Tärkein asia on vastuullisuus. Jehovan todistajien järjestön täytyi vastata ja käsitellä tätä asiaa vakavasti. He eivät voineet vain teeskennellä, että oikeudenkäynnissä olisi käsitelty "luopiovalheita". He eivät voineet myöskään jättää asioita huomioimatta. Heidän täytyi vastata, selittää ja väitellä. Jehovan todistajien täytyi kohdata meidät entiset Jehovan todistajat keskusteluissa sekä tuomioistuimessa että median tekemissä uutisissa. Meidän ei tarvinnut pelata tätä peliä heidän kotikentällään heidän ehdoillaan. Ja kun he eivät määrittele termejä, he eivät määrittele, kuinka pitää vastata. Tämä on tärkein ero useimpiin aktivismijuttuihin.

Toiseksi tärkein asia on se, että meillä on nyt käytettävissä prosessi, tuomio ja paljon artikkeleita, joissa on kaivettu syvälle karttamiskäytäntöjen ongelmallisiin vaikutuksiin. Jehovan todistajat eivät voi millään teeskennellä, että tämä kaikki olisi rakennettu "luopiovalheiden" perustuksille. Mukana on ollut paljon valtion viranomaisia, lakimiehiä, tuomareita ja asiantuntijoita. Jos kaikki olisi rakennettu valheille, jokainen olisi sen tähän mennessä ymmärtänyt.

Kolmanneksi tärkein asia on se, että meillä oli nyt oikeusistunto, jossa Jehovan todistajat eivät onnistuneet antamaan valheellista tietoa karttamisesta. Näytimme Jehovan todistajien omaa materiaalia oikeudenkäynnissä. Jehovan todistajien asianajajien ja päätoimiston edustajien piti istua oikeussalissa ja katsoa heidän omaa karttamista esittävää videotaan toistettavan kaikille läsnäolijoille. Mielestäni tämä on jotain, jonka Jehovan todistajien järjestö tulee muistamaan aina. Tästä lähtien Jehovan todistajien on otettava huomioon tällaisen oikeudenkäynnin mahdollisuus, kun he julkaisevat materiaalia, koska se voi tulla esiin jossain oikeudenkäynnissä.

Mikään ei oikeastaan yllätä minua enää, mutta oli kuitenkin jotenkin yllättävää nähdä kaikki ne uskolliset Jehovan todistajat istumassa oikeussalissa kuuntelemassa ja katselemassa meitä entisiä Jehovan todistajia. Todistukseni jälkeen menin istumaan yhden vanhan tutun kierrosvalvojan viereen seuraten seuraavan entisen Jehovan todistajan todistusta. Se tuntui todella oudolta. Jehovan todistajat eivät tietenkään tunnustaneet olemassaoloamme. Olimme heille kuin ilmaa.

Oikeudenkäynti oli oikeudenmukainen. Tuomari teki erittäin hyvää työtä, hän esitti oikeita kysymyksiä, osoitti myötätuntoa meitä, entisiä todistajia kohtaan, kun taistelimme. Tuomari esti myös Jehovan todistajien asianajajaa olemasta töykeä. Vartiotorni-seuran edustajat tekivät kaikkensa vääristääkseen tosiasiat. He nousivat meitä aktivisteja vastaan henkilökohtaisella tasolla ja esittivät meidät epäluotettavina. Mutta se oli odotettavissa, näin ne toimivat.

Monet ihmiset ovat olleet mukana tässä prosessissa, tämä ei ole koskaan ollut vain minua koskeva asia. Olen vain yksi pala palapelissä. Jotkut ihmiset ovat laittaneet pieniä palasia peliin silloin tällöin, jotkut ovat auttaneet paljon, jotkut ovat nyt tehostaneet toimintaansa, kun oikeudenkäynti oli alkanut. Jotkut ihmiset ovat kertoneet tarinansa mediassa. Toiset ovat kirjoittaneet kirjeitä tai vain tukeneet meitä, jotka ovat tarvinneet ystävällisiä sanoja. Kaikella on merkitystä. Jos olisin laatinut luettelon tärkeistä avustajista, sanoisin, että ainakin 50-70 henkilöä olisi voitu nimetä.

Itse olen työskennellyt tämän prosessin parissa vuodesta 2019, mutta aloitin työni ja terapiani entisenä Jehovan todistajana vuonna 2016, jolloin puhuin ensimmäisen kerran median kanssa.

Se ei ollut helppoa aluksi. Kun yrität saada valtion edustajien huomion, tarvitset todella kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Vastaamattomia kirjeitä oli niin paljon. Oli paljon median tekemiä juttuja, joissa poliitikot sanoivat, että jotain on tehtävä, mutta tarinat vaimenivat vähitellen jälkeenpäin. Ainoa tapa oli edetä hitaasti ja tasaisesti. Silloinkin kun lumipallo pyörii, aikaa kuluu. Vuosia. Eikä valtiovaltaa voi painostaa liikaa, täytyy luottaa järjestelmään. Tässä oli haasteensa. Varsinkin kun pääsin käsiksi Jehovan todistajien järjestön vastauksiin ja näin kuinka he aina valehtelevat karttamisesta.

Rolf Furuli sai lopulta heidät aloittamaan virallisesti tutkimuksen asioista. Hän kirjoitti kirjeitä, jotka tukivat meitä. Hänen asemansa ja historiansa vaikutusvaltaisena Jehovan todistajana Norjassa antoi meille sen mahdollisuuden, joka meiltä puuttui päästäksemme todella eteenpäin ja saadaksemme Norjan viranomaisten täyden huomion.

Media ja yleinen mielipide ovat aina ehdottoman tärkeitä tällaisissa asioissa. Ja koskaan ei ole vain yhtä tarinaa, yhtä tapausta, yhtä ohjelmaa, joka muuttaa kaiken. Lopputulos on kaikkien näiden summa. Kaikki, jotka joskus astuivat esiin ja lisäsivät äänensä kuoroon, vaikuttivat lopputulokseen.

Teen vain sen, mitä minun on tehtävä. En voi hengittää tai nukkua, jos en sano mitä minun täytyy sanoa, teen mitä minun täytyy tehdä. Onko se sen arvoista vai ei, sillä ei ole minulle merkitystä. Ei ole vaihtoehtoa.

Ei, toistaiseksi olen nähnyt vain virallisen reaktion. Ja saan aina paljon viestejä passiivisilta tai haalistuneilta Jehovan todistajilta. He juhlivat ja arvostavat sitä, mitä me entiset Jehovan todistajat teemme. Mutta minulla ei ole mitään virallista yhteyttä uskoviin Jehovan todistajiin. He kaikki ovat poissa elämästäni.

Kyllä, toivon tämän leviävän. Islannilla on saman tapainen prosessi menossa kuin Norjassa, ja toivon, että Ruotsi nyt harkitsee, miten se voi toimia taas niin kuin muutama vuosi sitten. Jokaisen maan, joka välittää ihmisoikeuksista, tulisi lukea tämä tuomio. Jokainen missä tahansa maassa voi ottaa Norjan tapauksen malliksi.

Tottakai. Olen itse käyttänyt kansainvälistä verkostoa kaikki nämä vuodet. Kaikenlaisilla tavoilla. Jehovan todistajat ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Kokemukset ovat samoja. Me entiset Jehovan todistajat olemme myös globaali ryhmä, joka voi olla yhteydessä kaikkialla maailmassa toisten kanssa ja jakaa yhteisiä kokemuksia.

En koskaan juhli mitään Jehovan todistajiin liittyvää. Voittaminen kuten nyt tapahtui, tekee minut vähemmän surulliseksi, ja arvostan sitä.

En ole koskaan suunnitellut mitään tällaista tai pitänyt itseäni "ura-aktivistina". En ole koskaan yrittänyt rakentaa nimeä tai mitään sellaista. Minun täytyy vain tehdä se, mitä minun on tehtävä. Mutta aion aina mennä elämässä eteenpäin. Minulla on vielä paljon sanottavaa.

Kyllä, paljon palautetta. Hyvää ja huonoa. Ja tietysti minä olen perheelleni suuri häpeä. Minun täytyy kuitenkin elää sen tiedon kanssa. Se ei ole asia, joka tuottaa minulle iloa. Oikeudenkäynnissä jouduin kuuntelemaan sitä, kuinka Jehovan todistajat olivat käyneet läpi koko sosiaalisen mediani etsiessään lainauksia, joita he voisivat käyttää minua vastaan. Se on todella masentavaa. Toivottavasti minun ei tarvitse kokea samaa enää uudelleen. Haluaisin vain kasvattaa lapseni ja elää rauhassa.

En koskaan kerro kenellekään mitä pitäisi tehdä. Jos sinusta tuntuu, että sinulla on jotain sanottavaa, sano se. Jos sinun täytyy puhua, puhu. Jos tarvitset rauhaa ja hiljaisuutta ja vain unohdat tämän kaiken, tee se. Olemme kaikki erilaisia, ja meidän on löydettävä omat polkumme elämässä. Tämä ei varmaankaan ole se asia, minkä halusit kuulla, mutta siltä minusta tuntuu. En ole suuri motivaattori, joka yllyttää joukkoja massiiviseen taisteluun. En voi luvata kenellekään, että mikään on lopulta sen arvoista. Tee vain mitä sinun tarvitsee tehdä, omalla tavallasi. Mutta pidä huolta itsestäsi. Tunnista haavasi ja kunnioita niitä. Löydä se, mikä sopii sinulle.