Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia


 
Johanneksen pojan kotisivut

Linkkejä


Vuosikatsaukset

Kuvat: JW.ORG

Lisää linkkejä
    



Historiaa - osa 112: Edward Dunlap - Hallintoelimen Inkvisition uhri
16.09.2022 Johanneksen poika



Tämä juttu perustuu videoon, joka löytyy Sami Uusi-Luomalahden  YouTube-kanavalta (kesto noin 45 minuuttia). Videolla kuullaan Ed Dunlapin kertoma tarina 40 vuoden takaa.

Jehovan todistajien päätoimistossa tapahtui kummia keväällä 1980. Hallintoelin aloitti järjestelmällisen "noitavainon". Se jahtasi niitä, joita järjestön jotkut säännöt ja opit vaivasivat. Nuo ihmiset toivoivat Raamattua tutkittavan tarkemmin. Tunnetuin heistä oli hallintoelimen jäsen Raymond Franz. Hallintoelin pakotti hänet jättämään tehtävänsä keväällä 1980. Myöhemmin hallintoelin järjesti Raymondille potkut koko järjestöstä.

Hallintoelimen tähtäimessä oli myös Edward Dunlap. Ed oli työskennellyt vuosia kirjoitusosastolla ja opettanut Gilead-koulussa. Hän myös kirjoitti kirjan Jaakobin kirjeen selitys vuonna 1979. Hallintoelin erotti Ed Dunlapin järjestöstä keväällä 1980. 70-vuotias Ed, joka oli palvellut järjestöä vuosikymmenet, sai tylysti lähtöpassit. Hän palasi vanhaan kotikaupunkiinsa Oklahomaan. Siellä hänen veljensä Marion toimi ns. kaupunginvalvojana. Kun Marion tarjosi veljelleen majoituksen, järjestö erotti hänetkin. Iäkäs Ed joutui elättämään itsensä raskaalla työllä, sillä järjestöltä hän ei enää mitään tukea saanut. 

Hallintoelin ei pystynyt kumoamaan näiden miesten näkemyksiä Raamatulla, joten se käytti vanhaa perinteistä keinoaan: Se leimasi heidät pahoiksi luopioiksi. Se oli ainoa ase, joka sillä oli jäljellä. Hallintoelin haluaa pysyä tiukasti kontrollissa eikä halua todistajien kuuntelevan mitään erilaisia näkemyksiä. Mutta mitä hallintoelin pelkää niin paljon, jos sillä kerran on totuus? Vaikka Ed Dunlap kuoli 1999, hänen tapauksensa ei unohdu.


Kuva: YouTube

Edward Dunlapin ura Jehovan todistajana

Ed oli Jehovan todistaja 47 vuotta. Hän kannatti järjestöä uskollisesti. Hän piti Vartiotorni-seuraa "uskollisena ja ymmärtäväisenä orjana" ja ajatteli, että sillä on valta päättää asioista ja kertoa niistä Jehovan todistajille. Suora lainaus:

Ajattelin aina, että jos jossain on tehty virhe, odotan, että Jumala tulee oikaisemaan sen. Näin kuitenkin todistajien toiminnassa ja opeissa monia sellaisia seikkoja, joissa tuntui olevan jotain vikaa. Mutta kuten monet muutkin todistajat ovat tehneet, työnsin vain asian syrjään.

Ed oli aloittanut järjestössä palveluksen vuonna 1933. Hänet kastettiin vuonna 1935. Sen jälkeen hän toimi tienraivaajana jonkin aikaa, kunnes meni Beteliin vuonna 1943. Ensimmäisen vuoden hän työskenteli Betelin ruokalassa, sitten hän toimi matkavalvojan sijaisena muutaman kuukauden, kunnes hänet kutsuttiin Gilead-kouluun, jossa hän palveli noin 10 vuotta. Gilead-koulusta Ed löysi vaimon itselleen. Hän meni naimisiin erään koulun oppilaan kanssa. Sen jälkeen hän lähti vaimonsa kanssa kierros- ja piirityöhön neljäksi vuodeksi.

Ed palasi vaimonsa kanssa takaisin Beteliin. Hän alkoi tehdä töitä palvelusosastolla. Hänen tehtäviinsä kuului parin vuoden ajan vastata kirjeisiin. Vuonna 1961 Gilead-koulu muutti Brooklyniin, ja Ed palveli siellä vuoteen 1973 asti. Hän tosin teki vuosina 1966 - 1973 enemmän töitä kirjoitusosastolla kuin Gilead-koulussa. Betelistä Ed lähti vuonna 1980. Suora lainaus:

Näin ollen minulla oli mahdollisuus nähdä järjestön toimintaa joka näkökulmasta, ja tulin tuntemaan hyvin sen toimintatavat ja opetukset.


Järjestön toimintatavat ja opetukset

Ed alkoi toden teolla tutkia ja miettiä asioita syvällisesti silloin, kun hän sai tehtävän osallistua kirjan Aid to Bible Understanding kirjoittamiseen. Siinä projektissa oli mukana useita veljiä, mm. Raymond Franz.


Kuva: Archive.org

Ed kertoo, että he halusivat olla huolellisia ja tarkkoja, joten heidän piti tutkia asioita paljon enemmän kuin aikaisemmin. He tutkivat historiaa sekä Raamattua käsitteleviä hakuteoksia, tietosanakirjoja ja selitysteoksia selvittääkseen tosiseikat perinpohjaisesti. He käyttivät Betelin laajaa kirjastoa, jossa oli kaikki tunnetuimmat ja parhaimmat Raamatun selitysteokset sekä monenlaisia Raamatun sanakirjoja ja historiaa käsitteleviä kirjoja. Betelin kirjoitusosasto oli Edin kertoman mukaan kuitenkin käyttänyt näitä kirjoja vain harvoin. Ed kertoo, että silloin ajateltiin, että kirjoittajat olivat epäluotettavia. Historiaa käsittelevien kirjojenkin ajateltiin olevan epätarkkoja ja epärehellisiä. Järjestö ei katsonut hyvällä, jos Raamatun tutkimisen apuna käytettiin ulkopuolisia lähteitä. Suora lainaus:

Itse olin ollut Betelissä vuosia, enkä tajunnut noiden selitysteosten arvoa ja miten arvokasta tietoa niistä löytyi. Ne oli kirjoitettu 1700- ja 1800-luvuilla ja niiden kirjoittajat olivat antaumuksellisia miehiä, jotka olivat rehellisiä ja kunnioittivat Raamattua eivätkä koskaan puhuneet sitä vastaan. He olivat jo silloin ymmärtäneet asioita, jotka Vartiotorni oli esittänyt omana "uutena valonaan."

Ed kertoo eräästä oppikysymyksestä. Olemmeko lain alaisia? Hänen mielestään Jehovan todistajat ovat lain alaisia suuressa määrin. Heidän täytyy tietää, mitä Vartiotorni sanoo tietyistä asioista. Heidän täytyy tarkistaa ensin Vartiotornista, voivatko he toimia jollain tietyllä tavalla. Suora lainaus:

Tajusin, että olemme todellakin lain alaisia, sillä aina kun järjestö laatii jonkin lain, siihen pitää lisätä paljon tarkentavia sääntöjä, jotta sitä osattaisiin tulkita. Esimerkiksi voidaan ottaa verensiirtokysymys. Joku todistaja saattoi kysyä, voiko hän säilöä omaa vertaan, jotta sitä voidaan käyttää myöhemmin leikkauksen yhteydessä? - - - Puolueettomuusasiassa voitiin taas kysyä, voisiko todistaja toimittaa ruokaa sotilastukikohtaan. Sairaanhoitajat kysyivät, voisivatko he tehdä töitä sotilastukikohdassa tai sotilassairaalassa.

Ed kuvailee toista ongelmaa, joka tulee tällaisesta "legalismista". Ne, joilla on heikko omatunto tai usko, johtavat seurakuntaa. Suora lainaus:

Esimerkiksi voidaan ottaa parran pitäminen. Joku veli saattoi kysyä, voiko hän pitää partaa. Järjestö vastaa, että se riippuu siitä, salliiko seurakunnan vanhinten omatunto sen. Mutta kuten Paavali sanoi, miksi jonkun toisen omatunto vaikuttaisi siihen, mitä jonkun toisen omatunto sanoo? Niinpä jotkut seurakunnassa sitten sanovat, että parta loukkaa heitä ja valittavat vanhimmille asiasta, ja se johtaa siihen, että partaa pitäviä vainotaan ja väheksytään. Tämä on vain yksi esimerkki.

