Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia


 
Johanneksen pojan kotisivut

Linkkejä


Vuosikatsaukset


Kuva ja teksti: Lastenkirja Opimme suurelta opettajalta

Lisää linkkejä
Sivupalkin kuvat: JW.ORG
 
 



Saneleeko pandemia lopun Jehovan todistajien ovien kolkuttelulle?
19.05.2021 Kirsi Mäkiniemi





Tämä juttu perustuu The Mercyry News -lehden kirjoitukseen.
Kirjoittanut DEEPA BHARATH | Etelä-Kalifornian uutisryhmä
JULKAISTU: 8.5.2021 07:12
Suomennos: Kirsi Mäkiniemi



Jennifer ja Kevin Mahard olivat kotonaan tyttärensä Jillian Mahardin kanssa Whittierissä, Kaliforniassa torstaina 6.5.2021. Tämä Jehovan todistajiin kuuluva perhe kirjoittaa kirjeitä sen sijaan, että kulkisi levittämässä uskoaan koputtelemalla ovelta ovelle. (Kuva: Jeff Gritchen, Orange County Register/SCNG)

On kulunut jo yli vuosi siitä, kun Jehovan todistajat viimeksi koputtelivat ihmisten oville. Uskontokunnan edustajien mukaan paluuta ovelta ovelle tehtävään saarnaamistyöhön ei välttämättä tapahdu silloinkaan, kun koronaviruspandemia loppuu — vaikka tämä tapa on ollut pitkäaikainen perinne ja kestävyyden osoitus, josta tämä uskonyhteisö laajasti tunnetaan.

Maaliskuussa 2020, kun suurin osa maasta siirtyi sulkutilaan koronaviruksen leviämisen estämiseksi, tämä uskonyhteisö lopetti kaikki yleiset kokoontumiset kaikissa 13 000 seurakunnassaan Yhdysvalloissa, mukaan lukien Etelä-Kalifornian alueen 1097 seurakuntaa. Näissä seurakunnissa palvelee 150 000 jäsentä 30 eri kielellä.

”Me lopetimme kaiken julkisen todistamisen, mukaan lukien ovelta ovelle tehtävän työn sekä kotona pidettävät raamattukurssit, ensimmäistä kertaa koko veljesseuramme historiassa”, sanoo Robert Hendricks, Jehovan todistajien kansallinen edustaja. ”Tämä oli ensimmäinen kerta koskaan seurakuntiemme historiassa, kun lopetimme kaikki julkiset toimet.”


Ei enää ovien kolkuttelua?

Jehovan todistajat peruutti myös 5 600 konventtia 240 maassa, vaikka vastaavaa ei tehty espanjantautipandemian aikaan vuonna 1918. Tuolloin noin 500 miljoonaa ihmistä sairastui maailmanlaajuisesti ja 50 miljoonaa menehtyi tautiin, Hendricks kertoo.

”Me halusimme varmistaa, että kokouksemme, saarnaamistyömme tai konventtimme eivät olisi syynä tämän tappavan taudin leviämiseen”, hän lisää. ”Olisi mahdotonta, että me yksittäisinä ihmisinä tai yhteisönä joutuisimme vastuuseen toisten ihmisten kuolemista. Se olisi kristillisten arvojemme sekä saarnaamamme sanoman kanssa sovittamattomassa ristiriidassa.”

Tästä huolimatta ovelta ovelle tapahtuvan saarnaamistyön lopettaminen oli ”hämmentävä tapaus” tämän uskon harjoittajille, koska evankelioimistyö on erottamaton osa heidän uskomusjärjestelmäänsä, Hendricks sanoo.

”Kaltaiseni ihmiset ovat kasvaneet ovia kolkutellen ja minäkin olen tehnyt sitä siitä lähtien, kun olin riittävän vanha kävelemään”, Hendricks selittää. Mutta hän lisää: ”Me totesimme, että voimme tehdä saarnaamistyötä tehokkaasti muilla tavoilla, kuten kirjoittamalla kirjeitä ja soittamalla puheluita. Hengellisyys ei ole sidoksissa rakennuksiin tai läsnäoloon toisen ihmisen kanssa. Se voi kukoistaa myös silloin, kun olemme yhteydessä virtuaalisesti tai muilla vastaavilla keinoilla. Pysymme yhteydessä toisiin tunnetasolla, sosiaalisesti ja hengellisesti.”


Jillian Mahard, 10, kirjoittaa kirjettä naapurille kotonaan Whittierissä, Kaliforniassa torstaina 6.5.2021. Tämä Jehovan todistajiin kuuluva perhe kirjoittaa kirjeitä sen sijaan, että kulkisi levittämässä uskoaan koputtelemalla ovelta ovelle. (Kuva: Jeff Gritchen, Orange County Register/SCNG)

Pandemia saattaa jättää pysyvän jäljen Jehovan todistajiin lopettamalla ovelta-ovelle-työn, jopa sitten, kun rajoitukset helpottavat, hän sanoo.

”On vaikea sanoa, milloin voimme palata siihen, jos voimme lainkaan”, sanoo Hendricks. ”Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö ihmisten tapaaminen kasvokkain olisi tehokkain keino tavoittaa heidän sydämiään. Mutta on paljon sellaista, mitä emme tiedä vielä. Emme tiedä, miten kestävä virus on, miten se mutatoituu ja saavutammeko laumasuojaa. Vaikka leviämisen vaara ihmisjoukoissa päättyisi, milloin tuntisimme olomme levollisiksi jatkamaan ovien kolkuttelua uudelleen?”


Kirjeiden kirjoittamisen jalo taito

Ihmisten tavoittaminen käsinkirjoitettujen kirjeiden ja puheluiden avulla saattaa tuntua ”erilaiselta”, aluksi jopa pelottavalta, sanoo Whittierissä asuva Kevin Mahard.

”Se on erilaista kuin suora keskustelu ja toisen kehonkielen lukeminen, koska noissa tilanteissa saat käsityksen heistä ihmisinä ja he näkevät, miten aito sinä itse olet”, hän sanoo. ”Mutta toisaalta, ovelta ovelle kulkiessamme ihmiset eivät toisinaan tule avaamaan ovea. Saatat nähdä autot pihalla, mutta kukaan ei tule avaamaan ovea.”

Nyt Mahard, hänen vaimonsa Jennifer sekä heidän 10-vuotias tyttärensä Jillian kirjoittavat kirjeitä naapureille ja muille lähimmäisille. Mahard sanoo, että tämä keino näyttää olevan tehokas.

”Vaikuttaa sille, että ihmiset lukevat heille osoitetut käsinkirjoitetut kirjeet”, hän väittää. ”Siinä on jotain samaa, kuin jos itse saisin postikortin isoäidiltäni. Kirje on henkilökohtainen ja se kertoo heille, että olen lähimmäinen, joka välittää heistä aidosti.”

He löytävät tavoitettavien ihmisten yhteystietoja internetistä etsimällä osoitteita julkisista lähteistä, sekä hakemalla ihmisten ja perheiden puhelinnumeroita omalta postinumeroalueeltaan.

Anaheimista kotoisin oleva Lisa Brown sanoo, että pandemian aiheuttama käänne on tutustuttanut hänen poikansa Nathanin, 14, ja Noahin, 10, jo lähes kadonneeseen kirjeiden kirjoittamisen taitoon. Pojat ovat Zoomin kautta yhteydessä seurakuntaan ja kirjoittavat kirjeitä yhdessä, hän kertoo.

”Heidän pitää keskittyä käsialaansa ja varmistaa, että se on luettavaa”, Brown sanoo. ”Heidän on esiteltävä itsensä, kerrottava ikänsä ja selitettävä kirjeensä tarkoitus.”

He valitsevat aiheet malleista, joita on tarjolla eri aiheista kuten toivosta, lohdutuksesta tai selviämisestä sairauden, pandemian ja läheisten menettämisen kanssa. Sitten he kytkevät aiheen Raamatun lauseisiin, jotka voivat lohduttaa kirjeen lukijaa, Brown selittää ja lisää, että vanhemmat vastaanottajat arvostavat kirjeitä jopa muita enemmän, koska ne ovat henkilökohtaisia ja varsin epätavallisia nykyaikana.

