Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Johanneksen pojan henkilökohtaiset blogisivut
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle *Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia


 







Kuvat: JP
     



Tom-Kristian Heinäaho kertoo kirjastaan ”Saatanasta seuraava – kaksoiselämäni Jehovan todistajana”
14.05.2024 Johanneksen poika


 
Tässä jutussa haastatellaan kirjailijaa, mutta sitä ennen esitetään hieman taustatietoja.

Skannaus kirjan takakannesta

Mitä tarkoittaa kirjan otsikossa mainittu kaksoiselämä? Tekoäly määrittelee sen näin:
”Kaksoiselämä viittaa tilanteeseen, jossa henkilöllä on kaksi erillistä ja usein salattua elämää, jotka eivät ole keskenään yhteensopivia tai tiedossa kaikille asianosaisille. Tämä voi liittyä esimerkiksi salasuhteisiin, salattuihin identiteetteihin, kaksinaiseen toimintaan tai muihin vastaaviin tilanteisiin, joissa henkilöllä on jokin syy piilottaa osa elämästään toisilta. Kaksoiselämä voi aiheuttaa monimutkaisia tilanteita ja ongelmia, erityisesti kun salattu osa elämästä paljastuu ja vaikuttaa henkilön muihin suhteisiin ja sitoumuksiin.”

Tom-Kristian Heinäaho teki eräänlaisen ennätyksen Suomessa. Hän pystyi elämään kaksoiselämää Jehovan todistajien seurakunnassa paljastumatta kolmentoista vuoden ajan. Hän oli tienraivaaja (kokoajanpalvelija), avustava palvelija ja lopulta seurakunnan vanhin. Hän oli usein oikeuskomitean jäsen. Samaan aikaan hänellä oli homoseksuaalisia suhteita.

Tom-Kristianin kirjoittama kirja ”Saatanasta seuraava” on omistettu uskontojen uhreille. Kirja on ilmestynyt painettuna perinteisenä kirjana, sähköisenä e-kirjana ja äänikirjana. Kirjan voi hankkia mm. täältä:
 Ennen kuin kirjailijalle annetaan puheenvuoro, kysytään tekoälyltä vielä yksi tarkentava kysymys:
Onko homoseksuaalisuus valintakysymys?

Tekoäly vastaa näin:
"Ei, useimmat tutkimukset osoittavat, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta, vaan se on osa yksilön identiteettiä. Seksuaalinen suuntautuminen voi vaihdella ihmisestä toiseen ja se voi olla osittain tai kokonaan määritelty biologisilla, geneettisillä, hormonaalisilla ja ympäristöön liittyvillä tekijöillä. On tärkeää kunnioittaa jokaisen yksilön oikeutta olla sellainen kuin on ja rakastaa ketä haluaa, ilman pelkoa syrjinnästä tai tuomitsemisesta."

Sitten haastatellaan kirjailijaa.
 

 
Kysymys:
Mitä haluaisit sanoa sellaiselle henkilölle, joka väittää, että homoseksuaalisuus on oma valinta? Onko se valintakysymys?

Tom-Kristian:

Oletan, että tämän lauseen sanoja itse on heteroseksuaali. Esittäisin vastakysymyksen: oletko sinä valinnut heteroseksuaalisuuden? Niinpä. En minäkään ole valinnut homouttani. Se että tunnen vetoa samaa sukupuolta oleviin henkilöihin on ollut minulle aina täysin selvää. Ensimmäiset ihastumiset toisiin poikiin tapahtuivat alle kouluikäisenä.

Kysymys:
Kirjastasi saa sen käsityksen, että lapsuutesi oli muuten melko onnellinen, mutta siihen sisältyi pelottaviakin asioita. Kuinka paljon sait kuulla kokouksissa Harmageddonin sodasta, jossa kuolevat kaikki muut paitsi Jehovan todistajat? Pelkäsitkö lapsena demoneita?

Tom-Kristian:

Lapsuus oli suhteellisen onnellinen. Isä ja äiti huolehtivat meistä parhaan kykynsä mukaan. Harmageddon oli melkeinpä päivittäinen puheenaihe. Pelkäsin että en selviä siitä hengissä ja Jehova tappaa minut. Demoneita pelkäsin todella paljon. Väitettiin, että mummolassamme kummittelevat demonit. Öisin kiedoin peiton tiukasti ympärilleni sillä olin kuullut kertomuksia siitä miten demonit raiskaavat nukkuvia.

Kysymys:
Kävit jo kuusivuotiaana saarnaamassa ovilla Jehovan todistajien sanomaa ja raportoit kenttäpalvelustunnit ja levittämäsi lehdet seurakuntaan. Millaisena koit vieraille ihmisille puhumisen ovilla?

Tom-Kristian:

En ole koskaan pitänyt kenttäpalveluksesta. Vieraille ihmisille
puhuminen oli pelottavaa. Usein myös tuli tilanteita, joissa ovenavaaja tiedusteli olenko ovella vapaaehtoisesti ja minun oli pakko valehdella, että olen. En olisi voinut sanoa ääneen, että minulla ei ollut vaihtoehtoa.

Kysymys:
Kokouksissa puhutaan paljon Harmageddonin sodasta. Miten pieni lapsi ymmärtää tuon aiheen? Luoko se paljon pelkoja? Jos, niin millaisia?

Tom-Kristian:

Harmageddonin miettiminen oli tuskallista. Mietin usein kaikkia
ei-jehovantodistaja -sukulaisiani, jotka tulisivat palamaan elävältä
Harmageddonissa. En ollut varma myöskään omasta selviytymisestäni. En ollut aina muistanut totella Jehovaa.

Kysymys:

Kun Harmageddon oli aina ihan ”nurkan takana”, vaikuttiko se ”normaaliin elämään”? Miten se heijastui koulutukseen ja ansiotyöhön?

Tom-Kristian:

Harmageddonin odotus vaikutti koko elämään. Kun lopetin peruskoulun kävin samana kesänä kasteella ja aloitin pian sen jälkeen
tienraivauksen. Yhdistyneet Kansakunnat oli julistanut tuon vuoden 1986 kansainväliseksi rauhan vuodeksi. Monet pitivät tätä Raamatun profetioiden täyttymyksenä ja Harmageddonin piti jälleen kerran tulla aivan pian. Se oli myös itselläni syy miksi en hankkinut lisäkoulutusta ja tein niitä töitä mitä tuolla vähäisellä koulutuksella sai.

Kysymys:
Kertoisitko vähän teini-iästäsi? Oliko sinulla paljon ystäviä seurakunnassa? Oliko myös ”maailmallisia” ystäviä? Mitä harrastitte?

Tom-Kristian:

Seurakunnan “ystävät” koostuivat lähinnä Jehovan todistaja -sukulaisista. Minulla oli yksi “maailmallinen” koulukaveri, jonka kanssa vietin toisinaan myös vapaa-aikaa. Siinäkin yhteydenpidossa yritin pitää jatkuvasti mielessä miten saisin hänelle todistettua Jehovan todistajien totuutta. Koulukaverini oli laillani kiinnostunut euroviisuista ja se oli yhteinen puheenaihe. Osallistuimme yhdessä myös koulun kerhotoimintaan. Seurakuntalaisten kanssa harrastukset liittyivät yleensä jehovantodistajuuteen. Näyttelimme muun muassa Raamatun tapahtumiin perustuvia näytelmiä.

Kysymys:

Minkä ikäisenä kävit kasteella? Muuttiko se jotenkin elämääsi?

Tom-Kristian:

Kävin kasteella 16-vuotiaana. Kasteelle minua oli painostettu vanhempieni toimesta jo aiemmin. Muistan äitini sanoneen, että niin kauan minua tuetaan kun olen Jehovan todistaja, mutta jos päätän toisin niin myös vanhempieni tuki ja apu minulle lakkaa. Onneksi tämä lause osoittautui myöhemmin vääräksi. Ajattelin kastettani heti kasteen jälkeisinä päivinä ja viikkoina paljonkin ja yritin olla vastuullisempi Jehovan todistaja. Muuten en koe kasteeni muuttaneen elämääni mitenkään.

Kysymys:
Kun aikuisena miehenä ”edistyit” seurakunnassa ja sait lisää vastuita, millaisissa tilanteissa nuo edistysaskeleet yleensä tapahtuivat?

Tom-Kristian:

Tämä onkin erikoista! Aina kun sain jonkin vastuutehtävän olin juuri ennen sitä syyllistynyt Jehovan todistajien oppien mukaan syntiin. Kun minut nimitettiin avustavaksi palvelijaksi olin vain vähän aikaisemmin harrastanut ensimmäistä kertaa seksiä miehen kanssa. Sitten seurasi kuukausien tauko kunnes jälleen “sorruin”. Heti sen jälkeen sain konventtipuheen. Sama kaava jatkui vuodesta toiseen. Mitä härskimpi olin kaksoiselämässäni sitä enemmän näitä “siunauksia” tuntui tulevan. Vanhimmaksi nimittäminen, Palvelijoiden valmennuskoulu, Palvelusvalvojan tehtävät ja lisää konventtipuheita.

Skannaus kirjan takakannesta

Kysymys:
Pidit kokouksissa paljon puheita ja sait niistä kiitosta. Ilmeisesti nautit puheiden pitämisestä. Miten valmistauduit puheisiin?

Tom-Kristian:

Alkuaikoina valmistauduin todella huolellisesti ja luin puheeni
suoraan tekemästäni käsikirjoituksesta. Vuodet toivat itsevarmuutta ja usein menin lavalle todella huonosti valmistautuneena ja luotin siihen, että keksin kyllä jotain sanottavaa. Ja näin myös aina kävi. Pidän esiintymisestä!

Kysymys:
Kauanko olit ollut kastettu Jehovan todistaja, kun aloitit ensimmäisen homoseksuaalisen suhteen?

Tom-Kristian:

Olin ollut kastettuna todistajana vähän yli 4 vuotta.

Kysymys:
Sinut valittiin vuonna 1999 kaksi kuukautta kestävään Palvelijoiden valmennuskouluun, joka pidettiin Ruotsissa Strängnäsissä. Kirjan mukaan tuo koulutus muutti perusteellisesti ajatusmaailmaasi ja luottamusta järjestöön. Voisitko kertoa siitä?

Tom-Kristian:

Ilmapiiri koulussa oli todella epäystävällinen ja tyly. Se ei
tuntunut Jumalan rakkaudelliselta järjestöltä. Järjestön historiaa käsittelevät oppitunnit vahvistivat minulla jo ollutta ajatusta, että kyseessä on ihmisten johtama, ei Jumalan tai Jeesuksen, järjestö. Monet tehdyt oppimuutokset tuntuivat järjettömiltä.

Kysymys:
Kun suurin osa uskostasi oli kadonnut, miten pystyit yhä olemaan Jehovan todistajien seurakunnan yhteydessä?

Tom-Kristian:

Minulla ei ollut vaihtoehtoa. Olin ajautunut tiettyyn asemaan
seurakunnassa eikä minulla ollut muuta elämää. Vaikka minulla oli oma kaksoiselämäni “maailmassa” en ystävystynyt kenenkään kanssa. Paitsi aivan viimeisinä vuosina ja tästä kerronkin enemmän kirjassani. Pelkäsin perheeni ja “ystävien” menettämistä liikaa, jotta olisin uskaltanut irrottautua järjestöstä.

Kysymys:
Oletko kuullut puhuttavan "kiehuva sammakko" -syndroomasta?

Tom-Kristian:

Tämä oli minulle uusi asia! Täytyypä tutustua.

Kysymys, jota täytyy ensin vähän selittää:
Mielen ihmeet -sivustolla kerrotaan "kiehuva sammakko" -syndroomasta näin:

”Joskus siedämme haitallisia tilanteita ja ihmisiä liian pitkään. Noudatamme hiljaista käskyä: “Jos et löydä ratkaisua, sinun tulee sietää tilannetta”.
- - -
Saatat sietää tilanteita niin pitkään, kunnes todella poltat itsesi. Tämä johtuu yksinkertaisesti kykenemättömyydestämme hypätä laivaan, joka voisi pelastaa meidät.
- - -
Meidän on sopeuduttava ihmisiin ja tilanteisiin. Mutta meidän tulee myös tiedostaa sopeutumisen tarpeellisuus, sillä joskus tilanne voi vaatia eteenpäin siirtymistä. On hetkiä, jolloin meidän tulee kohdata tilanteemme ja toimia sen vaatimalla tavalla.
- - -
Laita sammakko vesikattilaan ja ala lämmittää vettä. Veden lämpötilan noustessa sammakko alkaa säädellä ruumiinlämpöään. Veden lämpötilan nousun myötä se pyrkii pitämään itseään hengissä säätelemällä omaa lämpötilaansa.

Juuri kun kun vesi on saavuttamassa kiehumispisteensä, sammakko ei kykene enää hallitsemaan itseään. Tässä kohtaa se päättää hypätä. Se yrittää loikkausta, mutta ei kykene siihen. Sammakko on ehtinyt käyttämään jo voimansa taistellessaan kehon lämpötilaa vastaan. Lopulta sammakko menettää henkensä.

Mikä lopulta tappoi sammakon? Ajattele sitä! Monet ajattelevat kuoleman johtuneen kiehuvasta vedestä. Todellisuudessa sammakko menetti kuitenkin henkensä kyvyttömyytensä takia; se ei osannut päättää, koska hypätä.
- - -
Päätä itse, koska hyppäät! Meidän tulee hypätä vielä, kun voimamme sen sallivat.”

Tulkitsenko oikein, että sinä olit kuin sammakko kattilassa? Vesi lämpeni pikku hiljaa, etkä voinut enää hypätä pois, kun vesi kuumeni koko ajan ja kattilan reunatkin olivat kuumat. Olit lapsesta saakka Jehovan todistajien seurakunnassa, jossa koko ajan odotettiin ihan pian tulevaa Harmageddonia. Vaikka uskosi loppui, et voinut hypätä pois kattilasta (seurakunnasta), koska et voinut tietää, menetätkö karttamisen seurauksena kaikki läheiset ihmiset, jos lähdet seurakunnasta.

Tom-Kristian:

Tulkinta on oikea. Hyvin sanoitettu! Juuri näin siinä kävi.

Kysymys:
Kun kaksoiselämäsi seurakunnassa paljastui, miten suhtauduit siihen? Olitko lopulta helpottunut?

Tom-Kristian:

Tunsin sekä helpotusta että pelkoa. Olin helpottunut koska valehteluni loppui. Pelkäsin uuden elämän aloittamista. En tiennyt miten elää elämää.

Kysymys:
Erottamisesi jälkeen jouduit luonnollisesti kartetuksi. Kuinka paljon sinulle merkitsi se, että omat vanhampasi eivät hylänneet sinua vaikka seurakunnan vanhimmisto siihen heitä painostikin?

Tom-Kristian:

Sillä oli suuri merkitys ja olen siitä heille ikuisesti kiitollinen.

Kysymys:
Kirjassasi kerrot pikkuveljesi Tuomon kohtalosta, joka teki lopulta itsemurhan. Tästähän Ilta-Sanomat uutisoi maaliskuun lopussa 2024. Seurakunnan vanhimmat ahdistelivat Tuomoa sen takia, että hän oli löytänyt ”maailmallisen” tyttöystävän. Ja toisaalta Tuomoa kartettiin. Miten luonnehtisit seurakunnan vanhinten toimintaa Tuomon tapauksessa? Hehän yrittivät udella Tuomon asioista jopa äidin kautta. Eikö se ole julmaa sekä äitiä että Tuomoa kohtaan? Eikö Jehovan todistajien yhteisössä saa olla mitään yksityiselämää?

Tom-Kristian:

Kaikki Tuomo-veljeeni liittyvät asiat tekevät minut surulliseksi ja vihaiseksi. Vanhimmiston ja seurakunnan toiminta oli törkeää. Siitä puuttui täysin ihmisyys ja inhimillisyys. Enkä edelleenkään voi ymmärtää miksi äidillemme soitettiin Tuomon asioista. Tuomo oli aikuinen mies, joka eli omaa elämäänsä. Kaikilla niillä seurakuntalaisilla jotka kohtelivat Tuomoa huonosti hänen vakavan masennuksensa aikana on osa vastuunsa veljeni kuolemassa.

Kysymys:
Mitä muuta haluat kertoa kirjaasi liittyen?

Tom-Kristian:

Haluan mahdollisimman monen lukevan tarinani. Toivon sen
herättävän keskustelua. Toivon mahdollisimman monen Jehovan todistajan lukevan tarinani ja uskon, että niin tulee myös tapahtumaan. Viime syksynä tuli kuluneeksi 20 vuotta seurakunnasta erottamisestani. Samoihin aikoihin kirjoitin viimeiset rivit kirjaani. Enpä olisi uskonut tätä vuonna 2003! Olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä, jos voin omalla elämäntarinallani auttaa muita ja tarjota heille vertaistukea.

Kysymys:
Loppukevennyksenä haluaisin sinun kertovan tilanteesta, jossa kirjaimellisesti tulit ulos kaapista. Mitä silloin oli tapahtunut ja mistä syystä?

Tom-Kristian:

Tämä tarina on tosi. Tätini perhe tuli yllätysvierailulle Helsinkiin. Olin vanhemmillani käymässä enkä päässyt enää mitenkään poistumaan ulko-ovesta ilman, että he huomaisivat minut. En halunnut vanhemmilleni myöskään mitään vaikeuksia siitä, että he ovat tekemisissä kanssani. Niinpä menin kaappiin piiloon. Ne olivat pitkät kaksi tuntia! Tätini perheen lähdettyä isä tuli avaamaan kaapin oven sanoen “Nyt voit tulla ulos kaapista”. Vastaukseni oli “Olen tullut jo”. Nykyään tämä muisto naurattaa minua, mutta voit olla varma siitä, että silloin ei naurattanut.



Lopuksi mainittakoon, että Tom-Kristian Heinäaho toimii nykyisin Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n seksuaalivähemmistöille tarkoitetun vertaistukiryhmän vetäjänä. Vertaistukiryhmistä on tietoa täällä.
 


Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle
 

Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity