Jeesus sanoi... ei siinä oo mitään...

Veli Hukka:

Eli peruslinjat on selvät.

Veli Syytetty:

Niin, se on ihan selvää... Ei oo mitään semmosia kuvitelmia, että orjaa vaihdettais tai jotain tämmöstä...

Veli Itsevarma:

Mutta eikö se vie siihen, jos totanoin aletaan kyseenalaistamaan asioita? Raamattu sanoo meille, että Daniel oli päättäny... otetaan nyt tää esimerkki, ja sit joku selittää, että kyl niiden [Danielin kirjan 1. luvussa: Daniel, Sadrak, Mesak ja Abednego] varmaan oli pakko syödä tai joutuivat syömään [kuninkaan tarjoamaa ruokaa]. Siinähän kiistetään se, mitä uskollinen ja ymmärtäväinen orja sanoo meille.

Veli Syytetty:

Jos mä oon noin sanonut, niin mä myönnän, että mulla on hirveen huono ulosanti ja mulla on sanasokeus, mut mä mielestäni vastasin [seurakunnan kokouksessa] niin, että mä sanoin että on todennäköistä, että ne on... mä en oo sitä kieltäny etteikö ne ois myös voinu olla syömättä. Mä yritin sen muotoilla sen vastauksen niin, että Raamatun teksti viittaa siihen, että ne olisi syönyt, mutta mä en sanonu...

Veli Itsevarma:

Just tätä...

Veli Syytetty:

Niin...

Veli Itsevarma:

Mut kun ei se viittaa siihen.

Veli Syytetty:

No millä sä sitä voit väittää? Tai lähetääs tästä ajatuksesta: Sä viittasit siinä vastauksessa, että sä oot kuullu ennenkin...

Veli Itsevarma:

Joo.

Veli Syytetty:

... tommosii. Niin minäkin oon, koska ei ollu montaa viikkoa, kun tutkittiin kirjantutkistelussa sitä aineistoa. Ajatus on just siitä kirjantutkisteluaineistosta.

Veli Itsevarma:

Sä et ollut edes salilla silloin, kun sitä tutkittiin.

Veli Syytetty:

Ihan varmasti olin, minä oon silloin vetänyt sen.

Veli Itsevarma:

Ihan totta? 

Veli Syytetty:

Kyllä. Mä panin tähän merkin. Se on tässä sivulla 39. Tässä sanotaan näin...

Veli Hukka:

Lukisitko siitä?

Veli Syytetty:

Joo. [Lukee kirjaa "Danielin profetia"]

*** dp 3. luku s. 39-40 kpl 22-23 Koeteltuja – mutta uskollisia Jehovalle! ***

22 Aluksi ylin hovivirkamies vastusteli: ”Minä pelkään herraani kuningasta, joka on määrännyt ruokanne ja juomanne. Miksi hänen siis pitäisi nähdä kasvonne alakuloisina verrattuna ikäistenne lasten kasvoihin, ja miksi teidän pitäisi tehdä pääni syylliseksi kuninkaan edessä?” (Daniel 1:10.) Nämä olivat aiheellisia vastaväitteitä ja pelontunteita. Nebukadnessar ei ollut kuningas, jolle olisi vastattu kieltävästi, ja virkamies tajusi, että hänen ’päänsä’ olisi vaarassa, jos hän toimisi vastoin kuninkaan määräyksiä. Mitä Daniel tekisi?

23 Tässä ymmärtäväisyys ja viisaus tulivat mukaan kuvaan. Nuori Daniel luultavasti muisti sananlaskun: ”Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen, mutta tuskaa aiheuttava sana nostattaa suuttumuksen.” (Sananlaskut 15:1.) Daniel ei vaatinut itsepintaisesti, että hänen pyyntöönsä oli suostuttava, eikä yllyttänyt muita tekemään hänestä marttyyria, vaan jätti asian sikseen. Sopivana hetkenä hän lähestyi ”vartijaa”, joka kenties oli halukkaampi antamaan hänelle liikkumavaraa, koska hän ei ollut suoraan tilivelvollinen kuninkaalle (Daniel 1:11).

Kyllä meillä ystävät tästä jutteli, ja ne oli ihan, että tässä sanotaan...

Veli Itsevarma:

Se ei jatkanu kinaamista.

Veli Syytetty:

Niin.

Veli Itsevarma:

Mutta ei tuo sitä tarkoita, että ne syöny olis.

Veli Syytetty:

Ei tarkotakkaan, mutta ei se tarkota sitäkään, että ne ei ois syöny.  

Veli Itsevarma:

Ei mutta kokonaisuus...

Veli Valta:

Mutta se muu sitten, kun katsotaan...

Veli Syytetty:

No luetaan.

Veli Valta:

Tuon VT:n henki oli se, tuon artikkelin henki oli se, että he oli pienissäkin asioissa uskollisia, ja se vahvisti heitä olemaan uskollisia myös suurissa asioissa. Ja tota tää oli niin kuin se tavallaan niin kuin se, kun särähti korvaan sun vastaus.

Veli Syytetty:

Miksi se oli pieni asia?

Veli Valta:

No, se oli... sanotaan, että oli nyt suuri tai pieni, mut että tää oli siis yks asia, missä hän oli... olivat uskollisia.

Veli Syytetty:

Ihan oikein siinä Vartiotornissa viitattiin, että se on pieni asia. Kerro mulle, miks se oli pieni.  

Veli Valta:

No en mä nyt halua lähtee sitä... se on epäoleellista, mutta se oli yks niistä asioista, jonkun mielestä suuri, jonkun mielestä pieni, mutta joka tapauksessa tuota se oli se asia... se henki oli että opetus seurakunnille piti olla siinä, että on oltava uskollinen ja tuota se, että nämä, jotka uskollisina esimerkkeinä esitettiin siinä, niin nyt tavallaan niin kun ei ollu perustetta sille, että esitettäis ajatus, että he todennäköisesti saattoivat jotain kuitenkin tehdä semmosta, mikä oli kiellettyä.

