Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia

Johanneksen pojan uutissivut



Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys
 


Muita aiheita:

  



Uusi pienille lapsille suunnattu video JW.ORG:ssa: Oletko valmis lähtemään kentälle?
05.12.2018 Johanneksen poika



Kuvat: JW.ORG

Jehovan todistaja -perheiden pieniä lapsia vaaditaan osallistumaan ovelta ovelle -saarnaamistyöhön. Uudella kaksi ja puoli minuuttia kestävällä videolla lapsia muistutetaan kolmesta asiasta, jotka täytyy ottaa huomioon, kun lähtee vieraiden ihmisten ovikelloja soittelemaan.

Kaikki Jehovan todistajien julkaisemat lasten videot on suunniteltu ja toteutettu Jehovan todistajien USA:n päätoimistossa. Kun video julkaistaan suomeksi, se käännetään englannista suomeksi ja siihen lisätään suomenkielinen ääni, mutta opetus tulee Jehovan todistajien hallintoelimeltä, ei siis Suomen haaratoimistosta.

Videon alussa Leevi leikkii lentokoneella. Hänen isänsä kysyy: "No niin, Leevi. Lähdetäänkö kentälle? Oletko valmis?"



Leevi nyökyttelee päätään, mutta isä ei ole vakuuttunut. "Eipä hoppuilla", isä sanoo. Hän lisää vielä nämä sanat: "Ennen kuin lähdetään "kentälle" (saarnaamaan ovelta ovelle) pitää vielä tehdä jotain. On muistettava kolme tärkeää asiaa."



Leevi kysyy: "Ai mitkä?" Isä luettelee: "Valmistautuminen, ulkoasu ja hyvä käytös. Ensiksi: valmistautuminen."



Isä perustelee Leeville: "Meidän täytyy valmistautua, jotta voidaan onnistua kentällä. Kaikissa töissä tarvitaan hyvät työkalut. Meillä on niin paljon julkaisuja, että voi tuntua vaikealta päättää, mitä käyttäisi. Mutta ei hätää, meillä on tietyt pääopetusvälineet opettajan työkalupakissa. Sieltä löytää helposti sopivan julkaisun. Kun me ollaan valittu työkalut, meidän pitää harjoitella esitystä kotona. Ei oo kiva valmistautua vasta oven takana. Nyt kun ollaan valmistauduttu hyvin, on aika miettiä ulkoasua."



Isä jatkaa ohjeiden antamista: "Se, miltä me näytetään, on tosi tärkeää, koska me edustetaan Jehovaa. Kentälle lähtiessä täytyy varmistaa, että meidän ulkoasu antaa hyvän kuvan hänestä. Jehova haluaa, että ulkoasu on puhdas, siisti ja säädyllinen. Se tarkoittaa sitä, että me näytetään ja tuoksutaan puhtaalta, että vaatteet istuu hyvin, mutta ei oo liian tiukkoja. Tukka on kammattu, ja että ulkoasu ei oo liian huomiota herättävä. Hyvältä näyttää, Leevi! Mietitään sitten, millaista on hyvä käytös."



Leevin isä: "Me voidaan tuoda kunniaa Jehovalle myös sillä, miten  me käyttäydytään kentällä. Siksi käytöksen pitää olla erinomaista. Ei oo sopivaa puhua tai nauraa kovaan ääneen, leikkiä, koskea toisten tavaroihin tai häiritä heidän yksityisyyttään. Eikä syödä ovella. Muista, että ihmiset näkee meidät, kun me mennään ovelta ovelle. Ja hyvällä käytöksellä me annetaan hyvää todistusta. Me ei koskaan haluta antaa kenellekään syytä moittia meidän palvelusta.

Leevi kysyy sitten: "Voinko minä nyt lähteä kentälle?" Isä antaa luvan: "Joo! Näyttää siltä, että sinä oot valmis."

Isä: "Kokeillaanpa, miten se sujuu". Leevi koputtaa oveen. Oven avaa nainen. Leevi aloittaa esityksensä: "Hei! Mun nimi on Leevi. Kiva tavata". Nainen vastaa: "No hei!"



Video loppui tähän, mutta on hyvä hieman pohtia tämän videon sisältöä. Täytyykö Jehovan todistaja -perheen lasten osallistua jo muutaman vuoden ikäisenä saarnaamistyöhön?

Jehovan todistajilla on varmasti ollut "hyvä tarkoitus", kun tämä video on julkaistu. Jehovan todistajien elämä pyörii kokonaan järjestön ohjeistamana. Siihen kuuluu viikoittain kokouksia, saarnaamista ja järjestön julkaiseman kirjallisuuden "tutkimista". Myös lapset sitoutetaan tähän toimintaan. Ehkä hallintoelin ei tule ajatelleeksi, että lasten elämään pitäisi ensisijaisesti kuulua asioita, jotka tuovat iloa lapselle hänen ikäkautensa huomioiden. Lapsen tulisi saada leikkiä ja puuhailla lasten asioita. Hänen ei tulisi vielä murehtia maailman suuria asioita eikä varsinkaan "opettaa" niitä aikuisille "maailman ihmisille". Eivät muutaman vuoden vanhat lapset tajua kaikkia asioita, joita heidän käsketään ovilla esittää.

Onko Jehovan todistajien hallintoelin miettinyt, että lasten vieminen saarnaamistyöhön on oikeastaan "lapsityövoiman" käyttöä.

Jehovan todistajien järjestöllä on paljon ohjeita siitä, miten pieniä lapsia pitää jo muutaman vuoden ikäisestä alkaen valmentaa "kenttäpalvelukseen". Tässä pari lainausta:

Valtakunnan Palveluksemme -lehtinen tammikuu 2008, sivu 1:

Valmenna lapsiasi pienestä pitäen osallistumaan aktiivisesti palvelukseen kykyjensä mukaan (Ps. 148:12, 13). Ilmaise sanoin ja teoin, miten tärkeä osa palveluksella on omassa elämässäsi (1. Tim. 1:12).

Valtakunnan Palveluksemme -lehtinen marraskuu 1985, sivu 2:

Vähemmän kokeneet julistajat samoin kuin lapset huomaavat, että Luomisen tulos -kirjaa on melko helppo tarjota talosta taloon. Tämä voisi myös olla sopiva aika kutsua vaatimukset täyttäviä uusia aloittamaan kenttäpalvelus tarjoten tätä uutta kaunista kirjaa. Tarjoa sitä valppaasti myös kaikissa sopivissa satunnaisissa tilaisuuksissa.

Lasten oikeuksien sopimuksessa sanotaan mm. näin:



12. Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.


14. Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Valtion tulee kunnioittaa vanhempien lapselle antamaa ohjausta tämän oikeuden käyttämisessä.

31. Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään.

32. Lapsella ei saa teettää työtä, joka haittaa hänen opintojaan tai vahingoittaa hänen terveyttään tai kehitystään.

Onko Jehovan todistaja -perheessä elävällä lapsella oikeus omaan mielipiteeseen, kun on kyse ovelta ovelle -saarnaamistyöstä? Voiko pieni lapsi oman kehitystasonsa mukaan vastustaa kenttäpalvelukseen lähtemistä?

Onko Jehovan todistaja -perheessä elävällä lapsella oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen?

Onko Jehovan todistaja -perheessä elävällä lapsella oikeus leikkiä ja levätä oman kehitystasonsa mukaisesti?

O
nko Jehovan todistaja -perheessä elävän lapsen pakko osallistua kenttäpalvelukseen, joka haittaa hänen kehitystään?

Jehovan todistajien järjestö yrittää vakuuttaa, että pienet lapset lähtevät mielellään ja vapaaehtoisesti kokouksiin ja saarnaamaan. Mutta onko asia näin ihan oikeasti?

On tietysti totta, että jotkut lapset voivat tehdä vapaaehtoisesti asioita, jotka eivät lapsuuteen edes kuuluisi. Mutta se on väärää tietoa, että kaikki Jehovan todistaja -perheiden lapset nauttivat kokouksista ja kenttäpalveluksesta. He eivät aina halua vapaaehtoisesti niihin toimintoihin lähteä.

Tässä on kolme esimerkkiä elävästä elämästä. JT-perheissä kasvaneet henkilöt kertovat omasta elämästään:

Minä jouduin ihan todella pienestä asti käymään jomman kumman vanhempani kanssa kentällä ja se oli ihan kamalaa. Yritin keksiä jonkin tekosyyn... kipeänä tms... ei auttanut. Ja minua pakotettiin itse esittämään asia ovella eli en saanut olla edes vain vieressä. Häpesin, koska kävimme myös tuttujen ihmisten ovilla, luokkakavereita ym. Ei mikään ihme, että kun täytin 7v ja koulu oli pakko aloittaa niin minua kiusattiin esim useaan kertaan laittamalla pääni koulun vessanpönttöön. Luulin että hukun ja se oli jotain ihan hirveää. Kentällä käyminen oli oikeastaan vielä pahempaa kuin pakkokokoukset kolme kertaa viikossa. Jos yritin olla tottelematta, niin sain kirjaimellisesti muovipyykkinarusta selkään paljaalle pepulle ja jaloille. Ja jos en itkenyt ja kun olin tyttö, niin sitäkin jatkettiin niin kauan kunnes itken. Että kiitos jehova tästä valitusta kansastasi. Minä en ole saanut siitä mitään hyvää ikinä.

- - -

En muista kuinka pienenä oon alkanu äidin mukana käymään kentällä.  Ensin se oli tosiaan jotain traktaattien antamista jne. Isompana piti alkaa itsekin esittää ja se oli ihan hirveää (myöhemmin oon saanu tietää että mulla on paniikkihäiriöitä kun joutuu esim. virastoissa hoitamaan asioita). Aikuisena vihasin mokomaa ja olinkin vain "tolppa" julistaja eli tein sen yhden tunnin jotenkin. Enkä tuntenu huonoa omaatuntoa jos en ollu käyny yhtään kentällä. Mutta se tiesi et joutui vanhinten puhutteluun sitten. Koulussa tietenkin kiusasivat ja se olikin ihan pahinta jos tuli koulukaveri ovelle. Hävetti ja taas sai kuulla koulussa. Fyysisesti eivät tehneet mitään koska eivät uskaltaneet mutta henkinen väkivalta oli kamalaa.

- - -

Se oli hirvee tunne kun vietiin kentälle lähelle kotia, sanoin muksuna että täällä asuu niin paljon omasta koulusta ja samalla luokalla olevia. Sanottiin vaa et ihmisiä ne nekin on! Niin ovat ihmisiä juu, mut ei se kiva oo mennä sen jälkeen kouluun ku supistaan selän takana tai tullaan muuten aukoo jehovalaiset läppää ym. Ja pidetään ihan outona. Tai sit jos oli maaseutu kenttää ja oma"esitysvuoro" ja huomaa et siellä on koko suku paikalla meet ihan paniikkiin mut se opeteltu esitys tuli vaan vedettyy, säälistä varmaan lehdet ottivat. aargh.

Jotkut Jehovan todistaja -perheiden lapset voivat tykätä kenttäpalveluksesta, mutta kaikki eivät. Lisää vastaavia kokemuksia voit lukea tältä sivulta.
 


Katso video JW.ORG:n sivuilta.


 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity