Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia





Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys
 


Muita aiheita:

  



Ben Kalland on aina halunnut kertoa tarinan - nyt haave on toteutunut
03.08.2017 Johanneksen poika


Ben Kalland - Vien sinut kotiin
Kuva: JP

03.08.2017 julkaistiin Ben Kallandin esikoisromaani Vien sinut kotiin. Kuka on esikoiskirjailija Ben Kalland? Miksi hän kirjoitti Jehovan todistaja -aiheisen romaanin? Perustuuko romaani tosiasioihin vai onko se vain fiktiivinen tarina?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saat vastauksen lukemalla Benin haastattelun, joka tehtiin Espoossa 29.07.2017.

Ben Kalland saapui kotiini täsmällisesti sovittuun aikaan. Kohtelias ja miellyttäväkäytöksinen mies kertoi avoimesti elämästään ja siitä, millaista oli kasvaa Jehovan todistaja -perheessä. Hän kertoi myös siitä prosessista, joka sai hänet miettimään, haluaisiko hän todella elää loppuelämänsä tämän yhteisön sisällä.


Lapsuus

Ben syntyi vuonna 1959. Hän kasvoi perheessä, jonka vanhemmat olivat Jehovan todistajia. Lapsia oli neljä, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Äidistä ja isästä oli tullut Jehovan todistajia jo ennen Benin syntymää. Koko perhe oli normaali, aktiivinen Jehovan todistaja -perhe. Se tarkoittaa sitä, että he kävivät kokouksissa kolme kertaa viikossa melko säännöllisesti. Perheen jäsenet kävivät myös ovelta ovelle -saarnaamistyössä. Benin perhe kuului ruotsinkieliseen seurakuntaan. Perheessä puhuttiin sekä suomea että ruotsia. Isä oli ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen. Ben kävi ruotsinkielistä koulua.

Benin lapsuus oli suurimmaksi osaksi onnellista aikaa. Todistajuus toi tietynlaista turvaa. Se suojeli niin lapsena kuin myöhemminkin esimerkiksi huumeilta ja sekoiluilta ja muilta haitallisilta ilmiöiltä. Toisaalta Jehovan todistajien lasten kirjoissa oli pelottavia juttuja ja kuvia esimerkiksi Harmagedonista. Varsinkin yksi kuva on jäänyt lähtemättömästi Benin mieleen "paratiisikirjasta". Tuon kirjan virallinen nimi on Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin. Se julkaistiin vuonna 1958. Ben syntyi vuoden päästä tuon kirjan julkaisemisesta.

Kokouksissa Ben oppi esiintymään julkisesti pienestä pitäen. Hän sai pitää harjoituspuheita valtakunnansalilla. Hän pitää sitä hyvänä asiana, koska myöhemmin hän ei enää jännitä esitysten pitämistä ihmisten edessä. Siitä on ollut paljon apua työelämässä. Siksi Ben ei pelkää yhtään sen tyyppisiä sosiaalisia tilanteita, missä pitäisi puhua suurelle yleisölle.
 


Kenttäpalvelusta Ben inhosi sydämensä pohjasta. Hän pelkäsi kuollakseen sitä, että ovella tulee vastaan joku koulukaveri.

Konventit olivat Benin mielestä mukavia. Ne toivat kaivattua vaihtelua lapsen elämään. Varsinkin vähän vanhempana Ben kävi sekä ruotsinkielisissä että suomenkielisissä konventeissa. Sillä tavalla hän tapasi myös suomenkielisiä kavereita ruotsinkielisten lisäksi.

Benin vanhemmat rikkoivat Vartiotorniseuran sääntöjä siinä, että he eivät rajoittaneet perheen lasten kaveripiiriä. Lapset saivat ystävystyä myös koulukavereiden ja "maailmallisten" naapurien lasten kanssa. Onneksi näin, koska se laajensi kaveripiiriä huomattavasti.


Nuoruus

Ben otti Jehovan todistajien kasteen 13-vuotiaana. Sitä hän kyllä myöhemmin katui.

Ben piti Jehovan todistajien kokouksia yleensä hyvin pitkästyttävinä. Niissä oli kuitenkin pakko käydä, jotta maine hyvänä Jehovan todistajana säilyisi, tai toisin sanoen, Ben halusi pitää kulissit kunnossa. Hänellä oli hyvin vähän Jehovan todistaja -kavereita, koska ruotsinkielisessä seurakunnassa oli niin vähän saman ikäisiä nuoria.

Koska kokoukset olivat pitkästyttäviä, Ben kehitti taidon, joka myöhemmin tarttui valitettavasti myös opiskelijaelämään. Hän oppi olemaan kuuntelematta kokouksissa. Kun hän opiskeli, sama ilmiö toistui luennoilla, jos luennoitsija ei ollut ihan huippu. Ben mieluummin luki asiat kirjoista kuin kuunteli tylsiä luentoja.



Seurakunnan vanhimmat antoivat Benin ymmärtää, että olisi hyvä olla kesäisin osa-ajan tienraivaajana, tai niin kuin silloin sanottiin, "lomatienraivaajana". Se olisi tarkoittanut kymmenien tuntien käyttämistä saarnaamiseen kuukauden aikana. Siihen Ben ei suostunut.

Ben ei tavoitellut avustavan palvelijan ja vanhimman asemaa. Mutta hänellä oli kyllä seurakunnassa joitakin tehtäviä. Hän hoiti lehtipöytää ja välillä mikrofoneja. Jehovan todistajien slangin mukaan hän oli sekä "lehtiveli" että "lavanpalvelija".

Ben inhosi kenttäpalvelusta lapsena, mutta ei se nuorenakaan tuntunut mukavalta. Tosin uusintakäynneillä äidin kanssa oli joskus ihan kivaa, tutuissa paikoissa saattoi saada jopa kahvitarjoilun.

Koulussa Ben menestyi hyvin. Erityisen hyvä hän oli kielissä ja matematiikassa. Ei ole ihme, että opettajat kannustivat häntä menemään lukioon ja opiskelemaan. Valkolakin Ben sai vuonna 1978. Häntä kiinnosti kovasti tietojenkäsittelyoppi. Niinpä hän haki yliopistoon opiskelemaan. Sisäänpääsy kävi helposti. Toisaalta Ben haki myös ruotsinkieliseen kauppakorkeakouluun Hankeniin. Hän pääsi sisään myös sinne. Kumman opiskelupaikan Ben valitsisi? Hän valitsi molemmat. Tuohon aikaan Vartiotorniseura ei kannustanut lapsia ja nuoria opiskelemaan. Ben kuitenkin päätti hankkia itselleen kunnon ammatin.



Vuoden ajan Ben opiskeli kahdessa eri oppilaitoksessa. Pitemmän päälle se olisi kuitenkin käynyt raskaaksi, joten Ben joutui tekemään valinnan. Koska yliopiston tietojenkäsittelyoppi tuntui turhan teoreettiselta, valinta osui lopulta Hankeniin. Sieltä Ben valmistui vuonna 1983. Siinä välissä oli ollut yksi välivuosi. Miksi? Ben meni armeijaan. Se oli hänen tapansa ottaa etäisyyttä Jehovan todistajien järjestöön. Beniä ei kuitenkaan koskaan erotettu seurakunnasta eikä hän käynyt minkäänlaisessa kuulustelussa.

Ensimmäisenä opiskeluvuotena Ben oli edelleen Jehovan todistaja ja hän kävi "kentällä" saarnaamassa ovelta ovelle. Hän oli kuitenkin saanut "oivalluksen" kesällä 1978 Helsingissä messukeskuksessa pidetyssä konventissa.


Epäilyt ja ero seurakunnasta

Mikä alkoi häiritä Beniä Jehovan todistajien yhteisössä? Yksi merkittävä asia oli vuoden 1978 konventti.



Vuoden 1978 konventissa esitettiin "julkilausuma". Joku haaratoimiston johtomiehistä luki paperista pitkän litanian tekstiä, joka sitten piti hyväksyä sanomalla kovalla äänellä "kyllä". Ben ei enää muista julkilausuman sisältöä, mutta se ei olekaan tässä oleellista vaan nimenomaan se tapa esittää se ja hyväksyttää suurella yleisöllä. Ben ajatteli, että eihän tässä ole mitään järkeä. Kuinka kaikki voisivat lyhyessä ajassa tehdä merkittävän ajatustyön ja hyväksyä sekunnin murto-osassa sen, mitä lavalta luettiin. Ben oli kysynyt joltain vieressä istuvalta, mitä tapahtuu, jos ei hyväksy julkilausumaa. Ben sai moitteet. "Ethän sä voi olla eri mieltä!"



Silloin syntyi ensimmäinen konkreettinen ajatus: "Haluanko minä olla osana tällaista?" Ben käveli konventista ulos ja meni kaupungille. Myöhemmin hän palasi takaisin konventtiin.

Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin Ben uskalsi lähteä järjestöstä, koska hänellä ei ollut mitään sellaista mallia, miten lähteminen tapahtuu. Hän kävi edelleen opiskelun ohella kokouksissa ja kenttäpalveluksessa. Kun armeija-asia tuli esiin, Ben ajatteli anoa lykkäystä niin kauan kuin kehtaa ja sen jälkeen hän kieltäytyy ja menee vankilaan, niin kuin siihen aikaan oli tapana. Mutta jossain vaiheessa Ben mietti: "Mitä jos en kieltäydykään?" Silloin Ben oivalsi, että tämä on se tapa, jolla hän pääsee eroon jehovantodistajuudesta. Hänet erotettaisiin.

Sen jälkeen Ben jäi pois kokouksista. Ensin kaikki olettivat, että hänellä on niin paljon työtä opiskelussa, ettei hän ehdi kokouksiin. Lopulta Benin äiti kertoi, että eräs vanhin olisi halunnut jutella Benin kanssa, mutta Beniä ei kiinnostanut jutella hänen kanssaan.



Toista yritystä ei tullut. Muutamia kuukausia myöhemmin Ben ilmoitti vanhemmille, että hän on saanut kutsun armeijaan ja hän aikoo mennä. Ja niin hän menikin. Benin äiti oli surullinen, mutta hän ilmoitti, että Ben on edelleen hänen poikansa, eikä mitään karttamista tullut.

Jossain vaiheessa Ben ilmoitti myös väestörekisteriin erostaan Jehovan todistajien seurakunnasta.



Armeijan jälkeen Ben jatkoi opiskelua, ja siitä se uusi elämä alkoi. Se oli tavallaan liukumista pois, mutta kyllä siinä oli myös selvä kannanotto. Benin kaikki sisarukset yksi toisensa jälkeen tekivät saman ratkaisun ja lähtivät seurakunnasta. Suunnilleen vuonna 1985 koko perhe oli lähtenyt Jehovan todistajista. Kukaan ei karttanut ketään.

Ennen vuotta 2002 suvun jehovantodistajien ja entisten todistajien välit olivat hyvät, mutta vuonna 2002 välit katkesivat dramaattisesti.



Vuoden 2002 Valtakunnan Palveluksen ohjeet erotettujen karttamiseen oli se viimeinen niitti, jonka jälkeen Beniltä ei enää paljon ymmärrystä Vartiotorniseuran opeille löytynyt. Jehovan todistaja -sukulaiset noudattivat tuota Vartiotorniseuran ohjetta kirjaimellisesti. Inhimillinen suhtautuminen eri tavalla ajatteleviin loppui. Tämä oli surullista.

Tässä vaiheessa Ben alkoi seurata internetissä H2O-keskustelupalstaa, joka avasi lisää silmiä näkemään, mikä tämä järjestö oikein on. Tämän palstan ansiosta Ben tajusi yhden ison jutun. Se oli vuosi 607 eaa. ja Jerusalemin tuho. Tuo oli merkittävä seikka, joka sai Benin pohtimaan koko Jehovan todistajien ideologiaa ja sen perusteita. Jos vuosi 607 eaa. ei pidä paikkaansa, myöskään vuosi 1914 ei ole merkittävä vuosi. Ja Jehovan todistajien oppirakennelma kaatuu kuin korttitalo, jos vuoden 1914 merkitys muutettaisiin.

