Johanneksen poika: Uutiset
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia





Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys
 


Muita aiheita:

  



Historiaa - osa 33: Tuulikannel, vihkisormus, hirmuliskot ja Johannes Greberin raamatunkäännös
29.01.2017 Johanneksen poika (Päivitetty kaksi kertaa)


Vartiotorniseuralla on tarve ”tietää kaikki” ja asettaa sääntöjä tämän ”tiedon” perusteella Jehovan todistajille. Tämä tieto muuttuu jatkuvasti, joten on väärin käyttää tällaisesta tiedosta nimitystä ”totuus”, niin kuin Vartiotorniseura tekee.

Ei oikeastaan ole niin pientä ja mitätöntä asiaa, mihin Vartiotorniseura ei haluaisi ottaa kantaa. Eikä Vartiotorniseura juuri halua jättää minkäänlaista liikkumavaraa Jehovan todistajien omille ajatuksille, mielipiteille ja tulkinnoille.

Jehovan todistaja -yksilöiden ”oma” omatunto on käytännössä lähes tarpeeton, koska Vartiotorniseuran kollektiivinen ylhäältä määrätty ”omatunto” kyllä kertoo kaiken tarpeellisen. Ja jos joku Jehovan todistaja ei satu tietämään jotain asiaa, hänen täytyy mennä tarkistamaan asia Vartiotorniseuran kirjallisuuden hakemistosta tai esimerkiksi Watchtower Library -kirjasto-ohjelmasta, mitä mieltä hän on.

Jeesus kertoi, että hänen aikansa fariseukset olivat hyvin kiinnostuneita kaiken maailman pikku asioista ja tekivät niistä rasittavia sääntöjä tavallisen kansan noudatettavaksi. Samaan tapaan nykyajan fariseukset, Vartiotorniseuran valtiaat ja sääntönikkarit, tekevät pikku asioista rasittavia sääntöjä.

Raamatun ymmärtämisen opas osa 2 kertoo sivulla 1075 fariseuksista näin:

*** it-2 s. 1075 kpl 5 Taakka ***

Jeesus tuomitsi kirjanoppineet ja fariseukset sanoen: ”He sitovat kokoon raskaita kuormia ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.” (Mt 23:2, 4.) Jeesus viittasi ilmeisesti niihin yksityiskohtaisiin sääntöihin ja rasittaviin perinteisiin, joita nämä miehet asettivat tavallisten ihmisten kannettavaksi haluamatta poistaa pienintäkään säännöstä heidän elämänsä helpottamiseksi (Mt 23:13, 23, 24).

Jeesus sanoi Matteuksen mukaan fariseuksista ja kirjanoppineista näin:

(Matteus 23:23, 24)  – – Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te annatte kymmenykset mintusta ja tillistä ja kuminasta, mutta olette jättäneet huomioon ottamatta Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden! Näitä oli tehtävä, mutta ei pitänyt jättää huomioon ottamatta noita toisiakaan. 24 Te sokeat oppaat, jotka siivilöitte sääsken, mutta nielette kamelin!

On kiinnostavaa ottaa selvää, millaisia ”sääskiä” Vartiotorniseura ”siivilöi” 1970- ja 1980-luvuilla. Vartiotorniseuran lukijoiden kysymykset tarjoavat tähän mainion ”aikaikkunan”. Raotamme nyt tuon aikaikkunan verhoja neljän kysymyksen verran. Tarkastelemme tuulikanteleita, vihkisormusta, hirmuliskoja ja Johannes Greberin raamatunkäännöstä.

Nämä asiat eivät ehkä ole nykyisin sadan tärkeimmän asian joukossa, mutta siitä huolimatta nämä kysymykset avaavat vähän Vartiotorniseuran johtoportaan ajattelua ja halua kontrolloida alamaisiaan.

Tämä ensimmäinen lukijoiden kysymys tarjoaa "hienon" esimerkin siitä, miten Vartiotorniseura kantaa huolta jopa tuulikanteleista. Onko "sopivaa" ripustaa sellainen vaikka parekkeelle tai terassille? Eikö tällaiset pikku asiat voisi jättää suosiolla jokaisen oman harkinnan varaan? Miksi pitää nähdä demoneja joka puolella, sielläkin, missä niitä ei ole?

*** w81 1/9 s. 31 Lukijain kysymyksiä ***

Lukijain kysymyksiä
 
● Olisiko kristityn väärin käyttää tuulikannelta tai jotain muuta vastaavaa soitinta kodissaan?
 
Monet ovat käyttäneet tuulikannelta tai muuta vastaavan kaltaista laitetta saadakseen kotiinsa miellyttävää musiikkia. Kun tuuli puhaltaa, se saa tuulikanteleen kielet soimaan, tai muissa laitteissa lasi-, metalli- tai puupalaset koskettamaan toisiinsa ja aikaansaamaan äänen. Joissakin maissa on kuitenkin tapana käyttää tällaisia laitteita sitä varten, että ne estäisivät pahoja henkiä pääsemästä taloon. Kristitty ei tietenkään käyttäisi laitteitaan sellaista tarkoitusta varten. Jos siis maassasi tai yhdyskunnassasi vallitsee sellainen taikauskoinen käsitys, niin sinun ei olisi viisasta pitää tuulikannelta tai jotain vastaavaa laitetta kodissasi. Silloin ei ketään kompastuteta eikä anneta sellaista vaikutelmaa, että Jehovan todistajat käyttävät sellaisia laitteita johonkin epäraamatulliseen tarkoitukseen. – 1. Kor. 10:31–33.
 
Mutta ellei tuulikanteleen tai muun vastaavan laitteen asentamiseen liity väärää uskontoa, taikauskoa tai demonismia eikä juuri mahdollisuutta, että toiset saisivat väärän käsityksen sen käytöstä kodissa, on sen käyttäminen jokaisen henkilökohtainen asia.

- - -

Toinen lukijoiden kysymys on hyvin aiheellinen. Jehovan todistajien hallintoelin "ottaa rusinat pullasta" siinä mielessä, että jotkin asiat se kieltää mielivaltaisesti, jotkin asiat se sen sijaan sallii yhtä mielivaltaisesti, jotkin asiat se suorastaan pakottaa alamaisilleen. Vihkisormus on yksi kiistanalainen asia, jos oikein aletaan hyttysiä siivilöidä. Sillä väitetään olevan pakanallinen alkuperä. Kuitenkin tässä tapauksessa se ei haittaa Vartiotorniseuraa, vaikka muissa kysymyksessä se on ehdottoman haitallaista. Ja miksi toisaalta Vartiotorniseura hyväksyy solmion ja oikeastaan pakottaa miehet sitä käyttämään, vaikka on yleisesti tiedossa, että solmio (tai kravatti) on alunperin otettu käyttöön sotilasvaatetuksessa. Ensimmäiseksi sitä käyttivät kroatialaiset palkkasoturit.

*** w72 15/4 s. 191-192 Lukijain kysymyksiä ***

Lukijain kysymyksiä

● Sopiiko kristityn käyttää vihkisormusta?

Monet vilpittömät kristityt ovat tehneet tämän kysymyksen, koska he haluavat välttää kaikkia tapoja, joita Jumala saattaisi paheksua. Jotkut kysyjät tietävät katolisen prelaatin John H. Newmanin kirjoittaneen: ”Temppeleitten käyttö ja niiden omistaminen joillekuille nimenomaisille pyhimyksille, . . . papilliset vaatteet, tonsuuri, vihkisormus, itään päin kääntyminen, myöhemmän ajan kuvat, ehkä kirkkolaulu ja Kyrie eleison, ovat kaikki pakanallista alkuperää ja pyhitetyt niiden omaksumisella kirkkoon.” (An Essay on the Development of the Christian Doctrine, 1878) Vaikka tosiasiat osoittavat, että monet niistä nykyisistä uskonnollisista tavoista, jotka Newman luettelee, olivat ehdottomasti pakanallisesta palvonnasta omaksuttuja, niin pitääkö se paikkansa vihkisormuksesta?

Vihkisormuksen alkuperästä on todellisuudessa olemassa ristiriitaisia ajatuksia. Esitämme muutamia esimerkkejä: ”Alkujaan . . . sormus oli kahle, jota käytettiin vangiksi otetun morsiamen sitomiseksi.” (For Richer, for Poorer) ”Sormus on suhteellisen nykyaikainen korvike sille kultarahalle tai muulle arvoesineelle, jolla mies kirjaimellisesti osti vaimonsa tämän isältä.” (The Jewish Wedding Book) ”Vihkisormuksen otaksutaan olevan roomalaista alkuperää ja saaneen alkunsa vanhasta tavasta käyttää sormuksia tehtäessä sopimuksia.” (American Cyclopædia) ”Sormuksen yhteydestä avioliittoon on esitetty useita selityksiä. Näyttää siltä, että juutalaiset käyttivät vihkisormuksia ennen kristillisiä aikoja.” – The International Cyclopaedia.

Täten nähdään, että vihkisormuksen tarkka alkuperä on epävarma. Vaikka olisikin niin, että pakanat käyttivät ensin vihkisormuksia, niin epäisikö se sen kristityiltä? Ei välttämättä. Monet nykyiset vaatekappaleet ja elämänpiirteet ovat alkuisin pakanamaista. Nykyinen ajan jako tunteihin, minuutteihin ja sekunteihin perustuu muinaisbabylonilaiseen järjestelmään. Kuitenkaan ei ole mitään sitä vastaan, että kristitty käyttää tätä ajan jakoa, sillä sen tekeminen ei sisällä väärien uskonnollisten menojen harjoittamista.

Luonnollisesti huolemme on suurempi vihkisormusten käytön suhteen, koska se ei koske vähäisiä maallisia asioita vaan aviosuhdetta, jota kristitty pitää aiheellisesti pyhänä Jumalan edessä. Kysymys ei todella koskekaan niin paljon sitä, käyttivätkö pakanat ensin vihkisormuksia, vaan sitä, käytettiinkö niitä alun perin vääriin uskonnollisiin menoihin kuuluvina ja onko niillä yhä tämä uskonnollinen merkitys. Kuten on osoitettu, historialliset todisteet eivät anna tehdä ehdotonta johtopäätöstä tästä. Mitä Raamattu sanoo sormuksien käytöstä?

Raamattu osoittaa, että jotkut Jumalan palvelijat käyttivät menneisyydessä sormuksia, sellaisiakin, joihin liittyi jokin erityinen merkitys. Sinettisormuksen pitäminen saattoi ilmaista asianomaisen saaneen valtuuden toimia sen hallitsijan puolesta, joka sen omisti. (1. Moos. 41:42; 4. Moos. 31:50; Est. 8:2, 8; Job 42:11, 12; Luuk. 15:22) Vaikkei siis mainitakaan vihkisormuksia, niin nämä tosi palvojat eivät selvästikään empineet käyttää sormuksia muutenkin kuin vain koristuksena.

Jotkut sanovat, että vihkisormus edustaa asianomaisen loputonta rakkautta ja antaumusta avioliitossa. Kasvava avioerojen määrä monissa maissa, joissa naineet henkilöt tavallisesti käyttävät vihkisormusta, todistaa, että tämä merkitys on enemmän kuviteltu kuin todellinen. Siitä huolimatta on vihkisormus useimmille ihmisille, kristityillekin, maissa, joissa vihkisormukset ovat yleisiä, ulkonainen ilmaus siitä, että sen käyttäjä on nainut henkilö. Toisissa paikoissa sama asia ilmaistaan eri tavalla, kuten esimerkiksi siten, että vaimo käyttää tietyn tyylistä vaatetusta.

Vihkisormus ei ole tietenkään kristillinen vaatimus. Joku kristitty voi päättää olla pitämättä vihkisormusta omantunnon, henkilökohtaisen maun, kalleuden, paikallisen tavan tai jonkin muun seikan tähden. Joku toinen kristitty voi kuitenkin päättää ilmaista aviosäätynsä vihkisormuksella. Loppuerittelyssä ratkaisu on siis henkilökohtainen, ja se on tehtävä asianomaisen omaantuntoon perustuvien näkemysten mukaan.

[Alaviitteet]

Tämä kirja kirjoitettiin ensiksi Newmanin ollessa vielä anglikaani ja julkaistiin vuonna 1845. Käännyttyään katolisuuteen Newman julkaisi hiukan tarkistetun painoksen vuonna 1878. Seuraavana vuonna hänestä tehtiin katolisen kirkon kardinaali.


Kuva: Pixabay
- - -

Kolmas lukijoiden kysymys ei vaadi Jehovan todistajia muodostamaan tiettyä kantaa hirmuliskoihin. Mutta Jehovan todistajien on osattava selittää hirmuliskojen alkuperä ja tuhoutuminen Vartiotorniseuran sen hetkisen oppitulkinnan mukaan. Hirmuliskot ovat melkoinen ongelma Vartiotorniseuran "teologiassa". Niiden ikä on tuonut Vartiotorniseuran johtoportaan miesten päihin runsaasti harmaita hiuksia. Myös niiden sovittaminen esimerkiksi vedenpaisumuskertomukseen on hiukan "hakusessa". Lopulta Vartiotorniseura otti lusikan siihen kauniimpaan käteen ja muutti tulkintansa luomispäivien pituudesta. Mutta tämän lukijoiden kysymyksen aikaan luomispäivät olivat vielä 7000 vuotta pitkiä.

*** w77 15/4 s. 192 Lukijain kysymyksiä ***
 
Lukijain kysymyksiä
 
● Milloin Jumala loi hirmuliskot, ja milloin ne kuolivat sukupuuttoon?

Raamattu ei anna nimenomaista vastausta tähän kysymykseen. 1. Mooseksen kirjan kertomuksen mukaan eläimet luotiin viidentenä ja kuudentena luomiskautena eli -’päivänä’. Jos ”suuriksi merieläimiksi” käännetty heprealainen sana (tanniním) sisältää hirmuliskot eli dinosaurukset, jotka usein asustivat soisilla, vetisillä alueilla, niin se merkitsisi sitä, että ne luotiin viidentenä ”päivänä”. (1. Moos. 1:21) Emme tiedä, oliko niitä olemassa ihmisen luomiseen (kuudennen ”päivän” loppupuolelle) asti. Näyttää todennäköiseltä, että niiden on täytynyt hävitä maan pinnalta viimeistään Nooan ajan vedenpaisumuksen aikaan. Hirmuliskot olivat matelijoita, ja toiset hirmuliskolajit muistuttavat rakenteeltaan ja muutenkin kovasti sisiliskoja (sauros onkin ”sisiliskon” kreikkalainen nimi; saura 3. Moos. 11:29:ssä, LXX). Kaikki hirmuliskolajit eivät olleet jättiläiskokoisia. Vaikka ne siis olisivat säilyneetkin vedenpaisumukseen saakka, arkkiin ei olisi tarvinnut ottaa jättiläiskokoista paria. Tämän nimenomaisen lahkon eli ”lajin”, johon nämä kuuluivat, toiset pienemmät jäsenet olisivat riittäneet täyttämään Jumalan käskyn. – 1. Moos. 6:19, 20; 7:14.
 
Suomalainen Kirkkoraamattu käyttää toisinaan sanaa ”lohikäärmeet” vastaamaan heprealaista sanaa tanniním (”merihirviöt”, UM). (Ps. 74:13; Jes. 27:1) Sana ”lohikäärme” (kreik. drakon) esiintyy Raamatun kreikkalaisissakirjoituksissa. On esitetty ajatus, ettei tällä ilmaisulla olisi ollut puhtaasti tarunomaista alkulähdettä, vaan että sitä on saatettu alun perin käyttää hirmuliskojen kaltaisista suunnattomista luomuksista ja se sai tarunomaisia piirteitä vasta sen jälkeen, kun nämä jättiläiseläimet olivat jo kauan sitten hävinneet. On kiintoisaa havaita, että monet ”lohikäärmeen” tarunomaisista kuvauksista muistuttavat kovasti eräitä sen suurten matelijoitten lahkon edustajia, johon hirmulisko kuuluu.


Kuva: Pixabay

Tuon lukijoiden kysymyksen aikaan Vartiotorniseuralla oli vielä se käsitys, että luomispäivien pituus on 7000 vuotta. Koska lukijoiden kysymyksen vastauksessa mainittiin, että hirmuliskot luotiin viidentenä luomispäivänä, ne oli luotu maksimissaan noin 12000 vuotta sitten. Se ei "ihan" taida vastata tiedemiesten käsitystä eikä fossiilien ajoituksen tuloksia.

Näin luomispäivistä puhuttiin vuoden 1971 Vartiotorni-lehdessä:

*** w71 15/11 s. 524 Sitä ei ole Raamatussa! ***

Apostoli Paavali ymmärsi yli 4000 vuotta myöhemmin, että tämä seitsemäs päivä, lepopäivä, oli yhä meneillään. Hän viittasi erityisesti tähän 1. Mooseksen kirjassa mainittuun lepopäivään ja sanoi: ”Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon.” (Hepr. 4:4, 11) On täysin johdonmukaista, että Jeesuksen Kristuksen (jonka ilmaistaan Matt. 12:8:ssa olevan ”sapatin herra”) rauhaisa tuhatvuotishallituskin kuuluu Jumalan suureen Sapattiin eli lepopäivään. Näin ollen Jumalan maanpäällisestä aineellisesta luomisesta lepäämisen suuri ”seitsemäs päivä” käsittää lähes 6000 vuotta Raamatun historiaa Aadamista lähtien ynnä ne Kristuksen hallituksen 1000 vuotta, joiden Ilm. 20:1–6 osoittaa vielä olevan tulossa. Jos siis muut kuusi tämän seitsemän suuren luomis-”päivän” ryhmästä ovat yhtä pitkät kuin viimeinen, niin jokaisen niistä on täytynyt olla 7000 vuotta pitkä!

Myöhemmin Vartiotorniseura muutti oppia luomispäivien pituudesta. Tällä hetkellä niiden pituudelle ei ole enää mitään aika-arviota. Kirjan "Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen" ensimmäinen painos (engl. 1963) toteaa 1. Mooseksen kirjan tapahtuma-ajasta:

Tapahtumien aika: 46026-1657 eKr.”  (si-FI, 1978 sivu 13)

Saman kirjan toinen painos (engl. 1990) taas puolestaan toteaa tapahtuma-ajasta:

”Tapahtumien aika: ”alusta” vuoteen 1657 eaa.”  (si-FI, 1991 sivu 13)

- - -

Neljäs lukijoiden kysymys avaa hieman salaisuuden verhoa Uuden Maailman käännöksen suhteen. Vartiotorniseuraa on kritisoitu siitä, että se on ottanut vaikutteita spiritismitaustaisesta raamatunkäännöksestä. Tästä asiasta Jehovan todistajien on syytä olla tietoisia, jos he ovelta ovelle -työssä tapaavat henkilön, joka tietää tavallista enemmän raamatunkäännöksistä. Vartiotorniseura joutui virallisesti sanoutumaan irti Johannes Greberin käännöksestä, kun käännöksen spiritismitausta tuli yleisemmin tietoon. Englanninkielisen Vartiotornin 15.09.1962 alaviitteessä mainitaan Greberistä näin:

*** w62 9/15 p. 554 “The Word”—Who Is He? According to John ***

The New Testament—A New Translation and Explanation Based on the Oldest Manuscripts, by Johannes Greber (a translation from German into English), edition of 1937, the front cover of this bound translation being stamped with a golden cross.
 
Kyseisen englanninkielisen lehden tekstistä löytyy useita kappaleita hakusanalla Greber*.

*** w83 1/7 s. 31 Lukijain kysymyksiä ***

Lukijain kysymyksiä
 
● Miksi Vartiotorni ei ole viime vuosina käyttänyt entisen katolisen papin Johannes Greberin käännöstä?
 
Tätä käännöstä käytettiin toisinaan sen tueksi, miten Uuden maailman käännös ja muut arvovaltaiset käännökset käänsivät Matteuksen 27:52, 53:n ja Johanneksen 1:1:n. Mutta kuten Johannes Greberin The New Testament -käännöksen vuoden 1980 painoksen esipuheessa osoitetaan, tämä kääntäjä turvautui ”Jumalan henkimaailmaan”, että se selvittäisi hänelle, miten hänen piti kääntää vaikeita kohtia. Siinä kerrotaan: ”Hänen vaimonsa, joka on Jumalan henkimaailman meedio, välitti usein oikeat vastaukset Jumalan Sanansaattajilta pastori Greberille.” Vartiotorni on katsonut sopimattomaksi käyttää käännöstä, joka on niin läheisesti tekemisissä spiritismin kanssa. (5. Mooseksen kirja 18:10–12) Uuden maailman käännös pohjautuu edellä mainittuja raamatunkohtia kääntäessään niin varmoihin tietolähteisiin, että sen ei tarvitse turvautua lainkaan Greberin käännökseen. Mitään ei siksi menetetä, vaikka hänen New Testament -käännöstään ei enää käytetäkään.
 

 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity