Kuva: Jehovan todistajat

Miten kohdella erotettuja. Jumalan sana käskee kristittyjä olemaan seurustelematta seurakunnasta erotetun kanssa: ”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa. – – Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.”

- - -

Uskolliset kristityt eivät ylläpidä hengellistä toveruutta kenenkään seurakunnasta erotetun kanssa. Mutta tähän sisältyy muutakin. Jumalan sanassa sanotaan, että meidän ei pidä ’edes syödä sellaisen kanssa’ (1. Kor. 5:11). Me siis vältämme myös muuta toveruutta erotetun kanssa. Tähän sisältyvät muun muassa retket, juhlat, pallopelit, ostoksilla tai teatterissa käynnit ja ateriointi erotetun kanssa joko kotona tai ravintolassa.

Entä erotetun kanssa puhuminen? Vaikka Raamattu ei käsittelekään jokaista mahdollista tilannetta, 2. Johanneksen kirjeen 10. jae auttaa meitä saamaan Jehovan näkemyksen asiasta: ”Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä.” Vartiotornissa 15.11.1981 sivulla 25 sanottiin tästä: ”Pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?”

Emme ole tekemisissä erotettujen kanssa hengellisissä emmekä muissakaan yhteyksissä.

- - -

Onko todella tarpeen välttää kaikkea yhteydenpitoa? Kyllä on, monestakin syystä.

"Myös eräs entinen koulututtava erotettiin ja hän joutui psykiatriseen hoitoon. Hän myös yritti itsemurhaa, jolloin hänen vanhempansa ottivat häneen yhteyttä, vaikka muuten karttoivatkin. Ainoa, mitä he hänelle sanoivat, oli että sen siitä saa, kun hylkää Jehovan, eivätkä he halua katsoa lapsensa olevan Saatanan hallitsemassa maailmassa." - Anu.

"Erottamiseni jälkeen olin totaalisen yksin maailmassa. Haudoin itsemurhaa. Ainoat ihmiset, joitten kanssa olin tekemisissä, olivat työkavereita. He koittivat tietenkin auttaa, mutta kukaan ei oikein tajunnut tilannettani. Siksi olikin valtavan hienoa löytää netistä vertaistukisivut. Ensin pelotti mennä sivuille, joista oli varoiteltu kokouksissa ja konventeissa. Mutta sitten kun uskalsin lukea, olin täysin koukussa. Olin luullut olevani ainoa ihminen, joka tuntee asiat tällä tavalla. Mutta sitten huomasin meitä olevan satoja. Vertaistukisivut pelastivat elämäni." - Nimimerkitön 11.

"Entiset seurakuntalaiseni kääntävät pään pois, kun näkevät minut. Olen ollut masentunut ja harkinnut itsemurhaa. Seurakunnastamme X tiedän kolme itsemurhan tehnyttä, joista yksi oli pikkuveljeni. Sen lisäksi tiedän tapauksen (yrityksen) X, X, X ja X. Ehkä joitain muitakin, mutta nämä tulivat ensimmäisinä mieleen." - Nimimerkitön 12.

"Isääni ja äitipuoleeni en myöskään voinut pitää normaalisti enää yhteyttä. Muutaman kerran vuodessa isä kyseli, "olenko elossa" ja enkö jo tulisi takaisin ja olenko jo ollut yhteydessä veljiin sekä käynyt kokouksissa. Isän kuoleman jälkeen äitipuoleni hoiti viralliset asiat ja kysyi silloin tällöin miten menee. Mutta yhteydenpito oli lähinnä virallista ja tapahtui vain pakon edessä muutaman kerran vuodessa.

Kärsin tilanteeni takia masennuksesta pitkään ja itsemurhaa ajattelin usein, välillä jopa päivittäin. Olin niin henkisesti rikki, että fysiikkanikin petti, vaikka olin nuori ihminen. Itkin yöt ja nukuin päivät. Jossain vaiheessa todettiin keskivaikea masennus ja minulla oli sosiaalisten tilanteiden kammo sekä paniikkikohtauksia. Koirat olivat ainoa syy, että pääsin välillä kotoa pois. Paljon on muistissa aukkoja tuolta ajalta. Usko ihmisiin meni täysin. Vielä nykyäänkin, vaikka masennuksen takia ollut lääkitys lopetettiin, olen ahdistunut. Välillä ulkona oleminen tekee tiukkaa (siis ihan jo perus kaupassa käyminen, harrastukset ja lenkkeily ahdistavat, eikä tee mieli lähteä pois kotoa yksin), ellei joku ole mukana." - Aliisa.

"Olen ollut kerran komiteassa. Muistan ikuisesti kun eräs komitean vanhimmista sanoi minulle että Raamatun mukaan ansaitsisin synneistäni kuolemantuomion. Olin tuolloin vakavasti masentunut ja tulkitsin tilanteen niin, että minun olisi parempi kuolla kuin tuottaa häpeää seurakunnalle. Onnekkaiden sattumien kautta en tehnyt itsemurhaa, mutta lähellä se oli." -  Vapaa.

"Yhden kerran aktiiviaikana yritin itsemurhaa, koska näin sen parempana vaihtoehtona kuin sen, että olisin taas joutunut komiteaan ja ehkä erotetuksi. Yritin sitä sen takia, että pelkäsin niin paljon erottamista ja karttamista ja olin niin pettynyt itseeni ja omaan käytökseeni." - Nimimerkitön 6.

"Olen yrittänyt itsemurhaa ja olen ollut vuosia syvästi masentunut. Minulla on pelkotiloja ja arvottomuuden tunteita. Oma perheeni karttaa minua sataprosenttisesti paitsi mielisairas äitini. Tämä sattuu tosi paljon. Ei tähän oikein edes ole sanoja. Kaikki eivät karta sataprosenttisesti. Tätini on normaalisti tekemisissä erotetun tyttärensä kanssa. Tiedän useita erotettuja jotka ovat olleet mielisairaalassa tai ovat yrittäneet itsemurhaa tai ovat siinä onnistuneet." - Nimimerkitön 15.

"Olen elämässäni kärsinyt useampaan otteeseen syvästä mansennuksesta ja ollut aiemminkin sairaslomalla asian johdosta. Tässä lausunnossa kerron näkemykseni nykyisestä tilanteestani sekä hieman niitä taustoja menneisyydestäni, joiden näen olenvan oleellisia myös nykyhetken kannalta.

Nykyistä sairauttani edellinen äärimmäisen paha jakso. ajoittui aikaan, jolloin lähdin uskonnollisesta ryhmittymästä (Jehovan todistajat), johon olin varhaisteininä ajautunut. Vuosituhannen vaihteen kummallekin puolelle ajoittuneet tanpahtumat ja niihin liittynyt maailmankatsomuksellinen kriisi lähes johtivat kuolemaani. Tulin vuonna XXXX lopulta pitkien pohdiskelujen jälkeen siihen tulokseen, että minua on uskonnnossani johdettu harhaan monin tavoin ja etten voi enää jatkaa kuulumista järjestöön, jonka oppeihin en usko. Tämän seurauksena lähes kaikki ystäväni katkaisivat suhteensa minuun, kuten heidät olikin Jehovan todistajina opetettu toimimaan sellaisessa tilanteessa. Myös siskoni, jonka kanssa olin hyvin läheinen, käänsi minulle selkänsä. Ainoa henkilö (paras ystäväni), joka ei antanut uuden tilanteen vaikuttaa mintenkään suhtautumiseensa minuun, kuoli seuraavana juhannnuksena auto-onnettomuudessa.

Pari vuotta myöhemmin eräs minulle aikaisemmin läheinnen ihminen otti yhteyttä, kertoi olevansa pahasti masentunut ja haluavansa irti Jehovan todistajien järjestöstä. Yritin rohkaista häntä ja vietin aikaa hänen kanssaan siitä lähtien. Jehovan todistaja -perheessä kasvaneen herkän ihmisen taakka oli hänelle kuitenkin liikaa, ja tämäkin ystäväni päätyi itsemurhaan ennen kuin onnistui pääsemään selkeästi irti niistä ajatusmalleista ja sosiaalisista kuvioista, mihin hänet oli kasvatettu.

Vuosituhannen vaihteen tapahtumat johtivat siihen, että jouduin kohtaamaan samalla kertaa täydellisen sosiaalisen kuoleman, syvän maailmankatsomuksellisen kriisin ja myös paljon fyysistä tuskaa ja pelkoa viimeiseni eli fyysisen terveyden menetyksestä." - Pikkuveli (In memoriam).

"Rakas pikkuveljeni oli taistellut pitkään masennusta vastaan ja ehtinyt kokea vielä monia hyviäkin hetkiä elämässään. Kuitenkin masennus kroonistui ja syveni edelleen. Lopulta sain suruviestin ovelleni tulleelta poliisilta. Rakas pikkuveljeni oli päätynyt itsemurhaan.

Olen kärsinyt suunnattomasti siitä, että Jehovan todistajien lahkon oppien avulla minut painostettiin eroon veljestäni. Minä, joka aina ennen olin pikkuveljeäni ensimmäisenä tukemassa ja kannustamassa, minä, johon pikkuveljeni oli oppinut luottamaan ja tarvittaessa tukeutumaankin, hylkäsin hänet juuri silloin, kun hän eniten olisi tukeani tarvinnut. Kun hylkäsin hänet, edesautoin hänen ajautumistaan syvään, krooniseen masennukseen. Tämän ajatteleminen satuttaa minua päivittäin edelleen. Toivon kuitenkin hartaasti, että voimme vielä tulevaisuudessa tavata ja olla yhdessä ja silloin kaikki on taas hyvin. Ihminen on iankaikkinen olento. Uskon Raamatun Jumalaan ja tiedän että niin uskoi veljenikin, vaikka ahdistus ja masennus saivat hänet ansaansa." - Matilda.

"Minä todella tiedän ja olen tuntenut nahoissani tämän karttamissäännön, jota liike opetti ja opettaa edelleen julkaisuissaan, kokouksissaan ja konventeissaan. Mikäli olisi opetettu, että on ihan sopivaa syödä yhdessä eronneen veljensä kanssa tai pelailla pallopelejä tai viettää muuten vapaa-aikaa yhdessä kunhan ei vaan puhu uskonnollisista teemoista, niin enkö muka olisi Jehovan todistajana ollessani tehnyt niin. Enkö olisi viettänyt aikaa yhdessä kiinnostavan, syvällisen, älykkään, pohtivaisen, urheilullisen, ihanan, rakkaan pikkuveljeni kanssa! Nyt en enää voi, sillä veljeni on kuollut. Älkää tulko valehtelemaan enää julkisuuteen, Jehovan todistajien johtajat! Olette jo satuttaneet tähänkin asti ihan liikaa väärillä opeillanne, säännöillänne ja valheillanne. Älkää enää valehdelko, pyydän." - Matilda.

"Tunsin yhden nuoren miehen, joka teki itsemurhan eräällä savolaisella paikkakunnalla, koska oli joutumassa erotetuksi. Hän ei käsittääkseni kestänyt ajatusta siitä, että jäisi yksin maailmaan. Lisäksi olen auttanut muutama vuosi sitten erästä henkilöä, jolla oli erottamisen vuoksi itsetuhoisia ajatuksia." -  Henkistynyt.

"Tunnen useita itsemurhaa yrittäneitä henkilöitä pääkaupunkiseudulta. Tunnen kaksi itsemurhan tehnyttä entistä todistajaa. Molemmat pääkaupunkiseudulta." - Marke.

"Tiedän myös monia entisiä Jehovan todistajia jotka ovat yrittäneet tai tehneet itsemurhan karttamisen vuoksi. Nuorena olisin itsekin halunnut tappaa itseni koska olin niin masentunut, mutta onneksi en sitä tehnyt, sillä nykyään olen onnellinen ja äärettömän kiitollinen siitä että elämä on nyt parempaa." - Amalia.

"Tiedän muutaman itsemurhatapauksen, mutta yksityiskohtia, miksi näin on käynyt, en tiedä tarkemmin. Ovat olleet erotettuja, joten osuutta asialla on varmasti ollut." - Eeli.

"Olen kuullut tapauksesta, jossa nuori mies erotettiin, ja hän teki välittömästi sen jälkeen itsemurhan. Noin viikon päästä hänen isänsä, joka oli vanhin seurakunnassa, teki myös itsemurhan. Pidän tietoa luotettavana." - Anna.

"Tunnen viisi itsemurhaan päätynyttä Jehovan todistajaa, tiedän itsemurhan tehneitä todistajia vielä enemmän. Omasta näkökulmastani vaikuttaa siltä, että Jehovan todistajien keskuudessa itsemurhia tehdään huomattavasti enemmän kuin valtaväestössä. Jehovan todistajista ei ole kunniallista ulospääsytietä, jos eroat tai sinut erotetaan, tuotat valtavasti häpeää perheellesi ja sinut demonisoidaan täysin. Jehovan todistajana oleminen luo valtavia paineita ja sisäisiä ristiriitoja sekä jatkuvia syyllisyyden tunteita, en yhtään ihmettele miksi joku todistaja päätyy itsemurhaan, olihan se itselläkin niin lähellä." -  Harmaa.

"Itsemurhaa yrittäneitä, masentuneita tunnen monia. Tunnen yhden joka itsemurhassa lopulta onnistui. Tässä oli takana lahkon osalta oksettavaa käytöstä ja kohtelua, niin ala-arvoista ettei sitä pysty kuvailemaan. Syytän tämän ihmisen itsemurhasta 100-prosenttisesti lahkon armottomia, julmia ja sadistisia johtohahmoja." - Tuulia.