Ben tajusi, että Vartiotorniseura muuttaa ihan oikeasti historiaa, jotta se sopisi heidän oppeihinsa. Vuodelle 607 eaa. ei löydy todisteita mistään. Mutta siitä pidetään kiinni vaikka vääristelemällä historiaa. Tämähän on valehtelua!

Yksi Beniä häiritsevä asia jehovantodistajuudessa oli "kulissielämä". Ulospäin annettiin aivan toisenlainen kuva kuin mikä todellisuus oli. Usein totuus Jehovan todistaja -perheissä oli se, että kotona ei pidetty juurikaan ns. "kotitutkisteluja", vaikka se oli suositus. Samoin oli ruokarukousten kanssa. Kun perhe söi, ei pidetty rukouksia, paitsi jos kylässä oli muita Jehovan todistajia, silloin pidettiin ruokarukoukset.
 


Perhe ja työ


Ben on naimisissa ja hänellä on kaksi aikuista lasta, molemmat heistä ovat jo työelämässä. Yhteistä elämäntaivalta on vaimon kanssa kohta 30 vuotta. Vaimolla ei ole Jehovan todistaja -taustaa.

Ben toimii työelämässä IT-konsulttina. Hän oli aikaisemmim töissä 20 vuotta IBM:llä, mutta nyt hän myy osaamistaan koulutusfirmoille. Ben vetää kursseja. Ala on hyvin kapea, jolloin ei ole juurikaan kilpailijoita. Kysyntää riittää siksi jopa ulkomaita myöten. Tähän auttaa se, että Ben puhuu äidinkielensä ruotsin lisäksi täydellistä suomea ja täydellistä englantia. Ben kouluttaa koko ajan myös itseään. Hän arvioi, että noin 10% työajasta menee uuden oppimiseen.
 


Kuva: JP
 



Kirja

Kysymykseen "Missä vaiheessa ajattelit kirjoittaa kirjan?" Ben vastasi, että hänellä on aina ollut halu kirjoittaa kirja. Hän on halunnut kertoa tarinan. Kirjan kirjoittamista varten Ben on ollut muutaman kerran kursseilla Orivedellä.

Esikoisromaani Vien sinut kotiin on fiktiivinen tarina. Mutta tuo tarina sijoittuu Jehovan todistajien maailmaan, ja kirjan yksityiskohdat on hyvin tarkasti sijoitettu sinne. Jokainen yksityiskohta kirjassa voisi oikeasti tapahtua Jehovan todistajien yhteisössä. Ben sijoitti jopa osan tarinaa Jehovan todistajien aikaisempaan päätoimistoon Brooklyniin. Sitä varten hän kävi paikan päällä New Yorkissa tutustumassa päätoimistoon. Hänet otettiin päätoimistossa vastaan ystävällisesti ja hänelle vastattiin moniin erilaisiin kysymyksiin. Ben kysyi mm. sitä, miten Vartiotorneja kirjoitetaan. Joku veli sitten selitti asioita, ja näytti ison kaavion tästä aiheesta. Päätoimiston aulassa oli monia isoja tauluja, joissa kerrottiin kustannuskomiteoista ja monista muista asioista, joita Ben oli tutkimassa. Tutustuminen päätoimistoon kesti yli kaksi tuntia.


Kuva: Ben Kalland


Kuva: Ben Kalland

Kirjassa kerrotaan valtarakenteista ja johtamisesta, ei niinkään yksittäisen ihmisen uskonnollisesta kokemuksesta. Ihminen on vain yksi nappula koneistossa.

Kirjan ensimmäisessä versiossa ei ollut lainkaan kytköstä jehovantodistajuuteen. Se oli hyvä tarina, mutta Ben totesi, että jotain siitä puuttui. Hän mietti ja pohti, mikä se voisi olla. Pikkuhiljaa alitajunta työsti asiaa, ja sitten Benille valkeni, että alkuperäisestä tarinasta puuttui syy, miksi se pitäisi kertoa. Kun hän sijoitti kertomuksen Jehovan todistajien maailmaan, palaset alkoivat yhtäkkiä loksahtaa paikoilleen, ja kirjasta tuli hyvä, niin hyvä, että se pääsisi kaupalliseen levitykseen.

Ben havainnollistaa kirjansa taustaa ja tapahtumaympäristöä: "Olen jossain haastattelussa sanonut näin, että jos kysytään, onko kirja Tuntematon sotilas fiktiivinen, niin tottakai se on, eihän niitä kirjassa esiintyneitä ihimisiä ole ollut. Mutta jos katsotaan sitä taustaa, niin onko sota totta? Kyllä se on. Kuoleeko ihmisiä sodassa? Kyllä."



Benin kirjan suhteen tilanne on täsmälleen samanlainen. Kirjassa esiintyneet henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta se miljöö, johon heidät on sijoitettu, on todellinen.

Normaalisti kustantajan löytäminen esikoisteokselle on hyvin vaikeaa. Suomalaiset kirjankustantamot saavat vuosittain satoja käsikirjoituksia, joista julkaistaan vain muutamia vuodessa. Varsinkin esikoiskirjailijoiden on vaikeaa saada teoksensa julkaistua. Mutta erään ystävän avustuksella ja neuvoilla tie aukeni ja Benin suureksi hämmästykseksi meni vain viikko, kun hänellä oli jo kustannussopimus. Atena lupasi julkaista kirjan. Kustantaja vakuuttui heti kirjan ainutlaatuisuudesta ja tarinan kauneudesta.

Suomessa ei ole ennen julkaistu fiktiivistä romaania, joka käsittelee jehovantodistajuutta. Kirja ei pyri opettamaan Jehovan todistajien oppeja tai tulkintoja. Se pikemminkin vain kertoo tarinan, joka sijoittuu Jehovan todistajien yhteisöön ja heidän kokemuspiiriinsä.

Ben toivoo, että erityisesti sekä nykyiset että entiset Jehovan todistajat lukisivat kirjan. Heille kirjan tapahtumaympäristö on hyvin tuttua, vaikka kirjassa ei sormella osoitellakaan, että kyse on juuri Jehovan todistajista. Mutta toki kaikki ihmiset, muutkin kuin JT-taustaiset, tulevat nauttimaan kirjan lukemisesta. Kirjan lukeminen ei edellytä mitään ennakkotietoja Vartiotorniseuran ja Jehovan todistajien oppitulkinnoista ja käytännöistä. Ne selviävät tarinan kerronnan mukana.

Ben ei odota mitään dramaattista julkaisupäivältä 03.08.2017. Itse asiassa hän on juuri sinä päivänä työmatkalla. Mutta ehkä kahden viikon kuluessa alkaa palautetta tulla lukijoilta. Jotkut mediat ja toimittajat ovat saaneet jo etukäteen luettavakseen ns. "mediaversion". Joten on mahdollista, että jo julkaisupäivänä mediat reagoivat tähän merkittävään suomalaiseen kulttuuritapahtumaan.

Ben Kalland esiintyy tänä vuonna sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla. Turun kirjamessuilla Ben tulee keskustelemaan toisen kirjailijan kanssa. Tuo kirjailija on Terhi Törmälehto. Hänen esikoisromaaninsa Vaikka vuoret järkkyisivät ilmestyi helmikuussa 2017. Tuo kirja kertoo helluntailaisista. Keskustelun aihe Turun kirjamessuilla on "Uskonnollisen liikkeen kuvaus nykykirjallisuudessa". Helsingin kirjamessujen ohjelman sisältöä ei ole vielä päätetty.
 


  
Lue myös nämä sivut:

 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity