Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n seminaari
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon



Seminaari 07.02.2020

Linkit


Eurooppasali, Malminkatu 16, Helsinki


Eurooppasali, Malminkatu 16, Helsinki


Pia Puolakka


Joni Valkila


Aini Linjakumpu


Elina Pekkarinen


Paneelikeskustelu

Kuvat: Jari-Pekka Peltoniemi
 
 
Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut


Lisää aiheita:

 


 
Jäähyväiset hengelliselle väkivallalle





Paneelikeskustelu:

Esiintyjät:
  • Politiikan tutkija Aini Linjakumpu, Lapin Yliopisto
  • Tiedottaja Timo Koponen, Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko
  • Pastori ja toiminnanjohtaja Esko Matikainen, Suomen helluntaikirkko
  • Dosentti Kari Latvus, Suomen ev.lut. kirkko
  • Väkivaltatutkija ja kirjailija Satu Lidman
  • Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen
  • UUT:n puheenjohtaja Pia Puolakka
  • UUT:n toiminnanjohtaja Joni Valkila

Keskustelu

Huomautus: Teksti on litteroitu seminaarissa pidetystä keskustelusta.

UUT:n toiminnanjohtaja Joni Valkila ohjasi panelistien keskustelua.



Joni Valkila:

"Viime syksynä aloin hieman pohjustaa seminaaria sillä tavalla, että tapasin joidenkin uskonyhteisöjen edustajia. Tavoitteena oli vähän tasoittaa tietä seminaariin saapumiseksi. Tapasin evankelisluterilaisen kirkon edustajat ja Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon tiedottajan, vanhoillislestadiolaisten edustajia Oulussa, kävin tapaamassa vapaakirkon kirkkojohtajaa Tampereella ja Esko Matikaisen helluntaikirkosta. Jehovan todistajille ehdotin tapaamista, mutta he kieltäytyivät tapaamasta meitä. Hyviä keskusteluja kävimme näiden uskonyhteisöjen edustajien kanssa, ja jotkut heistä tulivat tänne panelisteiksi tänään, esittelen kohta kaikki panelistit. Mainitsen ehkä sen vielä, että kirkon tutkimuskeskuksen mukaan Suomessa on yli tuhat uskonnollista yhteisöä, joten kaikki eivät ole täällä edustettuina tänään. Nämä yhteisöt, joihin otin yhteyttä valikoituivat siten, että ne ovat melko suurikokoisia Suomessa ja näihin yhteisöihin liittyen me UUT:ssä saamme eniten yhteydenottoja, myös siis evankelisluterilaiseen kirkkoon liittyen. Kirkkohan tietysti suurikokoinen uskonnollinen yhteisö ja sen sisälle mahtuu mm. useita herätysliikkeitä ja perusluterilaisuudenkin sisällä esitetään myös monenlaisia hieman jyrkempiä tulkintoja.

Näistä uskonyhteisöjen edustajista meillä on tänään keskustelemassa täällä dosentti Kari Latvus Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta. Hän työskentelee Kirkkohallituksessa.

   Kari Latvus

Sitten meillä on Suomen helluntaikirkosta Esko Matikainen. Hän on pastori ja toiminnanjohtaja.

   Esko Matikainen

Sitten Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta Timo Koponen. Poikkeuksellisesti hän ei laittanut kravattia ja valkoista paitaa. Hän on tiedottaja.

   Timo Koponen

Lisäksi meillä on täällä lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.

   Elina Pekkarinen

Täällä on myös Aini Linjakumpu, joka on politiikan tutkija Lapin yliopistosta.

   Aini Linjakumpu

Ja sitten uutena kasvona tänään meillä on Satu Lidman. Hän on väkivaltatutkija ja tietokirjailija.

 
Satu Lidman

Yksi panelisteista on UUT:n hallituksen puheenjohtaja Pia Puolakka.

  
Pia Puolakka

Tervetuloa kaikille!
"



Joni Valkila



"Esitän ensimmäisen lämmittelykysymyksen: Tarvitsevatko uskonyhteisöt valvontaa vai osaavatko ne valvoa itseään?
"

Satu Lidman



"Tarvitsevatko uskonyhteisöt valvontaa? Kyllä mitä ilmeisimmin tarvitsevat, koska tänään on tullut täällä selkeästi ilmi, että väärinkäytöksiä tapahtuu. Toisaalta valvonta-sana kuulostaa aika karmivalta. Minä ehkä lähtisin siitä, että tarvitaan jo olemassa olevan lainsäädännön noudattamista ja yhteistyötä ja enemmän avoimuutta. Mutta kyllä minun mielestäni iso kysymys tässä on nimenomaan se, että miten voidaan saavuttaa avoimuus sellaisessa tilanteessa, jos meillä on yhteisöjä ja ihmisryhmiä, joiden identiteetti ja toiminta on rakentunut sen ympärille, että he haluavat pitää kiinni niistä omista tavoistaan ja tietyllä tavalla on kysymyksessä suljetut yhteisöt, ei tietysti aina. Onko yhteisö suljettu vai ei, on asia, mihin pitää suhtautua varauksella, se ei ole ihan mustavalkoista varmaan. Se voi olla myös ongelma, joka näyttäytyy ulkopuolisille ja valtavirtayhteiskunnalle siten, että se yhteisö olisi täysin suljettu. Mutta kyllä tarvitaan valvontaa niin kauan kun ei voida luottaa siihen, että jokainen yksilö on, on hän sitten lapsi tai aikuinen, niin, että hänen kohdallaan toteutuu perus- ja ihmisoikeudet. Jos näin ei toteudu, niin tarvitaan ikään kuin järeämpiä keinoja. Miten se valvonta toteutettaisiin, kuka siitä olisi vastuussa, niin se on sitten toinen kysymys."

Esko Matikainen



"Tämä kysymyshän on tänään ollut esillä. Tämä riippuu nyt hyvin paljon siitä kontekstista, missä tällainen kysymys kysytään. Sanoisin, että samoissa tilanteissa, missä nyt täällä mainittiin tästä aloitteesta,  valvonnasta, ja samaan yhteyteen suurin piirtein puhuttiin siitä, että pitäisi olla uskonnollisten kokemusten ikärajoja lapsille. Minun täytyy sanoa, että tässä kohti se konteksti on sellainen, että minä en siihen kyllä voi innostua. Ei sellaisia rajoja. Eikä sellaista valvontaa. Ja sellaista ajatusta, missä lähtökohtaisesti ajatellaan, että uskonyhteisö tekee väärin, ellei heitä valvota. Minusta se ei ole se keskustelun sävy, joka meidän yhteiskunnassa pitäisi olla. Sen sijaan sitten, mitä oli lapsiasiavaltuutetun puheenvuorossa, joka lähtee hyvin paljon uskonnonvapauden lähtökohdista ja tällaisista, niin niissä konteksteissa voi hyvinkin olla paikallaan, että olisi sellaista valvontaa, joka nimenomaan huolehtii myös uskonyhteisöjen eduista Suomessa. Jos puhutaan jostakin valtuutetusta, niin voisi olla vaikka uskonnonvapausvaltuutettu, joka valvoo, että uskonnonvapaus toteutuu sekä positiivisesti että negatiivisesti ja että se toteutuu niin, että muita oikeuksia ei missään tapauksessa loukata. Mutta siinä mallissa, miten ehdotus joitakin vuosia sitten on tullut valvonnasta, en pidä sitä kontekstia hyvänä."


Timo Koponen



Minun mielestäni, jos tulee valituksia mistä hyvänsä yhteisöstä, jonkun ulkopuolisen pitää puuttua niihin asioihin. Ihmisiä pitää suojella. Se on ihan selvää. Mitä tulee rahoitukseen, niin mielestäni, jos valtio tulee jotain toimintaa, sillä on myös oikeus valvoa. Se on tällainen yksinkertainen periaate minun mielestäni. Minä uskon, että meidän kirkko on samaa mieltä.


Kari Latvus



"Kysymys siitä, että tarvitaanko valvontaa vai toimiiko tällainen itsevalvonta, voisi positiivisesti toivoa, että kaikki uskonnolliset yhteisöt ovat itsekriittisiä. Silloin, kun esiintyy sellaisia ongelmia, joista puhutaan tänään, hengellisestä väkivallasta, niin jotenkin sen pitäisi tulla esille. Historia on osoittanut, että jotenkin itsestä aina toivotaan parempaa kuin ollaankaan. Sitten halutaan niitä mainehaittoja piilottaa. Se aiheuttaa sen, että joskus on ajateltu, että asiat itse hoidetaan, ja ne itsehoitovälineet ovatkin olleet vähän heikkoja. Lasten hyväksikäyttöskandaalit ovat olleet konkreettinen esimerkki siitä, että se itsevalvonta ei ole aina toiminut riittävän hyvin. Mutta kyllähän usein media on toiminut kriittisenä torvena nykyisin ja nostanut asioita esille   ja tutkimus on nostanut niitä esille. En ajattele, että meillä pitäisi olla jokin semmonen uskontokomissaari, joka kävisi syynäämässä ja tekisi selvityksiä, mutta ehkä positiivisen palautteen hakemisen kautta pitäisi ehkä tulla esille, että olisi kanavia, joissa keskustellaan yhteisöjen sisällä ja yhteisöjen välillä ja itse haetaan kipeitä kohtia, joiden julkitulo auttaa yhteisöjä voimaan paremmin. Se on yhteisöjen voimavara, että nämä asiat tulevat lopulta esiin."


Joni Valkila



"Itselleni tulee sellainen seikka mieleen, että kun olemme kuulleet, että lapsiasiavaltuutettu ei ole saanut kovin paljon yhteydenottoja lapsiin ja hengelliseen väkivaltaan liittyen, mitä jos olisi olemassa tällainen taho, joka ottaisi vastaan yhteydenottoja hengelliseen väkivaltaan liittyen? Jos olisi jokin viranomainen, jonka tehtävänä olisi kuulla tällaisia yhteydenottoja, niin ehkä meillä olisi sitten enemmän tietoa vaikkapa lasten tai nuorten kokemasta hengellisestä väkivallasta."


Aini Linjakumpu



"Uskontovaltuutetun ideaa pitäisi viedä eteenpäin. Ja se valvonta on hankalaa, sitä valvontaa toki pitää tapahtua asiana, mutta jos joku valvontaorganisaatio katsoo ylhäältä alaspäin, mitä siellä tapahtuu, niin se on vähän hankala asetelma. Itse haluaisin nähdä, että rakennetaan keskusteluyhteyttä, luottamusta, dialogia, yritettäisiin löytää niitä yhteisiä tavoitteita, yhteisiä näkemyksiä. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, se ei ole tavoite, mutta yritetään etsiä niitä ongelmakohtia ja tarttua niihin, ilman että tarvitsee tarttua kaikkiin mahdollisiin asioihin. Eli ei niinkään valvontaa vaan sellaista keskinäistä ymmärrystä ja dialogia."


Elina Pekkarinen



"Tottakai me tarvitsemme lisää valvontaa kaikkiin lapsiin ja nuoriin liittyvän väkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja hallinto-oikeudessa kymmenen vuotta toimineen asiantuntijan kokemuksella voin sanoa, että kyllä lastensuojelussakin käsitellään uskonnollisia yhteisöjä koskevia asioita, ja niihin puututaan. Meillä on viranomaiset, joiden tehtävänä on jo puuttua lapsen oikeuksien loukkauksiin. Se, mitä minun mielestäni tarvitaan, on se, että uskonnollisessa yhteisössä olevilla ja elävillä ja kasvavilla lapsilla on tieto näistä oikeusturvamekanismeista, ja se on meidän Suomen maan ongelma ihan joka tasolla, että lapset eivät tunne oikeuksiaan eivätkä he tiedä, mihin tahoon he voivat olla yhteydessä, jos heitä loukataan. Kyllä minä uskallan väittää, voi olla tietysti paikkakuntakohtaisia eroja, että meillä on viranomaisia, jotka puuttuvat myös hengelliseen väkivaltaan. En kiellä, etteikö ongelmia olisi, valvontaa varmasti tarvitaan lisää. Miten se järjestetään? Itse vierastan kyllä ylhäältä asetettua valvontalautakuntaa aika tavalla, koska historia on osoittanut myös, että nämä voivat olla alkusoittoa erilaisten uskonnollisten yhteisöjen kieltämiselle ja myöskin vainolle. Ja ne aina sisältävät tietynlaisia riskejä."


Joni Valkila



"Olisiko tämä kuitenkin ns. kaltevan pinnan argumentti? Että nyt ollaan seuraavaksi kieltämässä uskonyhteisöjen toimintaa. Itse en ainakaan kannata uskonyhteisöjen toiminnan kieltämistä vaan sitä, että ongelmiin puututtaisiin."


Pia Puolakka



"Minä ajattelen, että kannatan molempia. Että harrastetaan enemmän sitä itsekritiikkiä ja omavalvontaa ja sitten jokin tällainen Elinan kaltaista tehtävää hoitava, esimerkiksi uskontovaltuutettu, johon voisi ottaa yhteyttä. Tietysti sitten on eri asia, että miten hän konkreettisesti toimisi, jos niitä ilmoituksia tulisi, ja sitten voisi olettaa, että alussa voisi saada hyvinkin paljon yhteydenottoja. Mitkä ne keinot ja tavat toimia siinä olisi? Näen tarvetta molemmille. En sitten tiedä, ehkä olen liian positiivinen suomalaisesta yhteiskunnasta, jos ajattelen, että täällä se ei välttämättä johtaisi sellaiseen vainoamiseen tai kieltämiseen. Moniarvoiseen ja suvaitsevampaan suuntaan ollaan menty, ja ymmärretään näitä ilmiöitä ja niiden moninaisuutta. Ei varmaan lapsiasiavaltuutettukaan ensimmäisenä sitten oikeuteen ole ketään haastamassa vaan enemmän sen dialogin kautta käy selvittämässä asioita. Jos tämä uskontovaltuutettu toimisi samalla tavalla. Ehkä se olisi tarkoituksenmukainen silloin tehtävältään."


Satu Lidman



"Saanko minä lisätä tähän, että minua ei ole hirveästi hämmästyttänyt se, että niitä yhteydenottoja oli tullut niin vähän hengellisen väkivallan suhteen. Kaikki väkivallan ehkäisy ja siinä auttaminen lähtee siitä tietyn väkivaltailmiön tunnistamisesta ja verbalisoimisesta, mikä nimi sille annetaan, onko meillä sanoja sille ilmiölle, puhutaanko siitä ylipäätään. Ei siitä puhuta, jos ei sille ole nimeä. Ja vaikka hengellinen väkivalta käsitteenä on nyt tavallaan tässä tilassa oleville ihmisille ilmeisesti verraten tuttu, ja me kaikki voisimme laatia kalvoja, johon avataan, että mitä muotoja se saa, niin ne kokijat tällä hetkellä, esimerkiksi lapset, hekö ottaisivat yhteyttä ja sanoisivat, että minuun on kohdistunut hengellistä väkivaltaa, vaiko heidän vanhempansa, jotka elävät samassa yhteisössä, vai se opettaja, joka huomaisi, että tähän lapseen kohdistuu hengellistä väkivaltaa. Epäilen, että tämän tyyppinen tunnistaminen on TODELLA alkutekijöissään tällä hetkellä. Ja me tiedämme muista väkivallan muodoista, joita tapahtuu lähisuhteissa tai arjen elämän piirissä, parisuhteessa, perheessä, lasten ja vanhempien välillä jne., että niiden tuominen kenen tahansa ulkopuolisen tietoon, on edelleen hyvin hankalaa. Siihen liittyy pelkoa, häpeää, epäuskoa siitä, että voi saada jotain hyvää tulosta itselleen tuomalla sen asian julki. Ja suuria kysymyksiä siitä, että miten sen asian julkituominen vaikuttaa esimerkiksi omaan perheeseen tai lähipiiriin. Eli me puhumme edelleen "piilorikollisuudesta", ja niin kuin aiemmin, kun yleisöstä tuli kommentti, että fyysinen väkivalta on aina myös henkistä, ja ehkä tämän päivän konetekstissa myös hengellistä tai hengellistynyttä, niin sekin on huomioitava. Meillä on hyvin kimurantti vyyhti erilaisia väkivaltailmiöitä, jotka kiertyvät toisiinsa, ja me olemme tosi lapsen kengissä vielä siinä, että niitä saataisiin tulemaan ilmi. Jos ne eivät tule ilmi, ei myöskään isosti näy se ongelma, ja silloin siihen ei myöskään yhteiskunta niin voimakkaasti puutu, kuin olisi aiheellista."


Esko Matikainen



"Tässä nimenomaan hengellisen väkivallan osalta, niin sitä siis on ja tapahtuu, ja se on tiedostettu, ja senkin takia täällä on hyvä tämä keskustelu ja moni muu, jossa hengellisen väkivallan ilmiötä nostetaan näkyväksi ja mietitään. Se, mitä kaipaan todella paljon lisää, että on olemassa kanavia keskusteluun, on olemassa kanavia väkivaltaa kokeneilta ja heidän omaisiltaan kirkkoihin päin ja antaa sitä palautetta, joka välttämättä ei aina tule, ja myöskin yhteiskunnan keskellä, että on yhteinen tarkoitus ja yhteisiä keinoja sille, että miten tällainen hengellinen väkivalta tulisi näkyväksi entistä paremmin, ja mitä kirkot voi tehdä, koska siinäkin, ne eivät välttämättä ole niin yksinkertaisia keinoja myöskään kirkoille lähteä liikkeelle. Eli tällaista keskustelua ja kanavaa, jos siinä joku valtuutettu on avuksi kirkoille, niin se olisi loistava asia, mutta kun puhuttiin saman otsikon alla tarkastuksista ja sanktioista ja ikärajoista, niin sinä kohti minulla tuli vähän, että hm. Tuosta minä en niinkään ole kiinnostunut keskustelemaan. Mutta sellaisesta valtuutetusta, joka vie yhdessä uskonnollisten yhteisöjen kanssa ja yhteiskunnan toimijoiden kanssa asioita siihen suuntaan, niin hengellinen väkivalta tulee näkyväksi ja sitä saadan estettyä ja torjuttua. Semmonen kuulostaa hyvältä."


Joni Valkila



"Se vuoropuhelu kuulostaa mukavammalta kuin valvonta. Ehkä sitten kuitenkin joissakin asioissa tarvitaan sanktioita. Ei elokuvien ikärajoissakaan käsittääkseni toimita sillä tavalla, että käydään vuoropuhelua elokuvien esittelijöiden, myyjien tai esittäjien kanssa ja jotenkin yhdessä toivotaan, että elokuvien myyjät käsittävät sen, että he haluavat tehdä lasten parhaimman mukaan vaan kyllä siinä jonkinlaisia sanktioita on mukana, että  jos ette toimi oikein, niin sitten seuraa jokin sanktio. Voisin sanoa yhden sanktion, joka voisi olla hyvä uskonyhteisöille. Uskonyhteisöt nauttivat joistakin verovapauksista yhteiskunnassa, esimerkiksi jos ne myyvät kiinteistöjä, niin niiden kiinteistöjen myynnistä saatu voitto on verovapaata. Semmonen sanktio voisi olla, että poistetaan verovapaus tietyksi ajaksi, jos ei toimi yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti."


Elina Pekkarinen



"Tässä nyt kyllä Eskon kanssa olen samalla kannalla ja mietin sitä, että on kauhean vaikea käydä keskustelua uskontovaltuutetusta, jos me samaan aikaan puhutaan valvontalautakunnasta, joka antaa sanktioita, kun eihän Suomessa yksikään valtuutettu (tietosuojavaltuutettu voi GDPR-asetuksen myötä nyt sanktioida, mutta sekään ei ymmärtääkseni tule tietosuojavaltuutetun kautta), yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu, eduskunnan oikeusasiamies, oikeuskansleri jne. antavat vakavia huomioita ja näin, että näkisin jotenkin, että jos me heti nyt ajatellaan uskontovaltuutettua, jolla on oikeus sanktioida, niin sitten ollaan kaltevalla pinnalla, Joni, josta minua juuri huomautit. Minä haluaisin nähdä, että saataisiin sen kaltevuus pystyyn, ja mietittäisiin, okei, uskontovaltuutettu, se kuulostaa tosi hyvältä, koska hän voi avata keskusteluja myös muuhun kuin hengellisen väkivallan suuntaan. Ja mitä ne voisivat olla? Ja mikä olisi tällainen arvovaltainen valtuutettu, jota sitten myös kunnioitettaisiin ja jonka päätöksillä olisi jotain vaikutusvaltaa?"


Kari Latvus



"Yhtenä mallina voisi laittaa tähän sen, että siis työelämän pelisäännöistä laadittiin hyvä työ -malli, sellainen pieni vihkonen ammattijärjestöjen ja kirkon tekemää yhteistyötä, minä ajattelen, että voisko laatia myös hyvän yhteisön malleja, jossa yhteisöt keskenään keskustelevat niistä, tuottavat niitä. Tämä lähtee itsekritiikistä, ei niinkään valvonnasta, vaan siitä, että havaitaan se, että olisi olennaista, että näitä ja näitä ongelmia pyritään välttämään, näitä ja näitä hyviä käytäntöjä pyritään varjelemaan ja viljelemään eteenpäin, ja voisihin tämä lähteä uskonnollisten yhteisöjen yhteistyöstä. Emme odota ketään, että virkavalta sanoo, että tehkää näin, vaan pistetään itse omia nurkkia kuntoon."


Timo Koponen



"Meillähän on tämmönen Uskot-foorumi, mihin minut kutsuttiin vasta tänän vuonna tarkkailijajäseneksi. Siellä on buddhalaiset, siellä on juutalaiset, ortodoksit ja muslimitkin. Minun mielestäni se on aika laajapohjainen. Miksei tällaisella foorumilla voisi olla esimerkiksi muitakin pohtijoita? Nyt vain keskustellaan ekumeniasta, koska tämä on paljon vakavampi ongelma, mistä te täällä puhutte. Meidän uskonyhteisössä on näitä ongelmia ollut ihan niin pitkään kuin minä muistan. Olen ollut ihan pienestä asti mukana. Minä luulen, että ei kukaan missään kirkossa voi sanoa, että ei meillä ole ikinä mitään ongelmia. On tärkeää keskustella muidenkin kanssa juuri tämän takia. Muuten se valvonta on pakollista, ellemme opi."


Joni Valkila



"Tähän käytyyn keskusteluun liittyen, mitä mieltä olette sitten aiemman lapsiasiavaltuutetun Tuomas Kurttilan aloitteesta? En tiedä, missä määrin sitä tunnette, mutta varmaan nykyinen lapsiasiavaltuutettu on tutustunut siihen, ja ehkä muutkin siitä jotain tietävät. Miltä se kuulostaa? Onko se mahdollinen tapa? Kannattaisiko sitä edistää vai onko se jokin muu tapa?"


Timo Koponen



"Teidänkin (UUT) pitäisi olla mukana Uskot-foorumissa tasapainottamassa sitä. Ei se ole vain keskustelua siitä, mihin me uskomme."


Elina Pekkarinen



"Voisin tietysti taustoittaa tätä helmikuussa 2017 tehtyä aloitetta. Se löytyy netistä kaikkien luettavana. Se on hyvin oikeusperustainen. Siinä esitetään samalla tavalla kuin uskonnollisten yhteisöjen toimiluvat arvioidaan siinä vaiheessa, kun uskonnollista yhteisöä perustetaan, niin myös vastaisuudessa olisi valtiovallalla oikeus tai tällä perustettavalla valvontalautakunnalla, oikeus arvioida uskonnollisen yhteisön toimintaa esimerkiksi valitusten tai kanteluiden pohjalta. Tämä esitys on mennyt opetus- ja kulttuuriministeriöön helmikuussa 2017 ja uudelleen sitten helmikuussa 2018. Minä olen sitä tottakai lukenut ja arvioinut, enkä minä sitä lähde mitenkään huonona pitämään ollenkaan. Minun mielestäni se ajatus siinä on hyvä, kuten sanoin, se on oikeusperustainen hyvin laadittu aloite, mutta edelleen ajattelen, että jos siihen ei saada edes näitä meidän pääasiallisia uskonnollisia yhteisöjä näistä tuhannesta sitoutumaan siihen ajatukseen, niin sen mahdollisuudet toimia tarkoitetulla tavalla on aika heikot. Silloin on riski, että tulee samantyyppinen valvontakoneisto tai elin kuin mitä ymmärtääkseni on esimerkiksi huippu-urheilun puolella, se ei ihan toimi, kun se ei ole lähtenyt sisältä vaan on ylhäältä annettu. Kaikenlainen kulttuurin ja asenteiden muutos edellyttää, että nämä toimijat ovat mukana sitä perustamassa. Näkisin, että jokin tällainen toimintatapa, johon edes osa on valmiita lähtemään mukaan, niin voisi toimia paremmin, voisi auttaa sitä väkivallan sanoittamista myöskin. Ja myös näitä ongelmia sanoittamaan, mitä nyt on liittyen tähän meidän vihamieliseen ympäristöön. Minä olen eri mieltä siitä, että me eläisimme nyt suvaitsevassa yhteiskunnassa, kyllä me elämme yhteiskunnassa, jossa vihapuhe on kovempaa kuin moneen kymmeneen vuoteen ja jossa hyvin erilaiset ideologiset yhteisöt kokevat väkivaltaa ja syrjintää. Ja sen tähden tässä vallitsevassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä olen varovainen sellaisen asian edistämisessä, johon toimijoita ei saada mukaan. Meillähän tietysti voidaan lakkauttaa järjestöjä oikeusistuimen päätöksellä, mutta onhan se nyt nähty rikollisjärjestöihin liittyenkin, miten vaikeaa sekin on. Mutta kyllähän meillä oikeuskäytännöt on erilaisten haitallisten yhteisöjen kieltämiselle."


Lisäkysymys lapsiasiavaltuutetulle:

Onko se aloite jäissä vai prosessissa?

Elina Pekkarinen



"Aloite on silloin 2017 ja 2018 toimitettu opetus- ja kulttuuriministeriöön, enkä tiedä, mitä sille on sen jälkeen tapahtunut ja onko tapahtunut mitään. Tässähän on myös ministeri vaihtunut."


Joni Valkila



"Pyysimme tänne myös edustajaa opetus- ja kulttuuriministeriöstä, mutta sieltä eivät ehtineet tähän tilaisuuteen. Se on harmi, koska uskonyhteisöihin liittyvät asiat ovat hallinnollisesti opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa Suomessa."


Kari Latvus



"Onko tässä seikkoja, jotka ovat myönteisiä ja hyviä? Jossakin vaiheessa on käynyt niin, että uskonto on Suomessa privatisoitunut, se on individualistunut ja mennyt piiloon. Ja tällä hetkellä taas uskonto on tulossa voimakkaammin julkiseen tilaan, julkiseen keskusteluun, ja osittain siihen vaikuttaa myös maahanmuuttajat, ja se, että islamista on alettu keskustella, jonka jälkeen on todettu, että meidän täytyy puhua myös kristinuskosta, sen erilaisista muodoista Suomessa. Kyllä, tällaiselle aloitteelle on varmaan perusteita. Lähinnä minä mietin itse, että meillä olisi erilaisille asiamiehille, valtuutetuille tarpeita. Mikä on tämän asian mittakaava valtion kaikkiin kysymyksiin? Minä ajattelen toimeentuloa, niitä, jotka elää köyhyydessä, jotka elää suurissa vaikeuksissa. Onko tämä saman luokan asia kuin jonossa seuraavat rahanreiät, mitkä on olemassa? Tämä ilmiö siitä, ett uskonnoissa on myös kipeitä kohtia, niin minä haluaisin muistuttaa, että kristittyjen sisäinen väkivalta on iso ongelma, se on ollut vuosisatojen, vuosituhansien aikana. Siinä vaiheessa, kun kristinusko Konstantinuksen kääntyessä tuli valtauskonnoksi, niin kristittyjen sisäiset vainot tuottivat tuhansia kuolleita. Se, että tämmönen on päässyt tapahtumaan tai jokin katolisen kirkon sisällä ollut inkvisitio, joka on pyrkinyt vaalimaan sitä, että oppi pysyy puhtaana, on tuottanut vuosisatojen aikana käsittämättömän määrän kuolemantuomioita. Tämä on myös uskonnollista väkivaltaa. Vaikka on haluttu olla Jeesuksen seuraajia, kulkea armon ja totuuden ja rakkauden sanomassa, jotta voidaan varjella armoa ja totuutta ja rakkautta on haluttu vetää linjaa, ja se on aiheuttanut sitä, että on syntynyt väkivaltaa. Nämä on viimeisiä jäänteitä, joita me elämme tällä hetkellä. Me emme tapa toisiamme, mutta silti meillä on väkivallan jäänteitä ja sen varjoja ja häntiä vielä olemassa."


Satu Lidman



"Minä tartun siihen, mitä sinä Joni taisit sanoa omassa avauksessasi aiemmin, että meiltä puuttuu oikeusjärjestelmästä sellainen rakenne, jolla voitaisiin tehokkaasti tai ylipäätänsä puuttua yhteisölliseen väkivaltaan. Nyt kun me olemme täällä tänään puhuneet hengellisestä väkivallasta, niin minun mielestäni ymmärtääkseni olemme puhuneet aika lailla nimenomaan yhteisöllisestä väkivallasta, joka tämän päivän kontekstissa voidaan määritellä hengelliseksi, mutta se voisi jossain toisessa tilanteessa olla muunkin tyyppistä yhteisöllistä väkivaltaa. Tämä yhteisöllisyys on tässä minun mielestäni ikään kuin se huttu, mihin pitäisi kiinnittää huomiota, ja se on se hankaluus, koska siihen liittyy juuri se, että miten voidaan saada avointa keskustelua, jos on kyseessä sellainen yhteisöllisyys, joka pyrkii suojelemaan itseään, tavallaan sulkeutumaan keskustelulta ainakin joiltain osin, tämä on minusta iso kysymys. Ja sitten toinen on toisaalta sellainen vähän konkreettisempi jos puhutaan sen tyyppisestä hengellisestä väkivallasta, joka saa ikään kuin lähisuhdeväkivallan muotoja. Silloin puhutaan sen tyyppisestä väkivallasta, johon meillä toisaalta on oikeusjärjestelmässä välineitä. Elikä meidän ei ihan kaikessa tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan, vaan me voitaisiin terävöittää yhteiskunnan mahdollisuuksia käyttää olemassa olevia rakenteita ja välineitä myös hengellisen väkivallan uhrien auttamisessa ilman että meidän täytyy ruveta puhumaan uskonnollisten yhteisöjen kieltämisestä tai ylipäätään tämän tyyppisistä asioista. Meillä on oikeasti ihmisiä, jotka tarvitsevat akuuttia apua usein pitkittyneeseen väkivaltatilanteeseen. Toki olisi toivottavaa, että ne hengellisen väkivallan erityispiirteet voitaisiin samalla tunnistaa, mutta on kuitenkin parempi, että päästäisiin sitä vyyhtiä purkamaan perheväkivaltamekanismeilla tai perheväkivallan ehkäisyn mekanismeilla esimerkiksi, mitä on jo olemassa. Jos saan ihan lyhyesti mainostaa, niin juuri tänään meni painoon seuraava kirjani, josta on esitteitä tuolla pikku pöydällä. Se käsittelee parisuhdeväkivaltaa vanhoillislestadiolaisen naisen kokemana. Siinä hänen tarinassaan tulee hyvin voimakkaasti esiin se, että miten auttamisjärjestelmä oli haluton tai kyvytön tosi monessa kohtaa ymmärtämään hänen tilannettaan ja ikään kuin sijoitti ne ongelmat jonnekin omaan kuvitelmaansa siitä, mitä lestadiolaisuus on esimerkiksi jonkun terveyskeskuslääkärin mielestä. Esimerkiksi se johti ne ongelmat siihen, että sinä olet varmaan vähän väsynyt, kun sinulla on kahdeksan lasta. No niinhän ehkä olikin, mutta hänen ongelmansa oli se väkivalta perheessä. Sitä ei haluttu nähdä. On tosi paljon tällaisia kohtia, missä järjestelmä, joka on jo olemassa, voisi petrata esimerkiksi paremmalla koulutuksella sosiaali- ja terveysaloilla näissä kysymyksissä."


Timo Koponen



"Meillä on yksi kirja, jossa on mainostettu oikein hyvin uskon uhria, joka oli kaikkein suurin uhri, eli Kristus itse. Siellä on hyvin kerrottu siitä, mikä oli yhteisön rooli siinä, että hän kärsi, ja myös paikallisen valtauskonnon rooli. Mielestäni se on loistava kertomus siitä, miten jouduttiin uhriksi."


Pia Puolakka



"Palaisin vielä siihen kysymykseen Kurttilan esityksestä, joka ilmeisesti pyörii siellä jossain opetus- ja kulttuuriministeriön pöydillä, ja mietin, että jos tätä keskustelua kuuntelee, niin saattoiko sitten olla niin, että siinä ehdotuksessa se malli kuulosti vähän ekstremeltä, jossa on tämmönen valvova ja lupia antava tai ottava taho, että jos miettii konkreettisia toimenpiteitä, että voisi olla yhteydessä meiltäkin (UUT:stä) opetus- ja kulttuuriministeriöön, ehkä kysyä sen esityksen perään ja miettiä, että jos tehdään uusi esitys ja tehdään se esitys sitten niin, että osallistetaan sen tekoon myös uskonyhteisöjen edustajia, jolloin saataisiin tavallan kaikki sitoutumaan siihen yhteiseen ideaan ja malliin, mikä siinä luotaisiin. Silloin siitä ei ehkä luotaisi sellaista mallia, jota nämä yhteisöt itse joutuisivat jotenkin pelkäämään, että on joku valvova poliisi, joka ympäri Suomea kiertää koputtamassa seurakuntien ovelle ja tulee kuulustelemaan käytänteistä. Koska se ei ole se tarkoitus vaan ehkä jotain muuta sellaista, jota tässä on jo kuvattu, että millainen se olisi se uskontovaltuutettu toimenkuvaltaan. Siinä olisi sellainen konkreettinen tavoite, yhteinen tavoite."


Esko Matikainen



"Tätä samaa työtä toki hengellisen väkivallan torjumiseksi omassakin yhteisössä ja ollaan siinä liikkeellä, tämä ei ole sillä tavalla vieras ja outo asia, mutta tosiaan tämä konkreettinen aloite, joka lähti, niin en ainakaan muista, että me olisimme saaneet lausuntopyyntöä tai millään tavalla keskusteltu. Lähinnä luettiin lehdestä, ja sitten, kun se oli luettu lehdestä, niin lehdestä soitettiin ja kysyttiin, että mitä mieltä olet. Se ei välttämättä ole se tapa, millä parhaiten saa yhteiskunnallisen aloitteen liikkeelle, koska mekin olemme ajatelleet ja olemme edelleen osa tätä yhteiskuntaa yhtenä uskonnollisena liikkeenä. Kun puhutaan yhteiskunnallisesta asiasta uskontoon liittyen, mielellään ollaan mukana lausumassa ja sanomassa näkemyksemme, ja nyt tässä sitä ei tapahtunut siinä määrin, että se olisi tuntunut omalta asialta."

 

 
Otteita yleisökeskustelusta voi lukea tästä.

Takaisin seminaarisivujen alkuun tästä.

Johanneksen pojan sivujen alkuun tästä.



 


Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux Ubuntu  *  Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu  *  Äänenkäsittely: Audacity / Linux Ubuntu