Ed tiesi alusta alkaen, että Raamatun mukaan pelastumme armon ja uskon emmekä tekojen vuoksi. Hän sanoo kuitenkin, että todellisuudessa hän ei ymmärtänyt ja soveltanut sitä. Lopulta hän ymmärsi, että emme ole lain alaisia, jos olemme Kristuksen palvelijoita ja vanhurskaita. Ed kertoo, että Jeesuksen, joka oli vanhurskas mies, ei tarvinnut miettiä, rikkoiko hän lakia jollain tavalla eikä ajatella Talmud-mentaliteetilla. Sen sijaan laki oli kirjoitettu Jeesuksen sydämeen, ja niin sen tulisi olla myös kristityillä. Ed viittasi Russellin erääseen kirjaan, jossa kerrottiin, että kristityt eivät ole lain alaisia. Mutta järjestössä on talmudilainen ajattelutapa. Suora lainaus:

Jos olemme kristittyjä ja meillä on laki kirjoitettuna sydämeemme ja haluamme tehdä Jumalan tahdon, teemme tietysti myös uskon tekoja, kuten Jaakob sanoo, mutta pelkästään omilla teoillamme emme miellytä Jumalaa.

Ed ottaa mielenkiintoisen esimerkin Ilmestyskirjan luvusta 7. Järjestö opettaa, että 144000 on kirjaimellinen lukumäärä. Suora lainaus:

He sanovat, että luvussa mainitut 12 juutalaista heimoa eivät ole kirjaimellisia eikä myöskään luku 12000 ole kirjaimellinen luku. Kun nämä kuvaannolliset 12000:t lasketaan yhteen, saadaan 144000, joka heidän mukaansa kuitenkin on kirjaimellinen luku. Kun tätä verrataan Raamatun muihin profetioihin, voidaan nähdä, etteivät luvut ole kirjaimellisia. Esimerkiksi 7 henkeä valtaistuimen edessä tai pedon 7 päätä ja 10 sarvea ovat kuvaannollisia lukuja.

4 Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista: 5 Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, 6 Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, 7 Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, 8 Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä. - Kirkkoraamattu 1938

Ed jatkaa Ilmestyskirjan selittämistä. Suora lainaus:

Kysymys suuresta joukosta oli kiistanalainen, sillä sen sanotaan palvelevan Jumalaa yötä päivää hänen temppelissään. Uuden maailman käännös ja jotkin muutkin käännökset kääntävät kohdan siten. Mutta rivienvälinen käännös osoittaa, että temppelistä käytetty sana on "naos". Se ei tarkoita temppeliä vaan pyhäkköä. Se ei viittaa koko temppeliin esipihoineen ja muine rakennuksineen vaan yhteen rakennukseen. Erämaassa tabernaakkelissa ja myöhemmin temppelissä se käsitti kaikkeinpyhimmän ja pyhän osaston. Sitä sanaa Ilmestyskirjassa käytetään, ja rivienvälinen käännös kääntää sanan "jumalalliseksi asuinpaikaksi". Raamatussa sanotaan Jumalan seurakuntaa pyhäköksi, jossa Jumala asuu henkensä välityksellä. Ilmestyskirjan 7. luvussa puhutaan siis pyhäköstä, johon vain papit voivat mennä. Niinpä suuri joukko koostuu papeista, jotka ovat Kristuksen hengestäsiinneitä veljiä. Sanakirjat osoittavat tämän selvästi.

Ed vielä täsmentää, että kreikan kielessä on toinen sana, 'hieron', joka merkitsee temppeliä ja sen esipihoja.

Järjestö ei näin ollen ole ollut täysin rehellinen ja johdonmukainen kääntäessään Ilmestyskirjaa. Hän ottaa esimerkin. Suora lainaus:

Ilmestyksen 11:19:ssä on sama sana "naos", joka on käännetty temppeliksi, mutta sulkeissa on myös sana pyhäkkö. Ilmestyskirjan 16:17:ssä sana on taas käännetty pyhäköksi, kuten pitääkin.

Ed Dunlap kertoo, kuinka hänen, Raymond Franzin ja muidenkin piti olla varovaisia, jotta he eivät sanoisi mitään sellaista, joka olisi ristiriidassa järjestön opetusten kanssa. Ed kuvasi asiaa näin:

Oli hankalaa keskustella asioista vapaasti siten, ettei samalla sohisi kuin mehiläispesään.

Ed toteaa, että hän ja Raymond Franz yrittivät olla varovaisia. He eivät halunneet aiheuttaa ongelmia, mutta kun ihmiset kyselivät asioista, joita Ed ja Raymond olivat tutkineet, Edistä ja Raymondista tuntui, että heidän piti puhua kyselijöiden kanssa ja vastata kysymyksiin.

Betelissä monet veljet pelkäsivät keskustella asioista, jotka saattoivat olla vastoin järjestön opetuksia. Ed kertoo yhden tilanteen:

Päätoimistossa pidettiin seminaari kaikille niille ympäri maailman, jotka kirjoittivat aineistoa julkaisuihin. Varsinkin suuremmissa haaratoimistoissa oli ns. "kirjoituspöytä", josta oli vastuussa tietty veli. Jotkut todistajat eri maissa kirjoittivat artikkeleita Herätkää! -lehteen, joskus myös Vartiotorniin. Nämä kirjoitukset lähetettiin tälle veljelle, joka viimeisteli ne ja lähetti ne sitten päätoimistoon Brooklyniin. Kaikki nämä kirjoittajat kutsuttiin päätoimistoon seminaariin, kuten myös koko Brooklynin kirjoitustyötä tekevä henkilökunta. Mukana oli myös useita hallintoelimen jäseniä, mahdollisesti viisi. He olivat mukana tässä kokouksessa, jossa oli läsnä yli sata veljeä. Kaikkien meidän kirjoitusosastolla oli määrä pitää jokin oppitunti.

Minun piti käsitellä raamatullisten artikkeleiden kirjoittamista. Kysyin aluksi: Jos saat tehtäväksesi kirjoittaa raamatullisen artikkelin, mistä haet ensimmäiseksi tietoa? Kukaan ei ensin sanonut mitään, joku vastasi sitten: "Vartiotornista". Vastasin, että Vartiotornia ja muita julkaisuja voitaisiin käyttää tutkimisessa, mutta muistutin, että kyseessä on artikkeli Raamatusta. Mistä aloitat aiheen tutkimisen? Kukaan ei vastannut, vaikka odotin jonkin aikaa. Lopulta hallintoelimen veli Swingle nosti kätensä ja vastasi: Raamatusta. Tiesin kaikkien veljien tietävän, että vastaus oli Raamattu. Mutta tapana on hakea vastauksia julkaisuista. He pelkäsivät vastata "Raamattu", sillä joku voisi kysyä, miksi he eivät hakeneet vastausta julkaisuista ja uskolliselta orjalta, sillä se tulkitsee Raamattua? Tämä osoittaa, millainen ilmapiiri Betelissä vallitsi.

Ed Dunlap oli lähdössä huhtikuussa 1980 lomalle. Mutta mitä tapahtuikaan ennen hänen lähtöään? Ed kertoo:

Päivää ennen kuin lähdin, kaksi hallintoelimen jäsentä tuli luokseni puhumaan kanssani. Menimme toisen jäsenen toimistoon ja he alkoivat tehdä minulle kysymyksiä.

Ensiksi he kysyivät: Mitä ajattelet viimeisistä päivistä? Kerroin saman, mitä olin sanonut haaratoimiston valvojien koulussa: Pietari viittasi Joelin profetiaan ja sanoi, että viimeiset päivät alkoivat silloin (vuonna 33). Pyysin heitä katsomaan Aid-kirjasta, mitä se sanoo viimeisistä päivistä eri asiayhteyksissä.

Sitten he kysyivät: Mitä ajattelet uskollisesta ja ymmärtäväisestä orjasta? Vastasin: Kuka uskollinen ja ymmärtäväinen orja on? Onko se voideltujen koko jäännös maan päällä? He vastasivat myöntävästi. - Eli noin 10000 henkeä, kysyin. - Kyllä, he vastasivat. Jatkoin: Sanotaanpa, että kentällä on kokenut ja hieno voideltu veli, joka toimii vanhimpana. Tämä veli lähettää päätoimistoon kirjeen, jossa hän pohtii jotakin raamatunkohtaa ja sitä, selitetäänkö se oikein. Hän sanoo, että olisi ehkä hyvä tutkia asiaa tarkemmin. Tähän hallintoelimen jäsenet vastasivat, että he kyllä vastaisivat hänelle. Mutta vastaisitteko myös hänen kysymykseensä, kysyin. - Kyllä, he vastasivat. Vastasin, että itse en ollut nähnyt niin tapahtuvat, sillä tehtäväni oli ollut vastata päätoimistoon tulleisiin kirjeisiin, ja yleisin tapa vastata näissä tilanteissa oli tämän kaltainen: "Veli, sinun olisi parempi keskittyä palvelukseesi omalla alueellasi, ja antaa meidän huolehtia näistä asioista." Jos sama veli sitten kirjoitti uudelleen, palvelusosasto luultavasti tutki tarkemmin, mikä hän oli miehiään. Jos hän kirjoitti monta kertaa, palvelusosasto kirjoittaisi kirjeen hänen seurakuntansa vanhimmistolle asian johdosta. He saattoivat tehdä niin jo ensimmäisen tai toisen kirjeen jälkeen. He kehottivat vanhimpia menemään tapaamaan tätä veljeä ja ottamaan selvää, mitä hän oikein haluaa. Heidän piti selvittää, onko hän vilpitön ja rehellinen - jolloin hänelle piti yrittää vastata - vai yrittikö hän vain aiheuttaa ongelmia. Kerran eräs veli, joka oli lähetetty teksasilaiseen kaupunkiin, kirjoitti päätoimistoon ja sanoi, että veljet siellä olivat tehneet hänelle paljon kysymyksiä. Hän lopulta tiivisti ne kolmeen kysymykseen, jotka olivat erittäin hyviä kysymyksiä. Hän halusi tietää, miten vastata veljille näihin kysymyksiin ja pyysi kovasti vastausta, sillä hän oli ilmeisesti kirjoittanut jo aiemmin. Aivan ensimmäiseksi Betelissä soitettiin palvelusosastolle ja kysyttiin, mikä tämä veli oli miehiään. Sieltä kerrottiin, että hän on yksi parhaista miehistämme. Hänet lähetettiin paikkoihin, joissa oli jotain ongelmia. Joten he päättivät kirjoittaa hänelle kirjeen, mutta eivät todellisuudessa vastanneet hänen kysymyksiinsä. Sanoin siis, että näin asiassa toimitaan, sillä olin nähnyt sen itse monta kertaa. Joten kysyin: Milloin olette koskaan yhteydessä näihin voideltuihin, jotka kuuluvat uskolliseen ja ymmärtäväiseen orjaan?

[Huomautus: Tuolloin "uskollisen ja ymmärtäväisen orjan" sanottiin koostuvan kaikista "voidelluista", jotka olivat maan päällä ja joilla oli taivaallinen toivo. Nykyisin Vartiotorni-seuran tulkinta on, että hallintoelin muodostaa yksin "uskollisen ja ymmärtäväisen orjan".]

Milloin kysytte heiltä asioista tai konsultoitte heitä? Milloin olette koskaan pyytäneet heitä tänne neuvottelemaan asioista? Emme koskaan kuulleet, että hallintoelin olisi kutsunut luokseen veljiä, jotka sanoivat olevansa voideltuja, tai että se olisi kirjoittanut heille kysyäkseen jostain asiasta. Joten siispä sanoin näille hallintoelimen veljille, jotka minua kuulustelivat, että orja todellisuudessa koostuu 16:sta hallintoelimen jäsenestä ja etenkin Fred Franzista.

[Huomautus: Hallintoelimessä oli tuolloin 16 jäsentä. Jäsenten lukumäärää ei ole määritelty, se vaihtelee. Nykyisin, vuonna 2022, hallintoelimeen kuuluu 8 jäsentä.]

- Ei, ei se niin ole, he vastasivat. Kysyin, kuka asioista päättää? Keskustelu jatkui, ja minä puolestani kysyin heiltä: Mitä te ajattelette viimeisistä päivistä ja näistä asioista, joista kyselette minulta? He vastasivat, että puheeni eivät ole sopusoinnussa sen totuuden rungon kanssa, joka järjestössä on rakennettu viimeisen sadan vuoden aikana.

Parin muun kysymyksen jälkeen kysyin heiltä: Miksi tämä kolmannen asteen kuulustelu? He vastasivat, ettei siitä ollut kyse, he vain halusivat tietää joitain asioita. He kävivät läpi listaa, jossa oli noin 10 - 12 kysymystä. Minulla on kopio listasta, jota käytettiin Raymond Franzin kuulustelussa. Minulle esitetyt kysymykset olivat hyvin samanlaisia. (Kysymykset löytyvät Raymond Franzin kirjan luvusta 11).

Kun keskustelu oli ohi, he taputtivat minua olalle ja toivottivat mukavaa lomaa. Mutta tiesin, että luvassa oli ongelmia. Kun olin lähtenyt, he tapasivat jokaisen jäsenen kirjoitusosastolla ja esittivät heille samanlaisia kysymyksiä saadakseen selville, olivatko jäsenet järjestön kanssa samaa mieltä vai eivät.

Kun palasin lomalta, sain kuulla, että he olivat kutsuneet Raymond Franzin virkavapaalta takaisin päätoimistoon.

Jonkin ajan kuluttua Raymond Franz joutui komitean kuulusteluun. Pari päivää myöhemmin oli Ed Dunlapin vuoro olla komitean kuultavana. Komiteassa ei ollut hallintoelmien jäseniä vaan 5 miestä palvelus- ja kirjoitusosastoilta. 

Kuulustelussa Ed oli maininnut siitä, että Vartiotorni-seura vahingoittaa ihmisten omaatuntoa laatimalla niin paljon lakeja. Jehovan todistajat eivät tiedä, miten toimia tässä sääntöviidakossa ja siksi ovat hyvin varovaisia. Jotkut veljet, joilla on vahva omatunto, tietävät, miten he voisivat toimia joissakin tilanteissa, mutta lakien vuoksi he pelkäävät toimia siten. Kun taas ne, joiden omatunto on heikko, eivät tiedä, miten toimia. Ed sanoi, että ihmisten omaatuntoa loukataan, kun sanotaan, miten he voivat ja miten he eivät voi toimia. Kuulustelussa puhuttiin myös mm. "suuresta joukosta" ja "muista lampaista". Lopulta Ed erotettiin, ja hän lähti Betelistä toukokuun lopussa 1980.

Ed Dunlap Oklahomassa

Erottamisensa jälkeen Ed muutti Oklahomaan, jossa hänen veljensä ja kaksi sisartaan asuivat. Ed kertoi, että hänen perheensä oli ymmärtänyt totuuden asioista, ja niin on myös melkoinen määrä veljiä. He tutkivat Raamattua yhdessä pienenä ryhmänä. He eivät muodostaneet mitään järjestöä. He eivät halunneet sellaista. He tapasivat yksityiskodeissa.

Ed sai Oklahomaan kirjeitä ja puheluita monilta, sillä hän tunsi paljon ihmisiä Betel-työnsä kautta. Hän äänitti nauhoja, joilla hän vastasi ihmisten tekemiin kysymyksiin eri raamatullisista aiheista. Hän yritti auttaa ihmisiä mahdollisimman paljon, vaikka hänen tarkoituksenaan ei ollutkaan olla Raamatun tulkitsija.

Ed ei uskonut, että Jumalaa pitäisi palvella jonkin järjestön kautta. Sen sijaan Ed uskoi, että Raamatun mukaan Jumalan kansa olisi kuin vehnää rikkaruohojen keskellä. Ei siis voitaisi sanoa, että on olemassa jokin erillinen, tietty ryhmä, joka olisi Jumalan kansa. Näinhän Jehovan todistajat ja jotkin muut lahkot uskovat.

Ed Dunlap toteaa videon lopussa, että hallintoelin ryhtyi toimiin häntä ja Raymond Franzia vastaan pelkästään raamatullisten oppikysymysten vuoksi. Eivät siis siksi, että he olisivat valittaneet heidän toiminnastaan ja siitä, että ihmisiä erotetaan tai perheitä hajotetaan jne.
     


Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity