|
||||||||||
Jehovan todistajat, uutisia   Vuosikatsaukset Videot   |
Katsaus Jehovan todistajien viestintästrategiaan 01.09.2023 Aleksi Isokoski   Tämä kirjoitus on katsaus Jehovan todistajien sisäiseen käyttöön tarkoitetusta julkaisusta Jehovah´s Witnesses and Disfellowshipping. Keskityn tässä kirjoituksessa käsittelemään julkaisun C osiota, jossa tuodaan esiin akateemikkojen näkemyksiä koskien Jehovan todistajien erottamiskäytäntöä. Julkaisu avaa kiinnostavasti Jehovan todistajien tiedottamistaktiikkaa erottamisjärjestelyyn liittyen. Näitä samoja akateemisia lausuntoja Jehovan todistajat käyttävät puolustuksenaan myös yleisesti mediassa. Viimeksi näin teki Jehovan todistajien tiedottaja Jukka Palonen Iltalehdessä (Jehovan todistajien kannanotto IL:n artikkeliin: Pyrimme edistämään perheiden hyvinvointia, 01.09.2023), kun hän viittasi ”arvostettuihin tieteellisiin tutkimuksiin”. Jehovah´s Witnesses and Disfellowshipping teoksessa esiin nostetut lausunnot ovat Jehovan todistajien yhteiskunnallisen vaikuttamisen viestintästrategian ytimessä. Lisäksi näitä lausuntoja käytetään eri oikeusasteissa perusteluina erottamiskäytännön puolesta. Jotta ymmärtää julkaisun retorisia ja taktisia valintoja on tärkeää ymmärtää mitkä seikat erottamiskäytännössä ovat ongelmallisia. Norjan yleisradio NRK uutisoi taannoin (Jehovas vitner nektes statsstøtte for 2021, 27.01.2022), kuinka Oslon ja Vikenin Valtionhallinto perusteli Jehovan todistajien valtiontukien poistamista taannoin kolmen erottamiseen liittyvän piirteen perusteella:
 Jehovan todistajien oppaassa on tehty taktinen ja retorinen valinta kiertää tätä ydinkysymystä. Teoksen ensimmäisillä sivuilla käydään läpi yleisluontoisesti uskonnon erottamiskäytänteitä. Sivuilla on lainattu asiantuntijalausuntoja, joissa nämä puolustavat Jehovan todistajien oikeutta päättää oman uskontonsa säännöistä. Ensimmäisillä sivuilla toistetaan myös Suomalaisesta mediasta tutuksi tullut valheellinen väite, jonka mukaisesti uskonnosta erottaminen ei katkaise perhesuhteita. Perusteeksi on nostettu ne erikoistapaukset, joissa perhesiteet säilyvät. Poikkeustapauksia ovat avioliitot, joissa toinen puolisoista erotetaan, sekä ne tilanteet, joissa Jehovan todistaja -lapsi huolehtii erotusta vanhemmastaan taloudellisesti tai tarjoamalla hoivaa. Taktisena valintana jätetään mainitsematta, että kaikissa muissa tilanteissa yhteydenpito on katkaistava. (Näihin kahteen erityistapaukseen voidaan lisätä vielä tilanne, jossa alaikäinen erotettu lapsi asuu vielä kotona. Niin kauan kuin lapsi asuu kotona, voidaan hänen kanssaan suhteellisen normaalisti hoitaa arkiaskareita). Huomio halutaan siis kiinnittää siihen, onko Jehovan todistajilla oikeutta erottaa jäsentä uskonnosta, kun ydinkysymys koskee nimenomaan erotetun/eronneen karttamista. Tämä tulee hyvin esiin, kun julkaisussa määritellään keskeisiä termejä. Nämä määritellyt termit ovat erottaminen, uskonnosta itse eronnut sekä toimeton (Disfellowshipping, Disassociation & Inactivity). Tarkoituksenmukaisesti sanaa karttaminen ei nosteta esiin, jotta saadaan kiinnitettyä huomio haluttuun näkökulmaan. Karttamista ei myöskään käsitellä osiossa B, jossa käsitellään Jehovan todistajien uskonnollista näkemystä ja käytänteitä.  ”Arvostetut tieteelliset tutkimukset” Jehovah´s Witnesses and Disfellowshipping -julkaisun osiossa C käsitellään tarkoin valittuja akateemisten toimijoiden lausuntoja koskien Jehovan todistajien erottamiskäytäntöä. Seuraavassa käyn läpi yksi kerrallaan nämä akateemiset lausunnot ja avaan niiden akateemista arvoa, sekä kirjoittajien taustaa. Ensinnäkin on sanottava, että maailmassa on miljoonia akateemisia tutkijoita. Tuollaiseen määrään mahtuu tekijöitä hyvin laajalla skaalalla, eivätkä kaikki tutkijat ole pelkästään hyvässä maineessa. Tämän lisäksi akateemisia julkaisuja on monen tasoisia. Luotettavana tieteellisenä tietona käytetään yleisesti vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja. Lyhyesti sanottuna vertaisarviointiprosessi tarkoittaa prosessia, jossa saman tieteenalan tutkijat arvioivat tutkimuksen tai kirjoitetun artikkelin. Yleisesti ottaen asiantuntijat esittävät muutosehdotuksia ja artikkeli on julkaisukelpoinen vasta muutosten tekemisen jälkeen. Tällä prosessilla pyritään varmistamaan, että julkaisu täyttää tieteenalan käytäntöjen mukaiset vaatimukset. Julkaisussa Jehovah´s Witnesses and Disfellowshipping yksikään akateeminen lausunto ei täytä varmuudella vertaisarvioinnin määreitä. Akateemisia teoksia julkaistaan valtavia määriä vuosittain, eikä edes vertaisarviointi prosessina varmista jokaisen julkaisun luotettavuutta. Toisaalta myös akateemisen taustan omaava henkilö voi julkaista asiantuntevia kirjoituksia myös vapaamuotoisemmin vertaisarviointiprosessin ulkopuolella. Vaikka akateemisten käytänteiden noudattaminen on erityisen tärkeää tieteellisen aineiston tuottamisessa, on aina lopulta kiinnitettävä huomiota tekstin sisältöön. Yritän seuraavassa paitsi avata kirjoitusten akateemista arvoa noudatettujen akateemisten käytänteiden perusteella, mutta myös esitellä kirjoitusten sisältöä lyhyesti. Aivan aluksi on huomioitava, että kymmenestä aineistolähteestä seitsemän on CESNUR (Center for Studies on New Religions) organisaation tuottamia. Stephen A. Kent (2001) kertoo CESNUR:in olevan lobbausryhmä, joka ajaa kiistanalaisten uskonnollisten ryhmien etuja. CESNUR:in johtajana toimii Massimo Introvigne niminen akateemikko. Introvigne on lakimies, sekä itsenäinen tutkija. Hän on kiistatta tunnettu, mutta myös hyvin kiistanalainen asiantuntija. Stephen A. Kent (2001) kirjoittaa Introvignen jatkuvasti kritisoivan valtioiden yrityksiä tunnistaa ja puuttua niin katsottujen kulttien ongelmalliseen toimintaan. CESNUR ei ole siis keskittynyt pelkästään Jehovan todistajien etujen ajamiseen. He ovat aktiivisesti ajaneet lisäksi Skientologien, Aurinkotemppelin ritarikunnan ja Yhdistymiskirkon asiaa. Introvigne henkilökohtaisesti on kunnostautunut etenkin Skientologien etujen ajamiseen. CESNUR:in tuottamiin raportteihin on tämän vuoksi suhtauduttava hyvin varauksellisesti. Lobbausryhmän vertaisarvioimattomien julkaisujen akateeminen arvo on olematon. Organisaatio ei Kentin tarkastelun perusteella täytä riippumattoman asiantuntijatahon määreitä. Selkeyden vuoksi käsittelen seuraavaksi kaikki CESNUR ryhmittymän tuottamat asiantuntijalausunnot. Ensimmäinen artikkeli on edellä mainitun Massimo Introvignen kirjoittama ”Dangerous Freedoms: Jehovah’s Witnesses, Religious Liberty, and the Questions of Sexual Abusers and Disfellowshipped Ex-Members”. Artikkeli muistuttaa päällisin puolin tieteellistä artikkelia. Artikkelista ei löydy kuitenkaan mainintaa, että se olisi vertaisarvioitu julkaisu. Se on lisäksi julkaistun CESNUR:in omassa lehdessä. Akateemisesti katsottuna vertaisarvioimaton artikkeli on verrattavissa tutkijan mielipidekirjoitukseen. Kirjoituksessa itsessään Introvigne perustelee, että liittyessään Jehovan todistajiin yksilö vapaaehtoisesti rajoittaa yksilönvapauksia. Tässä vaiheessa korostettakoon, että Introvigne suhtautuu hyvin kriittisesti aivopesun ja mielenhallinnan käsitteisiin. Myös tässä artikkelissa hän kyseenalaistaa näiden ilmiöiden todellisuuden. Näkemykset ovat vastoin yleistä tieteen konsensusta. Esimerkiksi American Psychological Association (APA) tunnistaa ja käyttää molempia termejä kuvaillessaan joidenkin poliittisten ja uskonnollisten ryhmien tapaa ohjata jäseniään. Introvignen näkemyksen onkin nähtävä osaksi kiistanalaisten uskontojen ja kulttien lobbaamista. Artikkelin perusviesti on siis, että liittyessään Jehovan todistajaksi henkilö antaa luvan kohdistaa itseensä hylkäämisen ja karttamisen tapaista väkivaltaa, mikäli hän myöhemmin muuttaa maailmankatsomustaan. Tätä mielipidettä vastaan on helppo argumentoida etenkin, kun otetaan esimerkiksi tapaus, jossa henkilö liittyy Jehovan todistajaksi alaikäisenä. Norjan valtionhallinnon päätöksen mukaan toimintamalli ei myöskään täysi-ikäisen tapauksessa täytä sananvapauden ja uskonnonvapauden määreitä. Laajempaan argumentointiin en tässä kirjoituksessa keskity. Todettakoon vain, että akateemisesti erittäin kiistanalaisen henkilön mielipidekirjoituksen tieteellinen ja akateeminen arvo on täysin olematon. Hänen esittämänsä näkemyksen järkevyyttä voi jokainen tahollansa arvioida. Seuraavaksi teos esittelee viisi CESNUR yhteisön tuottamaa kirjoitusta koskien Gentin rikostuomioistuimen käsittelyä. Oikeuskäsittelyssä järjestö tuomittiin 96 000€ sakkoihin liittyen entisten jäsentensä karttamiseen. Mainittakoon, että seuraavana vuonna Gentin muutoksenhakutuomioistuin kumosi tuomion ja sakkorangaistuksen. Alkuperäinen Gentin rikostuomioistuimen päätös annettiin 16.3.2021. Kaikki CESNUR yhteisön Bitter Winter alustallaan julkaisemat kirjoitukset ajoittuvat huhtikuulle 2021. Eli ne on julkaistu lähes välittömästi oikeuspäätöksen jälkeen. Nämä Bitter Winter alustalla olevat kirjoitukset ovat kommentteja, eli kirjoittajien mielipiteitä. Niillä ei siis ole varsinaista akateemista arvoa. Kun muistetaan CESNUR yhteisön maine kiistanalaisten uskonnollisten yhteisöjen lobbaajana, on helppo nähdä kyseiset kirjoitukset yhtenä osana yhteisön tekemää laajempaa mielipidevaikuttamista. Toki on mainittavaa, että George D. Chryssidesin kirjoitus koskien karttamiskäytäntöjä on varsin totuudenmukainen. Kirjoituksessa tosin painotetaan niitä poikkeustapauksia, joissa perhesuhteet edelleen säilyvät uskonnosta erottamisen/eroamisen jälkeen. Kuitenkin todenmukaisesti siinä mainitaan, että perhesuhteet katkeavat, kun uskonnosta erotettu asuu eri osoitteessa. Yhdestä lauseesta voidaan myös päätellä, että sosiaaliset suhteet katkeavat perhesuhteiden lisäksi myös entisten ystävien kesken. Vaikka kirjoituksessa ei toisteta valhetta: ”vain hengelliset siteet katkeavat”, se kuitenkin painottaa niitä poikkeustapauksia, joissa voidaan olla edelleen tekemisissä. Loput Bitter Winter alustan artikkeleista käsittelevät uskonnonvapautta suhteessa valtion lakeihin. Kirjoittajien mielestä valtion ei saisi lainsäädännöllään puuttua uskontojen sisäisiin sääntöihin ja opetuksiin. Tämän asiakokonaisuuden tarkasteleminen tässä yhteydessä ei ole relevanttia. Voidaan vain todeta, että lehti julkaisualustana ei täytä akateemisen tiedon vaatimuksia. Lisäksi voidaan todeta, että teollistuneissa länsimaissa uskontoja velvoittavat monet ihmisoikeussäädökset sekä valtioiden perustuslait, eivätkä uskonnon sisäiset linjaukset voi näitä säädöksiä ja lakeja ylittää. Seuraavana tarkastelussa on Artur Artemyevin kirjoittama kirja Jehovah´s Witnesses in Kazakhstan. Kirja käsittelee Jehovan todistajien yleistä historiaa, sekä erityisesti uskonnon historiaa Kazakstanissa. Kirjassa käydään historian lisäksi läpi Jehovan todistajien oppeja, sekä järjestön rakennetta. Kirjasta ei käy ilmi, onko kyseessä vertaisarvioitu teos. En löytänyt kirjasta mainintaa akateemisista tietokannoista. Kirja löytyy kuitenkin kokonaisuutena Jehovan todistajien ylläpitämältä verkkosivulta: https://jw-russia.org. Kirja on kirjoitettu läheisessä yhteistyössä Jehovan todistajien järjestön kanssa. Artemyev kertoo kirjassa haastatelleensa useita kierrosvalvojia ja vanhimpia kirjaa tehdessään. Lisäksi hän asui viikon ajan Venäjän haaratoimistossa Solnetšnojessa. Kirjassa on myös kuvamateriaalia, jotka Jehovan todistajat ovat luovuttaneet kirjoittajan käyttöön. Läheinen yhteistyö ei sinänsä ole este luotettavan tieteellisen julkaisun tuottamiseen. Se on usein välttämätöntä tutkimusaineiston keräämiseksi. On myös huomion arvoista, että tutkimuksen eettisten linjauksien mukaisesti tutkimus ei saa aiheuttaa haittaa tutkittaville. Tutkimuksen kriittisyyden tasoon epäilemättä vaikuttaa se, että Jehovan todistajat ovat olleet prosessissa aktiivisesti mukana. Kirjan tarkoitus näyttää olevan vastaaminen yleisiin ennakkoluuloihin, joita Jehovan todistajiin liitetään Kazakstanissa. Kirjan keskiössä ei siis ole Jehovan todistajien erottamiseen liittyvät käytänteet, mutta niitäkin sivutaan muutaman sivun verran. Kirjasta löytyy lause, joka on näkyvästi lainattu useassa kohdassa käsiteltävää julkaisua Jehovah´s Witnesses and Disfellowshipping. Lause kuuluu vapaasti suomennettuna seuraavasti: ”On tarpeen huomioida, että erottaminen ei katkaise perhesuhteita, kuten jotkut epärehelliset toimittajat tai niin sanotut ’kultti-ekspertit’ väittävät.” Jehovan todistajien viestintää pidempää seuranneille tämä on tuttu valhe, joka on usein toistunut myös Suomen mediassa. On tietysti helppo osoittaa, että Jehovan todistajien ohjeiden mukaan erottaminen selkeästi katkaisee normaalit perhesuhteet. Vain joissain poikkeustapauksissa perhesuhteet on mahdollista säilyttää. Tämä myönnettiin jopa CESNUR organisaation Bitter Winter alustan kirjoituksessa. Tämän Artemyevin kirjoittaman lauseen yhteydessä ei ole lähdeviitettä, joka korostaa myös, miten hän on ottanut annettuna Jehovan todistajien saneleman näkemyksen aiheesta. Kirjan heikkous kaikkinensa on se, ettei sen tekemisen yhteydessä ole haastateltu entisiä Jehovan todistajia. Näin kirjaan on jäänyt ainakin tämä erittäin kiistanalainen väite, jota kehämäisesti Jehovan todistajat nyt itse käyttävät todistusaineistona siitä, ettei perheenjäsenten karttamista tapahtuisi. Jehovan todistajien painamassa teoksessa lainataan myös lyhyesti kirjaa The New Inquisitors. Kirjan kustantajaksi on ilmoitettu Editions La Colombe. Tämän kustantajan historia on uskonnollisten ja teologisten kirjojen julkaisijana. En löytänyt mistään tietoa, jonka mukaan kustantaja julkaisisi tieteellisiä teoksia. Mistään ei myöskään käy ilmi, että tämä kirja olisi vertaisarvioitu teos. Kirjan tarkempaa sisältöä on mahdoton arvioida, koska kirjasta on lainattu vain lyhyt katkelma, enkä löytänyt teosta käsiini akateemisista tietokannoista. Lainaus kuuluu vapaasti suomennettuna seuraavasti: "Äärimmäisistä uhkista. Totuus on, että niiden, jotka jahtaavat uskonnollisia yhdyskuntia, inkvisitioaktiviteetit muodostavat uhan uskonnonvapaudelle ja omantunnon ohjaamille näkemyksillä avoimessa yhteiskunnassa. Tätä uhkaa ei voida poistaa kielellisillä kosmetiikkatoimenpiteillä, kuten käsitteen "uskonnolliset yhdyskunnat" poistamisella, vaan päinvastoin monikulttuurinen, uskonnollinen ja ideologinen kehitys yhteiskunnassamme on hyväksyttävä. Muodikas uskonnollisten yhdyskuntien jahtaaminen antaa paljon enemmän syytä huoleen kansalaisten oikeuksista kuin valtaosa "niin kutsutuista uskonnollisista yhdyskunnista ja psykoryhmistä.” Ilmeisesti tämän lainauksen perusteella, Jehovan todistajat haluavat asettaa itsensä uhrin asemaan. He haluavat korostaa, kuinka heidän uskonnonvapautensa on uhattuna. Todellisuudessa kukaan ei ole vaatinut uskonnon harjoittamisen lopettamista. Jehovan todistajien kohdalla on oikeutetusti haluttu puuttua vain niihin käytäntöihin, jotka rikkovat kansainvälisiä ihmisoikeusjulistuksia ja valtioiden perustuslakia. Viimeisenä aineistona julkaisussa on osio Gerhad Besierin ja Renate-Maria Besierin kirjoittamasta kirjasta Jehovah's Witnesses/Wachtturm -Gesellschaft: A ”Pre-modern” Religious Association in a ”Modern” Society? Expert Opinion. Kirjan kustantajaa ei ole Jehovan todistajien teoksessa kerrottu, enkä löytänyt teosta akateemisista tietokannoista. Kaikesta päätellen kustantajan nimen piilottaminen on taktinen valinta. Kyseessä ei todennäköisesti ole vertaisarvioitu teos, vaan akateemisten henkilöiden vapaammasta kirjoittamisesta. Kirjasta on lainattu vain yhden sivun mittainen ote, joten teoksen sisältöä on mahdoton arvioida laajemmin. Tuossa otteessa perustellaan, kuinka Jehovan todistajilla tulee olla oikeus erottaa sääntöjensä mukaan yksilöitä uskontonsa yhteydestä, koska myös yrityksillä tai poliittisilla puolueilla on oikeus erottaa tarvittaessa työntekijöitä tai puolueen toimijoita. Tässä kohdin on kuitenkin tärkeää huomata, että erottaminen itsessään ei missään vaiheessa ole ollut kritiikin ydinkysymys. Ydinkysymys on erottamista seuraava karttaminen. Ydinongelma on se, että uskonto painostaa jäseniään karttamaan uskonnosta erotettuja perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä. Karttamisesta Besier & Besier eivät kirjoita lainauksessa sanaakaan.  Johtopäätökset Edellä käsitellyt ”arvostetut tieteelliset tutkimukset” osoittavat, miten Jehovan todistajat haluavat ohjata keskustelun sivu-urille. Edellä mainituissa akateemikkojen lausunnoissa ei missään vaiheessa käsitelty, että rikkooko karttamisjärjestely lasten oikeuksia tai sananvapautta. Jehovan todistajat pyrkivät ohjaamaan keskustelun erottamiskäytäntöön, mutta pyrkivät ohittamaan keskustelun karttamisesta viittaamalla niihin poikkeustapauksiin, joissa karttaminen ei ole välttämätöntä. Käytyäni läpi nämä akateemiset julkaisut, joita Jehovan todistajat käyttävät viestintänsä selkärankana, on todettava, että tuo selkäranka on varsin ohut ja heikko. Kirjoitusten sisältö ei anna akateemisia perusteita karttamiskäytännön tueksi. Usein teksteissä toistettiin mediassa tutuksi tulleita valheita siitä, että karttamista ei tapahdu Jehovan todistajien keskuudessa. Toisaalta kirjoitettiin yleisesti erottamisesta käytäntönä, mutta ei mainittu varsinaista ydinongelmaa eli velvoitetta karttaa entisiä uskonnon jäseniä. CESNUR yhteisön tuottamat kirjoitukset käsittelivät lisäksi oikeustieteellisestä näkökulmasta valtioiden lakeja suhteessa uskontoihin. Olisi varsin radikaalia ajatella, että uskonnoilla voisi olla sisäisiä sääntöjä, jotka eivät noudata valtioiden perustuslakeja tai kansainvälisiä ihmisoikeusjulistuksia. En kirjoituksista löytänyt mitään mainintaa, joka perustelisi miksi karttamisoppi ei rikkoisi sananvapautta tai lasten oikeuksia. Huomion arvoista on myös, että yksikään edellä esitetyistä ”arvosteituista tieteellisistä tutkimuksista” ei varmuudella täytä tieteellisen tutkimuksen määreitä. Osa kirjoituksista on selkeästi määritelty kommenteiksi, jolloin kyse on akateemisen kirjoittajan mielipidekirjoituksesta. Toisissa julkaisuissa on epäselvää, onko kirjoitukset käyneet vertaisarviointiprosessia läpi. Näiden kirjoitusten kohdalla mikään ei viitannut siihen, että julkaisut olisi vertaisarvioitu. Näiden kirjoitusten ”arvostuksesta”, jotain kertoo se, että teoksia ei löytynyt yhdestäkään käytössä olleesta akateemisesta tietokannasta. CESNUR kollektiivin kirjoitukset ovat osa laajempaa kiistanalaisten uskontojen etujen lobbaamista. Kollektiivin itse julkaisemat kirjoitukset, eivät missään nimessä täytä läpinäkyvän tieteen tekemisen käytänteitä. Tätä Jehovan todistajien viestintätaktiikkaa voidaan pitää varsin epäreiluna suhteessa niihin Jehovan todistajiin, jotka linjausten mukaisesti karttavat sukulaisiaan tai ystäviään. Uskonto velvoittaa opetuksessaan karttamaan entisiä Jehovan todistajia ja sosiaalinen paine opetuksen noudattamiseen on voimakasta. Julkisessa keskustelussa Jehovan todistajat uskontona eivät kuitenkaan suo minkäänlaista julkista tukea oppeja noudattaville jäsenilleen. Julkisuudessa Jehovan todistajat antavat ymmärtää, ettei mitään karttamiskäytäntöä ole. Eli he epäsuorasti vihjaavat, että nämä ystäviään ja perheenjäseniään karttavat henkilöt ovat omatoimisesti päättäneet tehdä tämän linjauksen omassa elämässään. Uskonnon sisällä siis velvoitetaan karttamaan, mutta julkisesti ei suoda tukea velvoitetta noudattaville jäsenille. Julkaisu Jehovah´s Witnesses and Disfellowshipping osoittaa, että kyse ei ole vahingosta, vaan tarkkaan harkitusta viestintästrategiasta, jonka tarkoitus on kääntää katseet pois karttamisopin ilmeisistä ongelmista. Lähteet
 Lue myös tämä joulukuussa 2022 julkaistu teksti. Mikä mies Massimo Introvigne on? Hänet mainitaan usein Jehovan todistajien julkaisussa Jehovah´s Witnesses and Disfellowshipping lähteenä.  Massimo Introvigne on italialainen kulttien puolestapuhuja, joka puolustaa artikkeleissaan ja kirjoituksissaan niin skientologeja, mormoneja, Jehovan todistajia kuin monia muitakin kiistanalaisia ryhmiä. Massimo on kirjoittanut kirjan satanismista ja lukeutuu Italian äärioikeiston kannattajaksi. Lue lisää täältä. Takaisin uutissivujen alkuun Takaisin etusivulle |
|||||||||
| Kotisivuohjelma: KompoZer * Kuvankäsittely: GIMP * Äänenkäsittely:
Audacity |
||||||||||
