Kommentoin hiukan ns. ”kokemusasiantuntijana” Jehovan todistajat uskonnollisen yhdyskunnan vastausta tietosuojavaltuutetulle. Mainittakoon, että kuuluin kyseiseen järjestöön 31 vuotta, joten tiedän aika paljon heidän toimintatavoistaan. Kehystetyt tekstit ovat Jehovan todistajien puheenjohtajan Jukka Ropposen tekstejä.

Tietosuojaan suhtautuminen ei ole koskaan ollut Jehovan todistajien ”vahvimpia” puolia. Kokemusteni mukaan he kyllä keräävät paljonkin kaikenlaisia tietoja, mutta eivät anna asianomaisten itse niitä tarkastaa. - Toisen kappaleen asiasisältö ei mitenkään liity käsiteltävään aiheeseen, Jeesus ei kerännyt tietoja ihmisistä eikä pyytänyt seuraajiaankaan keräämään niitä.

Kappaleessa yksi väitetään, että vuonna 2000 Jehovan todistajat olisivat alkaneet noudattaa henkilötietolakia ja tietosuojavaltuutetun tulkintaa laista. Tuo ei pidä paikkaansa. Muistiinpanolomakkeista kyllä luovuttiin, mutta tilalle tuli ruutuvihkot, joihin aivan samalla tavalla kerättiin tietoja ovelta-ovelle-työssä. Ainakaan omassa seurakunnassani ei koskaan mainittu sanaakaan mistään henkilötietolaista tai siitä, että ovenavaajilta pitäisi pyytää lupa tietojen keräämiseen.

Kappaleen kaksi tiedot Vartiotornin web-sivusta eivät liity mitenkään ovelta-ovelle-työhön. Vain aniharva ihminen pyytää kontaktia Jehovan todistajiin netin kautta. Arvioisin, että alle promillen on ihmisiä tavoitettu tätä kautta. Ropponen yrittää harhauttaa vetämällä tähän yhteyteen asian, mistä ei ollut kyse henkilötietojen keräämisessä ihmisten ovilla.

Tämä tieto pitää paikkansa. Seurakunta kirjaa ylös niiden henkilöiden nimet ja osoitteet, jotka eivät halua kotikäyntejä. Näitä henkilöitä on kokemusteni mukaan alle prosentti ovenavaajista. Sen sijaan niistä henkilöistä, jotka eivät suoraan kiellä kotikäyntejä, tehdään muistiinpanot, eikä heidän lupaansa missään vaiheessa kysytä.

Tuo lausunto, ettei Jehovan todistajilla ole velvoitetta tehdä muistiinpanoja on täysi valhe. Se on vaatimus, jota korostetaan koko ajan. Ja se miten vakavasti tavallisten rivijäsenten tulee kaikkiin ”orjaluokalta” tuleviin ohjeisiin (ja varsinkin kirjallisiin) suhtautua, selviää tästä Vartiotornin tekstistä:

*** w09 15/11 s. 14 kpl 5 Arvosta paikkaasi seurakunnassa ***

Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa (4. Moos. 16:1–3). Meidän tulisi päinvastoin arvostaa mahdollisuuttamme olla yhteistoiminnassa orjaluokan kanssa. Ja eikö meidän tulisi pyrkiä olemaan tottelevaisia ja alistuvaisia niille, jotka ottavat johdon paikallisessa seurakunnassamme? (Lue Heprealaiskirjeen 13:7, 17.) (Vuosi 2009 Vartiotorni 15. marraskuuta)

Kuten aiemmin mainitsin, muistiinpanolomakkeista luovuttiin kyllä, mutta tilalle tuli ruutuvihkot tai vastaavat samaan tarkoitukseen, ja tietojen kerääminen jatkui aivan samalla tavalla. Myös ohjeet kerätä tietoja toistui ”Valtakunnan palveluksemme” -lehtisessä säännöllisesti. Tässä muutama esimerkki tietosuojavaltuutetun kannanoton jälkeen:

*** km 5/01 s. 2 Palveluskokousten ohjelma ***

Korosta, miten tärkeää on tehdä hyvät muistiinpanot talosta-taloon-työstä, käydä uudelleen ei tavattavissa -paikoissa ja tehdä uusintakäynnit viipymättä. (Vuosi 2001, toukokuu)

*** km 8/02 s. 2 Palveluskokousten ohjelma ***

Hyvä valmistautuminen myötävaikuttaa palvelustyömme tehokkuuteen. Huolehdi siksi etukäteen seuraavista asioista: 1) hanki tarvitsemasi kirjallisuus; 2) ota mukaan muistiinpanot ja kynä (Vuosi 2002, elokuu)

*** km 7/05 s. 1 kpl 3 Olemme velkaa toisille ***

Pyrimme tavoittamaan ihmisiä etupäässä saarnaamalla ovelta ovelle. Alueilla, joilla ihmisten tavoittaminen kotoa on vaikeaa, on hyvä tehdä täsmälliset muistiinpanot ja käydä ovilla eri aikoina. (Vuosi 2005, heinäkuu)

*** km 7/05 s. 1 kpl 2 Osa 11: Miten johtaa edistyviä raamatuntutkisteluja ***

Kun joku osoittaa kiinnostusta, pyydä uutta julistajaa kirjoittamaan käynnistä muistiin kaikki olennainen. Auta häntä näiden muistiinpanojen perusteella suunnittelemaan seuraavia keskusteluja. (Vuosi 2005, heinäkuu)

*** km 9/06 s. 1 Haaratoimiston kirje ***

Monet kirjoja saaneista ovat lukeneet niitä ja kertoneet arvostavansa vilpittömästi niiden sisältöä. Syksy on mitä otollisinta aikaa ottaa heihin jälleen yhteyttä ja tarjota heille apua Raamatun totuuksiin perehtymisessä. Jos mahdollista, heille voitaisiin aloittaa säännöllinen tutkistelu. Teet hyvin, jos tarkastelet nyt muistiinpanojasi ja pyrit palauttamaan mieleesi, keille jätit kirjan. Mieti, miten voisit tavoittaa heidät uudelleen ja antaa heille jatkoapua. Kun saat nimet paperille, päätä seuraavaksi, miten ja milloin otat heihin yhteyttä. (Vuosi 2006, syyskuu)

*** km 4/07 s. 8 kpl 2 Kun ihmiset eivät ole kotona ***

Tee hyvät muistiinpanot. Ensinnäkin merkitse muistiin, keitä et tapaa kotoa. Tämä on erityisen tärkeää, jos työskentelet alueellasi usein. Merkitsetkö muistiin osoitteen, alueen numeron ja päivämäärän? Voit jättää muistiinpanoihin tilaa, jotta niitä voi täydentää, kun yrität tavoittaa tapaamatta jääneitä asukkaita. Tee myös muistiinpanot kaikista niistä, jotka osoittavat kiinnostusta ja joiden luokse aiot tehdä uusintakäynnin. (Vuosi 2007, huhtikuu)

*** km 6/08 s. 4 kpl 2 Kun tapaamme kenttäpalveluksessa vieraskielisen ihmisen ***

Silloin kun samalla alueella työskentelee useita seurakuntia, on erityisen tärkeää tehdä hyvät muistiinpanot. (Vuosi 2008, kesäkuu)

*** km 7/08 s. 4 kpl 5 Valmistautuminen – onnistuneen uusintakäynnin perusta ***

Aseta tavoite. Ennen kuin palaat jonkun luokse, käy läpi muistiinpanosi ja mieti, mikä on tavoitteesi. Yksi mahdollisuus on viitata johonkin aiemmin jättämässäsi julkaisussa olevaan kohtaan. Voit myös jättää ovenavaajalle jonkin muun julkaisun, joka liittyy aiemmin käsittelemäänne aiheeseen. (Vuosi 2008, heinäkuu)

*** km 11/09 s. 1 kpl 4 Milloin palata kiinnostuneiden luo? ***

On parasta sopia täsmällisesti uudesta tapaamisesta jo ensimmäisellä käynnillä. Herätä kysymys, johon vastaat seuraavalla kerralla. Hyvät muistiinpanot käynnistä ja sovitusta uudesta tapaamisesta ovat välttämättömyys. (Vuosi 2009, marraskuu)

Ehkä nämä muutamat esimerkit tältä vuosituhannelta riittävät osoittamaan sen, että muistiinpanojen tekeminen ja tietojen kerääminen ovenavaajista on järjestelmällistä. Muistiinpanot tehdään huolellisesti, niihin kirjataan henkilötietoja mahdollisimman tarkasti. Joten lähettämäni kopio marraskuun 2011 Valtakunnan palveluksesta ei ollut mikään yksittäistapaus. Missään Jehovan todistajien kirjallisuudessa en ole koskaan havainnut minkäänlaista viittaustakaan siihen, että saarnaamistyössä pitäisi kysyä ihmisiltä lupa muistiinpanojen tekemiseen, vaikka tietosuojavaltuutetun selvä kannanotto ja tulkinta v. 2000 teki täysin selväksi asian.

Tuossa ensimmäisessä kappaleessa on asian ydin: Jehovan todistajat katsovat oikeudekseen itse tulkita henkilötietolakia, vaikka sen tekee tietosuojavaltuutettu. Jehovan todistajien osuus henkilötietolaissa olisi lähinnä sen noudattaminen siten kuin mm. vuonna 2000 on määrätty.

Henkilötietolaki ei koske vain sellaisia rekistereitä, mitä ylläpidetään automaattisella tietojenkäsittelylaitteistolla. Menetelmä ei sinänsä ole ratkaiseva vaan se, miten ja mitä tietoja kerätään. Jehovan todistajat yrittävät väittää vastaan, mutta se ei muuta tätä tosiasiaa.

Tuo teksti on epätoivoinen yritys selittää lain järjestelmällinen rikkomus sallituksi. Saarnaaminen on Suomessa lain mukaan sallittua, mutta ei se tarkoita, että siinä yhteydessä henkilötietojen laiton kerääminen olisi sallittua.

Jos Jehovan todistajat haluaisivat todella noudattaa lakia, he voisivat pitää muistiinpanoissaan vain osoitteen ja plus- tai miinusmerkin sen osoittamiseksi, kannattaako juuri tuolle ovelle mennä vai ei. Se olisi täysin riittävä. Siitä tuskin muodostuisi silloin henkilörekisteriä. Nyt kuitenkin marraskuun valtakunnan palveluksemme -lehtinen kehotti keräämään hyvin yksityiskohtaisia tietoja ja kysymättä asianomaisten lupaa.

Ei mustaa saa valkoiseksi selittämällä. Eikä lain rikkomista saa tekemättömäksi millään puutarhavertauksella.

Tuo ylempi kappale taas pyrkii tulkitsemaan henkilötietolakia, vaikka sen tulkinta ei Jehovan todistajille kuulu. Se tulkinta on jo kerran tehty erittäin selvästi vuonna 2000. Kappaleessa kaksi todetaan, etteivät Jehovan todistajat ole käyttäneet sopimattomia käännytysmenetelmiä. Toisenlaisiakin mielipiteitä on. Jehovan todistajien julkaisema vuosikirja kertoo erään kuvottavan esimerkin siitä, miten he suhtautuvat toisiin uskontoihin ja niiden uskontojen jäseniin.

*** yb85 s. 90 Belgia ***

Veljet rakensivat kaksi kannettavaa gramofonia. Liègessä toinen niistä, veljien Smetsin ja Poelmansin säästöillään ostama laite, asennettiin kolmipyöräiselle alustalle, joka kaikkine varusteineen ja akkuineen painoi 55 kiloa. He kiertelivät toreilla tai seisoivat kirkkojen edessä. Puhe kuului levyltä satojen metrien päähän. Koska kolmipyöräinen oli niin painava, kaksi veljeä kerrallaan veti sitä, ja toisinaan he panivat pari lastaan sen kyytiin. He pitivät laitetta aina silmällä, koska muutamat nuoret katolilaiset, jotka olivat kerran Viséssä kerääntyneet sen ympärille, olivat yrittäneet kaataa sen kumoon. (Vuosikirja 1985)

Miten tuo kappale ja siinä kerrotut esimerkit liittyvät tietojen keräämiseen ja luvan pyytämiseen ihmisiltä? Eivät mitenkään. Jehovan todistajilla on tapana yrittää ohjata asiat sivuraiteille ja väistää ne kysymykset, mitä heille tehdään. Joskus he onnistuvat harhauttamaan jopa viranomaisia tällä monisanaisuudellaan.

Jos tässä nyt Jehovan todistajat ryhtyvät kehumaan itseään ihmisinä, voin tasapuolisuuden vuoksi lainata pari uutista myös, ja ne eivät ole kovin mukavia. Jehovan todistajat eivät ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan, joskaan eivät sen huonompiakaan. Mutta kauheuksia tapahtuu heidänkin keskuudessaan:

Jehovan todistajien yhteisöä ravistelee insesti- ja pedofiliaskandaali, jossa 74-vuotias isoisä tuomittiin neljän lapsen hyväksikäytöistä.

Uhrit olivat 5-11-vuotiaita tyttöjä. Kaksi tytöistä on miehen omia lapsenlapsia.

Käräjäoikeus arvioi lapsenlapsiin kohdistuneet hyväksikäytöt törkeiksi.

Sekä 74-vuotias että uhrit perheineen kuuluvat Jehovan todistajiin. Mies tuomittiin Espoon käräjäoikeudessa kolmen vuoden vankeuteen. (Lue lisää:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/74-vuotias%20k%C3%A4ytti%20%20hyv%C3%A4ksi%20lapsenlapsiaan/art-1288335219290.html )

Mainittakoon tuosta tapauksesta vielä sen verran, että tuomittu pedofiili oli ns. ”kierrosvalvoja”, mikä vastaa kirkon asteikolla suurin piirtein piispaa.

Ruotsin TV3:n ohjelmassa kerrotaan, miten neljä jehovantodistajien seurakunnanvanhinta suojeli seurakuntansa pedofiilia. Yhdessä tapauksessa seurakuntalainen tuomittiin vankeuteen pefofiliasta, mutta vanhimmat eivät pitäneet vaikenemistaan vääränä. (Lue lisää: http://www.tv3.se/sanning-konsekvens/aldstebroder-i-jehovas-vittnen-teg-om-sexuella-overgrepp-mot-barn )

Näitä uutisia on maailman lehdistössä vaikka kuinka paljon. Mutta säästän teitä tältä saastalta, mikä ei kuulu aiheeseen, mutta ei tuo lääkäri Renvallin tarinakaan kuulunut.

Jukka Ropposelta voisi kysyä, miksi Jehovan todistajat eivät kysy ovenavaajilta lupaa henkilötietojen keräämiseen, niin kuin laki ja sen tulkinta edellyttää. Ropponenhan jätti kokonaan vastaamatta tähän kysymykseen.

Tuossa tekstissä on se vika, että he ”säilyttävät luottamukselliset” tiedot jopa niin hyvin, ettei asianomaisille ihmisille anneta edes heidän omia tietojaan vaikka laki niin edellyttää. Viittaan esim. omaan tapaukseeni.

Tuossa maailmanlaajuisessa järjestössä on se ongelmakohta, että Yhdysvalloissa sijaitseva Vartiotornin päätoimisto määrää kaikkien maiden kohdalla sen, mitä käytäntöjä he noudattavat ja miten. Koska Jehovan todistajat käytännössä pitävät itseään korkeammalla tasolla olevina kuin muita ihmisiä, joita he kutsuvat ”maailmallisiksi”, he noudattavat mieluummin Brooklynissä New Yorkissa tehtyjä päätöksiä kuin kansallisia lakeja eri maissa.

Pykälä 1) En ole nähnyt tuota rehtiyttä ja laillisuutta esim. omassa tapauksessani muutama vuosi sitten. Jukka Ropponen antoi kolme keskenään ristiriitaista kirjallista lausuntoa, kun pyysin tietojani tarkastettavaksi. Lopulta he tuhosivat tietoni, enkä saanut niitä tarkastaa. Mutta mitenkään ei voida todentaa tietojen tuhoamista, koska niitä säilytetään sekä paikallisseurakunnissa että haaratoimistossa.

Pykälä 2) Erotettujen tietoja säilytetään ”määräämättömään aikaan saakka”. Tammikuun 2009 12. päivänä päivätyssä kirjeessään Jehovan todistajien haaratoimisto kirjoittaa mm. näin: ”Niitä erotettuja koskevia asiapapereita, joita ei ole otettu takaisin, tulee säilyttää määräämättömään aikaan asti” (sivu 3)

Pykälä 3) Ei tietoja pidetä ajantasaisina. Esim. kun minut oli erotettu, vielä vuosi sen jälkeen maistraatissa oli väärä tieto, että olisin ollut JT. Se poistettiin vasta tietosuojavaltuutetun huomautuksen jälkeen. Olen kuullut lukuisia vastaavia tapauksia, kun entiset JT:t ovat tarkistaneet tietonsa maistraatista. Ja kaiken huippuna on se, että eräs tuttuni, Jehovan todistajien seurakuntaan kuuluva, sai puhelun, missä vanhimmat vaativat häntä eroamaan järjestöstä. Hän ei suostunut, koska muuten hänen JT-äitinsä olisi alkanut karttaa häntä, kuten järjestössä on tapana. Niinpä Jehovan todistajien seurakunta ilmoitti maistraattiin, että tämä henkilö on itse eronnut, vaikka se oli suuri valhe. Tämä henkilö on ilmoittanut asiasta poliisille ja muille viranomaisille, ja asian käsittely on kesken. Maistraatti oli ollut tyrmistynyt kuullessaan että Jehovan todistajien haaratoimisto ja seurakunnat huijaavat heitäkin.

Pykälä 4) Erotettujen tietoja säilytetään ”määräämättömään aikaan saakka”. Tammikuun 2009 12. päivänä päivätyssä kirjeessään Jehovan todistajien haaratoimisto kirjoittaa mm. näin: ”Niitä erotettuja koskevia asiapapereita, joita ei ole otettu takaisin, tulee säilyttää määräämättömään aikaan asti” (sivu 3)

Mihin Jehovan todistajien haaratoimisto tarvitsee erotettujen tietoja? Miten voidaan varmistaa se, että erotettu saa tietonsa poistettua niin halutessaan?

Pykälä 5) Miten sellaisen henkilön oikeudet toteutuvat, joka ei saa pyytämällä tietojaan tarkastettavaksi? En tiedä ainoatakaan tapausta, että erotettu olisi saanut KAIKKI tietonsa nähtäväksi. Erotetun kortin sieltä kyllä saa, mutta ei juuri muuta. Esim. kaikki tarkastusoikeuden piiriin kuuluvat muistiinpanot ja pöytäkirjat jäävät saamatta järjestelmällisesti.

Pykälä 6) Haaratoimistossa varmaan tiedot ovatkin asianmukaisesti turvallisissa paikoissa, mutta haaratoimisto ”unohtaa” mainita sen, että paikallisseurakuntien sihteerit säilyttävät paljon myös henkilötietoja, mm. kaikkien erotettujen tietoja kirjekuorissa, mitkä on suljettu. Niiden asianmukaisesta säilyttämisestä ei ole mitään takeita. Olen kuullut tapauksista, missä vanhinten teini-ikäiset lapset ovat uteliaisuuttaan avanneet kirjekuoria, missä on hyvin yksityiskohtaisia selostuksia mm. seurakunnan jäsenten seksuaalisista ”synneistä”. Näitä on sitten porukalla naureskeltu.

Pykälä 7) Tuossa ollaan vain Jehovan todistajien oman ilmoituksen varassa. Mitään takuita menettelystä ei ole.

Pykälä 1) Kummallista, ettei tuossa puhuta mitään oikeudesta saada tarkastaa ja saada kopiot kaikista omista tiedoista.

Pykälä 2) Tässä ei ole mitään huomautettavaa.

Pykälä 3) Tässä pykälässä Jehovan todistajat toteavat käytännössä, etteivät he anna kenellekään erotetulle heidän tietojaan nähtäväksi, vaikka laki sen sallii. Peruste on outo: Järjestön uskonnonvapauden vaarantuminen. No, toisaalta sellaista järjestöä ei Suomessa kaivata, mikä ei noudata lakeja eikä ihmisoikeuksia, joten heillä on pelko menettää rekisteröidyn uskontokunnan status.

Pykälä 4) Tuo ajatus on ymmärrettävä vain järjestön kannalta, mutta ei missään tapauksessa yksilön kannalta. Elämme vapaassa maassa, missä yleensä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja lakeja, mutta Jehovan todistajat pidättävät itselleen oikeuden toimia oman harkintansa mukaan, vaikka se rikkoisi lakia.

Kokemusteni mukaan on täysin turhaa lähettää mitään valituksia tai huomautuksia haaratoimistokomitealle. He eivät vaivaudu edes vastaamaan. Tietosuojavaltuutetulle he vastaavat, koska heidän on pakko, yksilöille ei. Jehovan todistajilla ei ole edes julkista sähköpostiosoitetta, mihin voisi lähettää pyyntöjä tai muita asioita. Järjestö on täysin suljettu, salaseuramainen kultti, mikä toimii omavaltaisesti ja vain Brooklynin ohjauksessa. Heille hallitukset ja viranomaiset edustavat ”Saatanan maailmaa”, mikä pian kohtaa loppunsa Harmagedonissa. Tällainen on heidän maailmankuvansa typistetysti sanottuna.

Kommentoin myös lyhyesti tietosuojavaltuutetun toimiston lähettämää selvityspyyntöä.

Jukka Ropponen jätti kokonaan vastaamatta tähän, että ”oletteko pyytäneet saarnaamistyössä henkilöiden suostumuksen heidän tietojensa keräämiseen". Eikö hänellä ole velvollisuus vastata tähän? Ei kai se riitä, että he tulkitsevat asian niin, ettei lupaa tarvita muistiinpanoihin, vaikka vuoden 2000 kannanotto nimenomaan vaatii kysymään luvan?

Ropponen vähätteli Valtakunnan palveluksemme -lehtisen ohjetta. Se luetaan kokouksessa ja siitä keskustellaan, niin että se tulee kaikille selväksi. Jokainen tulkitsee sen varmasti tärkeäksi ohjeeksi, mitä tulee noudattaa. Jehovan todistaja ei saa kyseenalaistaa mitään opetusta, mikä tulee ns. ”uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta”, mikä käytännössä on Vartiotorniseuran johtama hallintoelin, mikä tuottaa kaiken kirjallisuuden ja ohjeistuksen.

Minulla on tuo marraskuun 2011 Valtakunnan palveluksemme alkuperäiskappaleena, minkä tarvittaessa toimitan teille todisteena, jos Jukka Ropponen yrittää väittää vastaan jotenkin. Minulla on myös Watchtower Library Suomi CD-levy, missä on vuodesta 1970 lähtien vuoteen 2011 saakka kaikki suomenkielinen Vartiotorniseuran kirjallisuus (lehdet, kirjat, kirjaset, Valtakunnan palvelukset, lehtiset yms.) paitsi Järjestö-kirja ja Lauma-kirja (vanhinten salainen ohjekirja, mitä tavalliset rivijäsenet eivät saa edes nähdä). Jos jostain syystä tarvitsette esim. tietojen etsimiseen kyseistä levyä, kannattaa pyytää Jukka Ropposelta, hän varmasti mielellään sen toimittaa teille.

En ole koskaan kuullut, että missään kokouksessa tai julkaisussa tai missään erillisessä paperissa olisi ohjeistettu pyytämään lupaa tietojen keräämiseen. Kyseistä luvan kysymistä ei löydy myöskään Vartiotorniseuran CD-levyltä. Joten sellaista tietoa ei yksinkertaisesti ole. Lupaa ei Jehovan todistajien tulkinnan mukaan tarvitse kysyä. Jehovan todistajat ovat noudattavinaan lakeja, mutta salaseuran omat ohjeet ja toimintamallit käytännössä romuttavat tuon laillisuuden. Jehovan todistajille Vartiotorniseura on ainoa auktoriteetti, maalliset vallat ovat vain väliaikaisia Saatanan vallassa olevia rakenteita, mitkä pyyhitään tulevassa Harmagedonissa pois.

Johanneksen poika, kokemusasiantuntija JT-asioissa