Nathan Brown sanoo, että kirjeiden kirjoittaminen on auttanut häntä kehittämään kärsivällisyyttä.

”Se tuo minulle myös yhteenkuuluvuuden tunnetta”, hän sanoo. ”Kun olemme ystävien kanssa yhdessä (Zoomissa) kirjoittamassa kirjeitä, saamme itse lohtua siitä tiedosta, ettemme ole ainoita, jotka ovat eristyksissä.”


Sama sanoma, uusi viestintätapa

Muut lähetystyöstä tunnetut uskontokunnat, kuten Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko eli mormonit, ovat myös lopettaneet ovien kolkuttelun ja turvautuneet sosiaaliseen mediaan sekä videoneuvotteluihin pitääkseen yhteyttä lähimmäisiinsä.

”Aktiivisuutemme sosiaalisessa mediassa on kymmenkertaistunut”, sanoo Marshall McKinnon, kirkon San Bernardino Missionin puheenjohtaja. ”Viime vuoden aikana emme ole lähestyneet ketään henkilökohtaisesti. Viime kuukausina, kun rajoitukset ovat helpottuneet, jotkut jäsenemme ovat alkaneet lähestyä ihmisiä julkisilla paikoilla, esimerkiksi puistoissa, mutta he ovat käyttäneet maskeja ja säilyttäneet välimatkan.”

Pandemian takia kirkko on panostanut voimakkaasti yhteisöllisen auttamisen keinoihin, kuten vapaaehtoistyöhön ruokapankeissa tai naapuriavussa, hän kertoo.

”Pandemia on ehdottomasti auttanut meitä ymmärtämään sitä, miten voimme käyttää sosiaalista mediaa tehokkaammin”, McKinnon kertoo. ”Ovelta ovelle kulkeminen saattaakin niin sanotusti lentää ovesta.”

Vaikka Lisa Brown kaipaakin kasvokkaista keskustelua, johon pääsee ovia koputtelemalla, hän ei ole jäänyt märehtimään sitä, mitä nyt ei voi tehdä tai mitä ei ehkä pysty tekemään tulevaisuudessa, koska tällaiset ajatukset muodostuvat helposti negatiivisiksi ja ylitsepääsemättömiksi.

”Yritän olla miettimättä asioita liian pitkälle”, hän sanoo. ”Pyrin pitämään ajatukset tässä päivässä. On vaikeaa, ettei voi tavata ihmisiä henkilökohtaisesti. Mutta yritämme silti levittää rakkautta ja lohtua niillä tavoilla, jotka ovat käytettävissä. Kun pidämme ajatukset tässä päivässä, pystymme pitämään katseen niissä eduissa ja siunauksissa, joita elämässä on juuri tällä hetkellä, emmekä vello siinä, mitä meillä ei ole.”

Ontariossa asuva Hannah Maisel, joka kuuluu Mountain Viewin hindinkieliseen seurakuntaan Riversidessä, sanoo, että kirjeiden kirjoittaminen ja puheluiden soittaminen hänelle vielä opiskeluvaiheessa olevalla kielellä on ”nautittavaa”. Hän on kirjoittanut lohduttavia kirjeitä intialaisille perheille, jotka kärsivät alueellaan raivoavan koronaviruspandemian aiheuttaman hävityksen näkemisestä.

”Sydämeni särkyy, kun näen mitä Intiassa tapahtuu”, Maisel kertoo.

Jos Jehovan todistajat lopettavat ovien kolkuttelun, se ei tarkoita sitä, että he lopettaisivat sanomansa julistamisen, hän toteaa.

”Minusta tuntuu, että tavoitamme nyt enemmän ihmisiä, koska emme jää suljettujen porttien taakse tai väistele haukkuvia koiria”, Maisel selittää. ”Haluaisin toki nähdä ovelta-ovelle-työn paluun. Mutta jos niin ei käy, teen tyytyväisenä sen, mitä minun kulloinkin tarvitsee tehdä.”



Lue alkuperäinen englanninkielinen The Mercyry Newsin tekemä kirjoitus täältä.
 
 
 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity