|
||||||||||
Jehovan todistajat, uutisarkisto     |
Korkein oikeus on aloittanut käsittelyn Norjan valtion ja Jehovan todistajien välisessä kiistassa 06.02.2026 Johanneksen poika    Tapaus nro 25-089326SIV-HRET, siviiliasia, valitus tuomiosta: Valtio, jota edustaa Lasten ja perheiden ministeriö (oikeusministeri, edustettuna Liv Inger Gjone Gabrielsen, asianajaja) vastaan Jehovan todistajat (Anders Christian Stray Ryssdal, lakimies)  Oikeudenkäynti alkoi tiistaina 05.02.2026. Se jatkui torstaina 06.20.2026 ja jatkuu maanantaina 09.02.2026. Tämän sivun kuvat on otettu Norjan korkeimman oikeuden videolta, joka on striimattu internetiin julkisesti. Tekstin lihavointi on tehty Redditin mallin mukaan. Mistä oikein on kyse? Oikeus aloitti 05.02.2026 avaamalla tapauksen: Jehovan todistajien käytäntö hylätä uskonnon jättävät jäsenet, mukaan lukien perhe ja ystävät, on valtion haastama. Valtio väitti, että tällaiset käytännöt voivat loukata yksilön oikeuksia, mukaan lukien oikeutta vapaaseen eroamiseen sekä lasten oikeudet suojautua psykologiselta väkivallalta ja negatiiviselta sosiaaliselta kontrollilta. Kyseiset päätökset koskevat Jehovan todistajien tukien ja rekisteröinnin epäämistä uskonnollisten yhteisöjen lain nojalla, mutta ne eivät vaikuta ryhmän asemaan uskonnollisena yhteisönä tai sen oikeuteen toimia itsenäisesti. Valtio korosti, että vaikka tukijärjestelmä pyrkii tukemaan uskonnon harjoittamista, se voi asettaa ehtoja varmistaakseen, ettei rahoitus lisää ihmisoikeusloukkauksia. Hovioikeus oli katsonut tukien ja rekisteröinnin epäämisen olleen pätemätön, mutta oli samaa mieltä valtion kanssa, että Jehovan todistajat harjoittavat erottamista ja karttamista koskevia käytäntöjä, myös alaikäisten osalta, ja että nämä käytännöt voivat vaikuttaa jäsenten vapauteen lähteä järjestöstä. Kuitenkin hovioikeus totesi, että tässä tapauksessa käytännöt eivät rikkoneet lakia. Osavaltio valittaa nyt ja väittää, että valitustuomioistuin aliarvioi syrjinnän vaikutukset sekä aikuisiin että lapsiin ja asetti rikkomusten kynnysarvot liian korkeiksi. Keskustelu siirtyi sitten uskonnollisten yhteisöjen lakiin, erityisesti pykäliin 4 ja 6. Pykälä 5 vahvistaa oikeuden hakea tukia, jos yhteisö on rekisteröity ja noudattaa laillisia ehtoja. 6 § sallii tukien epäämisen, jos yhteisö harjoittaa väkivaltaa, pakottamista, uhkauksia, lasten oikeuksien loukkauksia, syrjintää tai muita vakavia toisten oikeuksien loukkauksia. Laki korostaa, että tällaiset rikkomukset on liitettävä yhteisön toimintaan ja että jokainen arviointi sisältää harkinnan ja suhteellisuuden. Pykälän 6 valmistelutyöt selventävät, että uskonnolliset yhteisöt eivät saa käyttää opetuksia oikeuttaakseen laittomia tai haitallisia käytäntöjä. Rekisteröidyissä yhteisöissä ehdot ovat tiukemmat kuin yksityisissä, rekisteröimättömissä. Rikkomukset, kuten moniavioisuus, pakotettu käyttäytyminen tai terveyden ja koulutuksen rajoitukset, voivat oikeuttaa tuen epäämisen. Ministeriö korosti valtion valvonnan, oikeuksien suojelun ja uskonnollisten yhteisöjen riippumattomuuden tasapainottamisen tärkeyttä ja totesi, että rahoituksen epääminen tulisi tapahtua vain tapauksissa, joissa avustuksen myöntäminen olisi kohtuutonta. Erityistä huomiota kiinnitettiin negatiiviseen sosiaaliseen kontrolliin ja lasten oikeuksiin, mukaan lukien psykologinen väkivalta ja käytännöt, jotka estävät jäseniä poistumasta järjestöstä vapaasti. Vaikka laki keskittyy vakaviin rikkomuksiin, jotka koskevat lapsia tai haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, se kattaa myös jäsenet, joita yhteisön säännöt voivat rajoittaa. Parlamenttikeskusteluissa korostettiin, että uskonnolliset yhteisöt, jotka edistävät asenteita, jotka ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien, demokraattisten arvojen tai integraation kanssa, voivat kohdata seurauksia, mukaan lukien tukien epäämisen. Kohta 4 yhdistää rekisteröinnin 6. kohdan ehtoihin: yhteisöltä voidaan evätä rekisteröinti tai peruuttaa, jos tukien epäämisen kriteerit täyttyvät. Tärkeää on, että rekisteröityminen ei ole pakollista, jotta voi toimia uskonnollisena yhteisönä, mutta se tarjoaa hallinnollisia etuja, kuten oikeuden hakea avustuksia ja solmia avioliittoja. Vuoden 1969 lain historiallinen konteksti osoittaa, että uskonnollisia yhteisöjä suojeltiin, kunhan järjestystä ei rikottu, eikä rekisteröinti koskaan ollut edellytys. Nykyinen laki käsittelee myös pappien ja vastaavissa asemissa olevien luottamuksellisuussuojauksia, vaikka oikeudellista epävarmuutta esiintyy uuden lain roolimuutosten vuoksi, ja näiden sääntöjen selkeyttämiseksi on käynnissä toimenpiteitä. Yhteenvetona ensimmäisen päivän menettelyt osoittivat, että valtio uskoo Jehovan todistajien käytäntöjen voivan oikeuttaa tukien ja rekisteröinnin epäämisen, erityisesti silloin, kun rikkomukset koskevat lapsia tai estävät jäseniä lähtemästä järjestöstä vapaasti. Rekisteröityminen tarjoaa erityisiä etuja, mutta nämä eivät ole välttämättömiä uskonnollisessa toiminnassa. Oikeuden on punnittava uskonnonvapauden ja yksilön oikeuksien suojelun tasapainoa tapauksen edetessä. Tietolähde: Reddit   Linkkejä Norjan oikeudenkäynnin aikaisempiin vaiheisiin:
 Takaisin arkistosivujen alkuun Takaisin etusivulle |
|||||||||
| Kotisivuohjelma: KompoZer * Kuvankäsittely: GIMP * Äänenkäsittely:
Audacity |
||||||||||
