Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia





Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys
 


Muita aiheita:

  



Mitä hallintoelimessä ja Vartiotorniseuran päätoimistossa ajateltiin vuodesta 1975?
16.07.2017 Johanneksen poika



Kuva: Konventtivideo 2017

Aluekonventeissa 2017 esitetyllä konventtivideolla Jehovan todistajiin kuuluva isoisä kertoo ajasta ennen vuotta 1975 näin:

Siihen aikaan jotkut odotti kovasti loppua ja ajatteli, että se tulis tiettynä vuonna. Jotkut jopa myi asuntonsa ja irtisanoi itsensä töistä. Täytyy sanoa, että olisin itsekin halunnut nähdä tämän järjestelmän päättyvän. Mutta joku siinä kaikessa häiritsi mua. Kun kävin kokouksissa ja tutkin Raamattua, muistin mitä Jeesus sanoi, että sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan. Mä oli vihkiytynyt Jehovalle enkä millekään päivälle. No se vuosi tuli ja meni, ja suurin osa niistä, joilla oli vääriä odotuksia, korjasi ajatteluaan ja pysyi mukana totuudessa. Me ei annettu periksi eikä luovutettu, vaan luotettiin Jehovaan.

Mitä Jehovan todistajien hallintoelimeen kuulunut Raymond Franz kertoo tuosta ajasta? Kuka tai ketkä tuosta vuodesta 1975 puhuivat? Kuka tai ketkä lietsoivat odotuksia tuolle vuodelle?

Kuka oli Raymond Franz?

Raymond Franz kuului Jehovan todistajien järjestön hallintoelimeen v. 1971-1980. Hänet kuitenkin erotettiin ensin hallintoelimestä ja sitten myös JT-seurakunnasta. Hän oli ollut tuottamassa mm. kirjaa "Aid to Bible Understanding", mikä edelsi nykyistä "Raamatun ymmärtämisen opas" -tietokirjaa. Franz ei kannattanut jyrkkää suhtautumista erotettuihin.

Franz kirjoitti kaksi kirjaa. "Omantunnon käännekohta" julkaistiin v. 1983 ja "Kristillistä vapautta etsimässä" v. 1995. Kirjat kertoivat Vartiotorniseuran historiasta, opetuksista ja toimintatavoista. Hänellä oli myös sellaista omakohtaista kokemusta Raamatun selittämiseen, mikä ei ole mahdollista kuin hallintoelimeen kuuluneelle "sisäpiirin" henkilölle.



Omantunnon käännekohta -kirjan luku 9 on otsikoitu näin:

1975: "Sopiva ajankohta Jumalan toimia".

Franz kirjoittaa luvussa 9 mm. näin:

Samana vuonna, huhtikuun 22. päivän 1967 Herätkää!-lehden, Vartiotornin sisarjulkaisun, numerossa oli artikkeli otsikoltaan "Kuinka kauan vielä?". Myös tuossa artikkelissa järkeiltiin alaotsikon "6000 vuotta päättyy vuonna 1975" alla, että tuhatvuotiskausi olisi viimeiset tuhat vuotta seitsemäntuhatvuotisesta Jumalan lepopäivästä. Katkelma artikkelista kuului seuraavasti (sivut 16,17):

Siksi sillä seikalla, että me lähestymme ihmisen olemassaolon ensimmäisten 6000 vuoden päättymistä, on suuri merkitys.

Onko Jumalan lepopäivä samanaikainen kuin se aika, minkä ihminen on ollut maan päällä luomisestaan lähtien? Ilmeisesti on. Raamatun ajanlaskun luotettavimmat tutkimukset, jotka ovat sopusoinnussa monien hyväksyttyjen maallisten historian vuosilukujen kanssa, osoittavat, että Aadam luotiin syksyllä vuonna 4026 eaa. Eevan luominen on hyvinkin voinut tapahtua jolloinkin samana vuonna, minkä jälkeen Jumalan lepopäivä alkoi välittömästi. Minä vuonna siis ihmisen olemassaolon ensimmäinen 6000-vuotiskausi ja myös Jumalan lepopäivän ensimmäiset 6000 vuotta päättyvät? Vuonna 1975. Tämä on huomionarvoinen seikka, etenkin kun otamme huomioon, että "viimeiset päivät" alkoivat vuonna 1914 ja että meidän päiviemme luonnolliset tapahtumat ennustusten täyttymyksenä osoittavat meidän elävän tämän pahan maailman viimeistä sukupolvea. Me voimme siis odottaa, että ne, jotka panevat toivonsa Jumalaan ja hänen lupauksiinsa, saavat lähitulevaisuudessa kokea suurenmoisia asioita. Se merkitsee, että verraten pian saamme nähdä "lopun aikaan" liittyvien viimeisten ennustusten täyttyvän.


Kuva: Vartiotorni 1968

Elokuun 1. päivän 1968 Vartiotorni jatkoi samaa jännittyneen odotuksen herättelyä. Käyttäen paljolti samankaltaista väitteiden esittelyä kuin edellinenkin lainattu artikkeli, Vartiotorni ilmoitti (sivulla 350):

"Lähitulevaisuus on varmasti täynnä ratkaisevia tapahtumia, sillä tämä vanha järjestelmä on lähestymässä täydellistä loppuaan. Enintään muutamassa vuodessa näitä "viimeisiä päiviä" koskevien Raamatun ennustusten viimeisetkin osat täyttyvät, mikä johtaa hengissä säilyvän ihmiskunnan vapautukseen Kristuksen loistoisaan tuhatvuotiseen hallituskauteen. Kuinka vaikeat mutta samalla kuinka suurenmoiset päivät ovatkaan aivan edessämme!"

Herätkää!-lehden artikkelissa 8. joulukuuta 1968, joka oli otsikoitu "Mitä 1970-luku tuo tullessaan", painotettiin jälleen jäljellä olevan ajan lyhyyttä. Artikkelin alussa lehti kirjoitti (sivulla 11):

"ON ERITTÄIN merkityksellistä, että "viimeisiksi päiviksi" nimitetystä ajanjaksosta on jo kulunut 54 vuotta. Se merkitsee, että Jumala tuhoaa tämän ihmiskuntaa hallitsevan turmeltuneen järjestelmän vain muutaman vuoden kuluttua."

Kun 1970-luku saapui, odotuksen kasvattaminen jatkui. Herätkää!-lehden joulukuun 8. päivän numero vuonna 1971 kirjoitti jälleen kuudesta uurastuksen ja raadannan ajanjaksosta, joita seuraisi seitsemäs levon sapattijakso, ja jatkoi:

"Kun me siis lähestymme tämän vuosikymmenen aikana ihmisen olemassaolon kuudentuhannen vuoden päättymistä, meillä on sykähdyttävä toivo siitä, että suurenmoinen levon ja vapautuksen Sapatti on totisesti käsillä."

Tätä lausuntoa seurasi kaavio:



Kaikki nämä lausunnot olivat selvästi suunniteltu lietsomaan ja kehittämään toivoa ja odotusta. Niitä ei tarkoitettu tyynnyttämään tai laukaisemaan kiihtyneitä odotuksia. Pitää paikkansa, että useimpia lausuntoja säesti jokin lieventävä ilmaisu kuten 'emme sano ehdottomasti' tai emme 'osoita tiettyä määräpäivää' tai että 'emme tiedä määräaikaa, emmekä hetkeä' tai jotain sen tapaista. Mutta on muistettava, ettei järjestö ole mikään aloittelija tällä alueella. Aivan alusta lähtien sen koko historiaa on leimannut tapa kasvattaa ihmisten toivoa tiettyihin määräaikoihin ja antaa noiden määräaikojen sekä toiveiden mennä ohi täyttymättä. Aikaisemmissa tapauksissa Seuran julkaisut yrittivät myöhemmin vierittää vastuun pettymyksistä sanoman - ei lähettäjille - vaan vastaanottajille, jotka leimattiin taipuvaisiksi odottamaan liikoja. Toki näin ollen järjestön vastuullisten johtajien olisi pitänyt käsittää nämä vaarat, käsittää millainen ihmisluonto on, käsittää kuinka helposti suuria toiveita voidaan herättää.

Vuoden 1974 kesäkuun Valtakunnan Palvelus kirjoitti, viitattuaan "lyhyeen jäljellä olevaan aikaan" seuraavasti (otsikon 'Miten käytät elämäsi' alla sivulla 3):

Olemme kuulleet veljistä, jotka ovat myyneet kotinsa ja omaisuuttaan ja jotka suunnittelevat käyttävänsä jäljellä olevan aikansa tässä vanhassa järjestelmässä tienraivauspalvelukseen. Tämä on varmasti erinomainen tapa käyttää lyhyt jäljellä oleva aika ennen jumalattoman maailman loppua. 1.Joh.2:17

Melkoisen moni todistaja teki juuri niin. Eräät myivät liikeyrityksensä, lopettivat työnsä, myivät kotinsa, tilansa ja muuttivat vaimonsa ja lastensa kanssa muille alueille 'palvellakseen siellä, missä tarve on suurempi', laskien heillä olevan varaa siihen aina vuoden 1975 loppuun.

Toiset taas, kuten jotkin vanhemmat todistajat, rahastivat vakuutuskirjansa tai muut arvopaperinsa. Jotkut lykkäsivät kirurgisia leikkauksia siinä toivossa, että tuhatvuotiskauden saapuminen poistaisi tarpeen niihin.

Kun vuosi 1975 meni menojaan ja heidän varansa loppuivat tai heidän terveytensä heikkeni vakavasti, heidän täytyi nyt yrittää selviytyä kovassa todellisuudessa ja rakentaa elämänsä uudelleen miten parhaiten pystyivät.

Millainen ajattelutapa oli hallintoelimen sisällä vallalla tämän ajan kuluessa?

Eräät hallintoelimen vanhemmat jäsenet olivat henkilökohtaisesti kokeneet vuosien 1914 ja 1925 pettymyksiin kariutuneet odotukset, samoin kuin 1940-luvun alun innostusta herättäneet toiveet. Enemmistö oli, minun havaintoni mukaan, odottavalla kannalla, "ken elää, se näkee" -asenteella. He olivat vastahakoisia kehottamaan maltillisuuteen. 

Vuosien 1971 ja 1974 välisenä aikana, palvellessani hallintoelimessä, en muista kuulleeni hallintoelimen jäseniltä ensimmäistäkään voimakasta huolenilmaisua koskien tuolloin synnytettyjä kiihtyneitä tulevaisuudenodotteita. En halua teeskennellä, etten itsekin kokenut aluksi jännittäviä tuntemuksia vuonna 1966, kun kirja Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa julkistettiin ja kun siinä maalattiin hehkuva kuva Vuosituhannen riemujuhlan läheisyydestä. En haluaisi myöskään väittää, ettei minulla ollut mitään osaa kampanjan alkuvaiheessa, jolloin huomio kohdistettiin tavoitteena olevaan ajankohtaan 1975. Mutta jokainen vuodesta 1966 kulunut vuosi sai ennustuksen vaikuttamaan yhä epätodellisemmalta. Mitä enemmän luin Raamattua, sitä enemmän koko käsite vaikutti olevan hakoteillä; se ei ollut linjassa itsensä Jeesuksen Kristuksen lausuntojen kanssa:

"Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä."

"Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee."

"Tämän vuoksi osoittakaa tekin olevanne valmiit, sillä hetkenä, jota ette sellaiseksi luule, Ihmisen Poika tulee."

"Tähyilkää, pysykää hereillä, sillä ette tiedä, milloin määräaika on."

"Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista ja ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut."

Kun osa päätoimiston henkilökunnasta oli kuitenkin huumaantunut merkittävän kasvun aallon harjalla ratsastamisen ilosta, paljoa ei ollut tehtävissä. Oli joitain artikkeleja, joita tuli minulle saatettavaksi painokuntoon ja joiden lausuntoja yritin lieventää, mutta siinä oli lähestulkoon kaikki mitä saatoin tehdä. Henkilökohtaisessa toiminnassani yritin kiinnittää huomiota juuri lainattuihin Raamatunkohtiin, niin yksityisissä keskusteluissani, kuin julkisissa puheissanikin.

Eräänä sunnuntai-iltana vuonna 1974, kun olin palannut vaimoni kanssa puheenpitomatkalta Yhdysvaltain toiselta puolelta, setäni, silloinen varapresidentti, tuli huoneeseemme. (Koska hänen näkökykynsä oli erittäin heikko, luimme yleensä Vartiotornin tutkittavan kirjoituksen hänelle ääneen joka viikko.) Vaimoni mainitsi hänelle, että puheessani sinä viikonloppuna olin varoittanut veljiä innostumasta kohtuuttomasti vuodesta 1975. Hänen nopea vastauksensa oli, "Ja miksi heidän ei pitäisi innostua? Sen vuoksi tuleekin innostua."

Vuonna 1976, ensimmäisenä vuonna paljolti tunnetuksi tehdyn ajankohdan ohittamisen jälkeen, muutamat hallintoelimen jäsenet olivat sitä mieltä, että tulisi antaa jokin lausunto, jossa tunnustettaisiin, että järjestö oli ollut väärässä ja oli yllyttänyt virheellisiin odotuksiin. Muut olivat sitä mieltä, että niin ei tulisi tehdä, se "vain antaisi aseita vastustajien käsiin." Milton Henschel suositteli viisaaksi menettelytavaksi asiasta vaikenemista ja veljet lakkaisivat puhumasta siitä.

Raymond Franz lainaa kirjassaan muutamien päätoimiston henkilöiden kirjoituksia, joissa näkyy selvästi pettymys vuoden 1975 suhteen.

Robert Wallen, hallintoelimen sihteeri, kirjoitti seuraavasti:

"Olen ollut mukana kastettuna todistajana yli 39 vuotta ja Jehovan avulla jatkan edelleen uskollisena palvelijana. Mutta jos väittäisin, etten ole pettynyt, en puhuisi totta, koska tietäessäni että tunteeni koskien vuotta 1975 olivat erilaisista julkaisuista lukemieni aineistojen kasvattamat ja sitten kun minulle itse asiassa kerrotaan, että päädyin vääriin johtopäätöksiin itse, se ei ole, mielestäni, reilua tai rehellistä. Tietäessämme ettemme työskentele erehtymättömästi minusta on asiaankuuluvaa, että kun epätäydelliset, joskin Jumalaa pelkäävät miehet tekevät virheitä, korjaukset tehdään kun virheet huomataan."

Fred Rusk kirjoitusosastolta, kirjoitti:

"Huolimatta lieventävistä lausunnoista, joita saatettiin antaa matkan varrella, joissa varoitettiin veljiä sanomasta, että Harmagedon tulisi vuonna 1975, tosiasia on, että lukuisat artikkelit lehdissä ja muissa julkaisuissa enemmän kuin vihjasivat, että vanha järjestelmä korvattaisiin Jehovan uudella järjestelmällä 1970-luvun puolivälissä."

Merton Campbell palvelusosastolta kirjoitti:

"Eräs sisar soitti puhelimella jokin aika sitten Massachusettsista. Hän oli töissä. Sekä sisar että hänen miehensä työskentelevät maksaaksensa laskunsa, jotka ovat kertyneet sairauden takia. Sisar ilmaisi olleensa niin varma, että vuosi 1975 toisi lopun tullessaan, että heillä molemmilla on vaikeuksia kohdata tämän järjestelmän taakkoja. Tämä esimerkki on tyypillinen monille veljille, joita tapaamme."

Harold Jackson, myös palvelusosastolta, sanoi:

"Mitä nyt tarvitaan ei ole lausunto, jossa myönnetään että olimme väärässä vuoden 1975 suhteen, vaan paremminkin lausunto sen suhteen, miksi koko asia on niin kauaksi aikaa jätetty huomiotta, pitäen mielessä sen tosiasian, että asia on koskenut niin monia ihmiselämiä. Nyt olemme kasvotusten uskottavuusvajeen kanssa ja se voi osoittautua katastrofaaliseksi. Jos aiomme sanoa yhtään mitään, puhukaamme veljillemme suoraan ja olkaamme avoimia ja rehellisiä."

Raymond Franz toteaa kirjassaan 9. luvun lopuksi näin:

Nykyään vuoteen 1975 kokonaisen vuosikymmenen ajan kohdistettuja odotuksia pidetään vähämerkityksisinä. Järjestön näkemys on jälleen sama kuin Russelin ajatuksella vuodelta 1916: Sillä "tosiaankin oli stimuloiva ja pyhittävä vaikutus tuhansiin, jotka kaikki voivat ylistää Herraa - vaikkakin virheen vuoksi."
 
Kun vuoden 2017 konventtivideolla todetaan, että "Siihen aikaan jotkut odotti kovasti loppua ja ajatteli, että se tulis tiettynä vuonna", niin ketkä tässä syyllistetään? Juuri ne Jehovan todistajat, jotka uskoivat sen, mitä hallintoelin oli käskenyt Vartiotorni- ja Herätkää! -lehtiin kirjoittaa.

Kun vuoden 2017 konventtivideolla todetaan, että "Jotkut jopa myi asuntonsa ja irtisanoi itsensä töistä", niin keitä tässä nyt pidetään vähän tyhminä? Juuri niitä Jehovan todistajia, jotka olivat uskoneet Vartiotorniseuran kirjallisuudessa olevia kirjoituksia lopun läheisyydestä ja vihjauksista, että se tapahtuisi vuoden 1975 tienoilla.

Kun vuoden 2017 konventtivideolla todetaan, että "No se vuosi tuli ja meni, ja suurin osa niistä, joilla oli vääriä odotuksia, korjasi ajatteluaan", niin keillä konventtivideo väittää olleen vääriä odotuksia? Juuri niillä Jehovan todistajilla, jotka olivat innolla saarnanneet Vartiotorniseuran opetusta vuodesta 1975 ja jotka olivat kuunnelleet asiasta konventtipuheita, ja jotka olivat uskoneet niihin.

Konventtivideossa "vääristä odotuksista" syyllistetään uskollisesti Vartiotorniseuran oppeja noudattaneet ja niihin uskoneet, vaikka nuo väärät odotukset olivat peräisin Vartiotorniseuralta ja ennen kaikkea hallintoelimeltä. Sen olisi pitänyt katsoa peiliin ja todeta: Väärät odotukset johtuivat väärän profeetan vääristä ennustuksista, jotka oli tehty Jumalan nimessä. Tämän opetuksen kuuntelijoista tehtiin syyllisiä, vaikka syyllisiä olivat tämän opetuksen opettajat.

Raymond Franzin kirjassa todetaankin, ettei tämänkaltainen käytös ole ensimmäinen kerta Vartiotorniseuran historiassa. Tämän jutun lopuksi lainaus Franzin kirjan luvusta 9:

Aikaisemmissa tapauksissa Seuran julkaisut yrittivät myöhemmin vierittää vastuun pettymyksistä sanoman - ei lähettäjille - vaan vastaanottajille, jotka leimattiin taipuvaisiksi odottamaan liikoja. Toki näin ollen järjestön vastuullisten johtajien olisi pitänyt käsittää nämä vaarat, käsittää millainen ihmisluonto on, käsittää kuinka helposti suuria toiveita voidaan herättää.
 

  
Lisää Jehovan todistajien hallintoelimessä palvelleen Raymond Franzin ajatuksia vuodesta 1975 voit lukea täältä.

Lue kirjoitus: Tietääkö joku "päivän ja hetken", jolloin Harmagedon alkaa? täältä.


 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity