"Tarve valtakunnan- ja konventtisaleille on suurempi kuin koskaan ennen" kirje tähdentää. "Tällä hetkellä yli 13000 valtakunnansali- ja 35 konventtisalihanketta tarvitaan maailmanlaajuisesti."

Kuultuaan edellä lausutun, julistajien tulisi saada anteeksi oletus, että yli 13000 uutta valtakunnansalia tarvitaan vuosittain, jotta pysytään julistajien kasvun tahdissa.

Kuitenkin , kun vertaa seurakuntien määrää vuonna 2013 (113 823) edellisvuoden seurakuntien määrään (111 719), huomaa, että kasvua on ollut vain 2104 seurakuntaa maailmanlaajuisesti - joista osa tulee jakamaan nykyisiä jo olemassa olevia valtakunnansaleja. Luku 13000 on siis joko räikeää liioittelua tai valtakunnansaleja kunnostetaan ja jälleenrakennetaan hämmästyttävällä nopeudella - nopeammin kuin mitä todellisuudessa vaaditaan.

Vuotaneen kirjeen mukaan "valtakunnan- ja konventtisalien ei enää odoteta maksavan lainaa takaisin." Kuitenkin ainoastaan vanhimmistoille suunnatussa kirjeen osassa, seurakunnat ohjeistetaan asettamaan kuukausittaisen maksettavan summan "vähintään yhtä suureksi kuin nykyisen lainan lyhennyksen", jotta seurakunta tulee maksaneeksi tuon rakentamiseen otetun lainan takaisin.

Toisin sanoen, jos seurakuntasi maksaa pois valtakunnansalinsa rakennus- tai kunnostuslainaa, tulee lainan takaisinmaksun jatkua tehokkaasti loputtomiin.

Jos seurakunta ei jo nyt maksa lainojen lyhennyksiä, niin on tehtävä luottamuksellinen kysely, jossa paperilapuilla paikalliset veljet voivat määritellä, kuinka paljon he voivat sitoutua lahjoittamaan.

Seurakunnan vanhimmilla on sentään jonkinlainen mahdollisuus muuttaa seurakunnan kuukausittaista maksua tulevaisuudessa tilanteen mukaan, mutta tämä toimii molempiin suuntiin.

"Vanhinten tulisi tarkistaa tämä ratkaisu vuosittain toukokuussa varmistaakseen, että summa on sellainen, minkä seurakunta voi realistisesti lahjoittaa kuukausittain. Esimerkiksi seurakunnan julistajien määrässä voi olla merkittävää nousua tai laskua, tai paikalliset taloudelliset olosuhteet voivat merkittävästi parantua tai heikentyä, mikä vaikuttaa määrään, jonka seurakunta voi kohtuudella suorittaa. Mikäli tarpeellista, vanhimmat voivat tehdä uuden taloudellisen selvityksen, yllä mainitulla tavalla, selvittääkseen tarvitaanko muutoksia kuukausittaiseen suoritukseen valtakunnan- ja konventtisalien rakentamisrahastoon tulevalle vuodelle." -29. maaliskuu 2014 BOE -kirje, sivu 2

Kuukausittainen maksu voidaan siis muuttaa pienemmäksi tai suuremmaksi vanhimpien harkinnan mukaan vuosittain.

Mutta kuka oikeastaan omistaa valtakunnansalin ja kuka on siten vastuussa sen maksamisesta?

Useimmissa seurakunnissa on järjestelyt, joiden mukaan valtakunnansalin laillinen omistajuus on paikallisista vanhimmista koostuvalla johtokunnalla. Mutta tämä ei anna vanhimmistolle vapautta tehdä mitä haluaa, vaikka kaikki olisivat asiasta samaa mieltä. Vartiotorniseura pitää lopulta kaikki ässät omissa käsissään.

   Kuva: JWsurvey
Menlo Parkin skandaali osoitti, että vartiotorniseura omistaa valtakunnansalit

Katsos kun vanhimmat voivat olla vanhimpia vain Vartiotorniseuran hyväksynnällä. Vanhimmat, jotka Vartiotorniseura erottaa vanhimmistosta, ovat automaattisesti ulkona johtokunnasta, eikä heillä ole enää sananvaltaa miten heidän valtakunnansalinsa asioita hoidetaan.

Tätä tilannetta on äskettäin korostanut Menlo Parkissa sattunut skandaali, jossa koko vanhimmisto Kaliforniassa poistettiin johtokunnasta järjestön toimesta, koska he eivät yhtyneet piirivalvojan vaatimukseen valtakunnansalin kunnostamisesta, vaikka kunnostuksen ei katsottu olevan tarpeellinen.

Tästä seurasi pitkällinen oikeudellinen taistelu, jossa osa syrjäytetyistä vanhimmista vaati uudelleennimitystä, mutta he olivat huonosti valmistautuneet. He olettivat olevansa vain yhden tai kahden kelmimäisen yksilön uhreja organisaatiossa, eivätkä tajunneet, että ongelmat, joita he yrittivät osoittaa, olivat systeemistä johtuvia.

Heidän todellinen vihollinen oli Vartiotorniseura itse.

Ehkä kaikkein kirvelevin hetki Menlo Parkin tapauksessa oli, kun Vartiotorniseuran laillinen edustaja Calvin Rouse esitti seuraavan lausuman oikeudessa ...


Tuomioistuimen puhtaaksikirjoitus, joka sisältää yllä olevan toteamuksen, on saatavilla tästä linkistä

Näin ollen organisaatiolla, joka itse määrittelee olevansa hierarkkinen, on täysi määräysvalta koskien valtakunnansalirakennuksia, mutta seurakunnan jäsenten odotetaan silti maksavan kaiken.

Taloudellisen itsenäisyyden jäänteiden lopullinen heikennys seurakuntatasolla tapahtuu sivulla 4 tässä uudessa kirjeessä kohdassa "ylijäämävarallisuus", joka poistaa tehokkaasti kaikki mahdollisuudet varakkaasta omavaraisesta seurakunnasta.

Täten seurakunnat antautuvat taloudellisesti täysin organisaation hallintaan. Ei ole enää mitään tekosyytä kerätä varallisuutta pahojen päivien varalle. Vain "pienet korjaukset" on määrä hoitaa paikallisesti. Mikäli ylijäämävaroja löytyy, vanhimpien täytyy keskustella niiden lähettämisestä Vartiotorniseuralle.

Tällainen riippuvuus "isoveljeen" voi näyttää tavallisen todistajan silmissä virkistävältä, mutta siinä on omat riskinsä. Jos Vartiotorniseura menisi konkurssiin, yksittäiset seurakunnat tulisivat olemaan omillaan ilman pesämunaa, johon voisi turvautua valtakunnansalien alkaessa ränsistyä.

Ajatus siitä, että seurakuntien tulisi olla jatkuvassa kiitollisuudenvelassa Vartiotorniseuralle kuukausittaisten kiinteiden "lahjoitusten" muodossa, joiden maksamiseen seurakunnat velvoitetaan suostumaan neljän viikon sisällä, on omituinen juttu - ainakin Raamatun ohjeiden mukaan.

Raamatun mukaan Jeesus Kristus rohkaisi antamaan velkoja anteeksi (Mat. 06:12 ; 18:23-35 ) , ja apostoli Paavali neuvoi, että kristittyjen ei pitäisi antaa "pakosta ." - 2 Kor 9:07

Hallintoelimen suoruus pyrkimyksessään saada seurakunnat rahoittamaan mitä tahansa hanketta, on varmasti mielenkiintoa herättävä joillekin, varsinkin kun on paljastunut, että järjestöllä on taskussaan huikeat miljardi dollaria Brooklynin kiinteistöjen myynnistä.

Mutta kun ajatellaan Vartiotorniseuran ilmeistä taloudellista alamäkeä, minkä osoituksena voidaan pitää organisaation supistamisia, puhumattakaan lasten hyväksikäyttöjuttujen aikaansaamasta korvausten uhasta, oli hallintoelimen hyökkäys seurakuntien kassojen ylimääräisiin rahoihin aivan liian helposti ennustettavissa.

Cedars