Veli Syytetty:

Luetaan nyt, mitä tässä Danielin 1:8:ssa sanotaan:

(Daniel 1:8)  – – Mutta Daniel päätti sydämessään, ettei hän saastuttaisi itseään kuninkaan herkuilla eikä hänen juomaviinillään. Ja hän pyysi toistuvasti ylimmältä hovivirkamieheltä, ettei hänen tarvitsisi saastuttaa itseään.

Mikä tässä viittaa siihen, että hän... Mun kielikorva sanoo heti, että siinä on selkeästi mahdollisuus siihen, että hän ois voinu syödä.


Kuva: JW.ORG

Veli Itsevarma:

Jos se tarkottais toi ehdollinen muoto sitä, ettei hän saastuttaisi, että voi saastuttaakin, niin mikä ihmeen päätös se on? Siis päätti sydämessään, ettei hän ehkä tai hän tekis tilanteen mukaan... Siis onks se joku päätös enää silloin jos ei se tarkoita sitä?

Veli Syytetty:

On. Jos se sanottais ehdottomana ja silti haluttaisiin siihen jättää joku takaportti, niin se voitais sanoa esimerkiksi jotenkin näin, että hän päätti sydämessään ettei hän saastuta itseään, mikäli se hänestä riippuu. Esimerkiksi.

Veli Itsevarma:

Silloin siinä olis takaportti...

Veli Syytetty:

Niin, mutta tässä on myös.

Veli Hukka:

Mutta eiks tää oo aika yksselitteinen, kun sanotaan, että päätti sydämessään? No mitä se päätti? Se päätti, ettei saastuta itseään kuninkaan herkuilla eikä hänen juomaviineillään. Se rajas sen ruokapöytään, että niitä ruokia ei syödä. Ei siinä oo mitään tulkintaa.

Veli Itsevarma:

Siis jos ajatellaan suomen kielioppia, niin meillä ei ole futuuria. Siis kielioppi sanoo...

Veli Itsevarma:

Minä oon ottanut... kun mä sen vain löydän... 

Veli Hukka:

Niin mä ymmärsin, että jos joku tekee päätöksen, että hän ei nyt syö tätä... niin kuin Jehovan todistajat tekee päätöksen, ettei syö verta missään muodossa...

Veli Syytetty:

Mutta huomaa veli Hukka, että siinä pitäis sanoa, että hän päätti sydämessään, ettei hän SAASTUTA itseään.

Veli Hukka:

Eikös tässä niin sanota?

Veli Syytetty:

Ei, kun SAASTUTTAISI.

Veli Itsevarma:

Minä olin tässä menossa kielioppiin, niin onks sulla kielioppi siellä mukana?

Veli Syytetty:

Joo.

Veli Hukka:

<puhuu itselleen hiljaa> ... saastuttaisi itseään...

Veli Syytetty:

Sori vaan, mutta minusta tämä tuntuu, että tämä on saivartelua sanoista.

Veli Itsevarma:

Ei oo. Ei todellakaan, koska tässä on periaatteista kysymys. Tekikö ne niin?

Veli Valta:

Niin, ja myöskin siitä periaatteesta, että oliko sulla peruste esittää tämmönen ajatus?

Veli Hukka:

Mutta eiks tässä... jos saastuttaisi, sehän viittaa niin ku jatkuvaan toimintaan. 

Veli Syytetty:

Ei kun se on konditionaali. Tässä se on...

Veli Itsevarma:

Kyllä, kyllä. Se on konditionaali. Mutta onks sulla tekstiä siitä, mitenkä futuuri muodostetaan suomen kielessä? Siis sehän oli päätös tulevaisuutta varten.

Veli Hukka:

Ei saastuta...

Veli Syytetty:

Kuuntele nyt, mä sanon:

Konditionaalin tunnus "isi" ja se liitetään monikon kolmannen persoonan vartaloon. Konditionaalia käytetään, kun tekemisellä on ehto (tekeminen on epäreaalista, hypoteettista tai epätodennäköistä). Sitten on kolme esimerkkiä. Laulaisin, jos osaisin. Sanoisin, jos tietäisin. En lähtisi mukaan vaikka pyytäisit. Sitten toinen vaihtoehto. Pyydetään, kysytään tai ehdotetaan jotakin kohteliaasti. Soittaisitko minulle illalla? Panisitko oven kiinni? Avaisitko ikkunan? Haluaisimme kysyä erästä asiaa. En haluaisi lähteä sinne. Kolmas vaihtoehto. Puhuja on epävarma. En osaa sanoa, mitä haluaisin. Ja sitten neljäs. Puhuja toivoo jotakin. Olisipa jo kesä. Haluaisin käydä Australiassa. Olisi kiva matkustaa Kiinaan.

Veli Itsevarma:

Se on silloin, kun se on konditionaali.

Veli Syytetty:

No tässä on konditionaali. Se on ehdollista.

Veli Itsevarma:

Mutta futuuri muodostetaan joko pääverbin konditionaalilla tai lisäämällä apuverbi konditionaalissa, ja pääverbi silloin perusmuodossa. Ja tässä se on futuuri. 

Veli Valta:

Tässä on tulevasta ajasta kyse.

Veli Itsevarma:

Siis päätti sydämessään, ettei hän tulisi saastuttamaan. Olis se vaihtoehto futuurin ilmaisemiselle. Siis futuuria ei sanota niin, että päätti sydämessään ettei hän saastuta. Se muodostetaan konditionaalin avulla. Päätti sydämessään, ettei hän saastuttaisi. Tai apuverbi... päätti sydämessään, ettei hän tulisi saastuttamaan.

Veli Syytetty:

No miten sä sanoisit... Eihän tän yksinkertaisemmin voi sanoa kuin mitä minä esitin, että eihän se muuttais sitä, että jos se sanois, että Daniel päätti sydämessään, ettei hän saastuta itseään kuninkaan... onhan sekin futuuri...

Veli Itsevarma:

Ei se ole...

Veli Syytetty:

Se on futuuri. Suomessa preesens on futuuri.

Veli Hukka:

Opettaja, tuota oisko tässä nyt kumminkin, jos kattoo tätä kokonaisuutta ja tekstiyhteyttä niin just oikein käännetty, ettei saastuttaisi, koska kysymys on siitä, että tilanne ei heti lauennut. Se ensin esitti sen sille hovivirkailijalle ja sitten kun meni aikaa niin jossain vaiheessa esitti vartijalle. Nyt vartija teki ratkaisun sen hyväksi, jota Raamattu ei kerro. Eli tarvittiin pitempi aikaväli... ei saastuttaisi... jos sanotaan ei saastuta. Jos ois heti suostuttu, niin silloin se tuntuis järkevältä, että...

Veli Syytetty:

Jos ei heti suostuta, niin silloinhan sitä tehdään. Ja mehän ei edes tiedetä, mikä se oikein tarkalleen ottaen oli. Siinä oli arveluja vain, että ne saatto olla semmosta ruokaa tai epäjumalille uhrattua tai näin...

Veli Hukka:

Tiedäks sä mikä me tiedetään?    

Veli Syytetty:

Mm...?

Veli Hukka:

Se mitä Jeesus sanoo Johanneksen 17:17:ssä. Ja hän varmasti tiesi, kun hän sanoi, että "Sinun sanasi on totuus". Se on fakta. 

Veli Syytetty:

No, mennääs lausetta vähän eteenpäin.

(Daniel 1:8)  – – Ja hän pyysi toistuvasti ylimmältä hovivirkamieheltä, ettei hänen tarvitsisi saastuttaa itseään.

Jos tää esitettäis positiivisessa mielessä, ettei tehtäis tällaista negatiivista, niin tää voitais sanoa, että "koska hänen tarvitsi saastuttaa", niin hän sen takia pyysi. Siis eihän se näin oo, mutta siinä on se sama ajatus...

Veli Hukka:

Mä putosin kärryiltä... kansakoulupohjalla ei pysty...

Veli Syytetty:

Jos toistuvasti pyydetään, niin silloinhan sitä on tehty.

Veli Itsevarma:

Ei.

Veli Valta:

Ei. Jos tuota koputan ovelle eikä mitään tapahdu ja mä toistuvasti koputan, niin eihän silloin ole vielä mitään tehty.

Veli Syytetty:

Joo, joo, mutta...

Veli Valta:

Niin kuin tavallaan vaan toistuvasti esitti sen saman pyynnön.

Veli Syytetty:

Mä en oo väittänyt, että ne ois, mutta tää antaa nimenomaan tää konditionaali ja nää... ja sit tää niinkuin veli Hukka sanoi, tämä tilanne, miten se tässä menee. Tähän asetetaan vartija niitä vartioimaan, että ne ehkä syö...

Veli Itsevarma:

Ei asetettu vaan se oli.

Veli Syytetty:

Joo, joo, mutta nehän oli vankeja, niillä on voinu olla aina, mutta minkä takia se on tähän kirjoitettu? Just sen takia, kun se liittyy tähän tekstiin. 

Veli Hukka:

Mutta se mikä siinä on ydinajatus? Oliko Daniel uskollinen vai ei? Se on nyt se ydinkysymys. Eli tukeeko Raamatun teksti sitä vai tukeeko se sitä, että hän ei ollut uskollinen? Koska nyt [Vartiotorni]seuran kirjallisuudessa on otettu nämä esimerkkeinä siitä, että on pienissä uskollinen ja on myös suurissa, ja on palattu jopa kaks kertaa tuohon tutkisteluaineistoon.

Veli Syytetty:

Tuossa Danielin kirjan [selitysteoksessa] viitattiin tähän 3. Mooseksen kirjan 17. lukuun. Veli Itsevarma kyllä sanoi, että Raamattu sanoo, että jos vahingossa söi, niin...

Veli Itsevarma:

Semmonenkin varaus oli olemassa, mutta tota en muista missä, mutta siis tämä verensyöntiasia... nythän tässä ei sanota, että on verestä kyse, niin tän itsestään kuolleen ja raadellun syöminen... on mielenkiintoista kyllä, että kuinka selkeesti Raamattu puhuu veren syömistä vastaan, mutta itsestään kuolleen tai raadellun syöminen... sitä ei katsottu veren pyhyyden rikkomiseksi, koska siinä riitti pelkkä puhdistautuminen.

Veli Syytetty:

Niin niin, sitähän mä just silloin sanoin, elikä jos kysymys oli siitä, niin Danielilla ja hänen tovereilla oli todella inhottava se tilanne, koska he ois tän perusteella joutunu joka ilta aina ruokailun jälkeen peseytyyn ja oleen epäpuhdas. Jos ois ollu siitä kyse.

Veli Itsevarma:

Jos ois ollu verikysymys. Siis, siis, se on kyllä mielenkiintoista, että tää on sellanen kohta, jossa todetaan se, että itsestään kuolleen tai raadellun syömistä ei pidetty niin pahana rikoksena kuin esimerkiksi olis ollu epäpuhtaan eläimen syöminen.

Veli Syytetty:

Mutta kuuntele! Vielä yks pointti. Ei sitäkään oikeesti... jos kattoo tän asiayhteyden, niin siinä ei niinku tavallaan... ei se ollut suotavaa...

Veli Itsevarma:

Ei ollutkaan.

Veli Syytetty:

Asiayhteys viittaa, kun ollaan villieläintä tai... metsästys... koska tässä puhutaan jakeessa 13: 

(3. Mooseksen kirja 17:13)  – – Kun joku mies Israelin pojista tai keskuudessanne asustava muukalaisasukas metsästäessään pyydystää syötävän villieläimen tai linnun, hänen on vuodatettava sen veri pois ja peitettävä se tomuun.

Siinäkin se piti tehdä. Mutta sit kuitenkin... ja sit perustellaan se, ja sit tulee tää, että jokainen joka syö itsestään kuollutta ja näin, niin sit piti pestä (3. Mooseksen kirja 17:15, 16)

Siinä just herkästi, jos lähti riistan perään, niin jäikin tyhjin käsin, mutta autiomaassa on semmonen jännä juttu, että sieltä kyllä löytyy...

Veli Itsevarma:

No jos sä otat Raamatun kertomuksen, niin koko Israelin armeija teki näin yhdessä tilanteessa, eikä sitäkään surmattu siitä, mutta sen rinnastaminen tähän Danielin tapaukseen, niin mistä tää rinnastus tulee? 

Veli Syytetty:

No kun se oli siinä aineistossa, aineisto oli just tästä vierestä, että kun mä luin asiayhteyttä, niin heti huomasin sen. Siinä Danielin kirjan selitys -kirjassa, mistä mä luin sen otteen.

Veli Itsevarma:

Ei tässä kirjassa?

Veli Syytetty:

Minä en oo kattonu, onko tässä.

Veli Itsevarma:

Mut, mut, palataan nyt tähän... siis neljäs kappale
Vartiotornista sanoo, että

*** w05 15/7 s. 27 kpl 4 Oletko uskollinen kaikessa? ***

Tottelevaisuus joka päivä ”vähimmässä” on tärkeää kahdesta syystä.
 
Mä en lue näitä, mä otan vain...

Veli Syytetty:

Saanko sanoa yhen pienen kommentin just tuosta "vähimmästä"? Mun mielestä esimerkiksi tää tekee just sen tavallaan vähimmäks, koska siinä oli laissa tämmönen mahdollisuus, jos se ois ollu se, että puhdistauduttiin. Se teki mun mielestä siitä...

Veli Itsevarma:

Niin, mutta se ei olis riittäny, jos ne olis syöny sikaa.

Veli Hukka:

Niin ja sitte, oliks ne epäjumalille uhrattuja ehkä.

Veli Itsevarma:

Mutta hei, mennään tähän.

Veli Syytetty:

Joo.

Veli Itsevarma:

Siis neljännen kappaleen alussa sanotaan, että
 
Tottelevaisuus joka päivä ”vähimmässä” on tärkeää kahdesta syystä.

Ja se ensimmäinen syy tulee heti perään:

Ensinnäkin se paljastaa, mitä mieltä olemme Jehovan suvereeniudesta.

Viidennen kappaleen alussa on se toinen syy:

Toiseksi se, miten menettelemme ”vähimmässä”, vaikuttaa siihen, miten toimimme ”paljossakin”

Nyt täs on selitetty se, että miks tarvitsi olla uskollinen vähimmässä, eli tässä ruoka-asiassa. No sitten, sit tulee tämä seitsemäs kappale, missä tää tapahtui. Täs kysytään, että mitä Danielin ja hänen kolmen ystävänsä tottelevaisuus osoitti? Ja seitsemännen kappaleen lopussa on vastaus, että

Heidän tottelevaisuutensa Jumalalle kuitenkin osoitti, millä kannalla he olivat Jehovan suvereeniutta koskevassa kiistakysymyksessä.

Ja kahdeksas kappale menee siihen, että

Uskollisuus asiassa, joka saattoi näyttää vähäpätöiseltä, valmisti Danielin kolmea ystävää suurempaa koetusta varten.

Mikä on uskollisen ja ymmärtäväisen orjan kanta tähän kysymykseen, olivatko Daniel ja hänen toverinsa uskollisia tässä syömisasiassa vai rikkoivatko he?


Veli Syytetty:

Ne oli siinä mielessä uskollisia, että ne ei todennäköisesti rikkonu lakia.

Veli Itsevarma:

Kysyn: Mikä on uskollisen ja ymmärtäväisen orjan kanta siihen, että söivätkö ne vai eivätkö ne syöneet?

Veli Syytetty:

Ei sitä sanota.

Veli Itsevarma:

Sanotaanpas.

Veli Syytetty:

Missä? Minä en huomannut sitä.

Veli Itsevarma:

Just näissä, mitä äsken luettiin.

Veli Syytetty:

Tässähän sanotaan...

Veli Itsevarma:

"Heidän tottelevaisuutensa Jumalalle osoitti, millä kannalla he olivat Jehovan suvereeniutta koskevassa kiistakysymyksessä."

Veli Syytetty:

Mutta ei siinä sanota...

Veli Itsevarma:

Mutta tässä sanotaan selvästi, että Vartiotorni-Seuran kanta on se, että he oli tottelevaisia.

Veli Syytetty:

Mutta justhan me luettiin, että silläkin tavalla voi olla tottelevainen semmosessa tilanteessa, että puhdistautuu.

Veli Itsevarma:

Sä näät lehdestä selvästi, mitä Vartiotorni-seura haluaa, uskollinen ja ymmärtäväinen orja haluaa sanoa. Miksi sä haluat kumota sen julkisesti?  

Veli Syytetty:

Tässä sanotiin näin... siis tässähän ei haluta lähtee hirveän tarkkaan sitä asiaa selvittämään. Tässä sanotaan tässä seitsemännessä [kappaleessa] näin, että 

*** w05 15/7 s. 27 kpl 7 Oletko uskollinen kaikessa? ***

Tämä oli kysymys, joka liittyi heidän uskollisuuteensa Jumalalle. Siksi he pyysivät, että heille annettaisiin ruoaksi vihanneksia ja vettä, ja se sallittiin heille (Daniel 1:9–14)

Ja se tukee Raamatun kertomusta. Ei tässä oteta kantaa siihen, että mitä ne teki siinä välissä.

Veli Itsevarma:

Etkö sinä ymmärrä kirjoituksen henkeä?

Veli Syytetty:

Ymmärrän, mutta minähän vastasin tässä, että kun tässä kysyttiin näin, että mitä Danielin ja hänen kolmen ystävänsä tottelevaisuus osoitti, niin se mitä mä painotin, oli se, että niiltä vaati sitkeyttä ja järkevyyttä just viitaten siihen Danielin kirjan selityksen mainintaan. Ne joutu odottaan sopivaa hetkeä.  

Veli Itsevarma:

Niin. Ja kysymys oli siitä, että mitä se osoitti, ja vastaus ja tottelevaisuus osoitti, millä kannalla ne oli Jumalan suvereenisuutta koskevassa kiistakysymyksessä.

Veli Valta:

Se on niin kuin se tämän artikkelin niin kuin opetus.

Veli Itsevarma:

Seuraava kappale sanoo, että kun ne oli tottelevaisia, niin se valmisti niitä pahempia kokeita varten. Tää oli niinku yllättävä... Mä oon lehteen kirjoittanu silloin tutkisteluaikana ison ruksin: veli Syytetty kumoaa.

Veli Valta:

Kyllä siitä sama käsitys tuli mulle ja sikäli kun oon ymmärtänyt niin useammalle muullekin.

Veli Syytetty:

Sitä minä en oo ollu kumoamassa. Minusta tää on hyvä kirjotus siinä mielessä, että... mut on tää hirveen vaikee, jos ei siinä jotain tämmöstä oo ni ymmärtää, miks se oli vähäinen asia, jos ne kerta...

Veli Itsevarma:

Olihan se hirveän paljon helpompi... siis nyt jos ajatellaan, että tähän tuodaan ruokaa, mitä minä en voi syödä, niin eihän oo mikään konsti todeta, että profeetat paastosi 40 päivää, eihän mun oo mikään hätä syödä. Odotanpa Jehovaa ja katson, että miten tää menee. Kysympä sitä huomenna hovivirkailijalta tai ylihuomenna ja tota varsinkin, kun se hovivirkailija paljasti sen, että hänen päänsä on vaarassa. Siis sehän olis ollu idioottimaista syödä, koska jos ne ois syöny, niin nehän ois menettäny neuvotteluvaltin. Siis hovivirkamies pelkäs päätänsä ja totes, että mokomat, täytyy niille, mutta sen kantti ei antanu... mutta jos sä luet tän Danielin kirjan kohdan, niin se vasta toistuvan kysymisen jälkeen kysy sitä vartijalta. Ei Raamattu pane siihen mitään väliä ja pitkää aikaa.

Veli Valta:

Onhan sitä ruokaa varmaan ollu muuallakin kuin siinä...

Veli Syytetty:

Tässä sanotaan, että

(Daniel 1:5)  – – Lisäksi kuningas määräsi heille päivittäisen määräannoksen kuninkaan herkuista ja hänen juomaviinistään.

ja sitten mainitaan, että Nebukadnessar oli kuningas, jolle ei sanottu "ei". Ootteks te sitä mieltä, että siihen aikaan tuossa kulttuurissa siinä pysty vaan sanoon, että no mä en ota mitään. Siis nehän oli huolissaan siitä, että miltä ne näyttää.

Veli Itsevarma:

Niin, aivan.

Veli Syytetty:

Sen takia siihen pantiin vartijakin todennäköisesti.

Veli Itsevarma:

No vartijahan niillä oli.

Veli Valta:

Se on niin kun...
 
Veli Hukka:

En tiedä, tuntuu, että hypoteesiasteikolla liikutaan.

Veli Itsevarma:

Mutta tää on ihan selvä, jos ajatellaan tätä vartijan sanaa. Ensin kerrotaan 8. jakeessa, että pyysi toistuvasti. 10. jae kertoo sitten hovivirkamiehen vastauksen. Siis nyt on kysytty, nyt on kysytty toistuvasti, ja hovivirkamies vastaa

Minä pelkään jne.

Jae 11 jatkaa, siis hovivirkamies on sanonut 10. jakeen lopussa

miksi teidän pitäisi tehdä pääni syylliseksi kuninkaan edessä?

Mutta. Siis mutta-sanan jälkeen Daniel sanoi vartijalle, jonka ylin hovivirkamies oli asettanut valvomaan Danielia, Hananjaa, Misaelia ja Asarjaa... se oli jo asetettu. Tässä ei puhuta mistään välistä. Daniel pyysi toistuvasti, ja nyt ylin hovivirkamies selittää... ja muuten jae 9, joka on koko ajan jätetty lukematta:

(Daniel 1:9)  – – Tosi Jumala antoikin Danielin saada osakseen rakkaudellista huomaavaisuutta ja armoa ylimmän hovivirkamiehen edessä.

No sit se selittää tän. Niin pelkällä mutta-sanalla mennään siihen. Daniel sanoi vartijalle. Siis minun mielestäni täs kuvataan keskustelua. Siinä on ylin hovivirkamies ja vartija ja nää kaverit, mutta Daniel sanoi vartijalle, jonka ylin hovivirkamies oli asettanut valvomaan Danielia, Hananjaa, Misaelia ja Asarjaa:

Panisitko palvelijasi kokeeseen kymmeneksi päiväksi.

Tässä vaiheessa tämä ylin hovivirkamies, sen ei kerrota sanoneen mitään, mutta se oli mielessään turkasen tyytyväinen, että mokomat, saadaan tuo paasto edes loppumaan, saadaan nuo kaverit syömään jotakin edes. Mikä neuvotteluvaltti niillä olis ollu? Mikä ihmeen voima olis saanu jonkun muutoksen aikaan jos ne olis syöny kyllä siitä? Ja sit ne olis vain neuvotellu, että anna nyt meille kasvisruokaa ja syöny siitä. Siis ei mitään muutosta olis tapahtunu.

Veli Syytetty:

Siinähän oli just se, mistä tuossa meidän kirjassakin kerrotaan, että viisaus ja ymmärtäväisyys, mitä Jehova oli antanut Danielille. Jos sä luet, niin sä heti tajuut miten viisas vihje toi on. Jokainen vartija tajuu, että kymmenessä päivässä ei kukaan mee huonomman näköseksi. Se koe oli vain kymmenen päivää. Mutta, niin kuin meidän kirja sanoo, se oli riittävä aika Jehovalle ihmeen avulla näyttää, että ne olikin parempia kuin muut. Siitä on mun mielestä kysymys.

Veli Valta:

Tässä minusta nyt on niinkun aika tavalla sekaannuttu näihin sanoihin ja niiden perusteella sitten niinkun käännellään asiaa ja väännellään eri suuntiin, ja tämmönen, tämmönen tuota niinkun tämän tasonen kun tuota asioihin puuttuminen ja sitten niinkun semmosen näkemyksen esittäminen, joka selkeesti on niinkun tän kirjotuksen hengen vastanen.

Veli Syytetty:

Mä en nää siinä sitä vastaan.

Veli Valta:

Meitä on ainakin kolme tässä, jotka on nähny sen. Se on huolestuttava asia, et tota tavallaan niinkun näitä tilanteita tulee sun kanssas aina silloin tällöin, jolloinka joku tämmönen niinkun selvittely syntyy. Mutta tuota, kun meidän pitäs olla semmosia, että me rakennetaan toisiamme ja ja vahvistetaan toistemme uskoa. Meidän puheet pitäs olla semmosia, jotka tukee sitä uskollisen orjan opetusta, joka mm. tässä oli. Ja ja tuota sitten jättää kaikki tämmönen, joka kuluttaa siis engergiaa, aikaa ja eikä johda mihinkään niinkun tämmönen kiistely on niinkun tuota kuvastaa tämmöstä niinkun turhanaikasta...

Veli Syytetty:

En minä oo tätä pyytänyt.

Veli Valta:

Niin, joo, mutta...

Veli Valta ja veli Itsevarma puhuivat nyt niin pahasti päällekäin, kun halusivat moittia veli Syytettyä, että joistakin sanoista ei saanut selvää. Into tuomita oli liian palava.

Veli Itsevarma:

Sinä olet kyllä aloittanut tän. Sinä olet kiistänyt uskollisen ja ymmärtäväisen orjan näkemyksiä.

Veli Valta:

Se on minusta huolestuttavaa.

Veli Itsevarma:

Uskollisen ja ymmärtäväisen orjan näkemys sanotaan tässä. Että ne oli tottelevaisia. Ja sä meet sanomaan julkisesti, että kyllä ne varmaan söi. Ne joutui syömään.

Veli Syytetty:

Mutta enhän minä sitä tottelevaisuutta oo kiistänyt. Ei se muuta sitä.

Veli Itsevarma:

Tottakai.

Veli Syytetty:

Kun ne oli sydämessään päättäny, niinku mä sanoin sen toisella tavalla, että ne etsi koko aika, se vaati enemmän niiltä, niitten piti hakee ja olla järkeviä.

Veli Itsevarma [lukee kokouksessa nauhoittamansa veli Syytetyn vastauksen]:

"Kertomuksesta käy ilmi, että hän ei saanut sitä lupaa, että vaikuttaa siltä, että he kuitenkin joutui syömään näitä ruokia jonkin aikaa, että heidän piti etsiä koko ajan keinoa, ja sittenhän kertomus kertookin, että Daniel puhui sitten tälle vartijalle, jonka kautta hän sitten pysty niinku pääsemään omantuntonsa kanssa rauhaan tavallaan."

Veli Syytetty:

Sä haluat lukee... ensinnäkin mä oon koko aika korostanut, että minä en oo sanonut, että ne ois syöny sitä, vaan että se näyttää todennäköiseltä... tuo konditionaali... Hirveen moni sano mulle, että nehän söi siitä.

Veli Hukka:

Mitä sinä sanoit?

Veli Syytetty:

Mä sanoin, että katotaan, mitä siinä lukee. Mutta minä en tienny tästä konditionaalista mitään. Mä sanoin, että mun kielikorva sanoo, että vaikuttaa siltä, että ne söi, koska siinä sanotaan, että toistuvasti pyysi sitä. Ei kai sitä pyydetä toistuvasti, jos ei sitä lupaa oo saatu.

Veli Itsevarma:

Niin, lupaa ei saatu.

Veli Syytetty:

Niin, ja sit siinä sanotaan, että hän ei antanu lupaa. Pakkohan se on silloin syödä.

Veli Itsevarma:

Ei ole.

Veli Valta:

Ei.

Veli Itsevarma:

Ei todellakaan.

Veli Syytetty:

Jos ajatellaan sitä kulttuuria, mistä Raamattu kertoo, että Nebukadnessarille ei sanottu "ei". Ja nääthän sinä, miten siinä kävi siinä patsasasiassa. Heti ne pisti, samantien... Ei siinä ollu mitään neuvottelua.

Veli Itsevarma:

Olihan siinä.

Veli Syytetty:

Noo, joo sen verran, että kerran olis voinu...

Veli Itsevarma:

Ne pantiin odottamaan, että pätsi lämmitettiin seitsemänkertaisesti.

Veli Syytetty:

Mutta ymmärräks sä, miten fiksuja nää oli, jos se olis ollu sitä, että siinä olis ollu vain siinä lihassa sitä verta? Miten fiksuja ne oli, että ne ajatteli, että mä en halua, että mun omatuntoa tää soimaa, mutta täs on vielä mahdollisuus lain mukaan, että yritetään keksiä keino. Ja sitten ne ehdotti tämmöstä.

Veli Itsevarma:

Tää on mielenkiintoista, että sulla on tollanen ajatus, koska Seuralla on se ajatus, että ne eivät syöneet. 

Veli Valta:

Joo, ja se on huolestuttavaa, että sä opetat sillä tavalla.

Veli Hukka:

Yks juttu. Miten ystävät suhtautu tuohon ajatukseen?

Veli Syytetty:

Ne oli aivan innoissaan siitä.

Veli Itsevarma:

Siis sä oot opettanu myös kirjantutkistelussa samalla tavalla?

Veli Syytetty:

En oo sanonut, että ne ois syöny. Mä sanoin, minkä sanoin nytkin vastauksessa, että se on mahdollista.

Veli Valta:

Siis ne oli innostuneita siitä ajatuksesta, että ne saatto syödä?

Veli Syytetty:

Eikäkö, siitä... siinä aineistossa viitattiin siihen 3. Mooseksen kirjan [kohtaan]... Siinä viitataan edelliseen jakeeseen.

Veli Valta:

No se on ihan luonnollista, että saattoi olla verta siinä tai sitten sikaa, kumpaa tahansa.

Veli Itsevarma:

Sano, missä se viittaus on.

Veli Valta:

Mutta tässä niinkun tuota... tässä on niinku se ongelma, että tota näitä sanoja me voidaan pyöritellä ja tuota tehdä vaikka minkälaisia johtopäätöksiä ja tuota voidaan mielessämme itse kukin pohtia näitä asioita, mutta meidän ei pidä mennä opettamaan sillä tavalla, että toisille tulee erilainen käsitys kuin mitä artikkelin henki on ja mikä se opetus siinä on. Sitä ei saa olla. Koska silloin, jos tämmöstä tulee, niin sillon me tuota ei voida sitä enää pitää hyväksyttävänä.

Veli Syytetty:

Hetkinen, miten muuten tässä... tässähän oli... jos ajatellaan tolta kantilta, että tuota... odotas nytte... Tässä oli kirjoitus: "Terävänäköinen harkitsee askeleistaan" tässä samassa lehdessä.

Veli Itsevarma:

Niin siis tässä Danielin profetia -kirjassa ei oo viittausta...

Veli Syytetty:

No se oli sivulla 37 sivun alareunassa, 3. Mooseksen kirja 17:10-12.

Veli Valta:

Se on ihan looginen viittaus, ettei siinä mitään...

Veli Syytetty: Tässä sanotaan näin:

*** w05 15/7 s. 18-19 ”Terävänäköinen harkitsee askeleitaan” ***

Älä usko joka sanaa

Salomo asettaa kokemattoman ja terävänäköisen tiet vastakkain ja sanoo: ”Kokematon uskoo joka sanan, mutta terävänäköinen harkitsee askeleitaan.” (Sananlaskut 14:15.) Terävänäköinen ei ole herkkäuskoinen. Hän ei usko kaikkea kuulemaansa eikä anna toisten ajatella puolestaan, vaan harkitsee askeleitaan viisaasti. Hän hankkii kaiken saatavilla olevan tiedon ja toimii sitten sen perusteella.
Ajatellaanpa esimerkiksi kysymystä, onko Jumala olemassa. Kokematon uskoo helposti niin kuin enemmistö tai huomattavat henkilöt uskovat. Terävänäköinen ottaa rauhassa selvää tosiasioista. Hän pohtii asiaan liittyviä raamatunkohtia, esimerkiksi Roomalaiskirjeen 1:20:tä ja Heprealaiskirjeen 3:4:ää. Hengellisissä kysymyksissä hän ei usko uskonnollisten johtajien sanaan suoralta kädeltä. Hän koettelee ”henkeytetyt ilmaukset – – [nähdäkseen], ovatko ne Jumalasta” (1. Johanneksen kirje 4:1).

Miten viisasta onkaan noudattaa neuvoa olla uskomatta joka sanaan! Etenkin niiden, joille on uskottu vastuu neuvoa toisia kristillisessä seurakunnassa, on suhtauduttava tähän vakavasti. Neuvojalla on oltava kokonaiskuva siitä, mitä on tapahtunut. Hänen on kuunneltava tarkkaan ja kerättävä tietoja kaikilta osapuolilta, jottei hän esitä hataria tai yksipuolisia neuvoja (Sananlaskut 18:13; 29:20).

Älä nyt tulkitse väärin, että mä sanoisin, että mä selittäisin tässä, että orja olis tässä antanut vääriä neuvoja.

Veli Itsevarma:

Niin sä teet kuitenkin.

Veli Syytetty:

Se mitä minä sanoin, minusta siinä ei ollut mitään ristiriitaista sen aineiston kanssa.

Veli Itsevarma:

On se surkeeta, jollet sä sitä näe.

Veli Valta:

Joo. Se on...

Veli Syytetty:

Sen verran mä voin myöntää, että sen voi ajatella myös niin kuin te sanoitte, että se aineisto on näin...

Keskustelu harhautui aiheesta sivuun. Veli Itsevarma alkoi kertoa vuosia sitten tekemästään Lukijoiden kysymyksestä. Hän oli huomannut Vartiotorni-seuran opetuksessa jonkin virheen ja halusi sen lähettää päätoimistoon. Se käännettiin englanniksi ja lähetettiin.

Mutta sitten keskustelu palautui aikaisempaan aiheeseen, Danielin kirjaan, ja veli Syytetyn hiostaminen jatkui.

Veli Itsevarma:

Jos meillä on mielessä joku tällainen, että täs on nyt näin... Jos [Vartiotorni]seura sanoo, että ne pysy uskollisina, niin et sinä voi mennä sanomaan julkisesti salilla, että kyllä ne söi...

Veli Syytetty:

Minä en sanonutkaan.

Veli Itsevarma:

No kyllä sä sanoit. Mulla on sanasta sanaan [kokouksessa nauhoitettuna] tässä se.

Veli Syytetty:

Sitähän mä sanoinkin, että jos silleen on ymmärretty, niin sitä mä kadun, että oon sanonu silleen, koska se mitä mä yritin esittää...

Veli Itsevarma keskeyttää taas veli Syytetyn puheen:

Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Sulla oli joku sydämessäs semmonen, että sä näit tarpeelliseksi ryhtyä selittämään, ja tästä sydämen vaikuttimesta me ollaan huolissamme, miksi sulla oli sydämessäs semmonen?

Veli Syytetty:

Sen takia, kun se vaati mun mielestä enemmän kuin semmonen, olla vaan niinku marttyyri, että tappakaa, mutta minä en syö.

Veli Syytetty yritti jatkaa, mutta veli Valta ja veli Itsevarma puhuivat taas päälle ja keskeyttivät veli Syytetyn puheen, ja tästä kohtaa nauhoituksesta ei saa kunnolla selvää kenenkään puheesta. Lopulta veli Itsevarma pääsi yksin ääneen.

Veli Itsevarma:

Fiksusti toimiminen ei oo sitä, että syödään. Silloin menee kaikki neuvotteluasemat. Sä tiedät, että vankiloissa saadaan parannuksia aikaan, kun ollaan syömälakossa. 

Veli Syytetty:

Mähän just sanoin, että ne sai viisautta...

Veli Itsevarma:

Joo. Mutta ei se tapahdu syömällä.

Veli Syytetty:

Mutta sun pitää sijoittaa se oikeeseen kulttuuriin. Nyt sä sanot, että vankiloissa saadaan paljon aikaan syömälakoilla. Sanotko sä, että ystävät keskitysleireillä oli tyhmiä, kun ne ei menny syömälakkoon?  

Veli Itsevarma:

Siellä ei ollu mitään semmosta ruokakysymystä, päinvastoin ongelma oli se, ettei ollu ruokaa.

Veli Syytetty:

Mutta sun pitää tajuta, missä kulttuurissa oltiin, siellä jos sä nipotit, sait heti kuulan kalloon. Ihan sama oli tuollakin...

Veli Itsevarma:

Ei. Tää vartijahan ilmaisi pelkäävänsä oman päänsä puolesta. Ei ollu mitään mahdollisuutta telottaa näitä neljää.

Veli Syytetty:

Mutta ei se ollu siitä. Hän oli huolissaan siitä, ettei hän toimita sitä kuninkaan antamaa käskyä.

Veli Itsevarma:

Ei kun se oli huolissaan siitä... lue, mistä se oli huolissaan. Jos te olette laihempia ja surullisemman näköisiä, niin saatatte vaaraan hänen päänsä. Siis kysymys oli siitä, miltä ne tulis näyttämään.

Veli Syytetty:

Mutta heillä oli se uskomus, että se johtu siitä, että kun ne ei syö sitä...

Veli Itsevarma:

Ei. Mieti nytte. Vartija tietää tai hovivirkamies tietää, että ne ei syö. Se on kauhuissaan, että syökää nyt, että mun pääni on vaarassa. Jos ne ois syöny, niin niiltä olis menny kaikki neuvotteluasemat. Mutta kun ne sanoo siinä ilmeisesti sen vartijan kuullen tai sen hovivirkamiehen kuullen varmaan tapahtui se jälkimmäinen homma, että ne sano vartijalle, että toimita meille, niin se vartija huokas helpotuksesta, syövät edes jotakin.

Veli Syytetty:

Noo, se on sitä jossittelua.

Veli Valta:

Tämä on ollu aika pitkälti jossittelua. Mutta se on niin kuin se, että mistä johtuu, että sulla tulee niinku tämmösiä tuota tilanteita, joissa... joissa tuota tavallaan niin kun nousee esille usein joku erilaisuus kuin miten järjestössä on yleensä toimittu? Onko sulla joku tuota noin...?

Veli Syytetty:

Mä oon jo sanonu, että ei silleen oo... Mutta otetaan nyt tää toinen tapaus. Mikä siinä nyt oli semmonen, mikä oli Seuran näkemystä vastaan?

Veli Itsevarma:

Joo, katkelma sun puheestas [lukee kokouksessa nauhoittamaansa materiaalia]:

Yksi varoituksen sana. Luomakuntaa perusteluna käytettäessä älä tee kiistakysymyksiä asioista, joista Raamattu ei kerro. Tää on kirjan tekstiä. Mutta sit esimerkki. Esimerkiksi eläimistä puhuttaessa sä esität kolme väärää väitettä Raamusta. Sä sanot: Raamattu ei määrittele, mikä on laji tai miten Jumala on eläimet luonut, onko ne luotu hyvin äkillisessä prosessissa vai onko ne luotu jonkilaisen tällaisen kehityksen, ei tietenkään semmoisen kun kehitysoppi kertoo tai semmosen muuntelun kautta, nimittäin se, minkä Raamattu selkeästi sanoo luomisen aikaansaannos. Me voimme nähdä omin silmin luomisen tuloksena eläimet, jotka lisääntyvät kukin lajinsa mukaan.
 

  
Osan yksi kuulustelun voit lukea täältä.

Jatkuu osassa kolme.


 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity