Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia


 
Johanneksen pojan kotisivut

Linkkejä


Vuosikatsaukset


Kuva ja teksti: Lastenkirja Opimme suurelta opettajalta

Lisää linkkejä
Sivupalkin kuvat: JW.ORG
 
 



Raymond Franzin kirjan 13. luku on käännetty suomeksi
21.05.2021 Johanneksen poika


 

Kuvat: YouTube ja kirja Omantunnon kriisi

Raymond Franzin kirja Omantunnon kriisi on nyt käännetty kokonaan suomeksi. Kirjan viimeinen luku niputtaa Franzin ajatuksia yhteen. Hän koki Jehovan todistajien järjestön taholta voimakasta painostusta, vaikka oli yksi hallintoelimen jäsenistä. Hänen erottamisprosessinsa oli
oikeusmurha. Franzin mielestä Raamatun piti olla auktoriteetti, eikä Vartiotorni-seuran julkaisut. Vaikka hänet erotettiin epäoikeudenmukaisesti, hän ei katkeroitunut tästä. Hän itse sanoi näin:

Elämä on matka, emmekä pääse eteenpäin, mikäli päähuomiomme on siinä, mikä on jäänyt taakse; se voisi johtaa tunneperäiseen lamaan tai jopa hengelliseen alamäkeen. Mikä on tehty, on tehty. Emme pysty muuttamaan mennyttä mutta voimme keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, ja toimia ne mielessämme. Matka pitää väistämättä sisällään haasteita, mutta voimme saada rohkaisua sen tietämisestä, että menemme eteenpäin ja edistymme ainakin jossain määrin, ja voimme luottaa siihen, että mikä on edessäpäin, voi olla tyydyttävää. – Psalmit 5:8; Sananlaskut 3:6; 16:9; Jeremia 29:11.

Lainauksia kirjan 13. luvusta:

Jehovan todistajien suuri enemmistö on yksinkertaisesti tietämätön valtarakenteen tosiasioista. Tiedän oman elämänmittaisen kokemukseni perusteella monista maista, että useimpien todistajien mielissä järjestöä ympäröi kuin jokin säteilevä, hohtava "aura" – niinpä sen esittämiä julistuksia pidetään tärkeydeltään ylivertaisina verrattuna epätäydellisten ihmisten sanoihin. Useimmat olettavat hallintoelimen istuntojen olevan tavattoman korkeatasoisia ja että niissä käsitellään enemmän kuin vain tavallista raamatullista tietoa ja hengellistä viisautta.

- - -

Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat yrittäneet vetäytyä hiljaa syrjään ja toisia, jotka ovat kuin "piilossa"; he ovat menneet jopa niin pitkälle, että ovat muuttaneet toiselle alueelle ja pyrkineet pitämään olinpaikkansa järjestöltä salassa välttääkseen sen ahdistelut. Voisin kertoa useista tapauksista, joissa vanhimmat ovat kaivaneet henkilöt esiin huolimatta kaikista näiden yrityksistä välttää vastakkainasettelutilanne, ja heitä on kiinnostanut vain saada henkilöstä irti hänen kantansa "järjestöä" – ei Jumalaa, Kristusta tai Raamattua – kohtaan. Jos henkilö ei läpäise tätä "uskollisuuden testiä", joka esitetään selkeästi uhkavaatimuksena, heidät lähes aina erotetaan seurakunnasta ja heidän välinsä ystäviin ja perheeseen katkaistaan, mikäli nämä ovat järjestön jäseniä.

- - -

Järjestö muutti hiljattain sääntöjään "julistajien" "raportoimisessa". Aiemmin "julistajia" olivat ne, jotka raportoivat vähintään yhden tunnin kuukaudessa. Iäkkäillä ja huonokuntoisilla todistajilla tämä raja on nyt alennettu 15 minuuttiin. Vaikka muutos esitettiin myötätuntoisena huolenpitona, näyttää todennäköisemmältä, että se tehtiin laskusuunnassa olevien vuosiraporttien kohentamiseksi.

- - -

Nämä seitsemän [hallintoelimen] uusinta jäsentä tunnustautuvat kuuluvansa "voideltujen" luokkaan. Vartiotorni opettaa, että jumalallinen kutsu tulla osaksi "voideltujen luokkaa" ja 144000:n kokoaminen oli päättynyt vuoteen 1935 mennessä, ja sen korvasi kutsu maalliseen elämään osana "suurta joukkoa". Se mikä pitää paikkansa Gerrit Löschistä, pitää paikkana myös muista uusista jäsenistä. Hän syntyi vuonna 1941 eli 27 vuotta vuoden 1914 jälkeen ja hänet kastettiin vuonna 1959 eli noin 24 vuotta sen jälkeen, kun taivaallinen kutsu väitetysti vaihtui maalliseen vuonna 1935. Sama pitää paikkansa myös kuudesta uusimmasta jäsenestä ja heidän keski-ikänsä osoittaa, että he myös syntyivät "rajapyykkivuoden" 1935 jälkeen (David Splane syntyi vuonna 1944). Jotta joku nykyään elävä olisi voinut olla "voideltu" vuonna 1935, hänen olisi pitänyt olla vähintään teini-iässä tunnustautuakseen silloin sellaiseksi, ja se tarkoittaisi, että hän olisi nyt yli 85-vuotias. Kuinkahan monet nykyisestä 9100 "voidellusta" ovat sen ikäisiä? Aivan kuten vuosien kuluminen sai aikaan sen, että "vuoden 1914 sukupolveen" liittyvistä väitteistä oli nolostuttavan vaikea pitää kiinni, sama pitää paikkansa vuodesta 1935, jolloin "voideltujen" luokan kokoamisen oletetaan saavuttaneen jumalallisesti valitun päätepisteensä. (Tämä opetus vuodesta 1935 hylättiin vuonna 2007, suom. huom.)

- - -

Niinpä jokainen Vartiotornin artikkeli, joka esittää jonkun suuren muutoksen, ei pysty kohtaamaan sitä ongelmaa, että alkuperäinen järkeily ja raamatullinen sovellus oli väärä, ja siksi muutos oli tehtävä. Sen sijaan se pyrkii sinnikkäästi esittämään muutoksen siten, että lukijan on luotettava ja alistuttava järjestelmään, joka esitti väärän ymmärryksen, eikä vain esittänyt sitä, vaan vakuutti sen olevan oikea ja ryhtyi toimiin ketä tahansa sellaista vastaan, joka ei sitä hyväksynyt.

- - -


Meidän on myös tunnustettava, että vain henkilökohtainen usko on todella aitoa; siihen on päädytty ja se on myös hankittu itse. Ei ole olemassa ryhmäuskoa tai kollektiivista uskoa – paitsi siten, että jokainen yksilö ryhmässä on hankkinut sellaisen uskon henkilökohtaisesti ja yksilöllisesti ja ilmaisee sitä. Vakaumuksellakaan ei ole merkitystä tai arvoa, jollei se ole yksilöllinen ja henkilökohtainen. Jos uskoo siksi, että toiset uskovat, on kyse lainatusta vakaumuksesta ja uskosta. Usko ja vakaumus ovat aitoja ja johtavat elämään vain, jos ne ovat lähtöisin yksilön omasta mielestä ja sydämestä.

- - -

Kun kunnioitustasi, vakaumustasi ja vilpittömyyttäsi Jumalaa kohtaan on paneteltu – mikä on pahin mahdollinen herjaus – on kylmäävä kokemus kuulla jonkun ihmisen, jota olet pitänyt luotettavana ystävänä, sanovan: "En tiedä, mitä tapahtui enkä haluakaan tietää." Tai kuulla, että sellainen ihminen on sanonut: "En tiedä tosiasioita, mutta mitä järjestö ikinä tekikin, sille on täytynyt olla hyvä syy."

- - -

Kun on tottunut siihen, että Raamatusta esitetään monimutkaisia tulkintoja, vaikeaselkoisia argumentteja sekä mielikuvituksellisia vertauskuvia, voi olla vaikeaa tiedostaa ja hyväksyä, miten huomattavan yksinkertainen Raamatun todellinen sanoma on. Voi olla vaikeaa havaita, että Jeesus tarkoitti juuri sitä mitä hän sanoi esitettyään ensin tämän periaatteen: "Kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille". Hän jatkoi sitten: "Tätähän laki ja profeetat tarkoittavat."

- - -

Profetian tarkoitus ei siten ole kehitellä spekuloivia ja mielikuvituksellisia tiettyihin ajankohtiin ja tapahtumiin liittyviä tulkintoja (joita on usein muutettava ajan myötä), eikä sen ole tarkoitus olla keino, jonka avulla jokin järjestö voi kehuskella muka ylivertaista suhdettaan Jumalaan. Kaikki profetia on esitetty johtamaan meidät Jumalan pojan rakkauteen, jotta voisimme oppia rakastamaan hänen välityksellään ja elämään rakkaudessa, kuten hän eli rakkaudessa. Siksi Ilmestyskirjassa sanotaan: "Jeesuksesta todistaminen on profetoimisen henki."

- - -

Kun on kiistelty ja debatoitu tietyistä seikoista tai oppikysymyksistä, jotka usein sisältävät asioita, joista Raamattu ei väännä rautalangasta selvää selitystä, mitä oikeasti hyvää silloin on saavutettu? Todellinen kysymys kuuluu edelleen: Millaisia me olemme ihmisinä? Miten hyvin heijastamme taivaallisen Isämme ja hänen Poikansa ominaisuuksia? Onko heidän opetuksensa nähtävissä elämästämme ja siinä, miten kohtelemme toisia? Mikä tahansa sellainen yksilön tai järjestön esittämä opetus, joka ei aidosti edistä ihmistä kohtelemaan toisia myötätuntoisesti, huomaavaisesti ja auttavaisesti, ei voi koskaan olla Jumalasta, sillä "tämä käsky meillä on häneltä, että sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään."

- - -

Minulta kysytään: Mihin sitten menet nyt? Mikä sinusta tulee?

En tunne tarvetta "mennä" mihinkään. Minä nimittäin tiedän sen Ainoan, jolla on "ikuisen elämän sanat". Arvostan niiden ihmisten vahvistavaa toveruutta, joiden kanssa olen tekemisissä (joko henkilökohtaisesti tai kirjeitse), ja toivon, että tulevaisuudessa tulen tutustumaan vielä muihin vilpittömiin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita totuudesta, eivät vain opillisesti ja sanallisesti, vaan elämäntapana.
   


Lue Franzin kirjan 13. luku tästä.
Lue Franzin kirja kokonaan tästä.

 
 
 
Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity